Reilut kaksi vuotta sitten kirjoitin mielikuvastani Fuengirolasta: Naureskelin mielessäni ulkomaanmatkaajia, jotka istuvat suomibaarissa syömässä lihapullia ja laulavat illalla pienessä sievässä suomikaraokea muiden samankaltaisten suomalaisten kanssa.
Niinpä. Tuolloin ensimmäisen kokemuksen perusteella kirjoitin Fuengirolasta myös: ”Kaupunkia ei voi pitää mitenkään kauniina. Rantakadun toinen puoli on täynnänsä pääosin 70-luvulla rakennettuja suurikokoisia ja rumia hotelli- ja muita loma-asuntokomplekseja. Väliin mahtuu riveittäin ravintoloita, jotka muistuttavat toinen toistaan. Koko ranta-alue on täyteen rakennettua vähän yksitotista loma-aluetta, josta ei juurikaan pysty erottamaan kaupunkeja ja kyliä toisistaan. Pani miettimään, tylsistyttäisikö pidemmän päälle?”
Palasin tänään Fuengirolasta ja arvatkaapa miksi? Olin nimittäin vuokraamassa asuntoa talvikuukausiksi täältä ”tylsästä suomalaisgetosta”. Olenko siis ihan seonnut?
Joskus pitää asioita mutustella useamman kerran löytääkseen myös niiden toiset, ne paremmat puolet. Ennakkokäsitys tai pintaraapaisu voi olla joskus ihan muuta kuin se kokemus, mikä löytyy, kun antaa paikalle uuden mahdollisuuden.
Näin kävi Fuengirolan kanssa. Kiitos siellä asuvien ystävien, tuli käytyä kaupungissa useamman kerran ja näillä reissuilla löydettyä se toisenlainen Fuengirola. Piti oppia näkemään suomalaiskulmien ulkopuolelle ja löytää niiden takaa aito ja eläväinen espanjalainen merenrantakaupunki.
Opin myös ymmärtämään, miksi niin moni pohjoismaalainen haluaa suunnata talvipakolaiseksi Andalusian auringon alle. Kun marraskuussa ei tarvitse köpötellä jäisillä kaduilla räntäsateessa ja pimeydessä, vaan voit lenkkeillä pitkin merenrantoja valossa ja lämmössä, aloin itsekin miettimään vaihtoehtoja. Sen sijaan, että on yli puolet vuodesta sidoksissa sisätiloihin, jossain voit elää koko vuoden sosiaalista ulkoilmaelämää. Syntyi ajatus siitä, voisiko tämä olla meillekin mahdollista?
Olen aina ollut sitä mieltä, että asiat eivät useinkaan ole niin vaikeita toteuttaa, kuin ensi alkuun luulee. Tarvitaan vaan vähän ennakkosuunnittelua ja järjestelyä, suuntaamista kohti toivottua päämäärää. Yleensä myös saavuttaakseen jotain toivottua, joutuu jostain luopumaan. Tällöin moni asia osoittautuukin loppujen lopuksi mahdolliseksi.
Meidän kohdalla tämä tarkoitti osittain töihin liittyvää elämäntilanteen muutosta ja pieniä lomajärjestelyjä. Siirrän kesälomani loppusyksyyn ja liitän siihen jatkoksi pätkän virkavapautta. Jo viime vuoden puolella realisoimme vähän omaisuutta ja niistä saamilla tuloilla pystymme kattamaan puuttuvan palkkatulon.
Mutta miksi ihmeessä sitten Fuengirola? Onhan Espanjassa paljon sellaisia kaupunkeja, joista pidän huomattavasti enemmän. Niin on, mutta tässä kohtaa katsoimme, että tähän ensimmäiseen irtiottokokeiluun Fuengirola helppoudellaan on se mutkattomin ja paras vaihtoehto.
Ensinnäkin jo pelkästään asunnon vuokraaminen Fuengirolasta on helpompaa kuin lähteä hakemaan sitä espanjalaisilta markkinoilta. Kaupungissa sijaitsee useita suomalaisia loma-asuntojen vuokraamiseen erikoistuneita yrityksiä. Omalla äidinkielellä asioiminen on meille paljon luontevampaa ja toisaalta toinen suomalainen tietää ja tuntee parhaiten sen asumisen tason, mitä pohjoismaalainen kaipaa. Lomakaupungissa on myös aina paljon enemmän lyhytaikaiseen vuokraukseen sopivaa kalustettujen asuntojen tarjontaa.
Sitten mietimme sosiaalisen elämän mahdollisuuksia. Espanjaa taitamattomina meidän ei tarvitse olla koko aikaa kahdestaan, vaan halutessamme on seuraa tarjolla. Sosiaalinen ihminen kaipaa elämään sopivassa suhteessa myös sosiaalista kanssakäymistä. Tässä kohtaa näen muiden suomalaisten läsnäolon pelkästään positiivisena asiana.
