Samppanjaa muovimukista
  • KOTI
  • Blogin takana
  • Yhteistyö
Tag:

Cadiz

AndalusiaEspanja

Vejer de la Frontera – itämaista romantiikkaa andalusialaisittain

by Annemaria 22.12.2019

Pelkkä sattuma voi joskus johtaa mukaviin asioihin. Kuten pieneen valkoiseen Andalusian kaupunkiin ja paikkaan, joka on kuin Tuhannen ja yhden yön sadusta.

Minne mentäisiin Cadizin jälkeen? Jeti Costan vuokra-auto olisi käytössämme vielä yhden vuorokauden ja mietimme miehen kanssa, että mihin jäisimme paluumatkalla vielä yhdeksi yöksi.

Levitin sohvapöydälle Andalusian kartan ja ajattelin, että rantakaupungin vastapainoksi olisi mukavaa ajaa jonnekin ylemmäs sisämaahan. Johonkin meille ihan tuntemattomaan mestaan.

Hylkäsin kaikki liian pienellä tekstillä olevat paikannimet. Pitäisi olla ainakin sellainen kylä, jossa olisi jotain muutakin kuin kirkko, muutama talo ja majoitus jonkin näistä peräkammarissa.

Kuljettelin sormeani kartalla ja jostain syystä se pysähtyi Vejer de la Fronteran kohdalle. En ollut ikinä kuullutkaan kyseisestä paikasta. Cadizin provinssissa oltiin edelleenkin, arviolta noin 60 km Cadizin kaupungista etelään. Nimikin oli sopivasti painettu hieman isommalla präntillä. Olisikohan tämä meille sopiva yöpymispaikka paluumatkalla Fuengirolaan?

Googlettaminen kertoi, että kyse oli noin 13000 asukkaan korkealla rinteillä sijaitsevasta pikkukaupungista. Ei siellä mitään ihmeellistä näyttänyt olevan. Sellaista vanhojen valkoisten kylien visuaalista sulokkuutta. Kokoa Vejer de la Fronteralla näytti olevan sen verran, että ainakin yhden päivän saisi menemään hengailemalla kylämäisen kaupungin raitilla.

Seuraavaksi googletin löytyisikö kaupungista mitään sopivaa hotellia. Ja kas, Booking.com löysikin Vejer de la Fronterasta yllättävän monta kiinnostavaa ja vieläpä kohtuuhintaista majapaikkaa. Näistä eniten kiinnostuin maurilaishenkisestä Hotel La Casa del Califasta. Koska entisessä maurien hallitsemassa kaupungissa oltiin, tämähän sopisi tunnelmaan hyvin. Siispä sinne.

Ylhäällä oleva kaupunki näkyi jo kaukaa. Ajaessamme kiemuraista tietä ylös päämääräämme, toivoin totisesti, ettei ketään tulisi kapealla tiellä vastaan. Ajatuskin siitä, että mentäisiin liian lähelle kaiteettoman tien reunoja hirvitti. Myöhemmin huomasimme, että kaupungin toiselta laidalta johti perille toinenkin vähän leveämpi tie.

Hotelli löytyi helposti kaupungin pääaukion laidalta ja autokin saatiin hyvin parkkihalliin.

Hotellimme oli melkoinen sokkelo useammassa kerroksessa. Sellainen pieni painajainen kaltaiselleni suuntavaistottomalle. Tasoja, kerroksia, käytäviä, kulmia ja ovia ihan loputtomiin. Naureskelin miehelleni, että ilman häntä en olisi varmaan koskaan osannut takaisin huoneeseemme.

