Author

Annemaria

22 tunnin risteily Helsingistä Tallinnaan – mikä oli hyvää, mikä huonoa?

by Annemaria 29.10.2023

Onko mitään järkeä lähteä 22 tunnin Itämeren risteilylle, jos ei ole lainkaan kiinnostunut bilelaivoista? Olisiko loppuillasta tunne kuin abiristeilylle eksyneellä täti-ihmisellä? Jotta en jäisi ennakkoluulojeni vangiksi, lähdin ottamaan selvää millaisesta ristelykonseptista oikein on kyse.

Kaupallinen yhteistyö: Tallink Silja

Osallistuin hiljattain Tallink Siljan järjestämälle lehdistö- ja vaikuttajamatkalle m/s Victorialla Helsingistä Tallinnaan. Vähän ensin mietin kannattaako lähteä, sillä 22 tunnin risteily haiskahti minusta liiaksi nuorempien bilemeiningiltä. Tuntisiko seesteisyyttä ja rauhaa rakastava täti-ihminen olevansa ihan väärässä paikassa?

Ruoka kuitenkin aina kiinnostaa ja koska kutsu lupasi monenlaisia ruokakokemuksia, päätin sittenkin osallistua. Ja onhan tämä loppusyksy ollut vähän ankeaa ja tylsää aikaa. Miehen kanssa vain nysvätään kahdestaan kotona ja alkaa puhumisen aiheetkin olla vähissä. Pieni risteily toisi joka tapauksessa vaihtelua arkeen.

Painava syy lähtöön oli myös siinä, että risteilyn aikataulu kävi mainiosti periferiassa asuvalle. Iltalähtö ja iltapäiväpaluu sopivat hyvin junayhteyksiin, joten ei muuta kuin matkaan.

Laivojen kiiltävissä portaikoissa on jotain kiehtovaa.

Risteilyisäntä Rami Veide kutsui karaokeen.

Ohjelmaa joka makuun ja kaiken ikäisille

Tallink Silja otti reilun vuoden tauon jälkeen suositut 22 tunnin risteilyt uudelleen risteilytarjontaansa. Tallinna – Tukholma -reitillä aiemmin seilannut M/s Victoria I korvasi edeltäjänsä Silja Europan.

Laivan ohjelmaa suunniteltaessa oli kuunneltu tarkalla korvalla asiakkaita. Olin todella yllättynyt, kun kuulin, että matkustajat olivat toivoneet karaokea, bingoa ja ihan ykkösjuttuna tanssimusiikkia. Ainakin nuo kaksi viimeistä ovat selvästi vanhemman sukupolven juttuja. Käykö näillä risteilyillä sittenkin muita kuin bilettämään tulevaa nuorisoa?

Victoria lähtee Helsingistä illalla 18.35 ja saapuu Tallinnaan jo saman illan aikana. Yö siis vietetään satamassa, joten matka sopii hienosti niillekin, jotka pelkäävät kovaa merenkäyntiä. Risteilymatkustajat pääsevät maihin aamukahdeksalta. Tallinnassa on mahdollisuus olla neljä tuntia, joten hyvin ehtii vaikkapa tuliaisostoksille.

Hyvä ruoka on risteilyn ykkösjuttu

Tykkään itse syödä laivoilla buffasta. Hinta-laatusuhde niissä on usein erinomainen. Laivojen buffet-pöydät ovat monipuolisia ja viime vuosina ne ovat nostaneet selkeästi tasoa. Mättöpöydistä on siirrytty parempiin raaka-aineisiin ja kiva lisä ovat yksittäiset valmiit pikkuannokset. Monet raaka-aineet olivat saaneet vierelleen myös erilaisia kastikkeita ja muita lisukkeita, joten makumaailmaankin on tullut entistä enemmän vivahteita.

Victorian Grande Buffet oli nimensä mukainen. Valikoima oli kerrassaan mittava ja herkullista syötävää olisi ollut enemmän kuin millään jaksoin. Varsinkin kun saimme nauttia hyviä sormisyötäviä jo heti lähdettyämme.

Kiinnitin huomiota monien ruokien kauniiseen esillepanoon, joka entisestään lisäsi ruokien houkuttelevuutta. Tapani mukaan keskityin alku- ja jälkiruokiin. Erityisesti alkuruuissa ilahdutti laaja valikoima erilaisia vegeruokia.

Kanttarelleja ja paahtopaistia, kiitos kyllä.

Livemusaa ja nimekkäitä artisteja

Suurin yllättäjä itselleni oli Victorian iltaravintola Starlight Night Club. Nykyisellään en juurikaan viihdy meluisissa baareissa ja ajattelinkin, että käynpä nyt edes vähän kurkkaamassa, millainen bändi on esiintymässä. Livemusiikki nyt kuitenkin on aina livemusiikkia.

Ensiksi yllätyin risteilymatkustajien ikäjakaumasta. Näyttikin siltä, että näin viikolla olivat viihteelle lähteneet enemmistönä aikuisemmat ikäluokat. Ja mikäpä oli lähtiessä. Edessä oli tilava tanssilattia ja ympärillä puitteet kuin suuremmallakin kansainvälisellä aluksella.

Toinen yllättäjä oli musiikki. Loistava laulaja Emma & bändinsä Peilikuva soitti iki-ihania klassikoita 80- ja 90-luvuilta. Olisin voinut tanssia joka ikisen biisin. Puolen yön aikaan bändi vaihtui, mutta tässä vaiheessa itse katsoin parhaimmaksi lähteä nukkumaan. Ikä on tehnyt tehtävänsä. Jos aamulla on aikainen herätys, kokemuksesta tiedän, että on parempi olla riekkumatta aamuyön puolelle.

Risteilyisäntä Rami Veide mainosti Victoriaa Itämeren parhaana keikkapaikkana. Jos ajattelee, etteivät keikkaliputkaan halpoja ole, risteilylipulla saa katetta aika tavalla, mahdollisesti vielä paraatipaikan esiintymislavan vierestä.

Loppuvuodesta Victorialla esiintyvät mm. Eija Kantola, Tomi Markola, Abreu, Eini, Isac Elliot, Kuumaa ja Antti Ketonen. Risteilykohtaiset esiintyjät löydät täältä: https://fi.tallink.com/victoria-viihdekalenteri

Ohjelmassa on selkeästi huomioitu eri ikäryhmien tarpeet. Viikolla järjestetään meritanssit, viikonloppuisin esiintyjät ovat enemmän nuorempaan makuun. Ja toiveita on kuultu: risteilyillä pääsee laulamaan karaokea ja pelaamaan bingoa.

Nukuin muuten tosi hyvin. Laiva ei keikkunut, oli hiljaista ja suuri tekijä oli myös säädettävällä lämpötilalla. Tykkään itse nukkua hyvin viileässä ja olinkin tosi iloinen, kun pystyin säätämään hytin lämpötilan yön ajaksi toivomakseni.

En enää muista milloin olisin viimeksi käynyt jossain yökerhossa.

Tässä olisi kiva seurata vaikka Antti Ketosta.

Jospa löydän itsestäni vielä sisäisen bilehileen.

Erikoisaamiaisen jälkeen ostoksille Tallinnaan

Risteilyymme kuului erikoisaamiainen Grill House -ravintolassa. Mikäli haluat nauttia rauhallisemmasta aamutunnelmasta ja astetta paremmasta aamiaisesta, suosittelen tätä aamiaisvaihtoehtoa. Tuntuuhan se kivalta, kun toivotetaan tervetulleeksi lasillisella kuohuviiniä ja kiikutetaan tuoretta kahvia pöytään.

Aamiaisen jälkeen piipahdimme maissa tutustumassa uusittuun Solaris ostoskeskukseen. Jos olet kiinnostunut ruokatuliaisista, kannattaa katsastaa pohjakerroksessa sijaitseva ruokakauppa Delice. Suklaanystävälle tämä on taivas. Kotiin lähti pieni rasia kauneimpia koskaan näkemiäni käsintehtyjä konvehteja.

Tavalliset kauppakeskukset ovat minusta yleensä aika tylsiä. Niissä on samat ketjuliikkeet, jotka löydät jokaisesta kaupungista, olit sitten missä päin maailmaa tahansa. Solaris on selvästi erilainen. Pienissä kaupoissa myytiin paljon design-tuotteita, erityisesti virolaisten suunnittelijoiden töitä, kuten vaatteita, laukkuja, koruja ja sisustustavaraa. Valikoimassa oli myös kiinnostavia kansainvälisiä brändejä, kuten Ucon Acrobatics, joka ottaa toiminnassaan merkittävästi huomioon eettiset ja ympäristölähtöiset arvot.

Topakat sohvanvaltaajat olivat aivan vastustamattomia.

Ucon Acrobaticsin selkeälinjaiset ja kauniin väriset reput ja laukut viehättivät.

Paluumatkalla rauhallisesti lounastaen ja shoppaillen

Paluumatkalla söimme laivan Grill House -ravintolassa. Valittu buffan ja à la carten yhdistelmämenu oli oikein toimiva. Alkuruuat ja jälkkärit söimme buffasta ja pääruuan tilasimme ravintolan à la carte listalta. Olin tyytyväinen siihen, että sain täydennettyä jälkiruokien maistelua niiltä osin, joita eilen en millään jaksanut.

Lisätietoa Victorian ravintoloista, menuista ja aterioiden hinnoista löydät täältä: https://fi.tallink.com/victoria#tabs-content-1

Ennen kotiinpaluuta ennätin vielä tekemään pakolliset taxfree -ostokset: pullo samppanjaa ja suklaata lähti matkaan. Joulu näkyi tuotevalikoimassa. Niin makeisissa kuin kosmetiikassa oli nyt ihania joululahjapakkauksia. Juomista maistelimme laivan glögierikoisuuksia, kuten skumppaglögiä, roseviiniglögiä ja Vana Tallinn -glögiä. Ihanan mausteisia, mutta ehkä vähän liian erikoisia omaan makuuni.

Hypistelin näitä tarjouslaukkuja, mutten ostanut. Jäi harmittamaan.

Mitä 22 tunnin risteily maksaa?

”Bilelaivalta” löytyi yllättäen paljon asioita joista pidin. Mietin kovasti, että oliko jotain sellaista, joka ei niinkään ollut mieleeni. Laiva itsessään ei tehnyt erityistä vaikutusta. 2000-luvun alussa valmistuneelle laivalle on kyllä tehty kattava remontti ja se on tiloiltaan siisti, mutta jotenkin hengetön. Victorialta puuttuu uudenaikaiselle laivalle tyypilliset avarat ja valoisat oleskelutilat suurine ikkunoineen.

Hyvinä puolina voisin nostaa vielä risteilyn hinnan. Laskin mielenkiinnosta kokonaishinnan kahdelle aikuiselle vähän paremmassa Premium A -luokan hytissä aterioineen. Halvimmillaan sain kahdelle kokonaishinnan 250 euroa, mihin sisältyy matkat, parivuoteellinen ja ikkunallinen hytti, 2x aamiainen, 2x illallinen ja 2x lounas laivan buffet-ravintolassa ruokajuomineen (virvokkeet, viini ja olut) sekä risteilyohjelma useine esiintyjineen. Aika paljon minusta katetta 125 euron henkilöhintaan.

