Search results for

"malaga"

AndalusiaCosta del SolEspanja

Malagan automuseo oli yllätyksiä täynnä

by Annemaria

Mitä tekee automuseossa ihminen, joka ei ole juurikaan kiinnostunut autoista. Paljonkin, jos kyse on Malagan automuseosta.

Pääsiäissunnuntaina tihuutteli vettä. Mietittiin miehen kanssa, että mitähän tehtäisiin. Vesisateeseen ei tehnyt mieli mennä ulkoilemaan, mutta toisaalta teki mieli lähteä jonnekin. Museot ovat matkoilla ennenkin olleet sadepäivien pelastajia, joten museokäynti pääsi agendalle tälläkin kertaa.

Olin saanut monelta taholta kehuja Malagan automuseosta. Aihepiirinä autot ovat minulle sarjaa ”ei voisi vähempää kiinnostaa”, joten olin vähän skeptinen siitä, olisiko tämä oikeasti mun juttu. Niin moni kuitenkin vakuutteli, että tämä museo on paljon enemmän. Mikäpä siinä sitten, hyppy junaan ja suunta Fuengirolasta kohti Malagaa.

Museo Automovilístico sijaitsee noin kahden kilometrin päässä Malagan juna- ja bussiasema Maria Zambranolta. Museon portille pääsee reilun euron hintaan Malaga Toursin pikkubussilla joko linja-autoaseman laiturilta 1 tai rautatieaseman edestä Malaga Toursin turistipysäkiltä. Museo sijaitsee lähellä merta, joten kävellenkin reitti on mukava kulkea pitkin merenrantaa.

Malagan automuseo sijaitsee vanhassa tupakkatehtaassa. Sisäänkäynti alueelle on vaikuttavan pylväin varustetun rautaportin kautta. Itse automuseon ovi on sisäpihan perällä vasemmalla.

1927 rakennettu entinen tupakkatehdas.Hauskat terassikalusteet.Mitä ihania aristokraattisia kaunokaisia.Takapenkkiläisille oma baari.Eläinjengi on lähtenyt ajelulle.

Heti ensimetreiltä tiesin, että tulisin rakastamaan tätä museota. Sanoisinpa, että museon nimi on harhaanjohtava. Itse asiassa kyse on minusta enemmänkin design-museosta, sillä museon kokoelmat käsittävät autojen lisäksi kuuluisien suunnittelijoiden haute couture -pukuja, laukkuja, hattuja, nykytaidetta ja olipa mukana myös jokunen huonekalukin.

Lähes sata eri autokaunokaista oli saanut seurakseen samaan aikakauteen liittyvän pukukokonaisuuden. Monen ajoneuvon kohdalla oli kiinnostava tarina siitä, kuka on käyttänyt tällaista asua tai minkälaisessa käytössä auto on aikoinaan ollut. Tosin esimerkiksi siirtomaa-ajan tiikerinmetsästysauto ei nyt tuntunut ihan parhaalta käyttötarkoitukselta.

Vanhimmat autoista ovat 1900-luvun alkupuolelta ja uusimmat fantasia-autoja 2000-luvulta. Minä en mitään autoista tiedä, mutta mieleen jäi sellaisia huippumerkkejä kuin Bugatti, Rolls Royce, Ferrari ja Bentley. Yhteiseksi nimittäjäksi monille autoille voisi nostaa teeman ”rich and famous”. Varakkuus näissä kulkupeleissä selvästi näkyi.

Flower Power Rollssi. John Lennon suunnitteli autoonsa aikoinaan tällaisen autokuosin.

Silmä lepäsi kaikessa kauniissa, mitä museon käytävillä tuli vastaan. Miten kauniita yksityiskohtia noissa vanhoissa, uniikeissa autoissa onkaan. Jalopuuta, nahkaa, kiiltävää kromia, hopeista metallia, kristallia… ikävä kyllä myös norsunluuta ja krokotiilinnahkaa. Paljon huikeita käsintehtyjä koristeita ja täydellisiä värejä. Melkoisia taideteoksia todellakin. Minusta tuntui, että tämä museo oli enemmän visualistia kuin tekniikkafriikkiä varten.

Autot oli sijoitettu aikakausittain, mutta myös tyylisuunnittain kuten belle epoque, art deco ja avant garde -ajan autot. Kukin aikakausi oli saanut ympärilleen pukujen lisäksi myös ajalle tyypillistä rekvisiittaa, joka vei entistä enemmän sisälle vanhaan tunnelmaan. Toteutus oli minusta hieno.

Tämä kelpaisi, jos sitten tuo takana pilkottava punainenkin.YSL:ää, Dioria, Chanelia, Gaultieriä…Voiko naisella olla koskaan liikaa laukkuja? Mielikuvituksellisia fantasia-asuja.Auto oli päässyt myös taideteokseen.

Mukava lisä oli museon hattujen ja hattulaatikoiden näyttely. Yli 300 mielikuvituksellista luomusta useilta vuosikymmeniltä takanaan kuuluisia nimiä kuin Patou, Chanel, Dior ja Galliano. Tuli tunne, että olemme menettäneet paljon hattumuodin jäädessä menneille vuosikymmenille.

Arvostan myös sitä, että museon taideteoksissa oli otettu kantaa luonnonsuojeluun ja eläinten oikeuksiin.

Hieno, monipuolinen ja jopa yllätyksellinen museokokoelma. Kannattaa ehdottomasti mennä katsomaan, vaikka autot eivät sinua ylipäätään sytyttäisi. Paljon nähtävää 8,5 euron pääsymaksulla.

Ihan automuseon vieressä sijaitsee muuten venäläisen taiteen museo, Coleccion del Museo Ruso. Meillä meni automuseossa sen verran aikaa, että päätin jättää tämän Pietarin taidekokoelman ihan omaa käyntiä varten. Kuten aiemmin olen kirjoitellut, taidemuseoihin menen mieluiten ihan yksin.

Tulipa jälleen todistettua, että on tuo Malaga melkoinen museokaupunki.

 

Samppanjaa muovimukista -blogi Facebookissa ja Instagramissa: @samppanjaa_muovimukista

8 comments
AndalusiaEspanja

La Concepción – hurmaava puutarhakohde Malagassa

by Annemaria

Kello 11 Malagan Maria Zambranon bussiaseman laituri numero 1. Hetken päästä sukellan vihreään valtakuntaan.

Kiitos sille lukijalleni, joka kehotti minua kukkafriikkiä tutustumaan Malagan kasvitieteelliseen puutarhaan. Jardín Botánico Histórico La Concepción on paras kaupunkikohde aurinkoisena päivänä etenkin, jos vihreä kiinnostaa muutenkin kuin puolueen värinä.

Noin kahdeksan kilometrin päässä Malagan keskustasta sijaitsevaan puutarhaan pääsee kätevimmin Maria Zambranon bussi- ja juna-asemalta Malaga Toursin pikkubussilla. Bussi lähtee linja-autoaseman laiturilta numero 1 ja pysähtyy myös rautatieaseman edessä Malaga Toursin turistipysäkillä. Bussit kulkevat 90 minuutin välein (huhtikuu 2019). Aikataulut näet täältä. Samalla bussilla pääsee myös Malagan automuseoon ja venäläisen taiteen museoon.

Vaikka Malagassa ei puistoista ole pulaa, reilun viiden euron pääsymaksu antoi enemmän kuin osasin odottaa. Alue itsessään on suuri, kuljettavia reittejä yli 3,5 hehtaarin alueella riittää talsittavaksi.

Puutarha on alunperin kahden vauraan porvarissuvun luomus. Se on saanut alkunsa 1855, kun trooppisista kasveista innostunut pariskunta tilasi eksoottisia kasveja ja puita ympäri maailmaa. 1911 puisto siirtyi toisen vaikutusvaltaisen suvun haltuun, joka jatkoi edelleen alueen rakentamista ja kehittämistä.

1943 La Conceptión Botanical Garden julistettiin kansalliseksi aarteeksi ja 50 vuotta myöhemmin siitä tuli kaupungin omaisuutta. Yleisölle puistoalue on ollut avoinna vuodesta 1994 alkaen.

Vaikka käyntihetkellämme elettiin kevättä ja kukkaloisto ei ollut sitä, mitä se varsin kesäkuukausina tulee olemaan, siltikin tämä kauneus sai minut hullaantumaan. Puutarha on yksinkertaisesti ihastuttava palmukujineen, trooppisine viidakkomaisine pöheikköineen, vesialtaineen ja ikivanhoine puineen.

Auringolla oli tarpeeksi leikkitilaa eri muotoisilla lehtipinnoilla ja valojen ja varjojen vaihtelua on hauska seurata. Kauniita yksityiskohtia oli niin, ettei aina tiennyt minne katsoa.