Hotelli oli kerrassaan ihastuttava. Kaikkialla tuoksui miellyttävästi sekoitus suitsuketta, mirhaa ja mausteita tai jotain, mikä viittasi itämaille. Rakennus oli sisustettu hyvällä maulla ja jokainen pienikin yksityiskohta oli tyylilleen uskollisesti tarkkaan harkittua. Itämaisia mattoja, lyhtyjä ja lamppuja, jotka loivat seinille kiehtovia kuvioita, vanhoja huonekaluja, viherkasveja, kauniita kaakeleita, kutsuvia sohvanurkkauksia…

Erään käytävän päässä oli lattialla punottu käärmekori hieman raollaan. En uskaltanut siirtää kantta, sillä olin aivan varma, että sisällä köllötteli kobra päiväunillaan. Ihan täydellistä Tuhannen ja yhden yö tunnelmaa. Ja sokerina huipulla kattoterassin baarikahvila, joka oli niin miellyttävä, että teki mieli istua siellä kylmässä tähtikirkkaassa yössäkin.

Entä sitten itse kaupunki? Vejer de la Frontera jakautui kahtia. Vanhempi osa, missä majapaikkamme sijaitsi, oli sellainen tyypillinen andalusialainen valkoinen ”kylä”. Korkeimmalla kohdalla sijaitsi vanha linna, joka oli remontin vuoksi nyt suljettu.

Seuraavaksi ylimmällä tasolla oli kirkko ja keskellä kylää pääaukio, Plaza de España. Jostain luin, että tätä aukiota pidetään Cadizin alueen kauneimpana johtuen osittain aukion keskellä olevasta sevillalaisesta keramiikasta tehdystä suihkulähteestä. Ja kaunishan se kieltämättä olikin.

Historia oli läsnä kaikkialla. Siellä täällä pulpahti esiin pala keskiaikaista muuria ja vanhoja kaupungin portteja. Mitä enemmän ilta alkoi hämärtää, sitä romanttisemmaksi minusta miljöö muuttui. Sinne tänne sijoitellut jouluvalot ja vanhat katulamput lisäsivät vain kaupungin kauneutta ja tunnelmallisuutta.

Vejer de la Fronteralla on myös toinen, uudempi osa, josta löytyy nykyaikaisempia taloja, kauppoja ja ravintoloita. Jos aikaa olisi ollut enemmän, Vejer de la Fronterasta olisi päässyt patikoimaan ympäröivään maastoon erilaisille luontoreiteille. Kaupungille kuuluu myös muutama kilometri neitseellistä biitsiä Atlannin rannalla. Rantaan on matkaa noin yhdeksän kilometriä.

Päättelimme lukuisista tasokkaan näköisistä ravintoloista, hotelleista ja käsityöläiskaupoista, että kaupungissa täytyy joskus olla turisteja joltisenkin paljon. Nyt joulukuussa kaduilla sai kuljeskella rauhassa lähes omissa oloissaan.

Huomasin myös, että hotellissamme oli palkittu marokkolais-libanonilainen ravintola El Jardin del Califa. Vahva suositus tälle. Sen lisäksi, että ruoka oli hyvää, paikka oli mitä romanttisin. Meillä ei ollut mitään hämyistä kynttiläillallista vastaan. Ravintola on kovin suosittu, joten pöytävaraus kannattaa tehdä.

Ei voi mitään, nämä tunnelmalliset valkoiset kylät ovat vieneet sydämeni ihan täysin. Aina yhtä ihanaa kierrellä historian havinan täyttämillä kujilla ja kaduilla. Tällä reissulla ruokittiin niin visualistia kuin romantikkoa minussa.

https://www.turismovejer.es/index.php/en/

 

Samppanjaa muovimukista -blogi Facebookissa ja Instagramissa: @samppanjaa_muovimukista

22.12.2019 14 comments
AndalusiaEspanja

Cadiz- rakastaa vai eikö rakastaa?

by Annemaria 18.12.2019

Kun jostain paikkakunnasta lukee silkkaa suitsutusta ja omat kokemukset ovat aivan päinvastaisia, alkaa helposti epäillä itseään. Oliko siellä sittenkin jotain sellaista, mitä en huomannut? Oliko minulla vain huono päivä ja ikäviä yhteensattumia? Enkö oikeasti vain jostain syystä päässyt sinuksi paikan kanssa?

Näin kävi minulle Andalusian länsiosan Cadizin kanssa. Kirjoitin reilut neljä vuotta sitten blogiini tästä kaupungista mm. näin: ”Cadiz ei avautunut minulle mitenkään hohdokkaana matkailukohteena. Ehkä olin virittäytynyt väärään tunnelmaan, sillä silmiini pistivät vain roskaiset kadut, huonossa kunnossa olevat rakennukset ja kaljoittelevat spurguporukat.”.