Laivalle voi ottaa mukaan myös auton 40 euron lisämaksusta. Halutessasi on mahdollista tehdä laivaostokset etukäteen, kunhan teet ne vähintään 14 tuntia ennen matkaa. Tilaus toimitetaan valmiiksi pakattuna autosi viereen. Kätevää ja vaivatonta.

Tallink Siljalla on menossa tällä hetkellä tarjouskampanja. Mikäli teet varauksen 7.11. mennessä, voit saada tietyille lähdöille matkahinnasta jopa 30% alennusta koodilla MERELLE23. Risteilyhintoja voit tutkailla täältä.

Laiva saapui Helsinkiin aikataulun mukaisesti klo 16. Kiva reissu oli, lähtisin uudestaan milloin tahansa. Tosin tällainen rauhallisempi arkilähtö on minulle varmasti paras vaihtoehto. Luulenpa, että viikonloppuisin meno on selvästi räväkämpää.

29.10.2023 20 comments

Kulttuuria Kuopiossa – hienoja näyttelyitä ja mielenkiintoista nähtävää

by Annemaria 8.10.2023

Kun loppusyksy vihmoo hyytävää vettä ulkona, valon määrä vähenee eikä ulosmenokaan tunnu yhtä houkuttelevalta kuin hetki sitten, mielen valtaa tylsistyminen. Ainakin minulla. Ei sille mitään voi, että jossain kohtaa tulee se tunne, että nyt jokin pieni reissunpoikanen piristäisi kummasti.

Äkkäsin netistä Sokos-hotellien hyvän majoitustarjouksen ja niinpä päätimme lähteä Kuopioon, mielestäni yhteen Suomen kivoimmista kaupungeista. Mentäisiin hyvin syömään, tavattaisiin Savon pääkaupungissa asuvia ystäviämme ja kenties käytäisiin muutamassa mielenkiintoisessa museossa.

Täytyy myöntää, että kaupunkilomamme käynnistyi vähemmän kultivoituneella meiningillä. Ajettiin miehen kanssa ihan ensimmäiseksi Matkuksen kauppakeskukseen ja sen päätähteen Ikeaan. On se vaan kumma juttu, ettei Ikeasta pysty koskaan poistumaan ilman jotain pientä rompetta kotiin vietäväksi. Niin tälläkin kertaa. Tilausta oli kunnon kokovartalopeilille ja pienille keittiötavaratäydennyksille. Ja ainahan sitä nainen tarvitsee muutaman tuoksukynttilän.

Ystävien tapaaminen tuo etenkin meille maaseudun rauhassa asustaville ”erakoille” toivottua ja virkistävää vaihtelua. Kiva oli jupista kuulumiset, käydä yhdessä syömässä ja kulkea keskustan katuja paikallisoppaiden johdolla. Pitäisi vaan useamminkin saada aikaiseksi lähteä tällaisille virkistäytymisreissuille.

Illan pimetessä oli pakko pysähtyä ihastelemaan Kuopion upeaa kauppahallia. Veljmies kauppahallin edessä oli paikallaan kalastelemassa nipisillään kuten ennenkin. Nyt iltavalaistuksessa poika näytti jotenkin erilaiselta. Oliko tuo vanhentunut kenties?

Bongasimme ohikulkeissamme myös Kuopion uusimman julkkiksen, ikävä kyllä hiljattain kuolleen Aku-koirasta tehdyn näköispatsaan. Muistatteko parivaljakon Akun ja isäntänsä Matin, jotka matkasivat mopoautolla Espanjasta Suomeen? Espanjalaiselta koiratarhalta pelastettu massiivisen kokoinen Aku oli liian suuri matkaamaan lentokoneessa, joten nokkela isäntä keksi oivan keinon matkata Akun kanssa Suomeen.

Kuopion kauppahalli on erityisen kaunis iltavalaistuksessa.

Kuopion museossa häkellyttävän upea valokuvanäyttely

Seuraava päivä oli varattu museoille ja taiteelle. Ihan ensimmäiseksi suunnistimme Kuopion museoon, jonka ylimmässä kerroksessa oli nähtävänä yhden maailman tunnetuimman valokuvakilpailun Wildlife Photographer of the Year -kilpailun voitokkaita kuvia.

Jos vähänkään valokuvat kiinnostavat, tämä on näyttely joka pitää nähdä. Lähes 100 valokuvan näyttely tarjoaa upeita otoksia, joiden tekninen osaaminen ja visuaalinen taitavuus suorastaan häkellyttivät.

Näyttely oli vaikuttava monella tasolla. Kauneuden, yllätyksellisyyden ja herkkyyden lisäksi moni kuva puhutteli myös ihmisen ja luonnon välisen yhteiselon ongelmallisuudella. Ilmastonmuutos, saastuminen, sademetsien raivaaminen, turkistarhaus, eläinten salametsästys ja liikakalastus nousivat kuvissa koskettavasti esille.

Kiersimme myös Kuopion museon pysyvät näyttelyt. Samoissa tiloissa toimii sekä kulttuurihistoriallinen että luonnontieteellinen museo, joissa piisasi kiinnostavaa katsottavaa monen näyttelysalin verran.

Wildlife Photographer of the Year Kuopion museossa 25.2.2024 saakka.

Wildlife Photographer of the Year -kilpailun intensiiviä valokuvia.

Entisaikojen kauppatorielämää Kuopion museossa.

Juho Rissanen Kuopion taidemuseossa

Toinen komea jugendrakennus Kuopion museon ohella on Kuopion taidemuseo, joka valmistui vuonna 1904 alunperin Kansallis-Osake-Pankin toimitiloiksi. 70-luvulla rakennus päätyi Kuopion kaupungin omistukseen ja uusi taidemuseo avasi ovensa 1980.

Kuopion taidemuseon meneillään olevista näyttelyistä minusta kiinnostavin oli kuopiolaissyntyisen Juho Rissasen näyttely. Realistisena kansan kuvaajana ja viivan taitajana tunnettu taiteilija oli ensimmäinen köyhistä oloista tunnetuksi taiteilijaksi kohonnut suomenkielinen taidemaalari.

Tuon aikakauden kuuluisat taiteilijamme tulivat lähes poikkeuksetta ruotsinkielisistä säätyläisperheistä. Tätä taustaa vasten ymmärtää kuinka suuren työn Rissanen on joutunut tekemään saavuttaakseen paikkansa arvostetuissa taidepiireissä.

Näyttely pureutuu mielenkiintoisen taiteilijan vaiheisiin ja nostaa esiin myös henkilökuvaa. Monissa Euroopan maissa matkustanut ja elänyt taiteilija päätyi lopulta Floridaan, jossa hän kuoli vuonna 1950.

Mielenkiintoista oli nähdä kuinka Etelä-Eurooppa vaikutti Rissasen maalauksiin. Aiheet kevenivät ja värimaailma kirkastui. Sitä se matkailu ja aurinko parhaimmillaan teettää.

Kuopion kaupungintalon seinällä on muuten Juho Rissasen viisiosainen maalaus Piirileikki metsässä. Olen tosi iloinen siitä, että pääsin ystäväni avustuksella katsomaan tuota hienoa maalausta ja samalla sain ihastella ylen kaunista kaupungintaloa.

Juho Rissanen Kuopion taidemuseossa 7.4.2024 saakka

Näyttelyn ehkä kuuluisin teos Hauta-Heikin mummo.

Piirileikki metsässä Kuopion kaupungintalolla.

Euroopan ulkopuolista taidetta yli 80 maasta

Toinen, ehkä jopa vähän erikoinenkin näyttely Kuopion taidemuseossa oli ulkoeurooppalaisen taiteen Pluriverse näyttely. Kyse on maailmanmatkaaja Antti Mykkäsen henkilökohtaisesta kokoelmasta, jonka teoksia hän on kuljettanut matkalaukussaan yli 150:sta Euroopan ulkopuolisesta maasta. Näyttelyyn on koottu töitä yli 80 maasta lähes 120 taiteilijalta.

Meitä harmitti kovin, että näyttelyssä ei kerrottu mistä päin maailmaa kukin teos oli kotoisin. Vielä enemmän harmitti, kun huomasimme vasta näyttelyn kiertämisen jälkeen, että infotiskillä olisi ollut luettelo näyttelyn töistä ja niiden alkuperämaista.

Joka tapauksessa kiinnostavaa, värikylläistä ja monilla erilaisilla tekniikoilla toteutettua etnotaidetta.

Pluriverse Kuopion taidemuseossa 26.11.2023 saakka

Herra Mykkänen on harrastanut taidematkailua melkoisen laajalti.

Pluriverse tarjoaa eksoottisen taidematkan.

Minna Canthin asuintalo Kanttila voi huonosti

Luin jokunen aika sitten kirjan Rouva C, joka kertoo Minna Canthista. Vaikka teos on fiktiivinen, sen tapahtumat sijoittuvat aikansa merkittävän yhteiskunnallisen vaikuttajan Minna Canthin vaiheisiin.

Minna Canth oli jäänyt itselleni jotenkin vieraaksi ja oikeastaan tiesin vain hänen olevan suomalainen naiskirjailija. Tuon kirjan kautta kiinnostuin tästä edistyksellisestä mielipidevaikuttajasta, joka puhui ja kirjoitti (Minna oli muuten ensimmäinen suomenkielinen sanomalehtinainen) paljon naisten tasa-arvon ja koulutuksen puolesta sekä otti voimakkaasti kantaa yhteiskunnallisen eriarvoisuuden puolesta.

Sitä en tiennyt, että Minna jäi 35-vuotiaana leskeksi ja seitsemän lapsen yksinhuoltajaksi. Hän muutti takaisin lapsuutensa kotikaupunkiin Kuopioon ja otti siellä hoteisiinsa isänsä kaupan. Minnan talosta tuli kulttuurivaikuttajien kokoontumispaikka ja sen salongissa vieraili monia maamme merkkihenkilöitä.

Tuo Minna Canthin kotitalo Kanttila sijaitsee edelleen Kuopion keskustassa, ikävä vain, että kovin heikossa kunnossa. Vanha 1800-luvun hirsitalo kaipaisi mittavaa remonttia, mutta mikään taho ei tunnu olevan asiasta kiinnostunut ja valmis investoimaan siihen. Näin vaikuttavan merkkihenkilön talo ansaitsisi sen todella.

Eikä tälle talolle tarvitsisi keksiä taustalle keinotekoista tarinaa. Täällä on oikeasti asunut kirjailija, sanomalehtinainen, edistyksellinen mielipidevaikuttaja, kulttuuripersoona, kauppias, naisasianainen ja aikansa radikaali vapaa-ajattelija, jolla oli sormensa pelissä niin naisten koulutuksen kehittämisessä kuin naisten äänioikeuden puolestapuhujana.