Kolmas Fuengirolaa puoltava seikka ovat harrastusmahdollisuudet. Espanjan kielen opiskelu paikallisessa suomenkielisessä opistossa kiinnostaa, samoin kuin monet liikuntaan liittyvät aktiviteetit. Kahvakuulatreenit merenrannalla ei kuulosta ollenkaan hassummalta.
Toki oma osansa on myös Espanjan aurinkoisimmalla säällä. Ei liene ihme, että suomalainen kaipaa talvikuukausina eniten juuri valoa ja aurinkoa.
Niinpä siis teimme päätöksen. Myöhäissyksynä suuntaamme muuttolintujen tavoin Aurinkorannikolle kaupunkiin, missä on tarjolla valoa, kilometreittäin merenrantaa, andalusialaista rentoa elämänmenoa ja kalatiskien jumalainen tarjonta.
Vielä meillä on pieni mutta. Tarkoitukseni oli tällä reissulla vuokrata meille sopiva asunto syksystä alkaen, mutta tässä kohtaa homma ei mennyt ihan suunnitellusti.
Kuvittelin olevani liikkeellä hyvissä ajoin ja saavani valittavakseni useita sopivia vuokrakohteita, mutta toisin kävi. Tällä hetkellä monella muullakin näyttää olleen samansuuntaiset suunnitelmat, mikä näkyi selkeästi vuokranantajien markkinoina. Pääosin myöhäissyksyksi myytiin eioota.
Myös lapsiperheet ovat löytäneet Fuengirolan yhtenä asumisvaihtoehtona. Alueella toimivasta suomalaisesta koulusta jäi tänä keväänä 150 lasta ulkopuolelle runsaan hakijamäärän takia. Koululla onkin suunnitelmissa koulurakennuksen kasvattaminen ja oppilaspaikkojen lisääminen nykyisestä reilusta kolmestasadasta kuuteensataan.
Eräskin kiinteistövälittäjä kertoi, että vielä pari vuotta takaperin jokaista vuokra-asunnon etsijää kohden oli tarjolla viisi sopivaa kohdetta. Nyt homma on kääntynyt päälaelleen ja jokaista hyvää vuokra-asuntoa kohden on jopa viitisen kiinnostunutta vuokraajaa.
Kiersin muutaman päivän ajan varteenotettavimmat Fuengirolan kiinteistövälittäjät. Yhtään täyttä osumaa ei löytynyt. Joukossa oli pari tosi kivaa ja budjettiimme sopivaa kohdetta, mutta parvekkeen puuttuminen vaivasi toisessa ja sijainti toisessa.
Kiersin myös Fuengirolan lähialueita, mikä vahvisti entisestään sitä, että haluamme asunnon kävelymatkan päästä kaupungin palveluita ja elämää. Olen varma, että pelkkä lomakohde pidemmän päälle tylsistyttää. Alueena esimerkiksi Mijas Costan La Cala oli sievä kuin mikä, mutta kuitenkin vain rakennettu lomakohde.
Siltikin olen edelleen ihan luottavainen siihen, että sopiva vuokra-asunto syksyksi vielä löytyy ja joku kiinteistövälittäjistä ottaa yhteyttä tai löydän itse netistä. Aikaahan tässä kuitenkin vielä on. Täytyy vaan olla aktiivinen ja iskeä heti kiinni, kun sopiva kämppä löytyy. Hyvät kohteet eivät tällä hetkellä kauaa listoilla vanhene.
Sain muuten monenlaista kohtelua kiinteistönvälittäjien osalta. Joukossa oli ikävä kyllä yllättävästi vähän ylimielistäkin suhtautumusta. Kohtasin toimijoita, jotka saivat tuntemaan, että ennemminkin häiritsin heitä. Pääosin kohtelu oli erittäin asiallista ja asiantuntevaa. Näistä kokemuksista kirjoittelen seuraavassa postauksessa lisää.
Joka tapauksessa lentoliput syksylle on hankittu ja uudenlaisia juttuja on suunnitelmissa. Aina on mahdollista, että etelän kokemus tulee osoittamaan, ettei tämä ollutkaan meidän juttu ja odotukset eivät täyttyneet. Tai sitten on se toinen vaihtoehto. Entäpä, jos elämä Costa del Solilla maistuukin yhtä hyvältä kuin torilta ostetut tuoreet hietasimpukat?
Mitä mieltä olet, onko meidän talven suunnitelma ihan kummallinen?
Seuraa blogia myös Facebookissa ja Instagramissa: @samppanjaa_muovimukista.
