Ihan tavallista Fuge arkea

Huomenta Fuengirolasta. Rakastan erityisesti aamuja täällä. Tuntuu hyvältä herätä marraskuiseen uuteen päivään ja nähdä verhojen välistä auringon pilkistävän. Olen entistä vakuuttuneempi siitä, että valolla on valtaisa vaikutus mielialaamme ja energiatasoomme.

Fuengirola-viikkojen aikana olen voinut kerrassaan hyvin, niin fyysisesti kuin henkisesti. Varmasti toki osittain sen takia, että liikuntaa on tullut lisää, mutta auringolla on varmasti suuri merkitys hyvinvointiin.

Lähes päivittäin on tullut käveltyä yli kymmenen kilometriä. Uusi paikka, mukava ilmasto ja auringonpaiste antavat kummasti intoa ja puhtia. Liikuntaa tulee kuin huomaamatta. On vaan niin mukava kuljeskella uusi reittejä, löytää uusia kulmia, uusia juttuja ja kokea pieniä ”kaupunkiseikkailuja”.

Jokainen Fuengirolassa käynyt on varmaan nähnyt kaupungin symboliksi nousseen suurikokoisen Toron ylhäällä kukkulalla. Kiipesimme yhtenä aamuna ylös kukkulalle johtavaa polkua ihailemaan näköaloja.

Ei Fuengirola 70-lukuisine betonisine tornitaloineen mikään maailman kaunein kaupunki ole, mutta siltikin tämä on kaupunki, jossa tuntuu hyvältä olla. Tänne on ollut mutkatonta sopeutua ja täällä on helppoa elää.

Fuengirolan keskeinen sijainti houkuttaa myös lähiseutumatkailuun. Lähietäisyydellä on kaikenmoista kiinnostavaa nähtävää, hienoja andalusialaisia kaupunkeja ja tunnelmallisia valkoisia kyliä.

Kulkuyhteydet ovat täällä erinomaiset. Paikallisjunalla pääsee puolessa tunnissa Malagaan ja sieltä taas kaikilla mahdollisilla kulkuvälineillä ympäriinsä. Ja jo pelkästään Fuengirolasta pääsee bussilla moneen paikkaan.

Kuten esimerkiksi sijaintinsa vuoksi ainutlaatuiseen Rondan vuoristokaupunkiin. Hyppäsimme yhtenä aamuna bussiin ja teimme päiväretken huikeaan Rondaan. Kerron tästä matkastamme myöhemmin lisää, mutta sanottakoon, että yksi matkapäivä kannattaa ehdottomasti pyhittää tälle kaupungille. Jo pelkkä bussimatka kiemurtelevaa vuoristotietä pitkin upeine näköaloineen on elämys.

Vuoristossa oli tarvetta toppatakille.

Muuten arkemme on alkanut muotoutua. Nahistellaan miehen kanssa väliin niin kuin aiemmin, mutta olen huomannut, että me nauramme täällä selvästi aiempaa enemmän. Jotenkin sellainen yleinen hyväntuulisuus on enemmän läsnä.

Välillä pitää muistuttaa itseään siitä, että emme ole täällä lomalla. Täytyy myöntää, että kun aurinko paistaa ja jatkuvasti ohitat terasseilla istuvia iloisia ihmisiä olut- ja viinilasien ääressä, tekisi itsekin mieli pysähtyä lasilliselle jos toiselle. Lomamoodi voisi jäädä helposti päälle. Tässä kohtaa pitää vaan vetää itselleen rajat ja noudattaa sitä arkea, mikä itselle tuntuu hyvältä. Alkoholi ei ole aiemminkaan kuulunut kaikkiin päiviin, miksi siis täälläkään.

Bileperjantai.

Sen sijaan kahviloissa istuskelusta on tullut meidän jokapäiväinen juttu. Yhtä lailla on ihanaa istua marraskuussa terasseilla ja nauttia välillä herkullinen kakkupala tai raikas smoothie. Tulkoon taas sanottua, että rakastan näitä paikallisia kahvilahintoja.

Hinnoista puheenollen, iloiseksi tekevät myös viinien hinnat niin kaupoissa kuin ravintoloissa. Tehtiin tässä yksi päivä sellainen kodin viinivaraston hankintamatka lähikauppaamme, jonka viinivalikoima on kerrassaan loistava. Lähinnä naurattaa oma ajatusmaailmani. Viinit ovat minusta pääosin liian halpoja, joten ne eivät voi mitenkään olla hyviä. Pakko siis ostaa vähän kalliimpaa 🙂

Jos pääsee koti-ikävä yllättämään, lähikaupasta löytyy apua.

Ollaan me pariin otteeseen pidetty myös ”bileperjantai”. Siis me, jotka eivät kotioloissa koskaan käy juurikaan missään baareissa. Täällä vaan on niin mukava kipittää keskustaan, syödä tapaksia, ottaa muutama lasi viiniä ja katsella paikallista elämää ja ihmisiä. Pikkukaupungissa asuvana nautin sellaisesta sopivasta kaupunkipöhinästä ympärillä.

Tapaskierroksella.

Ollaan tykästytty Ilunion-hotellin vastarempattuun aulabaariin. Tämä paikka edustaa tänne aika poikkeavaa trendikästä baaria. Jotenkaan en jaksa aina oikein innostua rannan muovituoli/muovikelmupaikoista. Tykkään Ilunionin avarasta ilmeestä ja kivasta sisustuksesta. Viihtyisä paikka istahtaa cava-lasilliselle.

Iloinen asia on ollut löytää täältä kirjasto, josta saa suomenkielistä kirjallisuutta. Suomalainen seurakuntakoti ylläpitää pientä kirjastoa, josta kuka tahansa voi lainata. Kiitoksia vaan sinne seurakuntaan.

Olen muuten tutustunut täällä toiseen matkabloggaajaan, Matkakuume-blogia kirjoittavaan Giaan, joka on muuttanut perheensä kanssa Fuengirolaan myös hiljattain. Vietettiin Gian ja lasten kanssa seesteinen aurinkopäivä uima-altaalla ja juotiin siinä ohimennen pullo vaaleanpunaista skumppaa. Lapsiperheen arki täällä voi olla vaikka tällaista 🙂 Jos lapsiperheen kokemukset Fuengirolaan muutosta kiinnostavat, Gian blogin löydät täältä.

”Olepas siinä nyt kiltisti, niin täti ottaa vähän skumppaa.”

Samaan aikaan mies osallistui Sofia-opiston järjestämälle ruuanlaittokurssille, jonka teemana olivat kalat ja merenelävät. Meillä on siis toivonmukaan jatkossakin odotettavissa herkullisia äyriäisaterioita.

Kokkikurssin tuotoksia.

Tässä kohden fiilikset ovat korkealla. Mutta jottei totuus pääsisi unohtumaan, ensi viikolla on töiden takia pakko matkustaa hetkeksi Suomeen. Saapa nähdä, mitä tapahtuu tälle hyvälle fiilikselle. Se on ainakin varmaa: odotan tänne paluuta kuin kuuta nousevaa.

Seuraa blogia myös Facebookissa ja Instagramissa: @samppanjaa_muovimukista