3 x hyvä päivä

”Voi hyvä päivä” tulee täällä Costa del Solilla huokaistua aika useasti. Enkä sano tätä retorisesti, vaan tarkoitan sitä ihan kirjaimellisesti.

Fuengirolassa asumisen yksi parhaista puolista on sen keskeinen sijainti kutakuinkin puolivälissä Costa del Solia. Mihinkään Arinkorannikolla ei oikeastaan ole pitkä matka. Omaa autoakaan ei tarvita, sillä julkinen liikenne on halpaa ja erittäin toimivaa. Tunnissa pyyhkäisee jo moneen mielenkiintoiseen paikkaan.

Joskus jopa huvittaa, että ihan tosissaan voi heittää kysymyksen: lähdettäisiinkö tänään käymään junalla Malagassa vai mentäisiinkö sittenkin bussilla Marbellaan?

Rantaa rakastavalle lähietäisyydellä on monta mielenkiintoista rantakaupunkia. Bussilla pääsee länteen, missä on hienostunut Marbella ja suloinen Estepona. Itään matkatessa paras kulkuväline on paikallisjuna, jonka pisinkään matkaosuus, Fuengirola – Malagan keskusta, ei maksa kuin 2,80 euroa.

Itselleni kaikista mieluisin Costa del Solin kaupungeista on Espanjan kuudenneksi suurin kaupunki Malaga. Kun ensimmäisen kerran kävin tässä kaupungissa, minulle jäi vähän ristiriitaiset fiilikset. Kirjoitinkin tuolloin blogiini, että äänekästä Malagaa voi samaan aikaan vihata ja rakastaa.

Malaga on vihreä kaupunki.

Mitä enemmän Malagaa olen oppinut tuntemaan, sitä mieluisampi siitä on tullut. Suurkaupungilla on suurkaupungin tarjonta on sitten kiinnostunut kulttuurista, museoista, ravintoloista tai shoppailusta. Eikä Malaga jätä kylmäksi rantaihmistäkään. Aivan keskustan kupeessa pääsee sukeltamaan Välimeren aaltoihin Malaquetan hiekkarannalta.

Ja eihän tämä meidän kotikaupunkimme Fuengirolakaan huono ole. Vaikka kuinka olemme täällä ollessamme kierrelleet kaupungin eri kulmia, meillä on vielä paljon käymättömiä kaupunginosia ja tuntemattomia kolkkia. Eräskin päivä päätimme ajaa lähimmältä bussipysäkiltä pääteasemalle Boquetilloon katsomaan vain mitä sieltä tulisi vastaan.

Joulun ja loppiaisen väli lähinnä chillailtiin rauhaiseloa omilla kulmilla, mutta ehdittiin piipahtamaan Malagassakin. Kolme päivää jäi erityisesti mieleen. Sellaisia päiviä, että piti huokaista ”voi hyvä päivä”.

Meksikolaista ruokaa ja Mojitot Malagassa

Loppiaisen alla päätimme lähteä viettämään aurinkoista päivää Malagaan. Paikallisjunalla pääsee aivan Malagan keskustaan (pysäkki Malaga Centro), josta on vain muutaman sadan metrin matka vanhaan kaupunkiin.

Matkalla poikkesimme Malagan vanhassa kauppahallissa, jonne tosin ei meinannut oikein sekaan mahtua. Koko Malaga oli lähtenyt liikkeelle, sillä tulossa oli espanjalaisten suurin juhla loppiainen, joka vastaa lähinnä meidän jouluaattoa juhlaruokineen ja lahjoineen.

Tänne vanhaakin vanhempaan Atarazanasin kauppahalliin täytyy tulla uudelleen vähemmän vilkkaana päivänä. Kuulun niihin, jotka rakastavat kiertelyä vanhoissa kauppahalleissa, joissa minusta elää paras paikallistunnelma.