Kuten monissa muissa kasvitieteellisissa puutarhoissa, täällä ei ollut katettua osaa, vaan kokonaisuus oli täysin puistomaista, maastoltaan vaihtelevaa ulkoaluetta. Varustaudu siksi hyvillä jalkineilla.

Yksi ihastuttavin osa puutarhaa oli vanhan kartanon viereen rakennettu pergola, jonka kattoa koristi käyntihetkellämme täydessä kukassa oleva kiinansinisade. Kokonaisuus oli niin kaunis, että mietin minkälainen kaunosielu on ollut suunnittelemassa tuota herkkää rakennelmaa. Sama kaunosielu on varmaan halunnut kasvien katveeseen romanttisen kaarisillan. Puutarhat kätkivät minusta sisäänsä paljon romantiikkaa.

Kasvien lisäksi puistossa asustelee myös oma eläimistönsä.

Yli 3000 kasvilajin kirjo tarjoilee nähtävää ja ihmeteltävää yhden päiväretken verran. Harmittelin sitä, ettei reppuun tullut pakattua eväitä ja viinipulloa. Alueella oli mukavissa paikoissa useita piknic-pöytäryhmiä ja vähän kadehtien seurasin erästä pariskuntaa, jotka nautiskelivat helmeilevää skumppaa valtaisien peikonlehtien ympäröimänä. Alueella on tosin ihan mukava kahvila, josta saa myös pientä syömistä.

Huhtikuisena arkipäivänä puistossa oli mukavan väljää ja reiteillä sai käyskennellä lähes yksikseen. Viikonloppuisin väenpaljoutta on lukemani mukaan ihan eri malliin, joten jos voit, mene viikolla. Maanantaisin puisto on suljettu. Aukioloajat löydät täältä.

 

Samppanjaa muovimukista -blogi Facebookissa ja Instagramissa: @samppanjaa_muovimukista

8 comments
AndalusiaCosta del SolEspanja

Malaga on kaupunki, josta kehkeytyi suosikkini. Vinkit mukavaan Malaga-päivään.

by Annemaria

Tämä rakkaus on vaatinut vähän kypsyttelyä. Äänekkään ja rauhattoman ulkokuoren alta kuoriutui suurella sydämellä varustettu intohimoinen ja elämäniloinen andalusialainen.

Kirjoitin ensimmäisen Malaga matkani jälkeen, että Malaga on kaupunki, jota voi samaan aikaan vihata ja rakastaa. Nyt lähes neljä vuotta myöhemmin Malagasta on tullut kaupunki, joka saa sydämeni sykkimään ja tunteeni lämpenemään ja ihan vaan silkasta ihastuksesta. Minä niin tykkään Malagasta ja aika monelta kantilta.

40 minuutin junamatkan päässä kotoamme Fuengirolasta odottaa eläväinen kaupunki, jonka vanhan kaupungin kujilla sykkii andalusialainen elämänmeno ja jonka rantabulevardin kuppiloissa on hauskaa paistatella päivää.

Meille tuli ystäväpariskunta kylään. Sen jälkeen, kun olimme hengailleet pari päivää auringossa kylpevässä Fuengirolassa, päätimme pyhittää yhden kaupunkipäivän Malagalle. Hyvä näin, sillä Malagasta löytyy niin monta mieluista asiaa: ruokakaupunki, rantakaupunki, kulttuurikaupunki ja shoppailukaupunki, jokaiselle jotakin.

Mars Malagaan!Palmuja ja kukkia on kaikkialla.

Miehille löytyi sopiva miesparkki satama-alueen terasseilta sillä aikaa, kun ystävättäreni kanssa suunnistimme Malagan Pompidou keskukseen. Pariisin Pompidou museon sivupiste Malagassa sijaitsee värikkään lasirakennelman alla.

Ensituntuma näytti lupaavalta. Monenlaista kiinnostavaa nykytaidetta, mukana myös ihastuttava Miró, Chagall ja kiinnostava Picasso. Mutta sitten tuli pienoinen pettymys. Anti jäi kovin suppeaksi, sillä toisen kerroksen vaihtuva näyttely oli kokonaan suljettu uuden näyttelyn rakentamista varten. Oltiin muutama päivä liian aikaisessa, sillä 6.3. aukesi Henri Matisse -näyttely. Täytynee mennä museoon uudelleen vielä tässä kevään kuluessa.

Sen sijaan Malaga toimi jälleen loistavana ruokakaupunkina. Aperitiivit nautittiin vanhan kaupungin samppanjabaari La Medusassa. Viisi euroa lasillisesta aitoa samppanjaa on vaan niin IHANAA! Sieltä suunnistimme ystäviemme suosituksesta lounaalle Malagan Atarazanas kauppahallin terassille.

Vilkkaimpaan lounasaikaan kahden hujakoilla koko paikka oli kuin nuijalla lyöty. Pienen odottelun jälkeen tarjoilija onnistui järjestämään meille pienen pöydän, jossa juuri ja juuri mahduimme lounastamaan.

Jos pystyt syömään kruusailematta vähän vaatimattomimmissa puitteissa, mutta rakastat tuoreita mereneläviä ja kalaa, suunnista tänne. Tajuttoman hyvää mustekalaa, täydellisen kypsyistä tonnikalaa, oikeastaan kaikki mitä söimme oli herkullista. Hyvän ruuan lisäksi myös hintataso sai myhäilemään tyytyväisyydestä.

Malagassa on mansikkasesonki meneillään. 

Leivoskahveille pysähdyimme keskustan pääkävelykadun Larioksen varrella olevaan Lepanto-kahvilaan. Leivoksissa ei mitään vikaa ollut, sen sijaan hinnoissa. Liekö Espanjassa tullut oltua jo sen verran kauan ja totuttua maan kohtuulliseen hintatasoon, sillä vähänkään korkeammat hinnat nostavat lähinnä ärsytystä pintaan. Tulipahan taas mieleen yksi turistin perusopeista. Pääväyliltä kannattaa poiketa vähän sivummalle saadakseen paremman hintalaatusuhteen.

Malagan vanhassa kaupungissa on niin viehättävää kuljeskella. Vaikka samoja katuja ja kujia kulkisin kuinka useasti, aina katse löytää uusia mielenkiintoisia yksityiskohtia. Malaga on minusta kaunis ja kuvauksellinen.

Ystäväni kanssa kuolailimme flamencokauppojen ihanuuksia. Vielä joskus hankin tuollaisen pallomekkokaunokaisen.

Tällä kertaa vanhan kaupungin kauniit talot vetivät huomioni.Ihana, eikö vaan?Sarjassa suloisia pieniä kenkiä.

Ennen kotiin lähtöä poikkesimme juna-aseman lähistöllä olevaan Cruzhampon panimoravintola La Fábricaan. Uudelta vaikuttava mesta on mukavan mutkaton paikka pysähtyä oluelle. Viihtyisä miljöö ja ystävällinen palvelu. Kaiken lisäksi meitä viihdytti bändi, joka soitti omaan makuuni uppoavia ikivihreitä. Lauantai iltapäivästä meno oli vielä rauhallista, mutta kuulema kaikki pöydät olivat varattuja klo 19 alkaen. Kannattaa poiketa, kiva paikka.

Hasta luego Malaga! Nähdään pian uudelleen.

 

Samppanjaa muovimukista -blogi Facebookissa ja Instagramissa: @samppanjaa_muovimukista

14 comments
AndalusiaCosta del SolEspanjaTaide ja kulttuuri

Malaga on oivallinen taidemuseokaupunki

by Annemaria

Malaga hemmottelee taiteen ystävää. Kaupungissa on monta merkittävää taidemuseota, joissa saisi menemään useammankin päivän.

Hyppäsin Fuengirolasta yhtenä aamupäivänä junaan ja hurautin Malagaan viettämään yksikseni laatuaikaa taidemuseoissa. Olen huomannut, että nämä taidemuseokäynnit kannattaa tehdä yksin, sillä mitäpä sinne raahaamaan puoliväkisin miestä, joka lähtee mukaan lähinnä velvollisuudesta. Suurempi nautinto näin meille molemmille.

Taidemuseot on hyvin opastettu Malagan katukuvassa.

Picasso museo

Suuntasin ensimmäiseksi Malagan vanhaan kaupunkiin ja siellä Picasso museoon. Jotenkin tuntuu, että tuottoisan Picasson selässä ratsastaa yksi sun toinen kaupunki Espanjassa ja Ranskassa. Siksi vähän skeptinen olin myös Malagan Picasso museota kohtaan.

Vaikka Pablo Ruiz Picasso syntyi Malagassa 1881, kaupunki ei koskaan näytellyt merkittävää sijaa hänen urallaan. Picasso muutti vanhempineen Malagasta pois hänen ollessaan 10-vuotias. Viimeisen kerran taiteilija kävi Malagassa ainoastaan 19-vuotiaana palaamatta sinne enää koskaan.

