Lappeenranta valeturistin silmin – roihahtiko vanha rakkaus?

Lähelle on vaikea nähdä. Kun asioista tulee liian tuttua tai itsestään selvää, kiinnostavuutta tai kauneutta on joskus vaikea huomata.

Eräs bloggaajakollegani kehui minulle hiljattain kotikaupunkiani Lappeenrantaa kauniiksi kaupungiksi. Sen sijaan, että olisin todennut näin olevan, aloin luetella erinäisiä vikoja. Hmmm, no onhan satama kesällä ihan kaunis, mutta talvella kuollut. Kaupungin uudisrakennusten peittämä keskusta on aika kirjava ja tylsähkö. Vanha Linnoituksen kaupunginosa on äkkiä läpi kävelty, muuta vanhaa kaupungista ei juuri löydykään.

STOP! Miksi niin helposti hehkutan muita paikkakuntia, mutta näkemys omasta kotikaupungista jää kovin vaisuksi, jopa negatiiviseksi? Kuljenko tutun kaupungin raitteja laput silmillä näkemättä mielenkiintoa ympärilläni? Onko asuinympäristöstäni tullut vähän kuin pakkopullaa, joka ei jaksa enää innostaa?

Lappeenrannan katuja olen tallannut siitä alkaen, kun opin kävelemään. Tässä kaupungissa olen syntynyt ja käynyt kouluni. Aikuisiässä tiemme erkanivat muutamaan otteeseen, mutta etärakkaus oli silti aina olemassa. Kunnes palasin uudelleen. Nyt ihan tositarkoituksella.

Ehkä kyse onkin siitä, että pitkäaikainen kaupunkisuhteeni on vain päässyt väljähtymään ja sitä pitäisi vähän viritellä. Hoivata ja huoltaa kuin vanhaa parisuhdetta. Jossain varmasti on vieläkin olemassa se lämminhenkinen karjalaiskaupunki, josta löytyy aidompaakin jännittävyyttä kuin tv-sarja Sorjosen fiktiivisessä maailmassa.

Pakkasin kesäkuisena päivänä kameran reppuuni ja päätin lähteä katsomaan kotikaupunkiani turistin silmin. Katsomaan, voisiko tuttu ympäristö minua enää mitenkään yllättää tai inspiroida. Lähdin etsimään Lappeenrannan kauneutta ja omaleimaisuutta, jotka olin jostain syystä kadottanut. Saisinko vanhan rakkauteni roihuamaan vielä uudelleen?

Tällaista antia muutama tunti kotikonnuilla synnytti. Vaikka rakkaudessani onkin säröjä, siltikin paljon sykähdyttävää löytyi. Olkaa hyvää, valeturistin kierros: iloista lomaa Itä-Suomessa, miun Lappeenrannassa.

Torirakkautta

Parhaiten Lappeenrannan karjalainen luonne tulee esille kesäisellä kauppatorilla. Mie ja sie värittävät kaupankäyntiä ja tuntemattomille kuuluu jutella. Pysähdy maistelemaan paikallista lihapiirakkaerikoisuutta vetyä tai atomia. Näitä mainioita piirakoita saat kesäaikaan myös satamatorilta, jossa tuntuikin olevan enemmän menoa kuin virallisella kauppatorilla.

Lappeenrannassa kannustetaan Saipaa ja syödään vetyjä.

Saimaa-rakkautta

Lappeenrantaa ei voi ohittaa puhumatta Saimaasta ja satamasta. Ja tietysti laivoista. Huurteisen voit siemailla Prinsessa Armadalla, mutta vesille et tällä paatilla satama-allasta pidemmälle pääse. Sen sijaan useampi venhonen vie sinistä Saimaata ihailemaan tai jos naapurimaahan halajat, m/s Carelialla pääset Saimaan kanavaa pitkin aina Viipuriin asti.

Lappeenrannan satama on rakkaassani ehdottomasti parasta.Lappeenrannan satamasta pääsee rantaraittia pitkin kulkemaan lapsiperheitä kiinnostavalle Hiekkalinnalle. Tosin kyllä noita hiekasta tehtyjä taideteoksia katsoo vanhempikin ihan mieluusti.

Satamasta lähtee kaunis ”laiturireitti”. Lapsuudessani nämä rantareunukset olivat törkyisää jättömaata.

Historiarakkautta

Lappeenrannassa ei paljoakaan vanhaa rakennuskantaa löydy, mutta onneksi kaupungillamme on edes yksi vanha alue Linnoitus. Linnoituksen rakentaminen aloitettiin ruotsalaisten toimesta 1721 ja sitä jatkoivat myöhemmin venäläiset. Linnoituksesta löydät kaupungin merkittävimmät museot kuten Etelä-Karjalan museon, ratsuväkimuseon ja Lappeenrannan taidemuseon. Täällä sijaitsevat myös Suomen vanhin ortodoksinen kirkko ja Lappeenrannan kesäteatteri.

Minusta parasta Linnoituksessa ovat sen vehreät vallit, joilta on kauniit näkymät alas satamaan ja kaupungin silhuettiin. Tajusin yhtäkkiä, että nuo vallithan ovat mitä mainioin paikka kivuta kauniina kesäpäivänä nauttimaan kuohujuomaa lehmusten katveeseen.