Niin moni on kokenut Cadizin ihan toisella tapaa. Kaupunkia kuvataan luonteikkaaksi, aidoksi, teeskentelemättömäksi ja kauniiksi. Se on nimetty Espanjan Havannaksi ja Andalusian tuntemattomaksi aarteeksi.

Pakko minun oli antaa Cadizille uusi mahdollisuus ja lähteä katsomaan, miltä tuo Euroopan vanhimpana kaupunkina pidetty satamakaupunki tuntuisi toistamiseen tarkasteltuna. Muuttuisiko aiempi negatiivinen käsitykseni? Tuntuisiko Cadiz uudelleen koettuna sittenkin paremmalta?

Saimme autovuokraamo Jeti Costalta auton alle, jolla hurautimme miehen kanssa Fuengirolasta reilun 200 kilometrin päähän Välimereltä Atlantin puolelle. Tosin muutaman mutkan kautta, sillä halusimme ajaa muita kuin maksullisia moottoriteitä pitkin.

Rähjäisyyden sijaan tällä kertaa ensimmäiseksi nousi esiin Cadizin vehreys. Puistoja ja suihkulähteitä tuntui kaupungissa riittävän loputtomiin. Heti hotellimme vieressä oli puisto Parque del Genoves, joka muotoonleikkattuine puineen ja erikoisine trooppisine kasveineen oli oikein viehko. Silmiin pistivät myös rantareitin valtaisan kokoiset puut, jotka olivat nähneet elämää jo aika monen sukupolven ajan.

Toinen asia mihin kiinnitin huomiota oli Cadizin suoralinjainen asemakaava. Andalusian vanhoissa kaupungeissa on tottunut siihen, että vanhat keskustat ovat melkoista sokkeloa. Cadizissa sen sijaan vanhan kaupungin asemakaava oli hämmästyttävän suoraviivainen.

Meitä ihmetyttivät myös monet aution ja jopa kolkon oloiset tyhjät kadunpätkät. Elämää tietyillä alueilla tuntui olevan kumman vähän kaupungin kokoon nähden.

Cadizin mahtipontiset rakennukset muistuttivat kaupungin merkittävästä historiasta ja entisestä vauraudesta, joka perustui pääosin merenkulkuun ja sitä kautta tapahtuvaan kaupankäyntiin. Lähtipä Kolumbuskin kahdelle maailmanvalloitusmatkalleen juuri Cadizista.

1700-luvulla 75 % koko Espanjan kaupasta kulki Cadizin kautta ja siitä tulikin maan vaurain kaupunki. 1800-luvulla siirtomaat menetettiin ja siitä alkoi ikävä kyllä Cadizin alamäki. Nykyisin matkailu on noussut Cadizille merkittäväksi tulonlähteeksi.

Cadizin profiilia hallitsee kultainen kupoli, joka kuuluu kaupungin massiiviselle katedraalille. Katedraali nyt itsessään ei minusta ihmeemmin erotu muista, mutta samalla pääsylipulla pääsee kipuamaan katedraalin toiseen kellotorneista. Kipuaminen on ehdottomasti sen arvoista, sillä ylhäältä avautuu kerrassaan hienot näkymät eri puolille kaupunkia.

Cadizin kaksi linnaketta, Castillo de San Sebastian ja Castillo de Santa Catalina, kuuluvat varsin jokaisen Cadizin kävijän listalle ja ihan käymisen arvoisia nuo merenrantakohteet ovatkin. Jälkimmäisessä oli käyntihetkellämme ihan kiinnostavia valokuva- ja taidenäyttelyitä.

Kannattaa myös käydä Cadizin vanhassa kauppahallissa kuikuilemassa huikeaa kala- ja äyriäistiskien tarjontaa. Valikoima oli sen verran vaikuttavaa, että tulimme siihen tulokseen, että noilta tiskeiltä löytyi varmaan kaikki syötävä, mitä maailman merillä on tarjottavana.