Vain mielikuvitus on rajana, mitä kaikkea toimintaa noiden seinien sisälle voitaisiin suunnitella. Rahan lisäksi tarvittaisiin näkemyksellistä ja pelotonta Minna-henkeä. Kanttila ei ole tällä hetkellä avoinna yleisölle.

Historiallinen kulttuurikoti, joka taipuisi moneen.

Soisi näiden vanhojen hirsien pääsevän loistoonsa.

Minnan talon vintti olisi oiva miljöö taidenäyttelytilaksi.

Tähän on pakko uskoa, vaikka usko onkin tässä maailmanajassa usein koetuksella.

Niin totta. Taistelua, mutta onneksi enemmän kuitenkin ihanaa taistelua.

Aikakapselilla 100 vuoden päähän

Kuopion kauppahallin alapuolella on hyvin omintakeinen erikoisuus. Suomen 100-vuotisjuhlavuotena 2017 suljettiin kahteen erilliseen lukittuun osaan ajan kuvaa ilmaisevia tavaroita ja kirjeitä. Samalla ajastettiin rakennelman yläpuolelle digitaalinen aikalaskuri, joka mittaa aikaa alaspäin 100 vuoden päähän.

Kuopion kaupunki järjestää itsenäisyyspäivänä vuonna 2117 arvokkaan juhlan, jolloin 100+100 aikakapseli avataan. Mielenkiintoista on, ettei kukaan tiedä sisältöä kokonaisuudessaan. Ainoastaan se on tiedossa, että kapselissa on aikamme esineistön lisäksi erilaisten ihmisten ajatuksia siitä, millaista elämä on ollut vuonna 2017 ja miten menneisyys ja tulevaisuus nähdään.

Mietin itse kuinka kiehtovalta mahtaa esimerkiksi sen hetkisestä kaupunginjohtajasta tuntua lukea kollegansa kirje 100 vuoden takaa.

Rapiat 94 vuotta ja 66 päivää h-hetkeen.

Taas tuli todistettua kuinka paljon voi pienestäkin kaupunkiretkestä saada irti. Vaihtelu virkisti ja tylsyys lievittyi. Nyt jaksaa taas paremmin pakertaa arkea. Ainakin seuraavaan matkaan saakka 🙂 .

8.10.2023 2 comments

Espanja Kanariansaaret

Miksi uudelleen Kanariansaarille?

by Annemaria 30.9.2023

Nuorempana ajattelin, että tyypit, jotka matkustavat aina samaan paikkaan ovat tylsiä. Vanhemmiten minustakin on tullut ilmeisesti tylsä, sillä huomaan yhä useammin palaavani samaan matkakohteeseen.

Muutaman vuoden ajan kiersin useaan otteeseen Andalusiaa, sitten löysin Kanarian ja kas kummaa, Kanariansaaret veti jälleen pisimmän korren meidän tulevana talvikohteena. Mutta miksi ihmeessä?

Eniten tässä itseäni huvittaa, että olin ennakkoluuloisesti sulkenut Kanariansaaret vuosikymmeniksi listalle no, no. Olihan minulle takana ”vankka” kokemus alueesta, nimittäin viikon luokkaretki nuoruudessani Playa del Inglesiin, jossa liikuimme vilkkaasti hotellin, rannan ja discojen välimaastossa.

Välissä meni lähes 40 vuotta typerien ennakkoluulojen täyttämää aikaa, kunnes ystäväni kanssa matkasimme Teneriffalle viikon valmismatkalle. Siitä innostuneena saman vuoden loppupuolella päätettiin miehen kanssa kokeilla, miltä tuntuisi viettää Kanarialla vähän pidempi jakso.

Meidän viime talven matka suuntautui kolmelle saarelle: Teneriffalle, La Gomeralle ja Gran Canarialle. Pisin aika vietettiin Teneriffan pääkaupungissa Santa Cruzissa. Sen verran mukavaa oli, että päätettiin tänä talvena ottaa Kanaria uusiksi.

Rakastan manner-Espanjaa, erityisesti Andalusiaa, mutta täytyy myöntää, että Kanarialla on talvimatkaajalle paljon sellaista, josta pidän jopa mannerta enemmän. Ainut negatiivinen asia on, että Kanaria on talvikuukausina majoitukseltaan huomattavasti mannerta kalliimpaa. Positiivisia asioita on kuitenkin sen verran paljon, että olemme valmiit maksamaan vähän enemmän.

Näyttäisi vähän siltä, että joku toinenkin nauttii talviauringosta.

Rantaa en erityisesti matkoilla kaipaa, mutta tuntuuhan se hyvältä työntää varpaansa rantahiekkaan.

Miellyttävä ilmasto

Eihän sille mitään voi, että marras-joulukuussa tuntuu niin hyvältä kekkaloida kesähepenissä. Viime talven Kanarian ilmasto oli meille kaikin puolin passelia. Lämpötilat liikkuivat pääosin 20 asteen yläpuolella. Joskus käytiin hellelukemissa, mutta tukahduttavan kuumaa en muista koskaan olleen, riittävän lämmintä kuitenkin joka päivä. Joskus vähän sataa ripsautteli, mutta yleensä jo saman vuorokauden aikana saatiin myös aurinkoa.

Kukat ja vehreys

Odotin, että Teneriffa ja Gran Canaria olisivat olleet paljon kuivempia ja karumpia. Kanariansaarten kostea meri-ilmasto on ihanteellinen kasveille läpi vuoden ja siksi ainakin näillä saarilla vehreydestä ja kukista pääsee nauttimaan vuoden läpeensä. Ja millaisista kukista! Hullaannuin erityisesti lukuisista upeista kasvitieteellisistä puutarhoista ja niiden trooppisista kasveista.

Kiinnostavat kaupungit ja kauniit kylät

Kuukauden päivät vietimme Teneriffan Santa Cruzissa, missä viihdyimme loistavasti. Santa Cruz ei ole varmaankaan se saaren kaunein kaupunki, mutta aito kaupunkielämä sekä huippuhyvät ravintolat takasivat viihtymisen meille, jotka emme kaipaa rantaelämää.

Matkamme päättyi Gran Canarian puolelle Las Palmasiin. Ennakkokäsitykseni väsähtäneestä lomakaupungista osoittautui aivan vääräksi. Las Palmas on yllättävän monipuolinen kaupunki, jolla on tarjottavana kaikkea sitä, mitä lomaltaan vain voi toivoa: hieno vanha kaupunki, kauniita rakennuksia, kulttuuria, hyviä ravintoloita, rantaa, huikeat shoppailumahdollisuudet ja hyvää kaupunkipöhinää.

Las Palmas oli meille niin OO Las Palmas, että suuntaamme sinne nyt loppuvuodesta uudestaan.

Muita kivoja kaupunkeja, jotka jäivät mieleen olivat Teneriffan yliopistokaupunki San Cristóbal de La Laguna, La Orotava ja Puerto de la Cruz. Mukavista pikkukylistä jäi mieleen Gran Canarialla sijaitseva kalastajakylä Agaete. Gran Canariaa emme viime reissulla ehtineet kovinkaan paljoa tutkimaan, joten kiva saada saaren kiertämiselle nyt riittävästi aikaa.

Santa Cruzissa on vierekkäin konserttitalo ja merivesialtaat. Kumman valitsisit?

Las Palmasin vanha kaupunki La Vegueta oli erityisesti mieleeni.

Santa Cruzin kaupunkivilinään oli helppo sulautua.

Monipuoliset nähtävyydet

Isommissa kaupungeissa on yleensä se hyvä puoli, että niistä löytyy mielenkiintoista nähtävää. Vanhat kaupunginosat ja historian kerrostumat, kiinnostavat museot, kauniit rakennukset, kasvitieteelliset puutarhat ja muut nähtävyydet tuovat lomaan oman lisäarvonsa.

Lomakeskuksia lukuunottamatta lähes jokaisessa kaupungissa riitti nähtävää.

Kanarialainen arkkitehtuuri puuparvekkeineen on omaleimaista.

Las Palmasin katedraalia vahtivat koirat.

Hyvät ravintolat

Emme ole varmaan koskaan käyneet pidemmillä reissuillamme niin paljon ulkona syömässä kuin Kanariansaarilla. Hyvien ravintoloiden määrä oli niin suuri, että kämpillä kokkaaminen jäi aiempaa vähemmälle.

Santa Cruz ja Las Palmas ovat ruuasta kiinnostuneelle matkaajalle ihannekohteita. Erityisesti mies jäi haikailemaan monen kiinnostavan ravintolan perään, jonne emme viimeksi ehtineet. Las Palmasista jäi mieleen erityisesti yksi ravintola, jonka ruoka oli niin täydellistä, että päätimme suunnistaa sinne ihan ensimmäiseksi kaupunkiin päästyämme.

Mieleenpainuvat luontokokemukset

Luonto on meille tärkeää ja nautimme paljon luonnossa liikkumisesta. Kaikki Teneriffan kävijät tuntevat Teiden tulivuoren ja moni suuntaa sinne vain pikaiselle päiväretkelle. Suosittelen kuitenkin varaamaan vähän enemmän aikaa, sillä ympäristössä on hyvät patikointimahdollisuudet. Vulkaaninen ympäristö on mielenkiintoista kulkea, tulee välillä tunne kuin kulkisi kuumaisemissa.

Toinen kiinnostava kohde luontoliikkujalle on Anagan luonnonpuisto Teneriffan pohjoisosassa. Täällä pääset kulkemaan sadunomaisissa metsissä ja näkemään hienoja maisemia.

Luontoystävän kannattaa ehdottomasti ottaa käyntikohteeksi vehreä La Gomeran saari, jonne pääsee lautalla Teneriffan Los Christianoksesta. Gomeran luonto on lumoava laakeripuumetsineen ja jättiläismäisine kanervineen.

Anagan luonnonpuistossa näki ihan toisenlaisia maisemia.

Mutkaton ja iloinen elämänmeno

Viihdyn loistavasti kaikkialla Espanjassa. Tykkään espanjalaisten iloisesta elämänasenteesta, joka heijastuu myös mutkattomana suhtautumisena turistiin. Sama alegría (ilo) oli läsnä myös Kanarialla.

Espanjalaiset osaavat nauttia elämästään ja tätä hyvää asennetta yritän imeä itseeni. Vaikka liikuimme saarilla, jotka ovat varmasti Espanjan suosituimpia loma-alueita, emme kohdanneet missään kyllästynyttä suhtaumista turistiin.

Oma kiva lisänsä ovat kanarialaisten lukuisat juhlat ja perinnetapahtumat. Tuntui, että aina jossain päin oli jotain happeninkiä, joita oli turistinakin kiva seurata.

Helppoa liikkua kaupunkien ja saarten välillä

Kanariansaarilla on helppo liikkua. Välimatkat ovat lyhyet, autonvuokraaminen on edullista, mutta myös bussiverkosto on erinomainen. Emme vuokranneet autoa, vaan matkustimme kaikkialle busseilla. Vaivatonta ja helppoa matkustamista ilman paikoitushuolia.

