Parhaat ideat syntyvät usein hetken mielijohteesta. Kuten tämäkin. Ystävä soitti ja kysyi, että lähdetäänkö Bergamoon. Lähdetään vaan, sanoin. Kolme viikkoa myöhemmin lensimme Lappeenrannasta Ryanairilla Pohjois-Italiaan.
Niin oli kiirusta ennen matkaa, etten juurikaan ehtinyt tutkailla, minne sitä oikein oltiin menossa. Olin siinä luulossa, että Bergamo on soma pikkukaupunki, josta joku kirjoitti, että se on nähty puolessa päivässä. Soma se on, muttei itse asiassa niin kovinkaan pieni.
Kolmisen tuntia kestävä lento meni rattoisasti rupatellessa, vaikka siitä olen vieläkin katkera, että proseccot oli myyty loppuun ennen kuin tarjoilukärry ehti kohdallemme. Joka tapauksessa kovin helppoa oli lentäminen lähikentältä. Saatoin tehdä perjantaina täyden työpäivän ja hypätä vasta iltasella autoon ja hurauttaa Lappeenrantaan.
Koneen laskeuduttua ihmettelin kaupungin valojen laajuutta ja perillä ”pikkukaupungin” lentokentän suurta kokoa. Myöhemmin sitten selvisi, että onhan Bergamo asukasluvultaan lähes Kuopion kokoinen ja selvästi suosittu matkailukohde. Ihan kunnon kokoisesta kaupungista on kyse.
Heti kättelyssä jouduimme ilmeisemmin taksikuskin huijaamaksi. Kuuden kilometrin taksimatka kustansi 30 euroa ja maksuksi kelpasi vain käteinen. Ja arvatkaapa vaan oliko siinä autossa minkään valtakunnan taksamittari päällä tai saatiinko mitään kuittia? Enpä jaksanut aamuyöstä jäädä vääntämään kättä hinnasta, joten maksoimme kiltisti pyydetyn ja pääsimme onnellisesti perille majapaikkaamme.
Aurinkoinen aamu Bergamossa ja täydellinen cappuccino. Ei valittamista.
Keskipäivän macchiato.
Toukokuun loppu näytti olevan Bergamossa kovin ruuhkaista. Majoituspaikkoja oli vähän saatavana ja yöpymishinnat melko korkeat. Saimme kuitenkin ihan mukavan apartementos-huoneiston hyvällä sijainnilla alakaupungin ydinkeskustasta. Ympärillä oli hyviä ravintoloita ja kaupungin merkittävimmät ostoskadut kuten XX Settembre.
Pienen kävelymatkan päässä oli myös köysiratavaunu funikulaari, jolla pääsi kätevästi yläkaupunkiin Citta Altaan (menopaluu 2,60). Olisihan sinne toki voinut kävelläkin, mutta 30 asteen helle uuvutti täti-ihmiset jo muutenkin.
Bergamon kaupunki tosiaan jakaantuu kahteen osaan: vanhaan kaupunkiin Citta Altaan ja alakaupunkiin Citta Bassaan, jonne asutus levisi vanhasta kaupungista 1800-luvulla eli kovin uutta rakennuskantaa ei tämäkään ole. 1872 myös kaupungin hallintoelimet siirrettiin alakaupunkiin. Bergamon historiallista leimaa selittää myös se, että se säästyi toisessa maailmansodassa ilmapommituksilta. Vanhojen kaupunkien ystävälle täällä on paljon kauneutta.
Ylhäällä kukkulalla, siellä minne Alpit loppuvat, on kaupungin vanhin osa Citta Alta. Vanhan kaupungin sydän on keskusaukio Piazza Vecchia, jonka laidalla on mm. koristeellinen Santa Maria Maggioren basilika (sisäänpääsy 3 euroa) ja vanha kellotorni, jonne on mahdollista kiivetä näköaloja ihailemaan. Aukion keskiössä on historiallinen suihkulähde, joka ikävä kyllä nyt oli remontin vuoksi teltan peittämä.
Ylös vanhaan kaupunkiin pääsee vaivattomasti köysiratavaunulla.
Italia-idylliä parhaimmillaan.
Basilica di Santa Maria Maggiore
Myöhästynyt äitienpäivämuistaminen.
Näille kujille on kiva eksyä.
Citta Altaa ympäröi usean kilometrin mittainen vanha kaupungin muuri, jota pitkin pystyy kävelemään. Kannattaa käydä katsastamassa muuria halkova kaupungin vanha portti Porta San Giacomo. Näköalat sieltä ovat upeat.