Malagan Picasso museon näyttely pohjautuu taiteilijan pojanpojan ja miniän taidekokoelmaan. Yli 200 työtä tarjoavat läpileikkauksen Picasson tuotannosta ja tuovat hyvin esiin hänen monipuolisen lahjakkuuden niin taidemaalarina, kuvanveistäjänä kuin keramiikkataiteilijana.

Muistin vielä huikean Picasso-näyttelyn Ateneumissa vuonna 2009, joka oli minusta itse asiassa parempi kuin tämän museon anti. Mutta kannattaa Malagan Picasso museossa kyllä käydä, etenkin jos Picasso vähänkään kiinnostaa.

Käyntipäivänä museossa oli melkoinen ruuhka (ilmeisesti on vähän aina) ja se vähän häiritsi tauluihin tutustumista. Olisikohan parasta mennä heti aamusta museon avauduttua välttääkseen ruuhkaa?

Vaikka et raaskisi maksaa 8 euron pääsymaksua, käy kurkkaamassa museon laadukasta kauppaa. Myytävänä on kaikenlaista Picasso-kuoseilla varustettua käyttötavaraa.

Museon näyttelyitä ei saanut kuvata, joten siksi yhtään sisäkuvaa ei ole. Mukavia tuliaisia Picasso-kuosissa. Museon sisäpihalla oli pieni viehättävä kahvila.

Museo Carmen Thyssen

Lähellä Picasso-museota Plaza de la Constitucion aukion vieressä on kokoelmaltaan laaja espanjalaisen taiteen museo Carmen Thyssen. 1500-luvulta peräisin olevassa palatsirakennuksessa on yksityiskokoelmaan pohjautuvaa taidetta kolmessa kerroksessa.

Taulujen pääpaino on 1800-luvun teoksissa, erityisesti andalusialaista kulttuuria kuvaavissa maalauksissa. Olen käynyt tässä museossa joskus aikaisemmin ja nyt muistin, miksi runsaasta kokoelmastaan huolimatta tämä museo ei oikein tehnyt vaikutusta tälläkään kertaa.

Carmen Thyssen museossa on tajuton määrä romantiikan ajan maisemia sekä tauluja, jotka kuvaavat flamencotanssijoita, härkiä, andalusialaisia fiestoja ja patiopihoja. Kun nämä aihepiirit jatkuvat huone toisensa jälkeen, kiinnostus ei  jaksanut aivan täysillä pysyä yllä.

Loppua kohden kokoelma kuitenkin parani ja viimeisistä huoneista löysin omaan makuuni melkoisia helmiä. Laatumuseo tämä joka tapauksessa on. Pääsymaksu aikuiselta 10 euroa.

Näyttelyn lopussa tuli mm. tämmöinen helmi vastaan. Taiteilija Enrique Martinez Cubells.

Malaga museo (Museo de Malaga)

Matkailutoimiston turistineuvojan suosituksesta etsin käsiini melko uuden Malaga museon, joka sijaitsi katedraalin takana meren puolella puiston vieressä. Entisessä merenkulun tullitalossa sijaitseva museo on maakunnallinen museo, jonka ensimmäisessä kerroksessa on espanjalaisen taiteen museo ja toisessa kerroksessa arkeologinen museo.

Tämän museon maalauskokoelmasta pidin paljon. Erityisesti 1900-luvun taiteesta löytyi paljon tauluja, jotka olivat itselleni kovin mieluisia. Olipa täällä jokunen Picassokin. Mielenkiintoista muuten oli, että sain kulkea näyttelyhuoneesta toiseen aivan yksikseni. Vasta seuraavan kerroksen arkeologisella museo-osalla näin muitakin kävijöitä.

Kannattaa poiketa varsinkin, kun EU-maiden kansalaisilta sisäänpääsy on ilmainen.

Uudempi taide oli mieleeni.Picasso oli myös taitava keramiikkataiteilija.Yläkerran arkeologinen näyttely ei ollut ihan oma juttuni, mutta pätkän kaunista mosaiikkilattiaa sieltä löysin.

Nykytaiteen museo CAC Malaga (Centro de Arte Contemporáneo de Malaga)

Tarkoitukseni oli vielä tällä reissulla käydä tutustumassa 2015 avattuun Malagan Pompidou keskukseen, mutta väsymys iski tässä vaiheessa. Koska tuo nykytaiteen museo kiinnostaa sen verran paljon, päätin varata sille ihan oman päivän tai no, ainakin puolikkaan.

Sen sijaan suunnistin kierrokseni päätteeksi katsomaan kaupungin toista nykytaiteen museota Malagan CAC:ta. Varsinkin kun tämä museo sijaitsi paluumatkani varrella aivan paikallisjuna-aseman läheisyydessä.

Entisessä kauppahallissa oleva museo oli suppeampi kuin oletin. Luin aiemmista arvosteluista, että museossa on mielenkiintoisia vaihtuvia näyttelyitä, mutta ainakin tällä kertaa kokemus jäi vaisuhkoksi. Onneksi sisäänpääsy oli ilmainen. Muuten tämä näyttely ei ainakaan minua vakuuttanut.

Tuossa aiemmin mainitsin, että Malagassa on Pariisin Pompidou-keskuksen sivumuseo. Tiesitkö, että Malagasta löytyy myös Pietarin venäläisen museon ainut ulkomainen sivupiste? 2015 avattu Malagan venäläinen museo sijaitsee samassa rakennuksessa Malagan automuseon kanssa.

Tämähän on hyvä kombo. Mies voi mennä automuseoon, sillä aikaa kun itse herkuttelen taiteella. Seuraavalle kerralle jäi vielä paljon kiinnostavaa taidetta tutkailtavaksi.

 

Samppanjaa muovimukista -blogi Facebookissa ja Instagramissa: @samppanjaa_muovimukista

 

28 comments
AndalusiaCosta del SolEspanja

Malagaa voi samaan aikaan vihata ja rakastaa

by Annemaria

Malaga, Andalusia, Costa del Sol, Espanja

Jos Marbella oli pikkusievä ja Fuengirola vähän tylsä, Malagalla on luonnetta näidenkin edestä. Malagan luonne on kuitenkin aika maanis-depressiivinen. Kaksi ensimmäistä päivää inhosin tätä eteläisen Espanjan vilkasta, noin puolen miljoonan asukkaan rosoista kaupunkia.

Aluksi näin vain ränsistyneet talot, roskaiset ja huonossa kunnossa olevat kadut, notkuvat kerjäläiset ja joka puolella jylläävät kaivinkoneet. Sitten jotenkin löysin kaupungin hengen ja kaksi seuraavaa päivää huomasin pitäväni vaeltelusta Malagan vanhan kaupungin kaduilla ja kujilla.

Ehkä tämä kaksijakoisuus kuvaakin kaupunkia parhaiten. Malagaa voi samaan aikaan sekä vihata että rakastaa. Älä kiinnitä huomiota ulkoisiin puitteisiin, keskity kaupungin tunnelmaan ja elämään.

Malaga on tunteita, köyhyyttä ja elämää kaduilla.MalagaMalaga4Malaga11

Malaga on loisteliasta historiaa ja kauniita rakennuksia.malaga6malaga10Malaga8

Malaga on Espanjan kiertomatkani 15:sta käymästäni kohteesta yksi huonokuntoisimmista kaupungeista, paikka paikoin valtaväylien ulkopuolella aika ikävän näköinenkin. Kadut ja rakennukset ovat vanhan kaupungin helmiä lukuunottamatta pääosin heikossa hapessa ja ympäristö osin melko rähjäistä.

Pääsin kurkistamaan kaupungin heikompaan puoleen varatessani majoituksen ikävä kyllä väärältä puolelta kaupunkia. Sain edullisen tarjouksen Apartamentos San Pablo Malagasta ja itse huoneisto olikin ihan jees, mutta se sijainti! Jos haluat kokea todellista paikallistunnelmaa, mene Trinidad-kadulle ja sen ympäristöön. Huoneeni sijaitsi talon kattoterassin laidalla erillään muista, joka ei ollenkaan lisännyt yksin matkaavan turvallisuuden tunnetta. Vähän tuli rahallista tappiota, mutta tein päätöksen vaihtaa majoituspaikkaa miellyttävimmille kulmille. Suosittelen kaikille Malagaan matkaaville ottamaan majoituksen joen siltä puolelta, missä vanha kaupunki sijaitsee.

Malaga on rähjäisiä rakennuksia.malaga2IMG_1759Malaga3

Taiteen ystävälle kaupungissa on kaksi käymisen arvoista taidemuseota. Kun Picasson syntymäkaupungissa ollaan, Picasso-museossa kannattaa käydä. Taiteilijan pojanpoika sekä miniä ovat lahjoittaneet museolle melko mittavan kokoelman Picasson maalauksia. Mielenkiintoista muuten, että muutettuaan perheineen kymmenen vanhana pois Malagasta Picasso vieraili synnyinkaupungissaan viimeisen kerran 19-vuotiaana vuonna 1901 palaamatta sinne enää koskaan.