Saarten väliä liikennöi jatkuvasti kaksi varustamoa, joilta löytyy useita vuoroja päivässä. Kiva lisä oli ilmainen bussikuljetus Santa Cruzista Los Christianoksen satamaan ja takaisin. Myös Las Palmasissa pääsi ilmaisella varustamon bussilla satamasta lähemmäs keskustaa. Jos aikaa on, suosittelen tutkailemaan oman saaren lisäksi lähisaaria.

Voitte kuvitella, että odotan melkoisella innolla tulevaa matkaamme ja uusia seikkailuja. Nyt olemme reissussa pidempään ja olen jo etukäteen iloinen siitä, että pääsemme pureutumaan saariin viime reissua syvemmin ja kiertämään ihan uusia paikkoja. Tässä kohtaa mies huokaisee syvään, miksiköhän?

30.9.2023 10 comments

Etelä-Savo Museot Suomi Saimaa Suomen kaupungit

Lähimatkailua ja omaa laatuaikaa – päiväretki Savonlinnaan

by Annemaria 24.9.2023

Syksyinen lauantaipäivä. Ei mitään erityistä tekemistä. Juuri sopiva päivä ottaa omaa aikaa ja lähteä höntsäilemään lähikaupunkiin. Hyppäsin autoon ja suuntasin Savonlinnaan, Saimaan ympäröimään saaristokaupunkiin.

Elän parisuhteessa, mutta kaipaan välillä yksinoloa ja omaa aikaa. Sellaista aikaa, jolloin voin tehdä vain ja ainoastaan itselleni mieluisia asioita ja omia juttuja tekemättä minkäänlaisia kompromisseja. Jos tekee mieli mennä taidemuseoon, voin mennä miettimättä sitä, sopiiko se toiselle. Tai jos tuntuu siltä, että haluaisin kierrellä kaupoissa repimässä retonkia tai tutkimassa sisustuskauppoja, siihen on täysi vapaus.

Viihdyn erinomaisesti aina välillä yksikseni. Olen aina tykännyt myös matkustaa yksin niin kotimaassa kuin ulkomailla. Suosittelen muuten kaikille. Ainakin minusta on kutkuttavaa kierrellä päämäärättömästi vieraan kaupungin katuja. Tehdä löytöjä, ihastua, ihmetellä ja tehdä siinä hetkessä vain ja ainoastaan asioita, jotka itsestäni tuntuvat hyviltä.

Usein olen ottanut jo etukäteen selvää kaupungin parhaimmista ruokapaikoista, kauneimmista kahviloista ja merkittävimmistä nähtävyyksistä. Niistä on sitten kiva rakentaa itselleen juuri sellainen cocktail kuin hyvältä tuntuu. Mukavaa istahtaa vaikkapa leivoskahville tai nauttia lounasta ilman mitään kiirettä minnekään.

Tämän portin takaa löytyi ihastuttava kahvila.

Päivän paras hetki. Jumalaisen hyvää kakkua.

Tällä kertaa siis Savonlinnaan. Olen asunut Etelä-Savossa kolmisen vuotta, mutta siltikin tunnen omia lähikaupunkeja vielä melko huonosti. Vaikka käyntikertoja olisi ollut jo useita, yhä vaan löytyy jotain uutta ja mielenkiintoista.

Savonlinnan tori on kaupunginsydän, jossa mielelläni poikkean kahvikupposella tai lörtsyillä eli syömässä paikallista lihapiirakkaa, joka koonsa puolesta riittäisi minulle jo lounaaksi. Nyt sattui niin sopivasti, että torilla vietettiin syysmarkkinoita, joten pääsinkin latautumaan täysillä savolaiseen toritunnelmaan.

Viipurinrinkeleistä ja ilmapalloista tuli jotenkin nostalginen olo. Muistin kuinka lapsuudessani sain aina muutaman markan markkinarahaa, jotka usein kulutin pieneen viipurinrinkeliin ja punaiseen ilmapalloon. Tällä kertaa ilmapallokauppias lupasi itsensä kaupantekijäisiksi, jos ostaisin ilmapallon. Päätin nyt kuitenkin jättää väliin. Sen sijaan istahdin grillimakkara kourassa läheiselle penkille seurailemaan vilkasta markkinameininkiä.

Viipurinrinkeiestä tuli lapsuus mieleen.

Savonlinna tunnetaan höylaivojen kaupunkina.

Eniten kuitenkin tästä mahtipontisesta rakennuksesta.

Linnan puistossa piti vahtia pässi, josta on tarina kaupungin pelastajana.

Savonlinna on Saimaan kaupunki kirjaimellisesti. Noin kolmasosa kaupungin pinta-alasta on vettä ja sen kyllä huomaa kaupunkia kiertäessä. Menit mihin suuntaan tahansa, Saimaa pilkottaa aina jostain kohtaa.

Savonlinna on myös laivojen kaupunki. Ihastelen aina käydessäni satama-altaan reunalla keinuvia vanhoja höyryaluksia. Tänäkin kesänä jäi risteily tuollaisella tekemättä. Ensi kesänä täytyy laittaa höyrylaivaristeily ehdottomasti agendalle.

Torilta suuntasin Savonlinnan lempikaupunkiosaani Wanhaan Savonlinnaan. Kaupungin vanhimmalla kadulla, Linnankadulla, on ihastuttavia vanhoja puutaloja. Hienoa, että miljöö on saanut jatkaa elämää mukulakivikatuineen.

Kannattaa huomioida Linnankadun 11:ssa sijaitseva kaunis puurakennus. Siinä sijaitsee minusta kaupungin paras kahvila, Kahvila-Ravintola Saima, kuuden huoneen putiikkihotelli ja katutasossa soma lahjatavarakauppa.

Saimatalossa toimii hotelli, kahvila ja soma kauppa.

Jokaisen Savonlinnan kävijän ehdoton käyntikohde on Olavinlinna, mutta koska se on itselleni jo melkoisen tuttu mm. viime kesän oopperareissulta, tyydyin ainoastaan käyskentelemään linnan puistikossa. Puuskainen syystuuli lennätteli keltaisia lehtiä ja teki maisemasta omalla lailla entistä kauniimman. Idylliä lisäsi rannan tuntumassa kuvattavana ollut hääpari.

Hankin kesällä Museokortin, jonka kanssa on helppoa pistäytyä jo tuttuihinkin museoihin katsomaan, mitä uusia näyttelyitä olisi menossa tai palaamaan jo tuttujen näyttelyiden pariin. Vastapäätä Olavinlinnaa on tämän vuoden Vuoden museoksi valittu Riihisaari, jonne suunnistin seuraavaksi.

Entiseen jyvämakasiiniin rakennettu museo on kaunis jo puitteiltaan. Pari vuotta jatkuneen remontin tuloksena museolle syntyi hieno miljöö niin Saimaan alueen luonnon esittelyyn, erilaisiin näyttelyihin kuin tapahtumien järjestämiseen.

Tällä kertaa minua viehätti Solmu ajassa -näyttely. Purkukuntoisen Solmun talona tunnetun rakennuksen alta löytyi satoja lasinegatiiveja, jotka olivat peräisin talossa aikoinaan toimineesta valokuvaamosta. Oli kiinnostavaa selailla vanhoja albumeita, joihin oli koottu lasinegatiiveista tehtyjä kuvia. Kiinnostavia olivat myös muutaman taiteilijan omat tulkinnat materiaalista, kuin häivähdyksiä muistoista ja niiden tuhoutumisesta ajan saatossa.

Piipahdin myös pikaisesti katsomassa pysyvän näyttelyn puolella Juha Taskisen videon nuoren norpan kasvusta kuutista aikuiseksi. Tuli mieleen hiljattain lukemani artikkeli, että tänä vuonna Metsähallituksen tietoon on tullut jo kahdeksan kalastusverkkoihin kuollutta norppaa. Kuinkahan paljon mahtaa olla niitä kuolleita norppia, jotka eivät tule kenenkään tietoon? Ihmetyttää, etteikö verkkokalastuskieltoa norppa-alueella saada millään pidennyttyä.

Riihisaaressa on monipuolinen museo- ja kulttuurikeskus.

Muistoja menneiltä vuosilta taiteilijoiden omina tulkintoina.

Kulttuurikokemusten jälkeen päätin siirtyä maallisempiin nautintoihin ja suunnistin kirpputorin kautta kohti Olavinkatua, Savonlinnan pääostoskatua. Kadulla on ketjuliikkeiden lisäksi mm. kaksi laadukasta vaateliikettä, Muotitalo Puki ja Muotikuu, muutama sisustuskauppa sekä pieni Sokos.

Poikkesin itse jo lähes ilmiöksi tulleessa Normal-ketjun myymälässä, joka on rantautunut myös Savonlinnaan tänä keväänä. Täytyy myöntää, että onpa hienosti suunniteltu konsepti. Menin lähinnä katselemaan, mutta piskuiseen ostoskoriini tarttui tuotteita lähes 50 eurolla. Piti ostaa, kun halvalla sai 🙂

Ennen kotimatkaani, piipahdin vielä Sokoksella katsomassa olisiko syksyn vaatetarjonnassa mitään mielenkiintoista. Tällä kertaa tyydyin vain katselukierrokseen.

Kiva päivä. Hyvillä mielin ajoin vajaan sadan kilometrin matkan takaisin kotiin. Helposti toteutettavaa ja edullista matkailua.

24.9.2023 12 comments

Yleinen

Kesän parhaat hetket

by Annemaria 17.9.2023

Se taas meni, kesä nimittäin. En tiedä johtuuko tämä iästä vai mistä, mutta tuntuu kuin kesät sujahtaisivat ohitse vuosi vuodelta kiihtyvällä nopeudella. Juuri kun toivotat ensimmäiset muuttolinnut tervetulleiksi, hetken päästä huomaat vilkuttavasi etelään suuntaaville paluumuuttajille.

Lyhyydestään huolimatta tämä kesä on ollut hyvä kesä monella tapaa. Pari matkaa on tullut kotimaassa tehtyä, toinen Lappiin, toinen Mänttään. Muuten kesä on sujunut pääosin piipahteluina päiväreissujen merkeissä lähialueella tai sitten ihan vain arkisissa puuhissa kotona.

Liekö ikäkysymys tämäkin, mutta kotonaolo ei ole maistunut varmaan koskaan niin hyvältä kuin tänä kesänä. Rauhattomalla mielenlaadullani kun on taipumusta pyrkiä aina jonnekin.

Parhaat hetket luonnossa

Kesääni on kuulunut monenlaisia luontoelämyksiä. Koen olevani etuoikeutettu voidessani asua minusta Suomen kauneimmalla alueella, Saimaan rantamaisemissa. Huokailen itsekseni usein silkasta ihastuksesta. Kesäaamujen heleys, kesäsateen jälkeinen raikkaus, tuulen humina koivikossa, alkukesän katkeamaton lintukonsertti ja nyt käsillä oleva syksyn pirtsakkuus, siinä on onnellisuutta paljoon.

Tänä kesänä olen huomannut linnut ympärilläni eri tavoin kuin ennen. Liekö syynä alkukesän hienot kelit, mutta kuulosti siltä kuin metsä olisi tänä kesänä ollut poikkeuksellisen täynnä linnunlaulua.

