Jokainen nainen tarvitsee välillä prinsessapäivän. Sellaisen päivän, että voi kääntää arkivaihteen luksukselle ja hypätä hetkeen, jossa on vain ihania asioita.
Nappasin ystäväni autoni kyytiin ja huruuttelimme Etelä-Karjalasta kohti Porvoota ja Hotelli Haikon Kartanoa. Vaikka kyse on yhdestä maamme tunnetuimmasta kartanohotellista, en ollut koskaan käynyt siellä aiemmin. Rakastan kartanoita ja olin kovin innostunut näkemään, mitä tällä yli 50 vuotta saman suvun hallussa olleella hotelli- ja kylpyläkokonaisuudella olisi tarjottavana. Tarkoituksemme oli juhlistaa myös ystäväni syntymäpäivää ja heittäytyä hetkeksi prinsessoiksi.
Nykyisen Haikon kartanon rakentaminen on aloitettu 1913, mutta saatettu loppuun 1965 Satu ja Leo Vuoriston ostettua keskeneräisen ja osin jo rapistuneen kartanon. Hienoa heiltä, että Haikon historia sai jatkoa. Samalla paikalla kartanoelämää on eletty jo 1300-luvulta alkaen.
Nykyisessä Haikon kartanossa on jotain merkillisen ylevää. Pihalla seisova valkoinen Rolls Royce vain vahvisti ylellistä Beverly Hills -tunnelmaa. Kun kiertää rakennuksen toiselle puolelle koko komeus pääsee parhaiten oikeuksiinsa. Mäen päällä valtaisan nurmikentän yläpuolella seisova vaaleansininen rakennus massiivisine pylväineen näyttää kovin arvokkaalta. On hienoa, että meillä on tällaisia vanhoja kartanoita, joista on pidetty näin hyvää huolta.
Kuninkaallinen olomme sai nostetta jo heti alkuun. Majoituimme kartanorakennuksen vieressä olevan kylpylähotellin deluxe-huoneessa, josta oli seuraavana päivänä suorastaan ikävä lähteä pois. Pienen kaksion kokoinen huoneemme käsitti erillisen olohuoneen ja makuuhuoneen. Värimaailma oli hillittyä: kultaa, ruskeaa ja mustikansinistä. Äskettäin remontoidussa huoneessa kaikki oli täysin priimaa ja supersiistiä, hienostunutta ja ylellistä.
Ei pidä antaa Haikon Spa & Congress -rakennuksen 70-lukuisen ulkoasun hämätä. Vaikka ulkoapäin rakennus on vaatimattoman näköinen, sisäpuolelta tilat ovat viehättävät kauniine huonekaluineen, kattokruunuineen, pehmeine mattoineen ja taideteoksineen. Kaikkialla toistuva kultainen värimaailma antaa paikalle sopivaa hienostuneisuutta.
Huoneemme pöydällä odotti kuohuviini jäissä ja kulhollinen mansikoita. Iloisempaa yllätystä tuskin olisi voinut tähän päivään olla, sillä ystävättärelläni vaihtui samaisena päivänä myös vuosikymmen. Tätiprinsessojen juhlava hemmottelupäivä saattoi alkaa.
Ensi alkuun suuntasimme kylpyläosaston Anti-age klinikalle, joka käyttää uutta teknologiaa ikääntymisen merkkien ennaltaehkäisyyn ja korjailuun. Vaikka olen aiemmin kirjoitellut sen puolesta, että vanheneminen saa näkyä, täytyy myöntää, että tietyt iän mukanaan tuomat muutokset ottavat päähän.
En antaisi kroppaani koskaan leikellä kirurgisin toimenpitein pelkän ulkonäön takia, mutta entäpä, jos jotain olisi tehtävissä ilman kirurgin veistä? Tätäpä pääsin kokeilemaan ja kerron teille lisää muutaman viikon päästä, kun mahdolliset tulokset alkavat näkyä. Jos tällaiset teknologiaa hyödyntävät hoidot kiinnostavat, täältä saat tietoa siitä, mistä oikein on kyse.
Nautimme kevyen lounaan Spa-bistrossa, jonka salaattibuffet oli juuri sitä, mitä tässä kohtaa päivää kaipasimme. Mukava asia on, että salaattipöytä ja päivän keitto ovat tarjolla pitkälle iltamyöhään eli kyse ei ole pelkästään lounasruuasta.
Olin yllättynyt miten kauniilla paikalla Haikon kartano rakennuksineen sijaitsi. Kartanolta aukeaa laaja puistoalue, jonka romanttista idylliä täydentävät lampi, suihkulähde ja kaarisillat. Sijainti meren rannalla luo mukavan meritunnelman ja tarjoaa hyvät lenkkeilymaastot. En yhtään ihmettele, että Edelfelt viihtyi kartanon mailla ja maalasi tästä maisemasta useita tauluja.