Toinen mielenkiintoinen museo, missä taiteenystävän kannattaa käydä, on Carmen Thyssen -museo, joka sijaitsee myös vanhassa kaupungissa. Museon kokoelma on pääasiassa 1800-luvun loppupuoliskon ja 1900-luvun alun espanjalaisten taiteilijoiden maalauksia. Itselleni mieluisa lisä oli museon vaihtuva näyttely, joka esitteli kuuluisien taiteilijoiden suunnittelemia julisteita. Kokoelma oli sen verran mielenkiintoinen, että teen siitä myöhemmin ihan oman postauksensa. Julistenäyttely on museossa 21.2.2016 saakka.

Malaga on väriä, taidetta ja vilkasta elämää.Malaga fiestaMalaga1malaga9Malaga7Malaga15

Malagasta puhuttaessa ei sovi unohtaa tapaksia, sillä melkoinen tapaskeidashan Malaga on. Kiertelin neljä kaupungissa viettämääni päivää eri ravintoloissa maistelemalla pelkästään tapaksia. Kaupungissa oli meneillään Tapas de ruta viikot. 5.-15.11.2015 sai tapahtumassa mukana olleista ravintololoista 2,5 euron hintaan pienen oluen ja ravintolan vartavasten tapahtumaan suunnitellun tapaksen.

Matkailutoimistosta sai kirjasen, jossa kaikki osallistuvat ravintolat oli mainittu ja tapakset esitelty yksitellen. Nämä ravintolat tunnisti myös ravintoloiden edessä olleista mainoksista. Samanlaiset tapasviikot teemalla Erotica-tapas olivat muuten myös Fuengirolassa. Kyse on vuosittain toistuvista tapahtumista, joten jos marraskuussa liikut eteläisessä Espanjassa, tarkkailepa näkyykö merkkejä tällaisista tapasteemaviikoista.

Malagassa on lisäksi 13.-22.11.2015 Sabe de Arte -nimellä oleva tapastapahtuma, johon osallistuvat 20 ravintolaa tarjoilevat ”tapastaidetta” hintaan 3,50 sisältäen gourmet-tapaksen ja pienen oluen. Myös nämä tapakset ja ravintolat on esitelty omassa vihkosessaan.

Ehdin käydä nauttimassa muutaman näitä erikoistapaksia ja todella loistavia olivat. Parin ravintolan tapakset jäivät erityisesti mieleen. En tiedä pystyykö näin pienestä maistiaisesta vetämään johtopäätöstä ravintolan tasosta, mutta itse kävisin kyllä kokeilemassa ravintoloiden Lo Güeno (Carrer Strachan 12) ja El Chiniras (Carrer Moreno Monroy 4) keittiötä laajemminkin. Molemmat ravintolat sijaitsevat vanhassa kaupungissa.

Pakko nostaa esille myös mielenkiintoinen viinifriikin ravintolalöytö. Vanhassa kaupungissa osoitteessa Carrer Beatas 43 on ravintola Los Patios de Beatas vinoteca, jonne viininystävän kannattaa ehdottomasti suunnistaa. Laatuviinejä, laatutapaksia ja ystävällistä palvelua. Mielenkiintoisia viinejä myös mukaan ostettavaksi.

Malaga on hyvää ruokaa ja hyviä viinejä. Los Patios de Beatas kannattaa katsastaa.Malaga12Malaga13tapastapas2

Viimeisenä päivänä piti vähän nahkaa poltella ja säilöä aurinkoa mieleen ja sieluun. Käyskentelin Malagueta ranta-alueella ja äimistelin satamalaituriin kiinnittyneitä ”pikku” venhosia. Ja nautin suunnattomasti yöpymisestä kerrankin kunnon hotellissa.

Totta puhuakseni olin jo läpeensä kyllästynyt halpojen hotellien usein tunkkaisiin ja pimeisiin huoneisiin, huonoihin sänkyihin ja toisinaan myös henkilökunnan asenteeseen, ettei millään ole niin väliä. Niin, missä sitten yövyin? Hieno matka sai hienon lopetuksen.

Yövyin viiden tähden Vincci Posada del Patio hotellissa. Ehkä viisi tähteä on vähän malagalainen viisi tähteä, mutta miellyttävä hotelli kaikin puolin. Kiva huone, superystävällinen palvelu, hyvä aamiainen ja loistosijainti. Edullisimman hinnan löysin onhotels.comista, 82 euroa aamiaisella/vrk oli täyttä vastinetta rahalle, vaikka oma budjettini nyt kyllä pahasti paukkuukin.

Malaga on rantaa ja palmuja.malaga14malaga ja palmuja

Seitsemän viikkoa on matkaa takana ja on kotiinlähdön aika. Lentolippujen hinnat Malagasta Helsinkiin nousivat marraskuun lopulla sen verran korkealle, että on pakko palata kotiin vähän aiottua aiemmin. Ihanaa nähdä läheisiä ja ystäviä, ennen kaikkea sitä maailman tärkeintä ihmistä siellä kotona, joka omalta osaltaan on mahdollistanut tämän unelman toteutumisen.

Täytyy myöntää, että samalla on vähän haikeakin olo. Arki omine haasteineen odottaa, kuin myös pimeä ja ankea marraskuinen sää. Tällaista elämä on. Hetki on juhlaa ja tanssitaan, sitten riisutaan juhlatamineet ja palataan harjan varteen. Joka tapauksessa olen maailman onnellisin ihminen siitä, että olen saanut kokea tämän unohtumattoman matkan. Näissä viikoissa riittää pureskelemista vielä pitkälle eteenpäin. Adios Espanja ja hasta luego. Varmasti vielä tapaamme!

0 comments
AndalusiaCosta del SolEspanjaFuengirola

Voimaannuttavia päiviä Aurinkorannikolla

by Annemaria


Kun mies on vakavasti sairas ja vaimo lähtee lomareissulle Espanjaan, onko se oikein? Äärimmäistä itsekkyyttäkö vai sittenkin keino parantaa omaa jaksamistaan? Tätä yhtälöä puin pitkään ennen kuin uskalsin varata lentolipun Malagaan.

Uskonpa, että samanlaista pohdintaa käy jokainen vakavasti sairaan läheinen. Haluaisit tehdä kaikkesi toisen elämänlaadun parantamiseksi, mutta samalla huomaat jossain kohtaa myös omien voimiesi hiipuvan. Ainakin omalla kohdallani alkoi tuntua, että kohta olen itse auttajan asemasta autettava.

Täytyy myöntää, että kaipasin myös hetken omaa aikaa, tai toisaalta me molemmat kaipasimme. Olemme olleet viimeisen reilun vuoden tiiviisti keskenämme ja eläneet syöpähoitojen ja -kontrollien aikatauluttamaa elämää. Välillä horjuneet henkisen kestokykymme äärirajoilla. Törmäyskursseilta ei ole vältytty, sillä jatkuva epävarmuuden tila nostaa ahdistuksen tunteita pintaan, jotka purkautuvat välillä räiskyvinä yhteenottoina.

Kun viimeisimmässä syöpäkontrollissa saimme lääkäriltä olosuhteisiin nähden valoisia uutisia, uskalsin tehdä päätöksen muutaman päivän irtiotosta. Otin töistä muutaman päivän vapaata, varasin seuraavalle viikolle lennot Malagaan ja hotellihuoneen Fuengirolasta. Tänne on niin helppoa mennä, kuin kotiinsa tulisi, ja lisämausteena on matkaseuraa paikkakunnalla asustelevasta ystäväpariskunnasta.

Helmikuu voi näyttää myös tältä.
Ei tarvinnut liukastella.
Kuinka olinkaan kaivannut näitä kauniita iltahetkiä rannalla.

Toki tsiljoona kertaa mieluimmin olisin istunut lentokoneessa siemailemassa samppanjaa muovimukista mieheni kanssa, mutta koska se ei ollut mahdollista, hyvä näinkin. Onneksi yksin matkustaminen ei ole minulle vierasta ja minne muualle olisikaan yhtä helppoa matkata muutamaksi päiväksi kuin tuttuun Fugeen.

Vain muutaman tunnin lento ja vastassa tutut hoodit. Helppoa sujahtaa saman tien nauttimaan niin valosta, merestä ja väreistä kuin myös äänekkäästä kaupunkielämästä.

Muistin kyllä, että espanjalaiset ovat äänekästä kansaa, mutta että näin äänekästä. Olen varmaan asustellut liian pitkään yhtäjaksoisesti luonnon rauhassa, sillä tällä kertaa äänimaailma tuntui entisestään koventuneen. Sainpahan taas kokea täysillä elämää ja alegríaa ympärilläni. Rakastan niin tuota espanjalaisten tapaa ottaa ilo irti arjesta.