Lintukiinnostustani buustasi entisestään saamani syntymäpäivälahja. Suuntasimme toukokuun lopulla Sulkavalle opastetulle yölaulajaretkelle Iitlahden kosteikkoalueelle. Vaikka viileä ja tuulinen keli ei ollut paras lintujen aktivoija, siltikin alkukesän yöllinen äänimaailma oli ihmeellinen. Oletko koskaan kuullut kaulushaikaran aavemaista huutoa hämärän rajamailla? On nimittäin suorastaan kammottavan kuuloista.

Maalla asuvalle kehittyy ihan omintakeinen kesälook.

Kesän aikana tuli aika paljon patikoitua erilaisilla retkeilyreiteillä. Lapissa tuli luonnollisesti kiivettyä tuntureihin ja puhdistettua päätä kaikesta turhasta, kuten Tapio Wirkkala asian aikoinaan ilmaisi.

Kotiseutuni mielenkiintoisimpiin retkeilyreittilöytöihin kuuluu Mikkelin Anttolassa oleva Sydänmaan retkeilyreitti. Olin monesti ihmetellyt uudehkoa opastekylttiä ohi ajaessani, kunnes eräänä loppukesän päivänä päätimme ottaa selvää, millaisesta reitistä onkaan kyse.

Reilun viiden kilometrin mittainen ympyräreitti oli mielenkiintoinen ja maastoltaan vaihteleva. Osa reitistä kulki vanhassa aarniometsässä, jossa näytti välillä siltä kuin olisi oltu Lapissa. Puissa roikkui paksulti luppoa, käkkärämäntyjä ja keloja osui reitin varrelle ja maastokin oli muutamine jyrkkine nousuineen kuin Lapista konsanaan. Reitillä on myös jonkinlaiseksi nähtävyydeksi luokiteltu Rakokallio, joka on noin 100 metrin mittainen ja kymmenen metriä syvä kalliohalkeama.

Sydänmaan retkeilyreitti oli kiva luontoreitti hienoissa maisemissa.

Toinen paikka Etelä-Savossa, joka tekee minuun aina yhtä suuren vaikutuksen, on Saimaan Rokansaari Puumalassa. Päästäkseen tänne tarvitaan vene, mutta samalla pääsee näkemään yhtä Saimaan hienoimmista järvimaisemista.

Rokansaaressa, saaren vastakkaisella puolella venelaitureihin nähden, on parikin upeaa hiekkarantaa. Nämä neitseelliset rannat ovat varmasti yhdet hienoimmista, mitä Saimaalla tiedän.

Ja onhan tämä Saimaa muutenkin aivan käsittämättömän hieno. Vene on avannut meille uuden ulottuvuuden. Jo pelkkä veneajelu auringonlaskun aikaan saa sydämeni pompsahtelemaan lisäkierroksilla.

Saimaa on ihana kaikkina vuoden- ja vuorokauden aikoina.

Parhaat hetket museoissa

Laskin, että kävin kesän aikana kahdeksassa museossa tai näyttelyssä. Kesäkuussa teimme retken Mänttään ja siellä kun ollaan, pakolliset nähtävyydet ovat tottakai Serlachius-museot Gustaf ja Gösta.

Gösta on kokoelmiltaan yksi Suomen merkittävimpiä taidemuseoita. Gustaf taas on jo rakennuksena mielenkiintoinen. Se on Serlachius-yhtiön entinen pääkonttori ja tuo hienosti esille tehtaan historiaa.

Kotimatkalla kävin tutustumassa Petäjäveden Vanhaan kirkkoon, joka on rakennettu vuosina 1763-1764 ja on Unescon maailmanperintökohde. Hienosti säilynyt piskuinen puukirkko on koskettava. Kirkossa voi lähes aistia vuosisatojen takaisen maailman. Jos käyt täällä, kiinnitäpä huomiota saarnastuolin sympaattisiin enkeleihin.

Alkukesän käyntikohteina oli myös Taidekeskus Salmela Mäntyharjulla. On arvostettavaa, että Salmela toimii ponnahduslautana erityisesti nuorille taiteilijoille. Järvenrannalla sijaitseva paikka on muutenkin viehko kesäretkikohde.

Lappiin matkatessamme piipahdin Kuusamossa Hannu Hautalan luontokuvakeskuksessa. Tämän kesän heinäkuussa menehtynyt Hautala on Suomen kansainvälisesti tunnetuin luontokuvaaja. Käynti oli koskettava, sillä luontoa rakastaneen taiteilijan kuolemasta oli kulunut vasta reilu kuukausi.

Ystäviemme kanssa kävimme Mikkelissä tutustumassa Sodan ja rauhan keskus Muistiin. Muisti on mielenkiintoinen ”sotamuseo”, joka nostaa voimakkaasti esiin sodan vaikutuksen yhteiskuntaan ja yksittäiseen ihmiseen.

Itselleni käynti oli jo toinen. Sotaveteraanin tyttärenä minua kiinnostaa, miten sota on vaikuttanut sen kokeneisiin. Mietin myös, että tässä maailman ajassa me tarvitsemme tällaisia paikkoja, jotka muistuttavat sodan järjettömyydestä. Hieno ja ajankohtainen näyttely.

Kesän vaikuttavin taidemuseoelämys oli uudistetussa Ateneumissa käynti ja ehdottomasti sen huikea Edelfelt-näyttely. Olivatpa melkoisen näyttelyn saaneet koottua. Nähtävänä olivat Edelfeltin tunnetuimmat teokset, mutta paljon oli myös teoksia yksityiskokoelmista, joita ei näkisi koskaan ilman tällaista laajaa näyttelyä. Kaikki nuo taulut nähtyäni ymmärrän hyvin, miksi Edelfelt on meidän rakastetuimpia taiteilijoitamme.

Kiitos Hannu Hautala kaikesta kauneudesta, mitä jätit iloksemme.

Olivat tehneet remontissa Ateneumista niin hienon.

Parhaat juhlahetket

Kesän kohokohtia olivat myös kahdet mukavat kesäjuhlat. Mikään ei voita kesähäitä ja rakkauden täyttämää juhlapäivää. Voi kuinka kaunis morsian olikaan ja sulhanen niin komea!

Toinen iloinen kesäjuhla oli ystäviemme yrityksen kymmenvuotisjuhlat, jotka huipentuivat Puumalan Sahanlahden Rantakekkereihin ja Samuli Edelmanin konserttiin. Kyllä se on niin, että bilemeininki tekee välillä itse kullekin oikein hyvää. Paitsi ei polvelle, joka protestoi pitkään tämän illan jälkeen.

Parhaat arkiset kotihetket

Tänä kesänä olen oppinut nauttimaan entistä enemmän pienistä, yksinkertaisista asioista. Hyvä mieli voi tulla vaikka kevään ensimmäisestä perennapenkkiin ilmaantuvasta kukasta tai täydellisen herkkutatin löytymisestä. Rakastan myös seurata luonnossa tapahtuvia vuodenaikojen muutoksia.

Suurta iloa on tuottanut myös tämä huikea kesä, joka on hemmotellut meitä luonnonantimillaan. Mies on jo uhkasakon uhalla kertonut, että pakastimeen on ihan turha tunkea enää yhtään mustikkaa, puolukkaa, kanttarellia tai herkkutattia.

Ja onhan niin kesä kuin tämä alkusyksy ollut kotonakin ihan mukavaa aikaa. Ensin on ollut ihanaa nauttia valoisista kesäöistä, sitten pikkuhiljaa pimentyvistä illoista ja nyt ollaankin jo iltojen osalta sysipimeässä.

Mutta ei hätää. Aina voi koristella terassia led-valoilla ja lisätä lyhtyjen määrää. Sytytetään kynttilöitä ja nautitaan täysillä. Paras hetki usein on juuri nyt. Ihanaa syksyä teille kaikille!

17.9.2023 4 comments

Lappi Luontomatkailu Retkeily

Levi vs Saariselkä – kumpi on parempi kohde kesäretkeilijälle?

by Annemaria 2.9.2023

Tiedän, tiedän. Vertailut ovat aina vaarallisia ja kokemukset yksilöllisiä. Yhdessä on hyvää yksi ja toisessa toinen. Mutta eihän sille mitään voi, että toisiinsa verrattavista kohteista johonkin vaan tykästyy enemmän. Näin kävi minullekin tämän kesän Lapin reissullamme.

Uusia kohteita minulle eivät olleet kumpikaan. Niin Levillä kuin Saariselälläkin on tullut käytyä kesä- ja syysaikaan useamman kerran vuosien varrella. Tutuksi ovat tulleet myös monet alueiden retkeilyreitit niin läheltä kuin kauempaakin.

Levin yleisilme

Kukapa ei tuntisi Leviä, onhan se maamme laajin talviurheilukeskus ja laskettelijoiden ikisuosikki. Palvelutarjonnaltaan Levi vetää varmasti pidemmän korren kaikilla mittareilla. Kauppoja ja ravintoloita on enemmän kuin pienessä kaupungissa, tosin kesäkuukausina aika moni paikka on suljettuna.

Naureskelimme sitä, että kesäaikaan Levin keskustassa kävellessä paikka on kuin katastrofielokuvasta. Kuolleen kaupungin katuja vaelsimme vain me ainoat eloonjääneet 🙂 Ennen ruskaviikkoja alueella on yllättävän rauhallista.

Levin keskustan rakentamiselle täytyy nostaa hattua. Vaikka rakentaminen on kovin tiivistä, rakennukset ovat samantyylisiä ja itseasiassa suurimmaksi osaksi kauniita. Kiven ja puun yhdistelmää on käytetty rakentamisessa paljon ja lähekkäin sijaitsevat rakennukset sopivat hyvin toinen toisiinsa. Kokonaisuus näyttää hallitulta, mutta ei lainkaan tylsältä.

Levi on pitkälle rakennettua, jonka tieltä on saanut ikävä kyllä luonto väistyä. Vähäinen alueen metsä on nuorehkoa ja pusikkoista sekametsää. Ainoat viitteet Levin vanhemmasta metsästä keloineen näin rinteillä ajaessamme Levitunturin huipulle. Oikaiskaa virheellinen kuvani, jos tiedätte Levin alueella olevan vanhaa metsää. Minä en ole huomannut.

*Autolla tunturiin. Levitunturin laella.*

*Levitunturin huippu on oiva paikka auringonlaskujen ihailuun.*

Saariselän yleisilme

Saariselällä huomaa, että ollaan huomattavasti iäkkäämmässä lomakeskuksessa. Koska rakennukset ovat nousseet vuosikymmenten aikana, eikä rakentamista ole ilmeisesti juurikaan kontrolloitu, alueen yleisilme on sekava ja hajanainen.

Vanhoja lautarakenteisia rivareita, korkeahkoja hotelleja, sekalaisia ravintolarakennuksia, katsojan silmin kaikki ripoteltuna epämääräisesti. Yhtenäinen ilme puuttuu ja jos ihan varovaisesti uskaltaisin sanoa, Saariselän keskusta vaikuttaa Leviä selkeästi vaatimattomammalta. Saariselkä on vähän kuin Levin maalaisserkku.