Jos haluat nähdä Bergamoa vielä ylempää, pienen matkan päästä löytyy toinenkin funikulaari, jolla pääsee kaupungin korkeimmalla kohdalle. Ylhäällä on vanha linnoitus Castello di San Vigilio. Jos sinulla on vain vähän aikaa viettää kaupungissa, minusta ei niin paljosta jää paitsi, vaikka tuon toisen funikulaarin jättäisikin väliin.
Ihaninta vanhassa kaupungissa oli päämäärätön kävely kivisillä kujilla. Pääväylillä on pieniä kivoja putiikkeja, ravintoloita ja herkkukauppoja, jos sitten aika paljon myös turistejakin. Sen sijaan pienemmiltä sivukaduilta, etenkin muurien suojasta, löysi rauhallisia kadunpätkiä ja verkkaista elämänmenoa.
Vanhan kaupungin vanha portti.
Kuulin varoituksia vanhan kaupungin ylihintaisista ravintoloista, joten me ruokailimme majapaikkamme ympäristössä Citta Bassan puolella. Ilmeisemmin hyvä päätös tämä olikin, sillä sen verran maukkaita aterioita osui eteemme.
Luulen, että Bergamossa tuli syötyä elämäni paras pizza. Vasiniko ravintola oli lauantai-iltana kuin nuijalla löyty, mutta onnistuimme saamaan salin perältä viimeisen vapaan pöydän. Ruokaa piti odottaa luvattoman kauan, tarjoilu oli välinpitämätöntä, mutta napolilainen pizza taivaallista. Hyvää pastaa kävimme syömässä rautatieasemaa lähellä olevassa Vox-nimisessä ravintolassa.
Mutta kyllähän noita ravintoloita tuosta kaupungista löytyy. Jos sitten ihania kahviloita ja maailman parasta kahvia. Jälleen kerran olin ihastuksissani kahviloiden edullisesta hintatasosta.
Elämäni paras pizza.
Takeaway gourmetpizzoja.
Pastaa ja risottoa. 
Ilme muikeena ja juoma kohdillaan. 
En tiedä, mitä noi pallerot olivat, mutta ihan älyttömän hyviä.
Omalla terdellä virkistävät juomat.
Jos pitäisi luonnehtia Bergamoa yhdellä sanalla, sanoisin, että se on tyylikäs. Kauniita vanhoja rakennuksia, joiden yksityiskohdat hivelevät silmää. Hienostuneita holvikaarikäytäviä, iloista elämänmenoa sykkiviä piazzoita, tyylikkäitä ihmisiä ja hurmaavaa värimaailmaa kaikkialla. Jopa pelkästään taidokkaat katukivetykset ovat eräänlaisia taideteoksia. Voiko kukaan oikeasti olla pitämättä Bergamosta?
Paluupäivänä veimme matkalaukkumme säilytykseen bussiaseman vieressä (McDonalsin takana) olevaan matkatavarasäilytykseen. Lokerikot olivat ihan täynnä, mutta tavarat sai jättää viidellä eurolla takana olevaan toimistoon.
Kävimme myös kurkkaamassa vastapäätä olevaa rautatieasemaa, josta pääsee näppärästi eri puolille Italiaa, kuten vaikka vain 45 kilometrin päässä olevaan Milanoon.
Silmänruokaa joka nurkassa.
Matkatavarasäilytyksen vierestä pääsee kätevästi lentokenttäbussilla kentälle (2,40). Busseja taisi lähteä kolmesti tunnissa. Lippu tulee ostaa etukäteen pysäkin vieressä olevasta lipputoimistosta.
Lentokentälle kannattaa mennä ajoissa. Vaikka olimme liikkeellä pelkillä käsimatkatavaroilla ja tsekanneet itsemme etukäteen lennolle, kummasti vaan aikaa tuhraantui mm. turvatarkastuksen pitkissä jonoissa. Ruuhkaista ainakin näin toukokuun loppupuolella oli.
Ei Bergamolle riitä puoli päivää. Meille ei riittänyt edes kaksi ja puoli päivää. Näkemättä jäi mm. taidegalleria Academia Carrara ja kasvitieteellinen puutarha. Ihan liian pikaisesti jouduimme sanomaan hyvästit, mutta sehän on vain merkki onnistuneesta matkasta. Bergamoa jäin kaipaamaan lisää.
Samppanjaa muovimukista -blogi Facebookissa ja Instagramissa: @samppanjaa_muovimukista