Yövyin Fuengirolan keskustan pienessä hotellissa Casa Consistorialissa. Mukava pikkuhotelli keskellä kaikkea, tosin etenkin viikonloppuna huoneeseen kantautui meteliä kaduilta.

Casa Consistorial on sympaattinen hotelli Fuengirolan keskustassa.
Fugessa oli kaikki niin kuin ennen, tuttua ja turvallista.
Espanjalaista aamiaista, pan y tomato ja vastapuristettua tuoremehua.
Cafe Cortado, por favor.

Ette usko kuinka hyvältä tuntui hetkeksi hypätä pimeydestä valoon ja harmaudesta maailmaan, jossa oli värejä ja sävyjä. Kuinka paljon olinkaan kaivannut pitkiä kävelyjä pitkin merenrantoja, auringon lämpöä iholla ja vaaleanpunaisia auringonlaskuja. Kuin huomaamatta askelmittari näytti 10-15 kilometrin päivämatkoja. Nautinnollista liikuntaa pakottamatta. Tuntui kuin kylmyydestä kärsivä kroppani olisi saanut voiteluainetta, joka notkisti sen toimimaan ihan eri tavoin.

Nautin myös kiireettömistä aamiaisista ja kahvihetkistä terasseilla. Puistonpenkeillä istuskelusta ja vihreiden papukaijojen pesänrakennuspuuhien seurailusta. Ostoksista pienissä kivijalkaputiikeissa. Tapaksista ja edullisista viinilasillisista. Hyvistä ruokakokemuksista hyvässä seurassa. Päämäärättömästä kuljeskelusta niin Fuengirolan kuin Malagan vanhassa kaupungissa. Kuinka pienissä hetkissä voi onni asua.

Tottakai piti käydä tarkistamassa Mercadon kala- ja äyriäistarjonta.
Kotiin tuliaiseksi 100 grammaa Ibérico Bellotaa.
Pakko aina käydä hypistelemässä näitä ihanuuksia.
Herkullinen uusi ravintolatuttavuus La Puerta Verde.
Paellaa La Carihuela Chica -ravintolassa.
Ilme jo paljastaa kuinka hyvää tämä matka teki.

Valon voima on ihmeellinen. Sain ladattua omat aurinkokennoni täyteen. Uudella energialla kohti uusia koitoksia. Kiitos Costa del Sol.

22 comments
ElämäntaitoEspanjaKanariansaaret

Marraskuisia mietteitä ja matkasuunnitelmia

by Annemaria
MAR-RAS-KUU. 16 tuntia mustaa ja siinä välissä two shades of grey. Elintoiminnot pelaavat, mutta tuntuu, etten siltikään ole elossa. Herään aamulla väsyneenä. Suoritan velvollisuudet. Päivän mittaan kohtaan työssä toisia väsyneitä ja ilottomia ihmisiä. Menen nukkumaan. Ja aamulla herään jälleen innottomana. Tämä vuodenaika ei ole minua varten.

Jutun hieno pääkuva suosirreistä on sveitsiläisen valokuvaajan Levi Fitzen.

Vuosi 2018 avasi silmäni. Työkuviot olivat muuttuneet meillä molemmilla, elämässä oli nyt enemmän vapautta ja päätimme tehdä jotain aivan poikkeuksellista. Lähdimme miehen kanssa ottamaan selvää, miksi veljeni ja hänen vaimonsa suuntaavat vuosi toisensa jälkeen talvehtimaan Espanjan Aurinkorannikolle. Minusta tämä kalskahti vahvasti eläkeläishommalta, mutta toisaalta lämpö ja aurinko marraskuussa kuulostivat hyvältä. Voisikohan tämä olla meidänkin juttu?

Aurinko, kaipaan sinua.

Vuokrasimme Fuengirolasta asunnon puoleksi vuodeksi. Tiesin, että joudun käymään välillä Suomessa töissä, joten ajattelin että on hyvä, ettei lysti lopu liian lyhyeen. Ja jos aika kävisi pitkäksi tai muuten tulisi tarvetta matkustaa Suomeen, voisimmehan molemmat lentää välillä kotiin ja palata takaisin kun siltä tuntuu. Siihen aikaan lentojen hinnat olivat jotain muuta kuin nyt.

Puoli vuotta kului kuin etelään päässeen muuttolinnun kevyiksi muuttuneilla siivillä. Leijuimme valon ja auringon täyttämiä päiviä onnen täyttämässä euforiassa. Voiko oikeasti myöhäissyksy ja talvi tuntua tältä? Suomessa käydessäni tuntui kuin olisin pudonnut pimeään kuiluun. Sulkeuduin sisätiloihin, hukuttauduin vain töihin ja lopetin hetkeksi elämästä kuin kytkimeni olisi käännetty off-tilaan. Elämäni kääntyi on-tilaan vasta palatessani takaisin Espanjaan.

Nautimme suunnattomasti kävelylenkeistä pitkin merenrantoja, päämäärättömästä haahuilusta uuden ”kotikaupunkimme” vilkkailla kaduilla ja retkistämme Andalusian ihastuttaviin kaupunkeihin ja kyliin. Jokainen päivä oli kuin uusi seikkailu. Olimme elossa sataprosenttisesti!

Joulukuu kesämekossa tekee minulle hyvää.

Pimeä, kylmä ja apea vuodenaika oli vaihtunut valoon ja iloon. Heräsin useimmiten aamuisin auringonpaisteeseen ja vaaleanpunaisessa kuplassani näin ympärilläni vain hymyileviä kasvoja. Ei silti, nauroin itsekin varmaan enemmän kuin koko vuotena yhteensä.

Siitä se sitten lähti. Sen jälkeen koronavuotta lukuunottamatta olemme viettäneet joka vuosi osan talvea jossain päin Andalusiaa. Viime talvena päätimme kokeilla myös jotain ihan uutta ja lensimme Malagasta Kanariansaarille. Ensin matkasimme Teneriffalle ja sieltä jatkoimme reissuamme Gran Canarian puolelle Las Palmasiin. Pari päivää vietimme myös iki-ihanalla La Gomeralla.

Kukkamekkotädin paratiisi.

Viihdyimme erinomaisesti myös noilla saarilla. Mantereeseen verrattuna sää oli vieläkin leppoisampi ja ympäristö vehreämpi. Kukkahullu minussa sai myös yllin kyllin silmänruokaa trooppisista kasveista. Koska niin paljon jäi näkemättä ja niin paljon kiinnostavia paikkoja kokematta, päätimme tänä vuonna ottaa Kanarian uusiksi.

Tällä kertaa teemmekin ihan kunnollisen roadtripin. Vietämme ensin aikaa Las Palmasissa. Viime vuonna asuntomme sijaitsi vanhan kaupunginosan Vequetan sydämessä, mutta tällä kertaa päätimme vaihtaa sijaintia kaupungin toiselle laidalle Canterasin rannan tuntumaan.

Las Palmasista matkamme jatkuu vuoristoon, pieneen Tejedan kylään, joka sijaitsee yli kilometrin korkeudessa. En tiedä onko tämä järkevä veto, mutta asuntomme huikeilla vuoristonäkymillä veti puoleensa niin vahvasti, etten voinut vastustaa mielenkiintoani.

Tejedasta palaamme vielä joksikin aikaa takaisin Las Palmasiin, mistä siirrymme toiselle puolelle saarta pieneen Agaeten kalastajakylään. Tämäkin oli paljolti intuitiovalinta. Olimme viime talvena menossa itse asiassa Arucasin kaupunkiin, mutta kaksi A:lla alkavaa paikkakuntaa meni sekaisin ja päädyimmekin Agaeteen.

Ihan hyvä erehdys tämä lopulta olikin. Agaetessa oli meistä jotain merkillistä viehätystä. Se on kuin Ruususen untaan nukkuva piskuinen kylä, jonka toisella laidalla on vanha kylän keskusta kirkkoineen ja toisella laidalla ranta-alue, jossa on muutama hotelli, loma-asunto ja rivi kalaravintoloita. Ei mitään erikoista, mutta siltikin paljon tunnelmaa.

Jos ei muuta, niin täällä saa ainakin levättyä kunnolla. Ja tuoretta kalaruokaa. Tosin mies on edelleenkin skeptinen, onko tämä sittenkin liian rauhallinen paikka. Nähtäväksi jää.

Agaeten rauhallisuus tuntui hyvältä. Vähän kuin kotona 🙂

Agaetesta hyppäämme lauttaan ja seilaamme Teneriffan saarelle. Muutaman päivän tulemme viipymään saaren pääkaupungissa Santa Cruzissa, jossa viime talvena vietimme kokonaisen kuukauden ja josta pidimme tosi paljon. Tällä kertaa meidän pääkohteemme tulee kuitenkin olemaan saaren pohjoispuolella oleva klassinen lomakaupunki Puerto de la Cruz.