Palvelutarjonta ei yllä Levin tasolle, mutta kyllä täälläkin ravintoloita ja muita palveluita on riittämiin. Alueen suurin päivittäistavarakauppa Kuukkeli paloi viime vuonna maantasolle ja kauppa sijaitsee tällä hetkellä väistötiloissa. Uuden rakennuksen rakennustöitä oltiin käyntihetkellämme juuri aloittelemassa, joten jos kaikki menee hyvin, uusi kauppakeskus on valmiina ensi kesänä.

Siltikin pidän Saariselästä huomattavasti Leviä enemmän. Maasto itsessään on vaihtelevampaa ja täällä todella huomaa olevansa Lapissa. Maasto on avointa ja tunturijonoja piirtyy näkyviin liikuit sitten missä vain.

Rakastan myös sitä, että Saariselällä on paljolti vanhaa luonnonhoitometsää käkkärämäntyineen, keloineen ja luppokuusikoineen.

Majoituskapasiteettia molemmilla lomakeskuksilla on melkoisesti, joten kesäaikaan ennen ruskaviikkoja majoitusta saa molemmista paikoista tosi mukavaan hintaan.

*Helpolla tunturiin Saariselällä. Auto on vajaan 500 metrin päässä.*

Patikointi Levillä

Olen huomannut, että paikat, joiden retkeilyä hallinnoi Metsähallitus, ovat aatelia. Metsiemme hallitus satsaa paljon reitistöihin ja niiden kunnossapitoon. Uusia reittejä rakennetaan jatkuvasti, vanhoja pidetään hyvässä kunnossa ja retkeilijöiden palvelut, kuten tulipaikat, laavut, vessat, päivätuvat ja yöpymiseen soveltuvat autiotuvat ovat usein huippuluokkaa.

Kun vertailin tällä reissulla Leviä ja Saariselkää, huomasin tämän eron. Levin keskustan tuntumassa ei ole ollenkaan niin hyvää retkeilyreitistöä kuin Saariselällä, jonka patikkapolut kulkevat Urho-Kekkosen kansallispuistossa ja ovat Metsähallituksen ylläpitämiä.

Koska mies lähti kalaan, olin Levillä päivän ilman autoa ja selvittelin millaisia mahdollisuuksia autottomalla on päästä päiväretkelle tunturiin. Ehkä se helpoin tapa olisi ollut kivuta portaita pitkin Levitunturin huipulle, mutta tänne olimme ajaneet autolla jo edellisenä iltana ja kaipasin laskettelurinteen sijaan jotain oikeaa patikkaa ja tunturielämystä.

Muuten, jos haluat nähdä täydellisiä auringonlaskuja, hieno ja helposti saavutettava paikka on ajaa autolla Levitunturin huipulle.

Päätin kivuta Kätkätunturiin, jonne johtavalle reitille pääsin Levin keskustasta kutakuinkin K5-hotellin takaa. Opasteiden mukaan reitille pääsi kahta kautta, joten vähän meni arvailuksi. Valitsin vasemmalle kääntyvän reitin, joka kulki aluksi Immeljärven rantaa pitkin ja kääntyi sieltä sekametsään. Immeljärvelle pääsee ajamaan myös autolla, jos haluat vähän lyhentää matkaa.

Juurakkoista ja kivistä polkua pitkin nousu oli paikka paikoin melko rankkaa. Mietin mielessäni, että jos reitti olisi Metsähallituksen hoidossa, sitä todennäköisemmin olisi paranneltu.

Reitti kulki myös suurimman osan nuorehkon metsän pusikoissa, joten näköaloja pääsi ihailemaan vasta lähempänä tunturin lakea. Ylhäälle päästyäni ihmettelin huonoa reittiopastusta. Laella oli kaksi kylttiä, joista toinen osoitti tulosuuntaan Levi 5 km ja toinen kyltti viitoitti 200 metrin päässä olevalle laavulle. Karttojen mukaan takaisin olisi päässyt myös toista reittiä, mutta koska mitään opasteita ei ollut, katsoin turvallisimmaksi vaihtoehdoksi palata tuloreittiä pitkin.

Minusta Levin parhaat retkeilyreitit löytyvät pienen ajomatkan päästä. 30 kilsan päässä on Aakenustunturi, 50 kilometrin päässä helposti saavutettava Särkitunturi, eikä Pallas-Yllästunturin kansallispuistoonkaan ole kuin noin 60 kilometrin matka. Tässä kolme postausta, joissa kerron tarkemmin noista reiteistä:

Päiväretki Aakenustunturille

Särkitunturi – ei niin korkea, mutta julmetun kaunis

Aivojen puhdistusvaellus Muonion hiemoimmalle tunturille Pallakselle

*Kätkätunturille noustiin ensin juurakkoista polkua*.

*Lähempänä lakea polku muuttui kivikkoiseksi.*

*Aika ylös piti kivuta ennen kuin jotain alkoi näkyä. Vastapäätä Levitunturi.*

*Kätkätunturilta avautui hieno maisema.*

Patikointi Saariselällä

Patikointireittien monipuolisuus ja runsaus ovat asioita, jotka vetävät pisteet Saariselälle. Ihan keskustan tuntumasta on lähtöpaikka useille lähireiteille, joissa on mukavasti valikoimaa erityisesti kevyemmissä muutaman kilometrin mittaisissa patikkapoluissa.

Erinomaisesti merkityistä reiteistä suurin osa on rakennettu ympyräreiteiksi, joka tuo mukavasti vaihtelua kulkemiseen.

Kiinnitin huomiota, että Saariselällä näytti olevan aika paljon iäkkäämpää porukkaa. Liekö syynä se, että tarjolla on paljon helppokulkuista maastoa, johon pääsee hieman heikommillakin jaloilla?

Saariselän kupeessa oleva Kiilopää on toinen lähtöpiste monille reiteille, joten kaikenlaisiin tarpeisiin ja kaikenlaisille kuntotasoille vaihtoehtoja piisaa. Ja vaikka kuntoa tai liikuntakykyä ei juurikaan olisi, Saariselällä pääsee tunturiin myös helposti. Autolla voi ajaa Kaunispään huipulle ja Urupäälle pääsee autolla melkein viereen.

Huomasin myös, että maastopyöräilijöitä näkyi Saariselällä paljon. Mikäpä sen mukavampaa kuin pyöräillä vaikkapa avotunturissa.

Mies pyysi vielä sanomaan, että kalastuksellisesti Saariselkä ympäristöineen on hänen mielestään parempi ja monipuolisempi.

Tässä aiempia kokemuksiani Saariselältä:

3 x helposti tunturiin Saariselällä

Viikon putki Lapissa otti voimille

*Saariselälle rakennetaan upeaa ”porttia” retkeilyreittien lähtöpisteeseen.*

*Niin hieno tämä Aurora-päivätupa. Rakennuksen edessä on iso terassi revontulien ja tähtitaivaan tarkkailuun.*

*Kylläpä on retkeilijöille oikein baana tehty.*

Summa summarum

Jos pitäisi valita lumettoman ajan Lapin kohde Levin ja Saariselän väliltä, kääntyisin ehdottomasti Saariselän kannalle. Pidän enemmän sen vaihtelevasta maastosta, vanhoista metsistä ja monipuolisista retkeilymahdollisuuksista. Talvikausi onkin sitten toinen juttu.

2.9.2023 4 comments

Bloggaaminen

Tervetuloa tupaantuliaisiin!

by Annemaria 31.8.2023

Täällä sitä nyt ollaan, ihka uudessa blogikodissa omassa verkko-osoitteessa. Niille, jotka eivät ole vielä huomanneet, uusi blogiosoitteeni on: www.samppanjaamuovimukista.fi.

Kuten aina muutossa, niin nytkin tuntuu siltä, että pää on ihan pyörällä. Palikat tarvitsevat vielä sijoittelua ja emäntä itse tarvitsee harjoittelua oppiakseen tuntemaan uuden kotinsa. Juuri nyt tuntuu, että moni asia on vielä hakusessa, mutta eiköhän tämä tästä ajan kanssa. Viimeisiä pintaremontteja tehdään kunhan ehditään, mutta kaikki on kuitenkin sen verran kunnossa, että taloon asettautuminen on mahdollista.

En olisi ikinä selvinnyt tämän blogin siirrosta Rantapallon alta omalle verkkotunnukselle ilman osaavaa apua. Tulipa taas todistettua, että jos ei kerta itse osaa, kannattaa käyttää asiantuntijaa, vaikka se vähän maksaisikin. Olisin muuten saanut stressitasoni nousemaan ja hiukset irtoamaan päästä. Turha tuhrata itse sellaisten asioiden kanssa, joita ei hallitse.

Halusin pitää kotini edelleen melko simppelinä ja sisustukseltaan selkeänä. Uusin postaus nousee ensimmäiseksi esiin nyt entistä himpun verran suuremmilla kuvilla. Uusimman postauksen alta löydät pikaesittelyt ja linkit viimeisimpiin juttuihin ja palkin ”load more posts” alta saat aukeamaan niitä lisää. Tosin viiteen viimeisimpään postaukseen pääset myös sivuston oikeasta reunasta.

Kommentteja pääset jättämään klikkaamalla jutun jälkeen olevaa kohtaa comment.

Oikean reunan kategorioita on vähän tiivistetty ja toivottavasti löydät sieltä paremmin etsimäsi aihealueen. Koska olen esimerkiksi Espanjasta kirjoittanut aika paljon, jutut on pilkottu myös pienempiin maantieteellisiin alueisiin. Löydät omat juttunsa Kanariansaarten, Katalonian ja Andalusian alueiden alta, minkä lisäksi Andalusia on jaettu pienempiin osioihin Costa del Soliin ja Fuengirolaan.

Muistathan myös, että blogin logon alla oikealla on sivuston yläreunassa suurennuslasi, josta pääset eri hakusanoilla etsimään toivomaasi aihepiiriä. Sinne vain kirjoitat hakusanasi ja painat enteriä. Hyvässä lykyssä saat näkyviin kiinnostuksesi kohteet, mikäli olen niistä jotain kirjoitellut.

Aina kun isoja teknisiä muutoksia tehdään on enempi sääntö kuin poikkeus, että kaikki ei alkuun toimi ihan toivotulla tavalla. Siksi toivoisin, että laittaisitte minulle rohkeasti viestiä, jos huomaatte jotain ongelmia toimivuudessa.

Toivottavasti viihdytte kotonani edelleen. Välillä matkustetaan, välillä vietetään arkisia kotoilupäiviä ja joskus juhlitaan. Yhä edelleen majoitutaan kivoissa majapaikoissa, käydään museoissa, etsitään kauniita asioita ja nautitaan elämästä niin paljon kuin mahdollista unohtamatta välillä siemailla samppanjaa!