Ja onhan mielenkiintoista tutkailla myyntitiskien tarjontaa. Jos nyt ihan rehellinen olen, minusta näytti, että lihatiskeille oli eksynyt koirien ruokaa, kuten siansorkkia ja -korvia 🙂

Kauppahallista oli sopiva sukeltaa Malagan vanhan kaupungin kujille. Tosin tuhannet malagalaiset olivat juuri tuona päivänä päättäneet tehdä viime hetken loppiaisen lahjaostokset ja vähän täälläkin tuli sellainen tunne, että mahtuuko sekaan. Suosituimmissa lahjaliikkeissä jono ulottui ulos asti.

Jollakin vanhan kaupungin kaduista huomasimme kiinnostavan meksikolaisen ravintolan El Taqueon. Ilman pöytävarausta päädyimme baaritiskille, mutta pystyihän siinäkin syömään. Tapaksista ei jaksa enää innostua niin paljon kuin aluksi ja väliin kaipaa muutakin makumaailmaa. Paikan cevichelle ja tacoille peukkua, kuten myös äärettömän ystävälliselle palvelulle. Kiva miljöö ja hyvää ruokaa.

Mies ei ollut koskaan käynyt Malagan rantapuolella ja suunnistimmekin lounaan jälkeen satamaan. Viime käynnistäni satama-alueen ravintolatarjonta oli laajentunut melkoisesti. Jotenkin minusta rantabulevardi palmuineen toi mieleen Nizzan. Joka tapauksessa mukava alue viettää aurinkoista päivää ja kuljeskella kiireettä pitkin rantaa.

Matkalla huomasin Malagan Pompidou-keskuksen värikkään lasikuution ja päätin pyhittää itselleni yhden kokonaisen taidemuseopäivän Malagaan. Meillä ei mies oikein innostu taidemuseoista, joten olen huomannut parhaimmaksi tehdä nämä käynnit ihan omineni. Malagassa on useampi korkeatasoinen taidemuseo, joten taidemuseofriikille täällä riittää tutkimista useammaksi päiväksi.

Hauska yksityiskohta Malagan vanhassa kaupungissa. Rantabulevardia parhaimmillaan.Tänne paremmalla ajalla.

Paluumatkalla mies kiinnitti huomiota korkeaan rakennukseen, jonka katolla istui ihmisiä. Näköalaterassi ilmiselvästi. Hetken päästä istuimme Mojitot kourissa ihmettelemässä Malagaa yläilmoista.

Olimme AC Hotel Marriott Malaga Palacion 15. kerroksen kattoterassilla. Päästäkseen sinne täytyi maksaa 8 euron pääsymaksu, joka sisälsi vapaavalintaisen drinkin. Hotelli on kutakuinkin katedraalin ja rantapuiston välissä. Toinen puoli terassista oli varattu ruokailijoille ja mietimmekin, että lämpimänä päivänä noissa näköaloissa voisi olla aika mukavaa ruokailla.

Takaisin juna-asemalle ja kotiin. Malagassa on aina mukava piipahtaa.

Terassiseuraa ja Malagaa kattojen yllä.

Kolmen kuninkaan kulkue

Loppiaisaattona oli jälleen lämmin päivä. Silkkaa aurinkoa aamusta alkaen. Sellainen paras mahdollinen sää lähteä kuljeskelemaan pitkin merenrantaa.

Jos jotain rakastan, niin tällaisia kiireettömiä päiviä ja päämäärätöntä kuljeskelua. Suunnistimme Benalmádenaan päin ja kuljimme rantaa niin pitkälti kuin pääsimme. Jäimme lopuksi istuskelemaan rantakiville ja katselemaan paikallisten rantakalastajien touhuja.

Illalla kokoonnuimme ystävien kanssa johonkin bussikadun ravintoloista odottelemaan illan päätapahtumaa: kolmen kuninkaan kulkuetta (los Reyes Magos). Kolme itämaan tietäjää, Melchor, Gaspar ja Baltasar, saapuisivat karnevaalikulkueessa kaupunkiin.