Viime vuoden kokemuksien perusteella meistä Puerto oli viehättävä ja vehreä kaupunki, jossa turismi sulautuu sopivassa suhteessa aitoon paikalliselämään. Yritämme aina löytää paikkakuntia, jotka ovat oikeita kaupunkeja ja joissa kaikkea ei ole valjastettu turismin alttarille. Siksi vakuutuin Puerto de la Cruzista enemmän kuin vaikkapa Teneriffan eteläpuolen lomakohteista.

Näiden etappien lisäksi tulemme kiertämään tapamme mukaan paljon myös saaren muita kaupunkeja. Viime vuonna huomasimme kuinka äärettömän helppoa saarilla oli matkustaa paikallisbusseilla. Vuoroja on hyvin ja hinnat kohtuullisia. Eikä tarvitse käyttää aikaa parkkipaikkojen etsimiseen, mikä etenkin vanhoissa kaupungeissa on usein haastavaa.

Jos kaikki menee suunnitellusti, pääsemme matkaan jo aivan pian. Yritän sinnitellä vielä hetken.

5 comments
AndalusiaCosta del SolEspanja

Minne seuraavaksi? Suunnitelmissa kolmen pääkaupungin kiertomatka Espanjassa

by Annemaria
Siinä kohtaa, kun päivä lyhenee, valo vähenee, sää kylmenee, kukat kuolevat ja taivaalta kuuluu muuttomatkaavien hanhien kaakatus, minusta kaikkein parasta on tulevan matkan suunnittelu. Muuttolintujen lailla etelän lämpö ja valo houkuttavat. Meillä alkaa tulevan talven reissusuunnitelmat olla jo aika lailla kasassa.

Espanjasta me emme näköjään pääse eroon millään. Vuosi toisensa jälkeen yhä vaan viihdymme espanjalaisen elämänmenon pyörteissä. Joku kumma juttu siinä on, että kun lentokoneen ovesta astuu ulos, napsahtaa jotain päässä. Tiukkapipo putoaa (jos kysytte mieheltä, se sanoo, että löystyy, muttei putoa) ja kaikkinainen alegría on herkässä.

Miellyttävien talvikelien lisäksi mies odottaa innolla kokkauksia uusien ja innostavien raaka-aineiden parissa. Jos entiset tottumukset pitävät paikkaansa, kalatorien ja Mercadonien runsaat kalatiskit tulevat olemaan tulevienkin matkapäiviemme pyhiinvaelluskohteita. Pääsemme jälleen uppoutumaan rapujen, mustekalojen ja simpukoiden ihmeelliseen maailmaan.

Itse odotan innolla seikkailuja uusiin paikkoihin, mutta paluuta myös joihinkin tutuksi tulleisiin lempimestoihin. Tuntuu hyvältä vaihtaa välillä maaseudun hiljaisuus sykkivään kaupunkielämään. Istuskella katukuppiloissa ja eksyä vanhojen kaupunkien kapeille kujille, siinä päivien parhautta. Ja jos vastaan tulee joku käymätön taidemuseo, saatanpa poiketa.

Sydän sykähtää myös aina, kun talvikuukautena näkee ympärillään kukkien väriloistoa ja tammikuussa voi tepastella kesämekkosessa.

Malagaa nyt pidemmällä kaavalla

Viime talvena odottelimme Fuengirolaan menevää junaa Malagan asemalla ja mietimme, että muutaman tunnin Malaga-käynnit jäävät aina turhan lyhyiksi. Mitä useammin olemme tässä Malagan provinssin pääkaupungissa käyneet, sitä enemmän olemme löytäneet kaikenmoista mielenkiintoista ja sitä enemmän olemme tykästyneet itse kaupunkiin.

Joten siitä meidän ajatus sitten lähti. Jätämme tällä reissulla muun Aurinkorannikon väliin ja suuntaamme pidemmäksi aikaa Malagaan. Kerrankin voi tutustua kaupunkiin ihan kunnolla.

Vuokrasimme Malagan vanhasta kaupungista pienen asunnon, joka ennakkotietojen mukaan näyttää hyvältä, toivottavasti myös paikan päällä. Kohtuuhintaisen asunnon löytäminen Malagasta keskeiseltä paikalta oli vaikeaa ja koko matkamme kallein kämppä tuleekin olemaan juuri täällä.

Kun meistä on kyse, niin ruokamatkoiksi nämä meidän kaupunkilomat tuppaavat usein kallistua. Epäilemättä näin käy nytkin. Malaga on täynnä hyviä ravintoloita, joita on mielenkiintoista päästä kokeilemaan.

Sattuu myös niin, että minulle tulee Malagassa pyöreitä vuosia täyteen. En ole koskaan viettänyt yksiäkään aikuisiän syntymäpäiviä, vaan olen kaikki pyöreiden vuosien merkkipäivät viettänyt matkoilla. Nyt satuin jossain välissä sanomaan, että järjestän kyllä juhlat, jos vaan joku tulee paikalle, tosin synttäreiden aikaan olen Malagassa.

Luulin, ettei ketään tule. Nyt kävikin niin iloisesti, että juhlavieraita tuleekin ihan merkittävä joukko. Bileet ovat siis tiedossa teemalla Fiesta & Salud!

Teneriffaa tutuksi toistamiseen

Tein viime kevättalvella ystäväni kanssa ensimmäisen reissuni Espanjalle kuuluvalle Teneriffalle. Vaikka kyse oli vain viikon mittaisesta pintaraapaisusta, joka keskittyi enimmäkseen saaren eteläpuolen loma-alueeseen, mielenkiinto tuota Kanarian suurinta saarta kohtaan jäi kytemään.

Yhtenä päivänä hyppäsin paikallisbussiin ja päätin lähteä katsomaan, miltä näyttää saaren pääkaupunki Santa Cruz, josta en ollut koskaan kuullutkaan. Reilun 200 000 asukkaan kaupunki nyt kuitenkin on jotain muuta kuin turismin ympärillä pyörivät lomakaupungit.

Tykkäsinhän minä. Aitoa espanjalaisen merenrantakaupungin meininkiä miellyttävällä hintatasolla. Ja vieressä toinen mielenkiintoinen kaupunki, historiallinen La Laguna, joka on itseasiassa Kanariansaarten entinen pääkaupunki ja saaren toiseksi suurin kaupunki.

Teneriffan vahvuuksia ovat hienot luontoretkeilymahdollisuudet. Teiden kansallispuiston vulkaaninen retkeilyreitistö jäi kaihertamaan ja näkemäni kuvat Anagan luonnonpuistosta vain lisäsivät kipinää. Ja sittenhän siellä on ihan vieressä luonnoltaan aivan erityinen La Gomeran saari, jossa varmasti tulemme myös käymään.

Sain jutuillani innostumaan miehenikin, joka ei ole koskaan käynyt Teneriffalla. Viimeinen niitti asialle oli kohtuuhintaisen asunnon löytyminen keskeiseltä paikalta, joten kuukauden päivät tulemme viettämään ”Tenskulla”. Ryppyperunat ja mojo-kastike tulevat nyt varmasti tutuiksi.

Oooo Las Palmas – ei oikeastaan mitään tietoa

Tutkailin eräänä päivänä karttaa lähinnä sen takia, että kiinnosti tietää kuinka lähellä Teneriffa on Afrikan rannikkoa. Siinä samalla tajusin, että hyvänen aika, toinen Kanariansaarista, Gran Canaria, ei sekään ollut kovin kaukana. Ja vielä kun noiden saarten välissä kulkee säännöllinen laivayhteys, niin matkustaminen ei sinne voinut olla kovin hankalaa.

Niinpä me päätimme lähteä ottamaan selvää, millainen on suomalaisten ”ikiaikainen” lomakohde, maakunnan pääkaupunki Las Palmas. Tosin ne turisteille tutuksi tulleet ranta-alueet eivät meitä erityisesti kiinnosta, vaan kaupunkien ystävinä mielenkiinnon kohteena on paikkakunnan eteläpuoli, jossa sijaitsee mm. Las Palmasin vanha kaupunki.

Oma kokemukseni Gran Canariasta vie aikaan +20 vee, jolloin opintojeni aikana teimme luokkaretken Playa del Inglesiin. Mitään muuta ei tuosta matkasta jäänyt mieleen kuin valtavat dyynit, jatkuvasti hiekassa olevat hiukset ja hulppeat discot. Nyt uskoisin haaviin jäävän jotain muuta 🙂

Las Palmas on meille ihan random-valinta. Emme yhtään tiedä, mitä kaupungilta odottaa. Gran Canarialla käyneiden ihmisten keskuudessa tuntuu, että Las Palmas jakaa mielipiteet kahtia. Ja riippuu paljon myös siitä, puhutaanko kaupungin etelä- vai pohjoispuolesta. Nähtäväksi jää, millainen tulee olemaan meidän kokemus. Tuleepahan nyt sitten nähtyä tämäkin kaupunki.