Ja ruuasta kun puhutaan, en voi olla mainitsematta parasta tapasravintolaa, mikä koskaan on kohdallemme osunut. La Barra de el Faro on tapasravintoloiden aatelia. Kyseessä on Cadizin vanhassa kalastajakaupunosassa Viñassa oleva ”pystybaari”.

Ravintolassa on tosiaankin vain pitkä tiski ilman istuinpaikkoja. Siinä tilataan listalta toivottu määrä erilaisia tapasannoksia, mutta voi sentään, miten maukkaita nuo annokset olivatkaan. Mikäli haluat syödä fiinimmin, ravintolassa on myös kalliimpi pöytäliinapuoli El Faro.

Tällä reissulla yövyimme Parador de Cadizissa, Espanjan valtion omistamassa tasokkaassa hotellissa. Täytyy myöntää, että vaikka hotelli oli kaikin puolin ok, se ei ihan saavuttanut varauksetonta ihastustamme. Hinta oli kuitenkin aika kova ja siksi odotimme vähän enemmän.

Söimme ensimmäisenä iltana hotellin pääravintolassa, mutta ruoka oli vähän pettymys. Ehkä sitä parhaiten kuvaa tylsyys ja mauttomuus. Sen sijaan aamiainen oli jälleen niin loistava kuin kaikissa niissä muissakin Paradoreissa, joissa olemme aiemmin yöpyneet.

Mitäkö sitten olin Cadizista mieltä uudella yrittämällä? En nähnyt sitä enää niin kalseassa valossa kuin edellisellä kerralla. Katuja tallustellessa kohtasimme kyllä ränsistyneitä taloja siellä täällä, mutta toisaalta monia vanhoja rakennuksia on kunnostettu ja palautettu vanhaan loistoonsa. Ilmiselvästi käsitykseni Cadizista ulkoisesti parani edellisestä käyntikerrasta.

Mutta ihan rehellinen ollakseni, Cadizissa oli kiva käydä, mutta se ei edelleenkään tehnyt minuun lähtemätöntä vaikutusta. En oikein osaa edes sanoa, mikä mättää. Cadiz on kyllä erilainen kuin näkemäni muut Andalusian kaupungit, mutta minulle siitä ei edelleenkään tullut erityistä kaupunkia.

Cadiz kannattaa ehdottomasti nähdä ja kokea, mutta ainakaan minulle kaupunki ei nostattanut sellaisia lämpöisiä tuntemuksia, että tänne pitää ehdottomasti palata. Vähän samanlainen fiilis jäi kuin nyppisi päivänkakkaran terälehtiä. Rakastaa vai eikö rakastaa? En oikein osaa sanoa.

 

Samppanjaa muovimukista -blogi Facebookissa ja Instagramissa: @samppanjaa_muovimukista

18.12.2019 10 comments
AndalusiaEspanja

Vuokra-autolla Cadiziin ja pieneen valkoiseen kaupunkiin Vejer de la Fronteraan

by Annemaria 14.12.2019

Auton tarjosi autovuokraamo Jeti Costa

On kulunut jo reilu neljä vuotta siitä, kun kävin Lounais-Espanjassa sijaitsevassa Cadizin kaupungissa ensimmäistä kertaa. Tuolta reissulta minulle jäi kovin ristiriitaiset fiilikset tästä Andalusian Atlantin puoleisesta merenrantakaupungista.

Jotenkin Cadiz jäi vaivaamaan alitajuntaani ja odotin koko ajan tilaisuutta, jolloin voisin antaa sille uuden mahdollisuuden. Oliko aiemmin kyse vain yksin matkaavan reissuväsymyksestä ja ikävistä yhteensattumista vai olisiko Cadiz sittenkin kaupunki, jonka hienous jäi minulta löytämättä?

Meillä oli hääpäivä joulukuun alussa ja päätimme juhlistaa merkkipäivää jollain pienellä reissulla. Cadiz valikoitui kohteeksi siitäkin syystä, että siellä sijaitsee yksi Paradoreista, Espanjan valtion omistamista tasokkaista hotelleista.