Linnoitus ei ole vain ulkoilmamuseo. Siellä myös asutaan ihan oikeasti.

Rakastaa, ei rakasta – ryppyjä keskustarakkaudessa

Vai pitäisikö tässä kohtaa puhua jonkinlaisesta viha-rakkaussuhteesta. Onhan Lappeenrannan keskustassa toki jotain kotoisan viehättävää pikkukaupunkimaisuutta. Keltainen raatihuoneen rakennus pilkottaa ilopillerinä ja Marian kirkon puurakennus kirkkopuiston reunalla on sellainen perinteinen puukirkko keskellä kylää. Mutta.

Jotenkin vaan Lappeenrannan keskustan kaupunkikuva on hajanainen. Pääväylä Valtakatu on jäänyt ajastaan jälkeen, juuri valmistunut Marian aukio ammottaa tyhjyyttään ja pääosin arkkitehtuuri on joko rumaa tai tylsää. Tässä kohden rakkauteni vähän säröilee. Onneksi kesällä kaupungin vehreys paikkailee paljon.

Tätä puistoa kutsutaan Pusupuistoksi. Ei hassumpi paikka siihen hommaan.

Ruokarakkautta

En voi ohittaa yhtään paikkakuntaa puhumatta ruuasta, en myöskään kotikaupunkiani. Minusta Lappeenrannan paras ruokaravintola on ydinkeskustassa, vanhassa Wolkoffin kauppiassuvun talossa sijaitseva ravintola Wolkoff. Ihana miljöö ja fine dining tason ruokaa.

Lounaspaikaksi suosittelen Linnoituksessa sijaitsevaa Kehruuhuonetta. Erinomaiset salaatit ja loistava hinta-laatusuhde. Paikan nimi tulee muuten siitä, että talossa on aikoinaan sijainnut naisvankien kehruusali.

Ravintola WolkoffKehruuhuone

Kahvilarakkautta

Ja pakko on nostaa esille myös pari Lappeenrannan mukavaa kahvilaa. Kahvisalonkien ystävä viehättyy varmasti Linnoituksessa sijaitsevasta Majuskasta. Herkullisen kakkuvalikoiman lisäksi tarjolla silmäkarkkia.

Melko toisenlaista kahvilakulttuuria edustaa kaupungin kahviloiden uusi tulokas Kahvipaahtimo Lehmus Roastery. Satama-alueelle pienpaahtimon yhteyteen avattu kahvila on mukavan kierrätyshenkinen ja letkeätunnelmainen. Itsetehdyistä raakakakuista plussaa.

Majurskan talossa sijaitsee ihastuttava kahvila ja käsityöläisputiikkeja.Kahvipaahtimo Lehmus Roastery

Terassirakkautta

Minusta Lappeenrannan paras kesäterassi on ehdottomasti satamassa sijaitseva veden päälle rakennettu Kasinon terassi. Voiko terassia saada enää lähemmäs järveä? Kiva paikka seurata veneiden kulkua ja auringonlaskua varsinkin jos sää suosii.

Terassin vieressä on muuten vanha kylpylärakennus Lappeenrannan kylpylä, joka toimii myös hotellina. Hyvä majoitusvaihtoehto, mikäli etsit normaalista poikkeavaa hotellimajoitusta.

Toinen ulkoterassi, josta pidän kovasti on aiemmin mainitsemani Wolkoffin ravintolan sisäpihan terassi. Mikäli paikkaa ei tiedä, se jää helposti huomaamatta, sillä sen verran piilossa porttien takana tämä helmi sijaitsee. Mukava vanhojen puutalojen ympäröimä Pikku-Pietarin pihatunnelma. Juomaa terassille voi hakea pihan laidalta löytyvästä Wolkoffin viinikellarista.

Shoppailurakkautta

Valeturistin viimeisenä rakkauskohteena ovat Lappeenrannan shoppailupaikat. Kaupungin kattavin ostoskeskus on Iso-Kristiina, mutta koska en itse juurikaan perusta kauppakeskuksista, annan mieluimmin rakkaudenosoituksia parille puodille.

Ravintola Wolkoffia vastapäätä ydinkeskustasta on suloinen kivijalkakauppa Ideri. Pieni puoti täynnä taidetta onhan omistaja tunnettu akvarellisti Heli Pukki. Ideri kuuluu sarjaan ihanat putiikit, jotka ovat täynnänsä kaikkea hauskaa ja yllätyksellistä.

Toinen kiinnostava putiikkikokonaisuus löytyy Linnoituksesta samasta rakennuksesta kuin Kahvila Majurska. Usean huoneen verran käsitöitä ja lahjatavaraa.

Miten sitten kävi, roihahtiko kotipaikkarakkaus uudelleen? Kyllä ja ei. Löysin paljon ihanaa, tuttua ja turvallista, kaunista ja innostavaa, mutta samassa paketissa myös epäkohtia, joita tulee vaan sietää ja hyväksyä. Sopii kysyy, onko täydellisiä kaupunkeja olemassakaan? Paljon enemmän valeturistin vaakakuppiin jäi kuitenkin hyvää ja kaunista. Joka tapauksessa, Lappeenranta, mie siuta rakastan.

www.visitlappeenranta.fi

Samppanjaa muovimukista -blogi Facebookissa ja Instagramissa: @samppanjaa_muovimukista.