Kumpi on parempi lomapaikka Teneriffalla – aito kaupunki vai saaren vanhin turistikohde?

Voiko oikeita ja suurehkoja kaupunkeja rakastava kääntyä sittenkin puhtaan lomakaupungin puolelle? Pari retkeä Teneriffan pääkaupungista Santa Cruzista saaren pohjoisosaan Puerto de la Cruziin kirvoitti pohtimaan molempien kaupunkien hyviä ja huonoja puolia. Kumpaa arvottaa enemmän: kaunista katukuvaa vai aitoa paikallistunnelmaa?

Olemme viettäneet lähes kuukauden päivät Teneriffan pääkaupungissa Santa Cruzissa ja viihtyneet loistavasti. Aidon espanjalaisen kaupungin mutkaton meno on sopinut meille. Joihinkin paikkoihin vain on helppo ankkuroitua ja Santa Cruz on juuri tällainen.

Elämä on asettautunut täälläkin osittain arkirutiinien ympärille. Kaupassa käynti, ruuanlaitto, pyykinpesu ja uutisten luku netistä raamittavat tavallista päivää kuin kotona konsanaan. Iltaisin katsotaan telkkarista espanjalaisia kanavia arvuutellen ohjelmien sisältöä. Ja tiirataan säätietoja. Yleensä aina paistaa.

Välillä on mukavaa jalkautua paikallisväestön joukkoon katukahviloihin tai ravintoloiden terasseille. Katsellaan paikallisten kovaäänistä meininkiä ja nautiskellaan Santa Cruzin erinomaisesta ravintolatarjonnasta, jos myös joulukuisista ”kesäkeleistä”.

Silloin, kun menojalkani alkaa vipattamaan (sitä tapahtuu aika usein), suuntaamme Santa Cruzin Intercambiadorin linja-autoasemalle, hyppäämme Titsan vihreään bussiin ja huruuttelemme jonnekin päin saarta.

Teneriffan bussiverkosto on hämmästyttävän hyvä. Kaikkialle pääsee kätevästi ja vuoroja on todella runsaasti. Suosittelen lämpimästi kaikille täällä lomaileville tutkimaan tätä monipuolista saarta myös oman lomakohteen ulkopuolelta. Teneriffalla on todella paljon nähtävää!

Pitkän poutajakson jälkeen Santa Cruziin saatiin vähän sateita. Säätiedotus lupasi päiväksi pilvistä ja kovaa tuulta. Päätimme lähteä toistamiseen saaren pohjoispuolelle, vajaan tunnin bussimatkan päähän, Puerto de la Cruzin lomakaupunkiin.

Kävimme täällä ensimmäistä kertaa reilu viikko takaperin ”hotellilomalla”. Olin saanut synttärilahjaksi hotelliyöpymisen, joten tuolla reissulla ehdimme vähän myös katsastamaan Puerto de la Cruzin ranta-aluetta.

Ilmeisemmin tuolloin osuimme siihen osaan kaupunkia, jossa suurin osa kalsean näköisistä hotelleista sijaitsee ja jossa suurin osa turisteista liikkuu. Ainakin minusta tuntui, että valtaosa vastaantulijoista puhui jotain muuta kieltä kuin espanjaa. Eikä mikään ihme. Kaupungissa lomailee keskimäärin 900 000 henkilöä joka vuosi. Vakituisia asukkaita on vain reilut 30000.

Tuolla pikaisella ensisilmäyksellä Puerto de la Cruzissa viehätti kaunis rantareitti, joka tuntui jatkuvan kilometrimitalla molempiin suuntiin. Ranta-alue muutenkin oli kivan eläväistä monine terassiravintoloineen ja kauniine viheralueineen.

Olisihan tuota kiva lenkkeillä rantamaisemista nautiskellen, ajattelin. Pääsee meillä Santa Cruzissakin kulkemaan pitkin rantoja, mutta rantareitti ei ole erityisen viehättävä tai kiinnostava, etenkään toiseen suuntaan, joka johtaa suoraan teollisuus- ja telakka-alueelle.

Toinen asia, mistä pidimme, oli Puerto de la Cruzin siisti katukuva. Turistin silmää ilahduttivat lukuisat viheristutukset ja hyvin hoidettu kaupunkimiljöö. Vehreää on Santa Cruzissakin, mutta kakkoseksi jäädään, ainakin mitä tulee siisteyteen. Eniten itseäni on vaivannut katujen siivottomuus, etenkin silloin kun poiketaan pienemmille sivukaduille. Kapeiden katujen varret ovat häiritsevän roskaisia ja likaisia.

Tällä toisella käyntikerralla suuntasimme Puerto de la Cruzissa hieman eri kohtaan kaupunkia, kutakuinkin Plaza del Charcon ympäristöön, kaupungin vanhimpaan osaan. Oli kiinnostavaa nähdä, että vanhasta kalastajakylästä on jäljellä vielä näinkin paljon viehättäviä katuja mataline taloineen.