Cadiz – Euroopan vanhin kaupunki

Olemme matkanneet Andalusiaa paljon julkisilla kulkuneuvoilla, mutta tällä kertaa yhteydet eivät oikein natsanneet. Yhdensuuntainen bussimatka reilun 200 kilometrin päässä Fuengirolasta sijaitsevaan Cadiziin olisi vienyt peräti neljä ja puoli tuntia, joka olisi ollut aika pitkä rupeama kököttää bussissa.

Auton vuokraus tässä kohdin tuntui paljon järkevämmältä vaihtoehdolta. Käännyin luottovuokraamoni, Fuengirolassa toimivan suomalaisen Jeti Costan puoleen.

Mies oli löytänyt vuokraamon sivuilta kaksipaikkaisen Mersun urheiluauton, joka sopi kuin nakutettu meidän tarpeisiimme. Ajatus kiireettömästä ajelusta pitkin Välimeren rannikkoa Atlantin puolelle tuntui houkuttelevalta. Sitä paitsi meillä ei ollut koskaan ollut urheiluautoa alla. Siinäkin olisi oma viehätyksensä.

Jeti Costa toimitti auton asunnollemme sovitusti. Auton vuokraaminen voi olla näinkin vaivatonta. Pidän myös yrityksen selkeästä ja luotettavasta toimintatavasta. Ei kädenvääntöä vakuutusten epäselvässä viidakossa eikä luottokortin katetta sitovaa takuumaksua.

Jeti Costalla autovuokraukseen sisältyvät kaikki vakuutukset. Jos jotain sattuisi, 350 euron omavastuu kattaa kaiken. Ei tarvitse myöskään jännittää sitä, että vuokrafirma yrittää laskuttaa auton kolhuja, joiden kanssa asiakkaalla ei ole mitään tekemistä. Näistä ikävistä huijausyrityksistä on saanut lukea niin monelta taholta.

Pikkumusta alle ja tie on vapaa.

Siispä suuntasimme menopelimme rantareitille kohti länttä. Meillä ei ollut kiirettä, joten halusimme ajaa muita reittejä kuin maksullisia moottoriteitä. Vaikka pikkumusta oli jo parhaat päivänsä nähnyt menopeli, kyllä siitä siltikin vielä löytyi ärhäkkyyttä. Täytyy myöntää, että jonkinlainen riippumaton vapaudentunne siinä valtaa, kun alla on oma auto ja tietoisuus siitä, että voi ajella minne vain haluaa.

Emme ole ulkomailla mitenkään kokeneita autoilijoita, joten aina vähän jänskättää etukäteen uuden maan liikennekulttuuri ja ajotapa. Tästä ei tarvitse Espanjassa olla huolissaan. Kokemukseni mukaan espanjalaiset kaahailevat joskus keskustoissa turhan lujaa, mutta muuten minusta autoilu ei juurikaan poikkea suomalaisesta.

Oikeastaan ainut kohta, missä tarvitaan vähän enemmän huomiota on ajaminen liikenneympyrässä. Tästä linkistä: https://www.jormaursin.net/ihana-autoilu-espanjassa/ pääset artikkeliin, jossa on paljon hyvää faktaa autoilusta Espanjassa ja tietoa myös siitä, miten oikeaoppisesti liikenneympyröissä tulisi ajaa.

Vanhojen kaupunkien kapeat kadut voivat myös tuottaa vähän huolta, mutta toisaalta, jos olet epävarma, eihän noihin labyrintteihin ole pakko ajaa. Yleensä kaupungeista ja kylistä löytyy parkkialueita tai parkkihalleja ydinkeskustan reunamilta.

Espanjassa tiet ovat hyvin merkittyjä ja opasteita löytyy riittävästi. Huomasimme, että navikaattorin ilmoittamilla tieliittymien numeroilla oli kaikkein helpointa suunnistaa ja varmistua, mistä liittymästä piti milloinkin kääntyä.