Las Palmasissa odottaa kämppä vanhassa kaupungissa. Mies on innoissaan jo etukäteen terassista ja omasta grillistä. Tiedossa siis täälläkin mereneläväistä grilliruokaa.

Las Palmasista sitten lennellään takaisin Suomen talvikauteen D-vitamiinilla kyllästettyinä. Siinä kohtaa täällä toivottavasti tervehtivät valkoiset hanget ja ihka oikea talvi.

 

Samppanjaa muovimukista -blogi Facebookissa ja Instagramissa: @samppanjaa_muovimukista

19 comments
AndalusiaCosta del SolEspanjaFuengirola

Kiitollisuuden täyttämiä päiviä

by Annemaria
Onkohan mitään järkeä kirjoittaa blogipostausta siitä, ettemme ole Fuengirola-päiviemme aikana tehneet oikeastaan mitään erikoista? Kirjoitan nyt kuitenkin. Ainakin on yksi asia, miksi kannattaa kirjoittaa. Vaikka vain muistutukseksi itselleni.

Aiemmin Fuengirolassa ollessamme olemme liikkuneet lähialueilla melko paljon. Hypänneet bussiin tai junaan ja viipottaneet jonnekin päin Andalusiaa. Tämä reissu poikkeaa selvästi aiemmista, sillä nyt olemme pysyneet Fuengirolan kaupungin kamaralla huomattavasti enemmän. Ravintoloissakin olemme käyneet syömässä yllättävän vähän ja entistä enemmän on tullut kokkailtua kämpillä.

Sen sijaan olemme kävelleet jalkapohjat helliksi ja marhanneet kaupunkia ja rantapaseota ristiin rastiin niin, että olen saanut toisen polveni kipeäksi. Suurin osa täällä lomailleista varmasti tunnistaa, miten huomaamatta tulee käveltyä melkoisia taipaleita päivän aikana.

Välillä istahdetaan kahvittelemaan tai lasilliselle. On vain niin himskutin nautinnollista istuskella terasseilla auringon lämmittäessä. Ei kiireitä, ei aikatauluja, ei mitään kummempaa ohjelmaa.

Toki oma osansa vähempään aktiivisuuteen on ollut koronalla. Vaikka emme juuri panikoi lisääntyvien koronatartuntojen kanssa, siltikin koronan joutuu ottamaan huomioon ja vähän tasapainottelemaan tekemisiään.

Olemme pyrkineet minimoimaan riskejä ja vähentämään sisätiloissa oleskelua isompien ihmisjoukkojen kanssa. Siksi on tuntunut paremmalta ruokailla ulkona terasseilla kuin ravintoloiden sisätiloissa. Huomisesta alkaen ikävä kyllä maskipakko astuu voimaan myös ulkona liikkumisessa ainakin silloin, kun turvavälejä ei pysty pitämään.

Joskus terassiaamiaista.Joskus kakkukahveja.Joskus kotikokkailuja.

Espanjan rautatieyhtiö Renfe on vähentänyt merkittävästi päivittäisiä junavuoroja välillä Fuengirola – Malaga sillä seurauksella, että paikallisjunat ovat olleet todella ruuhkaisia. On pitänyt vähän suunnitella, milloin matkustaa, jotta pystyisi välttämään pahimpia ruuhka-aikoja.

Teimme viime viikolla junalla pienen ostosmatkan Malagan lähellä olevaan Plaza Mayoriin. Kyse on melko laajasta shoppailualueesta, joka käsittää vanhemman Plaza Mayorin kauppa- ja ravintolakeskittymän lisäksi pari vuotta sitten avatun McArthur Glenin Designer Outlet Centerin. Täällä on myynnissä merkkiliikkeiden poistotuotteita melko mukavin alennuksin.

Pidän itse tuosta alueesta paljon enemmän kuin ruuhkaisista kauppakeskuksista. Erityisesti olen viehättynyt koko alueen viihtyvyydestä: hyvin hoidetuista viheralueista ja mukavista yksityiskohdista. Ja junalla pääsee kätevästi aivan viereen.

Naurettiin miehen kanssa, että nyt tuli tehdyksi myös joululahjaostokset eli kumpikin osti itselleen mieleisiä lahjoja. Mies löysi edulliset Clarksin kengät ja minulle löytyi ”pakettiin” käsilaukku ja toppatakki.

Plaza Mayorin alue on kaikkinensa viihtyisä.Hauskoja yksityiskohtia.Olen ollut ilmiselvästi kiltti tyttö.Designer Outlet

Toinen meidän ostosreissuista suuntautui Torremolinokseen. Olin kävellyt vanhat luottokenkäni Skechersit aivan hajalle, joten tarve uusille oli suuri. Muistelin, että Torressa oli paljon kenkäkauppoja, joten päätimme ajaltaa sinne yhtenä päivänä.

Skechersit löytyivätkin keskustan kävelykadulta. Jotenkin vaisuhkolta Torremolinoksen elämä tuntui aiempaan verrattuna. Keskustan aukioilla olevilla terasseilla istuskeli ennen ihmisiä sankoin joukoin, nyt vain kourallinen. Tyhjyyttä huutavat ravintolat kaikkialla pistivät silmiin.

Muistimme aiemmilta käynneiltämme hyvän ravintolan samalta kadulta, missä Torremolinoksen poliisilaitos sijaitsee. Ravintola löytyikin, tosin eri nimisenä kuin ennen. Ilmeisesti omistajamuutos oli taustalla. Mari Carmen por Favor -ravintolan 13,50 hintaista päivän menua, menu del diaa, voin suositella. Hyvin laitettua ruokaa enemmän kuin kohtuuhintaan.

Menu oli ainoastaan liitutaululla ravintolan ulkopuolella. Koska vanhastaan olemme oppineet, että riittämättömän espanjan kielitaidon kanssa tulee usein ongelmia, nappasimme kuvan ja käänsimme menun Google-kääntäjällä. Ihan kaikkea emme nytkään ymmärtäneet, mutta harvemmin on tullut eteen sellaista, mitä ei voisi syödä.

Tämä oli vasta alkuruoka.Turskaa pääruuaksi.Ja päälle vielä kunnon jälkkäri.

Toinen suositeltava päivän menu -paikka on Fuengirolassa Los Bolichesissa sijaitseva La Esquinita ravintola. Olen monesti ohikulkeissamme pannut silmälle, että lounasaikaan paikka on yleensä aivan täysi, mikä on aina hyvä merkki.

Kävimme syömässä siellä kympin hintaisen menu del dian ja taas hämmästelimme kuinka tuohon hintaan voi saada niin paljon. Kympillä alkuruoka, pääruoka, jälkkäri, sämpylä ja lasi viiniä! Ja melkeinpä voisin vakuuttaa, että tästä ravintolasta ei tarvitse lähteä nälkäisenä pois, annokset olivat sen verran työmieskokoa.

En ottanut alkuruuaksi calloksia. Kääntäjäohjelman mukaan kyse on kovettumista 🙂Kaikki tämä kympillä.

Joulu on ihan ovella, mutta eipä tarvitse täällä tuntea minkäänlaista jouluun liittyvää stressiä. Meidän jouluvalmisteluihin on kuulunut muutaman joulutähden ja kynttilöiden hankkiminen sekä jouluruokien hankintareissu. Vajaan parin kilometrin päässä meistä sijaitsee Aldin isohko myymälä, jonne suuntasimme hankkimaan jouluherkkuja.

Olen tainnut aiemmin kertoakin, että ruokakaupassa käyminen on täällä meille oikeastaan enemmän mukavaa ajanvietettä kuin välttämätön paha. Kaupoissa on kiva tutkia uusia tuotteita ja raaka-aineita ja suunnitella ihan uudenlaisia aterioita.

Tahtoo vaan usein käydä niin, että mopo lähtee käsistä ja tulee ostettua kaikenlaista ylimääräistä. Niin nytkin. Joulupaisti saatiin, mutta sen lisäksi jouluksi myös ankkaa, hyviä juustoja ja kinkkua sekä viinejä ja suklaata. Vielä tarvitaan yksi reissu lähi-Mercadonaan ja sitten onkin kaikki herkuttelujoulua varten valmiina.

Taisi unohtua, että me vietetään joulua vain kahdestaan.

Niin, mikä olikaan se juttu, mistä aluksi mainitsin? Miksi kannattaa kirjoittaa blogijuttu, vaikka ei mitään niin ihmeellistä olisikaan tehty tai tapahtunut?

Se on tunne, mikä minulla on ollut päällimmäisenä viime päivien aikana. Ja se tunne on kiitollisuus. Vahva, syvältä kumpuava hyvän olon tunne siitä, että tämä matka ja nämä hetket ovat olleet mahdollisia. Kiitollisuus joka ikisestä ihanasta päivästä.

Eräs aamu kampesin itseni normaalia aiemmin sängystä ylös ja päätin, että haluan edes yhtenä aamuna olla todistamassa rannalla auringon nousua. Kyllä kannatti.