Näiltä kujilta löytyi paljon kauneutta ja leppoisaa ”kylätunnelmaa”. Niin värikkäät talot kuin puiset kanarialaisparvekkeet toivat tuulahduksen menneiltä ajoilta. Olin aistivani jopa trendikästä bohotunnelmaa. Alueesta on kehittynyt tai kehittymässä artesaanileimalla varustettu kaupunginosa, vai olenko ihan väärässä?

Poikkesimme kahville erääseen viihtyisän näköiseen kahvilaan. Yritin sönkätä tarjoilijalle tilaukseni onnettomalla espanjallani, kunnes tajusin hänen olevan britti. Itse asiassa koko kahvila oli brittien omistuksessa. Ilmeisesti hinnoissakin oli brittilisä, sillä ne olivatkin meidän koko reissun kalleimmat kahvit. Omassa ”kotikaupungissamme” Santa Cruzissa saman setin saa halvimmillaan puolella maksamastamme.

Lähdimme etsimään lounaspaikkaa vilkkaammilta keskustan kaduilta. Pysähdyimme tutkimaan jonkun ravintolan ruokalistaa, kunnes tarjoilija tuli viereemme ja kysyi suomeksi: ”Oletteko suomalaisia? Terve, terve”. Emme jääneet syömään siihen paikkaan.

Sen sijaan menimme vähän matkan päähän suurehkoon kivasti sisustettuun ravintolaan. Palvelu oli sellaista liukuhihnameininkiä ja ruoka mitäänsanomatonta perusmättöä. Oltiin lomakaupungissa ja me olimme vain yhdet turistit tuhansien muiden joukossa. Tämä näkyi liian selvästi palvelussa ja ruuan tasossa.

Jonkinlaisena turistikusetuksena voi mielestäni pitää sitä, että laskun hintoihin napsahti seitsemän prosenttia lisää. Ruokalistassa oli kuulema mainittu, ettei alvi sisältynyt hintoihin. No olihan siellä mainittu, jos osasi katsoa. Teksti oli niin pientä, että helposti jää huomaamatta. Olisiko reilumpaa ilmoittaa oikea hinta? Pikaisen analyysin perusteella hintataso tuntui korkeammalta kuin Santa Cruzissa.

Mietin kaikkia mukavia ravintolakokemuksia, mitä olemme saaneet osaksemme Santa Cruzissa. Ruokalistoja ei ole saatavana sen kymmenellä kielellä, mutta palvelu on ollut useimmiten niin ystävällistä ja huomioivaa, että on jäänyt hyvä mieli jälkeen. Tarjoilijoilla on ollut hymy herkässä ja palveluhalu korkealla. Ravintoloissa selvästi välitetään siitä, että asiakas on tyytyväinen. Haluaisin tulla kohdelluksi juuri näin: en turistina vaan asiakkaana.

Toki Santa Cruzissakin turisteja riittää, mutta vain hetkittäin. Kaupunki on Atlantin vilkkaimpia matkustajasatamia ja päivittäin keskustan pääkaduille purkaantuu risteilyaluksista tuhansia päivämatkalaisia.

Iltaisin elämä paikallistuu. Eikä tarvitse keskustan valtaväyliltä kovin kauaksi poiketa, kun läsnä on aina aidon kaupungin tunnelma.

Ihannelomakohde minulle olisi varmaan jonkinlainen sekoitus Santa Cruzia ja Puerto de la Cruzia. Mutta koska tässä kohtaa ei ole mahdollista poimia rusinoita pullasta, aito kaupunki vetoaa minuun enemmän. Santa Cruzissa on mukava elää ja olla etenkin, kun kaupungissa viettää useamman viikon ja haluaa elää enemmän tavallista arkea kuin leijua lomafiiliksessä.

Kiroilen ajoittain katujen äänekkyyttä, koiranpaskoja katukivetyksillä ja roskaisia katuvieruksia. Samalla muistan lähikaupan kassan, joka haki minut pitkän jonon hänniltä avatakseen uuden kassan. Tai jäätelöbaarin myyjän, joka oli oikeasti pahoillaan, ettei heillä ollut kaipaamaani pistaasijäätelöä. Tai hymyilevän lounaspaikkamme tarjoilijan, jonka kanssa käymme huvittavaa keskustelua: hän onnettomalla englannillaan ja minä vieläkin huonommalla espanjallani. Tai tuntemattomat vastaantulijat, jotka tervehtivät toisinaan kaduilla.

Jos tulemme pidemmäksi aikaa, tulemme mitä todennäköisemmin Santa Cruziin. Jos kyse on viikon lomamatkasta, voisin silloin hyvin ajatella rantautuvani Puerto de la Cruziin. Asioilla on aina puolensa. Ja kullakin matkailijalla toiveensa ja tarpeensa. Se, mikä on paras minulle, ei välttämättä ole sitä jollekin toiselle.

Joka tapauksessa, tässä on kaksi Teneriffan ihastuttavaa kaupunkia.

Jutun kaikki kuvat ovat Puerto de la Cruzista.

Samppanjaa muovimukista -blogi Facebookissa ja Instagramissa: @samppanjaa_muovimukista