Cadiz – sopivasti suurkaupungin tuntua Atlantin rannallaVejer de la Frontera – pikkukaupunki kylämeiningillä.Parador de CadizCasa del Califa

Cadizin lisäksi halusimme paluumatkalla viettää vielä yhden vuorokauden jossain pienessä kaupungissa tai kylässä. Jossain sellaisessa tuntemattomassa paikassa, josta ei ole koskaan mitään kuullut ja jonne ei juuri muuten pääsisi kuin omalla autolla.

Ihan sattumalta huomasin kartalta Vejer de la Frontera -nimisen pikkukaupungin. Googlettaminen kertoi, että kyse on yksi Cadizin provinssin kauneimmasta valkoisesta kaupungista. Tosin tuo pieni paikkakunta tuntui näin matkailusesongin ulkopuolella enemmän kylältä.

Satuin vielä löytämään kaupungin vanhasta keskustasta kiinnostavan arabilaishenkisen pikkuhotellin Casa del Califan ja sen yhteydessä toimivan arvostetun ja palkitun marokkolais-libanonilaisen ravintolan El Jardin del Califan. Olen niin hullaantunut näihin ylhäällä valkoisissa kylissä sijaitseviin pikkupaikkoihin, joten valinta oli helppo. Tuonne menisimme.

Vejer de la Frontera

Tuskin jaksoin pysyä nahoissani urheiluauton saatuamme. Meillä oli tiedossa Euroopan vanhin kaupunkikohde Atlantin rannalla ja kylämäinen valkoinen pikkukaupunki ylhäällä rinteillä. Seikkailu saattoi alkaa.

Meitä odotti myös kaksi aivan eri tyyppistä majoitusta. Toinen nykyaikainen ja tasokas hotelli merenrannalla. Toinen itämaisuutta henkivä boutiquehotelli kodinomaisessa vanhassa kivitalossa.

Millainen reissu meillä sitten olikaan ja minkälaisissa paikoissa oikein kävimme? Ja miten sen Cadizin kanssa oikein kävi? Syttyikö ihastus, roihahtiko rakkaus vai jäikö vieraaksi edelleenkin? Siitä piakkoin.

 

Samppanjaa muovimukista -blogi Facebookissa ja Instagramissa: @samppanjaa_muovimukista

14.12.2019 6 comments
AndalusiaEspanja

Cadiz – Andalusian köyhä rantakaupunki

by Annemaria 6.11.2015

Cadiz, Andalusia, Espanja

Tiedättekö sen tunteen uuteen matkakohteeseen saavuttaessa, kun kaikki tökkii ja sen jälkeen alkaa inhoamaan koko paikkaa. Ensikosketukseni eteläisen Espanjan rantakaupungin Cadizin kanssa oli vähän tälläistä.

Budjettiini sopivia majoitusvaihtoehtoja oli aika vähän jäljellä, joten jouduin ottamaan majoituksen vähän syrjemmältä keskustaa. Barrio de la Vina olisi voinut jossain toisessa tilanteessa olla mielenkiintoinen paikallinen asuinympäristö, mutta nyt yksin matkaavan naisen näkökulmasta tämä alue oli rähjäistä ja ikävän näköistä. Sellaista aluetta, missä ei juuri tee mieli pimeällä yksin liikkua, eikä oikeastaan kaivaa edes kameraa esille. Uimaranta oli majapaikkaani lähellä, samoin kuin Cadizin kaksi vanhaa linnoitusta. Varsinaiseen keskustaan oli pieni kävelymatka.

Rannoilla ei ollut tungosta.CadizCadiz linnoitusCadiz vanha kaupunkiCadiz6

Huoneistohotelli Cadiz Plaza Luzissa oli vasta remontoitu ja huoneeni siisti ja tilava, tosin kalustus melko aneeminen. Ilmastoinnin kanssa oli ongelmia. Huone oli kuuma kuin sauna, mutta digitaalinen mittari vaan ei suostunut toimimaan. Huoltomies saatiin paikalle, mutta vikaa ei saatu korjattua. Niinpä minua kehoitettiin käynnistämään ja sulkemaan masiina katonrajassa olevasta koneesta. Hädin tuskin yletin koneelle tuolilta kurkottamalla.