Hohtavan tulipallon nouseminen meren takaa horisontista konkretisoi niin voimakkaasti elämän kulkua ja taas uuden päivän alkua. Voin tuntea vain syvää kiitollisuutta siitä, että tämäkin päivä minulle annettiin.

Jokainen päivä elämässä on itse asiassa etuoikeus. Ja suurin etuoikeus on se, jos se päivä on sellainen, että siitä on mahdollisuus nauttia täysin siemauksin. Tässä on kiitollisuutta kerrassaan. Sen kun vaan muistaisi. Joka ikinen päivä. Satoi tai paistoi.

Radiossa soi Jouluradio. On hanget korkeat nietokset… Fuengirolassa sataa vettä. Hyvää elämää kaikki tyynni. Mieleni on täynnä kirkkautta.

Toivon teille kaikille parasta mahdollista joulua.

Annemaria

 

Samppanjaa muovimukista -blogi Facebookissa ja Instagramissa: @samppanjaa_muovimukista

6 comments
AndalusiaEspanja

Se jokin Sevilla sinussa vaan on

by Annemaria
Kun joku paikkakunta menee ihon alle, tekee mieli matkustaa sinne yhä vaan uudestaan. Jossain vaiheessa minulle Budapest oli THE kaupunki, sitten oli THE Barcelona, joskus THE Lontoo ja nyt THE kaupunkien kaupunki on Sevilla.

Almuñëcarin palmut vaihtuivat Sevillan appelsiinipuihin. Täällä olen jo kolmatta kertaa, nyt yhtäjaksoisesti vähän pidemmän jakson. Sevillasta en vain tunnu koskaan saavani tarpeekseni. Voisin kierrellä päivät pääksytysten kaupungin katuja ristiin rastiin ja nauttia kauniista rakennuksista, hienostuneesta värimaailmasta ja iloisesta andalusialaisesta tunnelmasta. Sevilla nyt vaan sattuu olemaan kaupunki, jossa viihdyn.

Ruokamatkailija on Sevillassa asian ytimessä. Kaupunkia pidetään tapaskulttuurin pääkaupunkina ja isossa kaupungissa kun ollaan tarjontaa piisaa. Kirjoittelen myöhemmin meidän parhaista ravintolavinkeistä. Tiedoksi vaan, että nyt ei ole ollut miestä yhtään vaikeaa saada ulos syömään.

Appelsiinipuiden kaupunki.Kaupunki täynnä kauneutta.

Tulimme bussilla Almuñécarista Malagaan ja sieltä jatkoimme junalla Sevillaan. Jos mietit junamatkailua Espanjassa, kannattaa huomioida junatyyppi, sillä hinnoissa voi olla jopa kaksinkertainen ero riippuen siitä, onko juna tavallinen vai luotijuna (AVANT). Aikataulut löytyvät hyvin paikallisen VR:n Renfen sivuilta: www.renfe.com. Jos aikaa on, edullisin matkustusmuoto Espanjassa on bussi.

Maksoimme tällä kertaa kalliimman hinnan, sillä korona mietityttää sen verran taustalla, että halusimme olla julkisissa kulkuneuvoissa mahdollisimman vähän aikaa. Luotijuna pyyhälsi Malagasta Sevillaan kahdessa tunnissa.

Tosin sen verran tiivistä on meno Sevillan keskustan kapeilla kaduilla, ettei koronahuolta voi ohittaa. Katsoimme parhaimmaksi kuitenkin olla miettimättä turhaan koronariskiä. Kontakteja muihin ei voi millään välttää. Täytyy luottaa rokotussuojaan ja siihen, että Andalusian koronaluvut pysyvät edelleen melko hyvissä lukemissa.

Olimme vuokranneet Sevillasta yhden makuuhuoneen huoneiston vanhasta kaupungista. Ehdimme Almuñécarissa jo tottua hyvään varustetasoon ja melkoinen romahdus sitä taas koettiin. Kaikki on asunnossamme päällisin puolin ok, mutta jotenkin riisuttuja nämä pelkästään vuokrakäytössä olevat asunnot usein ovat, kuten tämäkin.

Tyypillisesti ensimmäisenä saa tehdä hankintamatkan kauppaan, koska asunnossa ei ole mitään valmiina. Ei roskapusseja, astianpesuainetta tai perusmausteita, puhumattakaan sellaisista perustavaroista kuin patalaput, keittiöpyyhe tai kunnollinen leikkuulauta.

Suurin harmitus tuli parvekkeen puuttumisesta. Olin varannut asunnon, jossa mainittiin suomenkielisessä käännöksessä parveke ja englanninkielisen käännöksen mukaan balcony. Suomalainen ei ehkä käyttäisi sanaa parveke tilasta, joka on noin 10 cm leveä.

Kun valitin asiasta, minulle selitettiin, että kyse on sevillalaisesta parvekkeesta. Täällä parvekkeet ovat kuulema aina kapeita. Olisikohan tuon voinut huoneistokuvauksessa kertoa, sillä luulen, ettemme ole ainoat, joille on tullut ehkä tarkoituksellisesti aiheutettua väärinymmärrys. Tiedoksi vaan, että on olemassa myös sellainen käsite kuin ranskalainen parveke.

Parasta asuinpaikassamme on keskeinen sijainti vanhan kaupungin rauhallisella sivukadulla. Kävellen pääsee kaikkiin päänähtävyyksiin. Tykkäämme myös asunnon keskuslämmityksestä, joka takaa tasaisen huonelämmön ja yllätys, yllätys, lämpimät lattiat.

Huoneistomme seinää kuvittaa Velasquesin Hovinaiset.Parvekkeemme, leveyttä 10 cm.

Ihan ensimmäiseksi kävimme katsomassa maailman suurimmaksi katedraaliksi luokiteltua Sevillan katedraalia ja kiipesimme sen 104 metriä korkeaan La Giralda kellotorniin, joka alunperin on rakennettu moskeijan minareetiksi. Aiemmilla reissuilla näihin nähtävyyksiin on ollut sen verran pitkät jonot, että käynti on siirtynyt seuraavaan kertaan. Nyt menimme heti aamupäivästä ja selvisimme vain puolen tunnin jonotuksella.

Kannattaa muuten ostaa 11 euron yhdistelmälippu (netistä ostettuna 10 euroa), jolla pääsee sekä katedraaliin, La Giraldaan että lähellä olevaan El Salvadorin barokkikirkkoon.

Onhan tuo katedraali suuri ja mahtava, mutta jotenkin itselleni tulee tunne, että aika tavalla katedraalit muistuttavat toinen toistaan. Sen sijaan kellotornista oli kiva tarkastella Sevillaa yläilmoista. Ylhäältä konkretisoitui hyvin kaupungin tiiviys.

Sevillan katedraali on valtava.Giraldan kellotorni.

Yksi Sevillan kauneimmista paikoista minusta on Espanjalainen aukio, Plaza de España, joka rakennettiin 1929 maailmannäyttelyä varten. Kannattaa myös käyskennellä viereisessä Maria Luisan puistossa. Jos olet puutarhojen ystävä, ehdoton käyntikohde on myös Alcázar Palatsi ja sen hienot puutarhat.

Sateisena aamupäivänä ennätin myös tutustumaan Sevillan merkittävimpään taidemuseoon Museo de Bellas Artesiin. Heti sisälle päästyäni tajusin, että olen ollut tässä museossa aiemminkin. Niin sitä ihminen kuudessa vuodessa unohtaa asioita. Tällä kertaa minusta museon parasta antia olivat sen kauniit sisäpihat.

Tarkoituksemme on kierrellä vielä Sevillan eri kaupunginosia ja etsiä niitä kulmia, joille aiemmilla reissuilla ei ole tullut eksyttyä. Erityisesti odotan eri puolille kaupunkia asennettujen jouluvalojen sytytystä. Kaupunki on satsannut miljoona euroa 287 kadun jouluiseen valaistukseen.

Plaza de España on aina yhtä vaikuttava.Maria Luisan puisto.Toisenlaista taidetta Museo de Bellas Artesissa.

Toivoisin kovasti löytäväni jonkinlaista joulutunnelmaa, sillä joulun läheisyys auringonpaisteessa ja vihreydessä on päässyt lähes täysin unohtumaan. Joulu näkyy täällä katukuvassa yllättävän vähän. Mitä nyt katedraalin vieressä aukiolla on kymmeniä kojuja, jotka myyvät paikallisten jouluseimiasetelmiin, belemeihin, tarkoitettuja pikkuesineitä. Nuo miniatyyriset ”nukkekotiesineet” ovat lähinnä liikuttavia, sillä kyse ei ole mistään lasten jutusta vaan vakavasti otettavasta jouluperinteestä.

Mukavaa joulunodotusta teille kaikille.

 

Samppanjaa muovimukista -blogi Facebookissa ja Instagramissa: @samppanjaa_muovimukista

6 comments