Kolme erilaista ravintolaa. Kolme tapaa syödä ja juoda hyvin.
Palataanpa vielä hetkeksi Tampereelle, kaupunkiin, josta tykkään niin mahdottomasti. Jos oli mukavaa käydä siellä muutenkin, vielä mukavampi reissusta tuli, kun sai istahtaa nauttimaan hyvin tehdystä ruuasta.
Belgialaista olutkulttuuria ja tasokasta pubiruokaa: Gastropub Tuulensuu, Hämeenpuiston laidalla
Miten vaikeaa voikaan olla oluen valinta, ainakin jos sattuu istahtamaan Tampereella Gastropub Tuulensuun pöytään. Jo pelkästään belgialaisia oluita oli sivutolkulla plus siihen kaikki muut pienpanimo-oluet päälle. Tässä kohtaa tarvittiin tarjoilijan asiantuntevaa apua.
Olin saanut vinkin, että tässä pubissa kannattaa myös syödä, joten ei muuta kuin ruokalistaa tutkimaan. Listalta löytyi kiinnostavia pikkuannoksia, kuten mustekalaa, etanoita tai ranskalaistyyppistä sipulipiirakkaa.
Tällä kertaa kasvisruuat veivät voiton ja napsin alkuun olueni seuraksi marinoituja artisokansydämiä. Pääruuaksi valikoitui pariloitu kesäkurpitsa linssimuhennoksella ja romescokastikkeella, mikä osoittautui hyväksi valinnaksi. Simppeliä, mutta maukasta.
Mukava lisä menussa oli, että kaikkiin ruokiin oli valittu oma juomaehdotus, joko olut tai viini. Paikan omistajat tuovat itse maahan oluiden lisäksi viinejä, joten tämä pubi oli myös harvinaislaatuinen siitä, että viinilistallakin oli kiitettävästi pituutta.
Gastropub Tuulensuu on kiva ja konstailematon paikka halusit sitten lasilliselle, syömään tai ystävien kanssa iltaa istumaan. Käyntini aikana viereisessä pöydässä oli samaan aikaan menossa isommalle porukalle belgialaisten oluiden tasting. Voisi muuten olla mukava ohjelmanumero hieman erilaiselle pubi-illalle.
Mainittakoon vielä, että ravintolan palvelu oli kerrassaan ystävällistä ja asiantuntevaa. Erityisesti jäi mieleen nuori mies, jolla oli sellaista asennetta ja ammattiylpeyttä työhönsä, että uralla on kaikki mahdollista.
Ranskalaista bistroruokaa itämaisilla mausteilla: Ravintola 4 Vuodenaikaa, Tampereen kauppahalli
Voihan hyvät hykyräiset, jos saisin päivittäin valita lounaani tällaisesta lounaslistasta. Tampereen kauppahallin ranskalaistyyppinen bistro 4 Vuodenaikaa oli iloinen löytö lounaspaikaksi. Kaiken lisäksi myös melkoisen kohtuuhintainen.
Söin täällä itämaisia lammaskebabeja mintulla maustetulla jugurttikastikkeella, paahdetulla kukkakaalilla ja ratatouille tyyppisillä vihanneksilla. Tajuttoman hyvä annos lounasruuaksi.
Koska tiesin, että olin illalla menossa syömään pitkän kaavan mukaan, pystyin vain vaivoin kieltäytymään listalta löytyvästä suklaamoussesta. Tiukkaa kyllä teki.
Huomioi, että ravintola on auki vain päiväaikaan.
Gurmeeta rennolla otteella: Ravinteli Bertha, rautatieasemaa vastapäätä
Jo ravintolan leikkisä nimi ”ravinteli” antaa osviittaa paikan tyylistä. Entisessä rautatieläisten talossa suhtaudutaan ruokaan ilmiselvästi vakavasti, vaikka sitä valmistetaan pienoinen pilke silmäkulmassa. Meno on rentoa ilman pönötystä, vaikka fine diningista puhutaankin.
Ravintolan nimi tulee entisestä asemapäällikön rouvasta Berthasta, joka hallinnoi aikoinaan taloa vahvalla persoonallaan. Nyt kivijalan ravintolaa hallitsevat itseään pojiksi kutsuvat omistajat, jotka ovat laittaneet riman korkealle. Menu vaihtuu viikottain sen mukaan, mitä raaka-aineita kulloinkin on saatavilla. Kaiken kokkauksen lähtökohtana ovat aidot, laadukkaat raaka-aineet. Ja sen kyllä maistoi.
Perjantai iltana ravintola oli viimeistä pöytää myöten täysi. Onnistuin juuri ja juuri saamaan itseni sisään sillä rajoitteella, että tulen vasta yhdeksän jälkeen.
Ravintola itsessään oli sisustukseltaan melko simppeli ja pöydät eurooppalaiseen tapaan hyvin lähekkäin. Kovin intiimiin ja romanttiseen illalliseen Bertha ei ole paras vaihtoehto, mutta jos panet ensisijalle hyvän ruuan, tänne kannattaa tulla.
Koska menu vaihtuu nopealla tempolla, mitään ruokalistaa eteen ei tuotukaan. Minulta kysyttiin vain, että otanko neljän vai kuuden ruokalajin menun (55/65 €) ja onko mitään ruokarajoitteita. Rakastan ylläreitä ja koska syön kaikkea, tämä vainen minulle sopi. Kuusi ruokalajia kiitos ja siihen vielä juomapaketti päälle, por favor.
Liikkeelle lähdettiin talon Blanc de Blanc samppanjalla, joka oli erinomaista. Tässä kohtaa jo mietinkin, että voisikohan sen juomapaketin vaihtaa sittenkin pelkkään samppanjaan. Jättivät sen pullonkin siihen pöytään houkuttimeksi.
Tilatulla kuitenkin mentiin ja ruokalaji toisensa jälkeen vaihtui. Älkää vaan kysykö mitä söin, en enää muista. Mutta sen muistan, että KAIKKI mitä söin oli herkullista. Vaikka ravintolatouhu vaikutti rennolta, joku oli takuulla miettinyt tarkkaan maut kohdalleen. Hapokkuudet, makeudut, suolaisuudet, suun tuntumat, kaikki toimi. Useissa annoksissa pikantit kastikkeet täydensivät kokonaisuutta.
Ehkä ainut asia mihin olisin toivonut vähän parannusta, oli joidenkin annosten ulkonäkö. Mitään erityistä silmänruokaa ei ollut tarjolla, mutta se mikä menetettiin esillepanossa, korvattiin maussa.
Vaikka ruokalajeja oli kuusi, jaksoin hyvin syödä kaikki, eikä lopputulos ollut mikään ähky. Pääruokaa, pinnalta rapsakan makeaa ja pitkään haudutettua possua lukuunottamatta, annokset olivat pieniä.
Juomapuolella minulle olisi riittänyt vähempikin. Omaan makuuni juomissa oli myös liikaa makeutta: puolikuivaa siideriä, hieman makeaa vuosikertasakea, puolikuivaa Rieslingiä ja jälkkärin kanssa makeaa Muscatia. Olisi sittenkin pitänyt pysyä samppanjassa 🙂 .
Joka tapauksessa olin tyytyväinen, että olin valinnut tämän ravintolan. Hyvä ruokakokemus ja kiireisestä illasta huolimatta kaikki toimi. Lähes kolmetuntinen makujen ilotulitus oli yhtä nautintoa. Kiitos, tulen toistekin.