Kaikki tehdään sillä tyylillä kuin vain aikuiseen ikään ehtinyt elämännälkäinen täti-ihminen pystyy. Ja sehän pystyy paljoon 🙂

Joskus mietin, että millainen blogini olisi, jos se oikeasti olisi kotini. Ehkä se olisi jotain tällaista, kuin jutussa olevissa kuvapalvelu Pixabayn kuvissa. Maanläheistä, rustiikkista ja iän patinoimaa.

31.8.2023 4 comments

Bloggaaminen

Blogin uusi aika

by Annemaria 22.8.2023

Kuohuvaa on juotu jo kahdeksan vuotta Rantapallon blogiportaalin alla. Nyt kuitenkin Rantapallo lopettaa blogialustansa ja Samppanjaa muovimukista -blogin on aika hankkia oma koti ja oma vapaus. Syyskuun alusta blogi löytyy uudesta osoitteesta uuden näköisenä.

Onhan tämä ollut mielessä jo pitkään, nimittäin blogin siirtäminen oman verkko-osoitteen alle. Koska oma tietotekninen osaamiseni on kovin vajavaista, aina jäi mietityttämään kuinka selviäisin siirtoon liittyvistä asioista. En vaan oikein tiennyt, mistä aloittaa ja miten edetä. No nyt asia tuli tehtyä pakon sanelemana.

Täytyy myöntää, että mielessä kävi myös helpoin vaihtoehto: lopettaa bloggaaminen kokonaan. Onneksi vain käväisi. Tarkemmin pohdittuani tajusin kuinka paljon tämä harrastus on antanut ja kuinka paljon blogi minulle merkitsee. Blogi on myös näiden kahdeksan vuoden aikana kuljettanut paikkoihin, joihin en ehkä kuuna päivänä olisi muuten eksynyt.

Rakastan kirjoittamista ja valokuvaamista ja olen (toivottavasti) kehittynyt taidoiltani myös näillä molemmilla osa-alueilla. Elämässäni on oltava jotain luovaa ja jotain sellaista, missä saa käyttää päätään. Kirjoittaminen, jos mikä, on mielestäni parasta aivojumppaa.

Jokin aika sitten osui netistä silmiini matkailutoimittaja Antti Helinin blogipostaus, jossa ryhmiteltiin ja ruodittiin suomalaisia matkablogeja. Löysin sieltä oman blogini otsikon ”Pitääkö matkabloggaajan olla nuori ja kaunis? ” alta. Antti kirjoitti: ”Erityisesti pidän tässä hieman iäkkäämpien kategoriassa (nimeä myöten) blogista Samppanjaa muovimukissa, jonka kirjoittaja julistautuu 50+ -ikäiseksi kukkamekkotädiksi. Kerronta on sujuvaa ja mukavaa lukea, kevyttä huumoria unohtamatta.” Tällainen palaute todella lämmittää ja tämä, jos mikä, saa jatkamaan.

Blogin muutto rassasi henkisesti, koska nyt liikuttiin itselleni niin tuntemattomissa vesissä. Siksi tämä blogikin on viime viikkoina päivittynyt normaalia harvemmin. Bloggaajakollegoiden kommentteja lukiessa ahdistuin entisestään, sillä ollakseni rehellinen en usein edes ymmärtänyt terminologiaa ja sitä mistä puhuttiin.

Onneksi rahalla saa ostaa osaamista ja palkkasin hommaan taitavan tyypin, joka hoiti sivustoni oman verkko-osoitteen alle ja rakensi uuden hienon kokonaisuuden. Lopputulokseen olen oikein tyytyväinen. Maksoi vähän, mutta niinhän ne harrastukset yleensäkin.

Blogille tulee myös uusi logo. Käytin pohjana valmista julkaisuvapaata kuvaa, josta rakensin blogiini sopivan kokonaisuuden. Entinen huumorimielessä rakennettu logo tuntui nyt usean vuoden tuijottelun jälkeen turhan hienostelevalta. Halusin, että huumori ja itseironia säilyvät matkassa edelleen, mutta nyt entistä hulluttelevammalla otteella. Kukkakuosinen pikkusika se siellä lentelee maailmalle samppanjapullon korkilla.

Kukkamekkotädin näkökulmasta asioita tarkastellaan pirskahtelevasti jatkossakin. Tapansa mukaan blogissa nautitaan samppanjan lisäksi elämästä ja matkoista. Välillä murehditaan ikääntymistä, mutta pääosassa on kuitenkin suunnaton kiitollisuus kaikesta koetusta. Maailman kauniita asioita etsitään edelleen ja kattausta kuorrutetaan arkisella luksuksella. Samppanjaa muovimukista saatte rakkaat lukijat nauttia jatkossakin.

Tulevista reissuista paljastettakoon sen verran, että loppuvuodesta kutsuvat Kanariansaaret. Vuoden pimeintä aikaa pakenemme jälleen valoon ja lämpöön.

Tulemme kiertämään saaria viime vuotta monipuolisemmin ja asustelemaan useassa eri paikassa. Odotettavissa on kaupunkikohteita, vuoristoa, pieniä kyliä ja yllätys yllätys: tänä vuonna joulua otetaan vastaan piskuisessa rantakohteessa. Saapa nähdä oliko tämä meille, ei niin rantaorientoituneille tyypeille, hyvä vai huono valinta.

Tämä oli sitten viimeinen blogipostaus, jonka kirjoitin Rantapallon alla. 1.9.2023 alkaen löydätte uudistuneen blogini omasta osoitteestaan: www.samppanjaamuovimukista.fi. Uusista blogijutuista kerron myös aina Facebookin Samppanjaa muovimukista sivulla ja Instagramin tilillä: @samppanjaa_muovimukista. Jos haluat seurata blogia ja tekemisiäni ja saada kosolti matkavinkkejä, laita myös nämä kanavat seurantaan.

Tervetuloa jatkossakin matkojen ja elämänmakuisten tarinoiden pariin. Nähdään pian uudella sivustolla.

Lämmöllä Annemaria

22.8.2023 7 comments

Lappi Luontomatkailu

Päiväretki Aakenustunturille

by Annemaria 9.8.2023

Hartaasti odotetulla ja nautinnollisella kesällä on yksi huono puoli. Tämä ihana vuoden jakso tuppaa hujahtamaan joka vuosi ohitse ihan liian nopeasti. Yksi päivä vain havahtuu siihen, että ilta pimenee ja elokuuta ollaan menossa jo hyvää haipakkaa. Siinä kohtaa itselleni yleensä iskee tarve päästä Lappiin.

Niin ihanaa kuin onkin olla kotona Saimaan rannalla, elokuu ja Lappi tuntuvat loppukesästä hyvältä yhdistelmältä. Silmiini ilmestyy hillankiilto samalla kun miehen perhovapakäsi alkaa hermostuneesti vipattaa.

Niinpä meidän autoon pakattiin tänäkin kesänä retkeilyrompetta ja kalastusvälineitä ja rouva Hillamania ja herra Taimenentoivossa suunnistivat kohti pohjoista. Mukana kulki myös työkoneeni, koska varsinainen lomajakso itselläni on vasta loppuvuodesta. Siunattu etätyömahdollisuus, joka antaa elämään vapautta ja liikkumatilaa!

Tänä kesänä matkasimme Rukan kautta Leville. Puolen vuorokauden mittaiset ajomatkat ovat nykyisellään puuduttavia, joten yöpyminen matkan varrella helpottaa kummasti matkantekoa.

Kesäkuukausina pohjoisesta saa majoitusta mukavaan hintaan. Booking.comin kautta löytyi kahden hengen hotellihuone 68 eurolla aamiaisella, jota voi pitää sangen kohtuuhintaisena.

Rukan Arctic Zone hotelli oli meistä hinta-laatusuhteeltaan erinomainen. Huone oli siisti ja todella tilava. Aamiainenkin oli ihan riittävä, vaikka vähän riisuttua perussettiä olikin. Joka tapauksessa, kiva oli aamulla jatkaa matkaa eteenpäin levänneenä ja ravittuna.

Hillamaaninen sai jo matkalla lääkettä tautiinsa, sillä muutamalla suopoikkeamalla keräsimme matkan ensimmäiset hillakilot. Tosin tänä vuonna olimme hillan suhteen ikävä kyllä jo myöhässä. Paras kausi olisi ollut viikko tai kaksi takaperin, sillä marjat alkoivat olla jo ylikypsiä.

*Lääkettä hillamaniaan jo menomatkalla.*

*Kyllä luonto tietää. Syksy on selvästi lähempänä kuin uskoisikaan.*

Levi ei ole koskaan ollut lempikohteitani Lapissa. Parhaiten tämä paikka palvelee mielestäni talvimatkailijaa, joka kaipaa ympärilleen paljon palveluita ja vilkasta iltaelämää. Itse haen Lapista rauhaa ja luontoa, joka Levin keskustassa ei juurikaan nouse esiin. Mutta onneksi täällä voi pitää ”base campia” ja tehdä päiväretkiä ympäristöön.

Meidän ensimmäinen patikkaretki suuntautui Aakenustunturille. Ajoimme Totovaaran parkkipaikalle (n. 30 km Levin keskustasta), mistä lähtevät eri pituiset retkeilyreitit Aakenustunturille ja sen ympäristöön.

Aakenustunturilla on kolme lakea ja päätimme ensialkuun kivuta niistä lähimmälle Vasalaelle. Tänne pystyy kapuamaan huonommallakin kunnolla, sillä lähes ylös asti pääsee kulkemaan kivituhkalla tasoitettua polkua pitkin. Polku kulkee aluksi sekametsässä ja nousee pikkuhiljaa ylöspäin kohti lakea.

Lämmin sää ja yhtäjaksoinen nousu saivat kummasti hien pintaan ja pulssin nousemaan, mutta kulku tasaista reittiä pitkin oli pääosin helppoa. Ainoastaan lähellä lakea joutui pienen matkan kulkemaan rakkakivikossa.

Vasalaella tuntui voimia olevan kummasti jäljellä. Päätimme jatkaa matkaa ainakin vielä kaksi kilometriä eteenpäin Metsähallituksen rakentamalle uudelle Aakenustuvalle.

*Alkumatka oli helppoa ja hymykin sen mukaista.*

*Koko ajan noustiin ylemmäs näköalojen samalla parantuessa.*

*Laen tuntumassa oli pieni pätkä rakkaa.*

*Opasteet olivat suurimman osan reittiä hyvät.*

*Heti Vasatunturin jälkeen oli kiva näköalapaikka.*

Reitti tuvalle asti oli hyvin merkitty. Korkeiden tolppien päässä olevat nuolet viitoittivat tietä näkyvästi ja antoivat ainakin minulle mukavan turvallisuuden tunteen. Vaikka pelkään maastossa yli kaiken eksymistä, tänne saakka olisin uskaltanut taivaltaa jopa ypöyksin.

Olipa Metsähallitus tehnyt hienon autiotuvan. On mahtavaa, että kuka tahansa voi lyhytaikaisesti yöpyä täällä aivan ilmaiseksi. Pihalla oli tulipaikka ja vieressä kerrassaan siisti vessarakennus. Tällaisista, suorastaan ylellisistä palveluista retkeilijöille tulee niin hyvä mieli. Tässä kohtaa iloinen veronmaksaja kiittää.