Kadun varret olivat täynnä ihmisiä ja kassein varustautuneita lapsia valmiina keräämään Fuengirolan kaupungin lahjoittamia karkkeja, joita kulkueesta heiteltiin melkoiset määrät. No, ehkä ihan muutama karkki tuli itsekin poimittua, kun nyt kerta kohdalle osuivat ja kun veljelle oli jostain syystä sattunut kassi tulemaan mukaan…

Jos satut olemaan Espanjassa 5.1. kannattaa ottaa selville milloin ja mitä reittiä nämä kulkueet liikkuvat. Olen aiemmin nähnyt samankaltaisen kulkueen Barcelonassa, joka oli aika mieletön spektaakkeli oikeine kameleineen ja valtaisine tanssiryhmineen. Fuengirolan kulkue oli pikkukaupungin kulkue, mutta ihan sympaattinen ja näkemisen arvoinen.

Ihan vähän vaan poimin, kun kohdallle sattui…

Los Bolichesin viinibaarikerros

Viininystävällä on kissanpäivät viinimaassa, etenkin Espanjassa. Pidän espanjalaisista tuhdeista punaviineistä ja erityisen iloiseksi tekee se, että hyvää viiniä saa edullisesti niin kaupoista kuin ravintoloista.

Fuengirolan suomalaiskaupunginosana tunnetussa Los Bolichesissa on kaksi viinibaaria, joista pidän erityisesti. Toinen näistä, El Callejon, on sen oloinen, että on ollut samassa paikassa iät ajat. Kovin ihastunut en ole seinällä tuijottavaan härän päähän tai muuhunkaan härkätaistelurekvisiittaan, mutta paikka on muuten sopivan paikallisväritteinen.

Baarissa on liitutaululla nähtävänä vaihtuvat viinit, jotka ovat useamman kokemuksen perusteella oikein kelvollisia. Viinin seuralaiseksi löytyy pitkä lista tapaksia.

Toinen uusi tuttavuus ja uudehko baari on bussikadulla oleva Distinto Vinos. Viinibaarin lisäksi kyse on viinikaupasta ja mikäpäs sen parempaa kuin voi ennen ostopäätöstä maistella viinejä ennakkoon. Paikka pyrkii löytämään myyntiin harvinaisempia ja vähemmän tunnettuja viinejä pientuottajilta.

Niin se kolmas hyvä päivä. Meillä oli bileperjantai, jonka teemana olivat hyvät viinit. Aperitiivit nautittiin Callejonissa ja sieltä siirryttiin Distintoon.

Mies halusi maistaa parhaaksi mainittua kinkkua iberico de Bellotaa. Viinibaarin pöydällä makasi ilmakuivattu ”jalka”, josta vuoltiin pitkällä veitsellä ohuen ohuita siivuja.

Meitä on niin usein ihmetyttänyt, että mikä noissa kinkuissa tekee suuret hintaerot. Kallein näkemämme kinkku maksaa peräti reilut neljäsataa, kun halvimmat lähtevät muutamalla kympillä. Minua eivät kinkut kovinkaan viehätä, mutta mies oli sitä mieltä, että kalliimpi on maultaan parempaa.

Kun kaksi viininystävää pääsee viinien karkkikauppaan, lopputuloksena olikin kunnon tasting. Ja kyllähän sieltä löytyi kunnon cavaakin. Jos haluat maistella vähän erikoisempia laatuviinejä, suunnista tänne.

Ennen nämä baarikierrokset olivat ehkä vähän laajempia, mutta nykyisin hyvä kun jaksaa saman illan aikana kahdessa paikassa käydä. Sitten mentiinkin hyvissä ajoissa kiltisti kotiin. Voi hyvä päivä, tämäkin.

Seuraa blogia myös Facebookissa ja Instagramissa: @samppanjaa_muovimukista