Ruokapaikan valinnassakaan ei onnistanut. Satuin syömään varmasti kaupungin huonoimpaan ravintolaan, sillä sain niin ala-arvoisen turistimenun, että oksat pois. Kokonaisuus oli höystetty vielä töykeimmällä mahdollisella palvelulla, joten alkoi oikeasti ottamaan päähän.

Kierros kaupungillakaan ei saanut Cadizia avautumaan minulle mitenkään hohdokkaana matkailukohteena. Ehkä olin virittäytynyt väärään tunnelmaan, sillä silmiini pistivät vain roskaiset kadut, huonossa kunnossa olevat rakennukset ja kaljoittelevat spurguporukat.

Onneksi aurinko paahtoi täysiä, lukemani mukaan aurinko paistaa tässä kaupungissa keskimäärin 330 päivää vuodessa, joten päätin istua nauttimaan lämmöstä rantatien kivimuurille. Mutta eikös jonkun kännikkään pitänyt tulla häiriköimään ja pilaamaan hetkeni. Illalla mietin jo, että pakkaan seuraavana päivänä laukkuni ja vaihdan paikkakuntaa. Koska majoitus nyt kuitenkin oli maksettu kahdesta yöstä, päätin antaa Cadizille vielä mahdollisuuden.

Cadiz8Cadiz vanha kaupunki2

Seuraavana aamuna suuntasin paikalliseen kauppahalliin torielämää tutkailemaan. Atlantti armas suo näköjään antimiaan, sillä kalaa ja mereneläviä oli tarjolla jos jonkinmoista. Kalamyyjiä oli kymmenittäin, jotka selkeästi kilpailivat toinen toistaan hienommin esille laitetuilla myyntitiskeillään. Kelpaa tuosta tarjonnasta valita päivän menuuta.

Cadiz2Cadiz3Cadiz kalahalliVai maistuisiko sittenkin etanat?Cadiz etanat

Cadizissa sijaitsee pieni kappeli, Santa Cueva, jonka tekee kuuluisaksi kolme Farncisco de Goyan maalausta. Pitihän ne käydä katsastamassa. Sievä kappeli muutenkin.

Gadiz Goya4Cadiz Goya2

Cadiz Goya5Cadiz Goya3

Ihmettelin kaupungissa liikkuvaa runsasta brittieläkeläisten määrää. Ja selvisihän se. Kaupungin satama-altaaseen oli kiinnittynyt muutama risteilyalus ja massiivisin niistä näytti olevan Iso-Britannian lipun alla. Melkoisen kokoinen alus olikin.

Päivän kiertely Cadizissa ei saanut minua muuttamaan ennakkokäsitystäni. Tämä kaupunki vaan nyt ei kolahtanut. Cadizta pidetään Euroopan vanhimpana kaupunkina, jonka perustamisvuodeksi arvellaan vuotta 1100 ennen ajanlaskun alkua. Vaikka historia on pitkä, nykypäivä ei minua viehättänyt. Jotenkin vähän kehittymätöntä ja köyhän puoleista aluetta tuntui olevan.

Matkailijan näkökulmasta joskus on hiuksenhieno ero siinä, mikä on sopivasti alkuperäinen matkailukohde, mikä rähjäinen ja epämiellyttävä. Subjektiivinen havainnointini laittaisi Cadizin juuri ja juuri jälkimmäiseen luokkaan. Toki muutama sievä aukio löytyi, kuten ylipäätään kaikista Espanjan kaupungeista.

Cadiz5Cadiz4Cadiz9Cadiz flamenco

Olihan päivässäni nyt jotain positiivistakin. Respan neitokainen neuvoi minut majapaikkani kulman taakse ravintolaan, jota pidetään kaupungin parhaana. Neuvoi vielä menemään baarin puolelle ja pyytämään tapasmenun. Muuten ravintola on kuulema melko kallis.