Aakenustuvalla pähkäilimme retkemme seuraavaa etappia. Vaihtoehtoja olisi ollut palata samaa reittiä takaisin tai jatkaa kulkua 11 kilometrin mittaisella Moloslaenkierroksella. Jälkimmäinen tuntui hyvältä vaihtoehdolta erityisesti sen vuoksi, että se kulki takaisin tunturin toista reunaa. Meillä oli vielä evästä ja juomaakin repussa, joten päätimme kulkea takaisin tätä hieman pidempää reittiä pitkin.

*Aakenustupa rakennettiin kesällä 2021.*

Emme osanneet ottaa täysin huomioon, että maastoreitti oli huomattavasti vaativampaa kuljettavaa kuin alkumatkan tasainen kivituhkapolku. 11 kilsaa tuntuu ihan käypäiseltä matkalta, mutta maastoon sijoitettuna matkan vaativuus on jotain ihan muuta kuin tasaista tietä pitkin talsittaessa.

Kun tunturilta laskeuduttiin alaspäin lähemmäksi metsänrajaa, reitti oli noin neljän kilometrin osalta melko ikävää kuljettavaa. Kapealla polulla kivikossa ja juurakossa sai askeliaan asetella huolella. Reitillä oli vaihtelevaa nousua ja laskua vuoronperään.

Sen sijaan ylempänä tunturissa näköalat palkitsivat. Tunturilappi avautui komeasti ympärille ja hiveli luontofriikin silmää. Tällä jaksoi taivaltaa, vaikka kieltämättä väsymys pyrki pahasti takkiin ja jalka alkoi kivikossa loppua kohden ikävästi lipsua ja kompastella.

Reitille osuu muuten mielenkiintoinen nähtävyys, vaikka surullinen pala historiaa onkin. Polun varrella oli jäänteitä saksalaisesta kuljetuskone Junkers Ju-52:sta, joka törmäsi vuonna 1944 lumimyrskyssä Moloslaen rinteeseen.

Onnettomuudessa kuoli välittömästi koneen ohjaaja ja kaksi matkustajaa. Koneessa ollut konekivääriampuja eli pahoin loukkaantuneena useita päiviä yrittäen turhaan saada apua hätäraketeilla. Reilun parin kuukauden päästä paikalle osui suomalainen hiihtopartio, joka löysi ainoan eloonjääneen, nuoren koiranpennun.

*Aakenustuvan jälkeen lähdettiin laskeutumaan.*

*Tähän päättyi neljän saksalaissotilaan matka Jatkosodassa 1944.*

Viimeisillä kilometreillä reittimme pusikko-osuudella alkoi minulle hiipiä pelko selkäpiihin. Tuntui, ettei reitti lopu koskaan ja aloin jo miettiä, että ollaankohan me enää reitillä lainkaan. Näkyvät korkeat tolpat olivat loppuneet ajat sitten ja olimme seuranneet lyhyitä tolppia, jotka putkahtelivat kapealla polulla näkyviin turhankin harvakseltaan.

Tuli taas mieleen yksi patikoinnin perussäännöistä. Tutustu etukäteen reittiisi ja hanki mukaasi kartta, jotta tiedät mistä kulkea. Onneksi puhelimessa oli kenttää ja miehen jahtikarttasovellus sijoitti meidät kartalle. Vielä noin puolisen kilometriä eteenpäin ja sitten yhdistyisimme samalle kivituhkapolulle, josta lähdimme liikkeelle.

Pääsimme lopulta takaisin autolle, vaikka melkoisen väsyneitä olimmekin. Tässäkin kohtaa huomaan, ettei kaikki ole ihan yhtä helppoa kuin aiemmin. Rasituksessa alkaa jalka painaa selkeästi enemmän kuin ennen. Mutta siitä olen niin iloinen, että vielä jaksan.

Kipuaminen tunturiin kannatti jälleen. Kauniit maisemat palkitsivat ja hyvää mieltä tuli rutkasti kotiin tuomiseksi.

Samppanjaa muovimukista -blogi Facebookissa ja Instagramissa: @samppanjaa_muovimukista

9.8.2023 2 comments

Etelä-Savo Saimaa Taide ja kulttuuri

Ensi kertaa Savonlinnan Oopperajuhlilla

by Annemaria 10.7.2023

Pieni savolainen Saimaan kaupunki on kuuluisa linnastaan, mutta varmasti yhtä kuuluisa myös jokakesäisestä musiikkitapahtumastaan. Kukapa ei olisi kuullut Savonlinnan Oopperajuhlista, joita kaupungissa on järjestetty iät ja ajat. Kävin kokemassa elämäni ensimmäistä kertaa millainen linnaooppera oikein oli.

Pressilippu saatu

Nyt ei todellakaan puhu kokemuksen suuri rintaääni. Ooppera musiikkigenrenä on minulle melko vierasta ja taitaapa olla niin, että tämä oli elämäni toinen kerta oopperassa ikinä.

Sain itse ehdottaa, mihin näytökseen halusin lehdistölipun. Valinta oli hieman vaikea, sillä tänä kesäna Savonlinnan Oopperajuhlien ohjelmistossa oli monta sellaista esitystä, jotka kiinnostivat. Pitkään mietin Mozartin Taikahuilun, Sevillan parturin ja Viulunsoittaja katolla -musikaalin välillä. Päädyin kuitenkin intohimoiseen rakkausdraamaan, Romeoon ja Juliaan, jonka olen nähnyt aiemmin balettina.

Kaivoin vähän ennakkotietoa Savonlinnan Oopperajuhlista ja yllätyin, miten isosta tapahtumasta itse asiassa on kyse. Juhlilla käy vuosittain noin 70 000 kävijää ja kuukauden mittaisen festivaalin budjetti liikkuu 8 miljoonan euron kieppeillä.

Kunkin tuotannon taustalla työskentelee noin 250 ammattilaista ja kaiken kaikkiaan tapahtumaa on tekemässä lähes 1200 henkilöä. Mittava on myös juhlien taloudellinen vaikutus Savonlinnan seudulle. Puhutaan noin 43 miljoonasta eurosta, joten Suomen mittakaavassa on kyse merkittävästä kesätapahtumasta.

Arvatkaapa mitä nainen miettii ensimmäiseksi, kun suunnittelee menoa oopperaesitykseen? No tietysti, mitä laittaa päälle. Ei olisi tarvinnut. Omassa päässäni olen mieltänyt Savonlinnan oopperajuhlat turhaan elitistiseksi tapahtumaksi.

Pukukoodia ei ole ja yleisöllä oli vaatetusta ihan laidasta laitaan. Joku tykkää laittaa ykköset päälle, toinen taas lähestyy asiaa käytännöllisyyden kannalta. Kolealla säällä linnan kivimuurien sisällä tarvitaan lämmittävää vaatetusta ja mukulakivetyksillä korkkarit eivät ole paras jalkine. Kannattaa myös huomioida, että alueella on paljon todella korkeita portaita.

Ikävä kyllä omalle oopperaillalleni luvattiin viileää ja sateista keliä. Siitä syystä suunnistin näytökseen turhan suuren varusterepertuaarin kanssa. Pakkasin kassiin sadetakin siltä varalta, jos sisälle pääsee satamaan. Ei olisi tarvittu. Koko katsomo on katettu ja pressutettu, joten siellä on täysin suojassa sateelta ja tuulelta.

Sen sijaan lämmittävälle villaponcholle oli tarvetta, sillä illan mittaan kiviseinien sisällä alkoi tuntua vähän kalsealta. Mukana kassissani oli myös istuinalusta, aivan turhaan sekin. Katsomossa ei istuttu millään kovilla penkeillä, vaan ihan normaaleilla istuimilla.

Olavinlinnaan johtavaa siltaa pitkin oli viehättävää saapua paikalle. Linna sijaitsee veden ympäröimänä saaressa. Saimaa välkehti ympärillä ja jyhkeä kivilinna muureineen toi joltisenkin juhlavan fiiliksen. Paikkana Olavinlinnan on täysi kymppi tällaiselle tapahtumalle ja antoi kokemukseen ainakin itselleni tuplasti lisäarvoa.

Kannattaa mennä paikalle hyvissä ajoin. Linnan kapeat käytävät ruuhkautuvat helposti ja tungoksessa eteneminen voi olla hidasta. Ja mikäpä sen mukavampaa kuin nauttia vaikka lasillinen kuohuvaa ennen esityksen alkua.

Ilahduin nähdessäni kyltin ylätasanteen samppanjabaarista, mutta ikävä kyllä se oli epävakaisen sään takia suljettuna. Kyllä itse olisin voinut nauttia samppanjaa tälläkin kelillä.

Ennen esityksen alkua kiertelin linnan sokkeloisia käytäviä ja käyskentelin pitkin muurien reunustamia käytäviä ihastellen Saimaan maisemia. Huomasin, että paikalle lipui risteilylaivoja ja mietin, että olisipa tämä ihastuttava tapa saapua oopperaan.

Vihdoin istuin omalle paikalleni katsomoon ja kuuntelin, kun orkesteri viritteli soittimiaan. Tunnelmassa oli jotain kihelmöivää jännitystä. Ja niin päästiin alkuun. Tällä kertaa ei mentykään Veronaan, vaan 1800-luvun lopun New Yorkiin. Ensimmäinen näytös vei keskelle varakkaan Capuletien suvun loistokkaita uudenvuoden juhlia.

Romeo ja Julia oli näyttävä ooppera monella tapaa. Pidin erityisesti suurista joukkokohtauksista ja laajan oopperakuoron esityksistä. Marjukka Tepponen oli Julian roolissa herkkä ja kaunisääninen. Italialainen Antonio Poli taas komea ja voimakasääninen tenori, joka veti Romeon roolin varmoin ottein. Äänet soivat kauniisti linnan paksujen kiviseinien huomassa. Pari sai vakuuttuneeksi heidän välillään leimuavasta elämää suuremmasta rakkaudesta.

Tarina itsessään oli tuotu uudempaan aikakauteen, mutta noudatteli juonikäänteissä Shakespearen alkuperäistä käsikirjoitusta. Intohimoa, rakkautta, draamaa ja traagisia käänteitä ei tarinasta puuttunut.

Laitoin välillä silmät kiinni, sillä niin kaunista kuultavaa olivat esimerkiksi rakastavaisten yhteisduetot ja Julian livertelevät aariat. ”Cést le doux rossignol, confident l’amour! – Se on suloinen satakieli, rakkauden uskottu.” Olisinpa tälle kielletylle rakkaudelle suonut onnellisen lopun.

Uusi ja avartava kokemus tämä oli. Savonlinnan Oopperajuhlien slogan näytti olevan ”Korville ja sydämelle”. Tekisi mieli lisätä, että myös silmille. Ainakin minulle linnaooppera oli myös monella tapaa visuaalinen elämys.

Samppanjaa muovimukista -blogi Facebookissa ja Instagramissa: @samppanjaa_muovimukista

10.7.2023 6 comments