Yritimme kovasti kierrellä puistoaluetta, josko sieltä olisi löytynyt ystävälleni Munkkiniemen kreivi tai vastaava. Vaikka useita pukumiehiä bongailimme ympäristöstä, sitä oikeaa prinsessalle sopivaa aatelista ei nyt kuitenkaan löytynyt.
Kävimme kurkkaamassa myös spa-hotellin kuntosalia, joka oli yllättävän hyvin varusteltu ja kooltaan suurempi kuin hotelleilla yleensä.
Kevyen ulkoilun jälkeen oli aika nauttia jälleen lasilliset kuohuvaa, hypätä muhkeisiin kylpytakkeihin ja Haikko-tohveleihin ja lähteä nautiskelemaan kylpyläosaston tarjonnasta. Pidin siitä, että huoneestamme pääsi omasta sisäänkäynnistä portaita pitkin suoraan kylpylään ilman, että piti kulkea ala-aulan läpi.
Allasosaston rauhallinen tunnelma oli meidän molempien mieleen. Ei kiljuvia lapsia tai liukumäkihässäköitä eikä ylipäätään näin illansuussa mitään ruuhkaa. Klo 18 jälkeen ikäraja kylpylään on 12, mikä osaltaan tekee kylpylästä enemmän aikuiseen makuun sopivan.
Saimme lillua altaissa ihan omassa rauhassa. Pääallas oli hyvän kokoinen ja siitä löytyi useita vesihierontapisteitä. Allasosastolla oli myös poreamme, kuumavesiallas sekä kylmäkaivo, johon hädin tuskin pystyimme varpaankärkeä kastelemaan. Plussaa myös kylpylän pitkistä aukioloajoista. Esimerkiksi tiistaista lauantaihin kylpylä on auki 7-21, joten niin aamu- kuin iltauinti onnistuvat. Hotellin asukkaille kylpylän käyttö on maksutonta.
Olimme varanneet kartanon päärakennuksesta illaksi pöydän, joten niin mukava kuin olisikin ollut viettää kylpylässä kauemmin, virkistäytyneiden prinsessojen oli lähdettävä kaunistautumaan iltaa varten.
Haikon kartanon ravintolassa oli jotain vanhan ajan ihastuttavaa glamouria. Hopeiset ruokailuvälineet ja katelautaset sekä purjeiksi taitellut tärkätyt lautasliinat henkivät menneen ajan charmia. Tyylikäs miljöö laittoi odotukset korkealle, mutta tällä kertaa ruoka ei meistä yltänyt ihan niin korkealle tasolle kuin paikan muu anti. Ehkä myös oma pääruokani, talon perinteinen savustettu härkä voikastikkeella, oli minulle vähän väärä valinta, kevyemmän ruuan ystävä kun olen. Palvelu sen sijaan oli hyvää kuten hotellissa muutenkin.
Silmänruokaa kartanomiljöö sen sijaan tarjosi senkin edestä. Prinsessaksi itsensä tuntee viimeistään siinä kohtaa, kun astuu kartanon keltaiseen saliin. Meidän oli pakko istahtaa vähän jokaiselle plyysisohvalle, kokeilla erilaisia istuinryhmiä, tutkia joka sopukka, nuuhkia pöydillä olevia aitoja kukka-asetelmia ja testata portaikon punaista pehmeää mattoa. Tuli tunne, että tiara päässä ei olisi tuntunut yhtään liioittelulta tässä kohtaa. Seinillä pönöttävät esi-isät tuijottelivat vakavina tätiprinsessojen puuhia.
Mietiskelin, että jos haluaisin viettää romanttisen viikonlopun, valitsisin huoneen ehdottomasti kartanorakennuksesta. Koko rakennus henkii sellaista ylellistä kartanoromantiikkaa, joka saa väkisinkin tuntemaan itsensä joksikin muuksi kuin tavalliseksi täti-ihmiseksi.
Fiilistelyä jatkoimme vielä omassa huoneessamme kuplivan yömyssyn merkeissä. Sitten oli prinsessojen aika ryömiä viileiden satiinilakanoiden väliin ja toivottaa hyvää yötä. Ihanaa elää ylellistä prinsessaelämää edes yhden päivän. Onnea ystäväiseni ja kiitos Haikon kartano.
Yhteistyössä: Hotelli Haikon Kartano
Kuuta on vaikea tavoittaa, mutta tähtiin kannattaa aina kurkottaa 🙂
Samppanjaa muovimukista -blogi Facebookissa ja Instagramissa: @samppanjaa_muovimukista.