Kiitos ravintola El Faro, söin pystybaarissanne Espanjan matkojeni parhaimmat tapakset. Viidennen tapaslautasen jälkeen oli pakko luovuttaa. Hinta-laatusuhde oli erinomainen. Viidestä tapaslautasesta ja kahdesta viinilasillisesta selvisi alle kahdenkympin. Jos menet Cadiziin, älä jätä käymättä tässä ravintolassa, jos haluat syödä hyvin. Ravintolan löydät Barrio de la Vinan alueelta osoittesta Carrer San Felix 15. Luin muuten netistä arvosteluja ravintolasta ja joku kirjoitti, että ainut hyvä syy tulla tähän kaupunginosaan :).

Cadiz tapasCadiz tapas3Cadiz tapas2

Seuraa tässä jälleen kaipaan, joten suuntaan uudelleen ystävieni luokse Fuengirolaan Costa del Solille. Muutama vetelä lepopäivä hyvässä seurassa olisi jälleen paikallaan. Yksinmatkustamisessa harmittaa se, että yksin vaan on niin vaikeaa nauraa…

Olisi muuten mielenkiintoista tietää, onko kellään lukijoistani omia kokemuksia Cadizista? Oliko minulla vain huonot päivät?

EDIT: Tein uuden matkan Cadiziin neljä vuotta myöhemmin. Ihastuinko, rakastuinko vai jättikö kaupunki kylmäksi edelleen? Tässä kokemuksiani: https://www.rantapallo.fi/samppanjaamuovimukista/2019/12/18/cadiz-rakastaa-vai-eiko-rakastaa/

 

6.11.2015 19 comments

BLOGIN TAKANA

BLOGIN TAKANA

Elämästä hullaantuneen kukkamekkotädin matkablogi, jossa seikkaillaan maalla, merellä ja samppanjabaareissa. Elämännälkäinen visualisti ja ruuan perässä matkaava kulinaristi rakastaa Espanjaa, lumoutuu Lapista ja inspiroituu kaikesta kauniista. Ja väliin juo samppanjaa, olosuhteiden pakosta joskus myös muovimukista.

YHTEISTYÖ – OTA YHTEYTTÄ

samppanjaa.muovimukista@gmail.com
Teen mielelläni yhteistyötä blogini linjaan sopivien yritysten kanssa. Ota rohkeasti yhteyttä ja pyydä mediakortti.

SEURAA BLOGIA MUUALLA

Facebook Instagram

Viimeisimmät julkaisut

  • Malaga – I Love you!

    16.2.2025
  • Voimaannuttavia päiviä Aurinkorannikolla

    9.2.2025
  • Elämäni paskin vuosi

    13.11.2024
  • Elämäni ensimmäinen yö laavulla – still alive!

    13.10.2024
  • Stressitön syysviikko Luostolla

    28.9.2024

Kategoriat

  • Ahvenanmaa (9)
  • Andalusia (99)
  • Bloggaaminen (6)
  • Costa del Sol (79)
  • Elämä (9)
  • Elämäntaito (60)
  • Espanja (152)
  • Etelä-Karjala (10)
  • Etelä-Savo (19)
  • Fuengirola (51)
  • Ikääntyminen (24)
  • Italia (1)
  • Kainuu (4)
  • Kanariansaaret (15)
  • Katalonia (21)
  • Kroatia (5)
  • Lappi (45)
  • Luontomatkailu (37)
  • Majoitus Suomessa (43)
  • Matkaturvallisuus (7)
  • Museot Suomi (16)
  • Norja (3)
  • Pohjois-Karjala (9)
  • Pohjois-Savo (3)
  • Putiikkien helmiä (3)
  • Ranska (13)
  • Retkeily (27)
  • Risteilyt (21)
  • Ruoka ja viini (66)
  • Ruotsi (3)
  • Saimaa (11)
  • Saksa (2)
  • Singapore (7)
  • Suomen kaupungit (29)
  • Syöpä perheessä (9)
  • Taide ja kulttuuri (26)
  • Tanska (5)
  • Unkari (7)
  • Venäjä (8)
  • Viro (21)
  • Yleinen (117)

Instagram

@2023 - Samppanjaa Muovimukista

Samppanjaa muovimukista
  • KOTI
  • Blogin takana
  • Yhteistyö