Tag:

Katalonia

9 tunnelmaa Gironasta

by Annemaria 22.4.2016

Girona – vähän kuin ystävä.

Jokaisella kylällä ja kaupungilla on oma luonteensa. Ominaispiirteet, joista joko pidät tai sitten et. Kemia toimii tai sitten ei. Joko tunnet kanssakäymisen kotoisaksi tai sitten koet olosi vaivaantuneeksi ja epämukavaksi.

Girona on minulle ilmiselvä sukulaissielu. Sopivan kokoinen kumppani, jonka seurassa viihdyn ja jonka läsnäolosta nautin. Tämä seuralainen on elämää nähnyt nautiskelija, jolla on silmää kauneudelle. Tästä pidän ystävässäni:

Ystävälläni on hyvä maku pukeutumisen suhteen. Välillä värikylläistä ja hersyvää leikittelyä, välillä hempeää pastellia ja kuninkaallisia sävyjä.

Ystäväni levittää halaavat kätensä kaikkialla kaartuvina holvikaarina. Niiden alta löytyy viehkoja kuppiloita, joihin istahtaa.

Ystäväni osaa olla myös rauhoittava ja seesteinen. Kapeat, sokkeloiset kujat ja niiden yöllinen hiljaisuus tuovat vastapainoa päivälliselle temperamentille.

Ystäväni ei turhia murehdi, eikä turhia kursaile. Elämä on letkeää ja mutkatonta.

Ystäväni on selvästi taiteellinen. Rustiikki visuaalisuus on synnynnäistä. Pienet asiat puhuvat.

Ystäväni on eläinrakas. Kujertaville kyyhkysille ja sympaattisille koirille on aina tilaa.

Ystäväni rakastaa näkymiä ja näköaloja. Portaita pitkin pääsee kiipeämään aina ylemmäs ja ylemmäs.

Ystäväni on nautiskeleva kulinaristi. Harvemmin hänen seurassaan syödään huonosti.

Ystäväni on melkoinen hortonomi. Vihreää on joka puolella. Hienosti hän osaa yhdistellä vastakohtia: pehmeää ja kovaa, harmaata ja värikästä. Ja kukkia olla pitää, kaikkialla.

Samppanjaa muovimukista nyt myös Facebookissa: www.facebook.com/samppanjaamuovimukissa ja Instagramissa: @samppanjaa_muovimukista

22.4.2016 2 comments

Cadaques, Katalonian kiehtova kylä

by Annemaria 15.4.2016

Päästäksesi Cadaquesiin, Pohjois-Espanjan koillisessa kolkassa sijaitsevaan kalastajakylään, sinun tulee ajaa pitkin kiemurtelevaa vuoristotietä, noustava ylös vuoristoon ja lopuksi laskeuduttava alas meren rantaan kohti valkoista talorypästä.

Jos hyvä tuuri käy, vitivalkoiset talot hohtavat auringon valossa ja kristallinkirkas vesi kimaltelee keinutellen lempeästi puisia kalastajaveneitä. Tällaisesta idyllistä sain nauttia, kun viime lokakuussa saavuin tähän eristyksissä olevaan ihastuttavaan kyläseen.

Ikävä kyllä nyt huhtikuussa meitä vastaanotti riepotteleva Tramontana-tuuli, joka tuntui vievän tukankin päästä. Samaiset kalastajavenhoset olivat kylän lahdella edelleen ankkurissa, mutta tällä kertaa tuulen kohtelu oli kaikkea muuta kuin lempeää. Onneksi valkoisten talojen reunustamilta kapeilta kujilta satunnaiset turistit saivat hieman helpotusta armottomalta pohjoisviimalta.

Kalseasta säästä huolimatta tässä vajaan 3000 asukkaan kylässä (tai joissain lähteissä kaupungiksikin kutsuttu) on kummaa, kiehtovaa charmia. Samalla kertaa paikkaa voisi luonnehtia hienostuneeksi ja toisaalta boheemiksi. Ei ihme, että Cadaques on aina kiehtonut taiteilijoita. Picasso, Mark Chagall, Henry Matisse ja Mick Jagger ovat kaikki viettäneet lomiaan näissä maisemissa unohtamatta tietenkään Salvador Dalia, joka asui naapurikylässä Portlligatissa.

Taiteilijoita ja käsityöläisiä kylässä näyttää edelleenkin elelevän, sillä sen verran useita gallerioita ja käsityöpajoja kadunvarsia koristeli. Tosin myytävien asuntojen hintatasosta ja katukuvasta päätellen, kylässä näyttää myös viihtyvän varakkaamman puoleisia ranskalaisia.

Cadaquesissa on omaleimainen, pysähtynyt tunnelma. Minulle tuli kummallisesti samanlainen tunne kuin joskus Lapissa. Täälläkin eletään osittain luonnon armoilla, kunnioitetaan merta ja vuorilta puhaltavaa tuulta.

Vuoret ovat välissä, eikä mihinkään pääse nopeasti. Miksi siis kiirehtiä? Paras siis tarttua hetkeen, tilata café cortado ja istua rantakuppilassa tuijotellen merelle. Elämä on yksinkertaista. Tänään puhaltaa tuuli, mutta ehkä jo huomenna pääsee kalaan.

Lisää tunnelmia Cadaquesista löydät täältä.

Samppanjaa muovimukista nyt myös Facebookissa: www.facebook.com/samppanjaamuovimukista ja Instagramissa: @samppanjaa_muovimukista

15.4.2016 0 comments

Espanja Katalonia Ruoka ja viini

Empordàn ihanat viinit – viinimatkalla Kataloniassa

by Annemaria 13.4.2016

Vannoin ennen Espanjan Riojan alueen viinien nimeen, sitten Prioratin. Vaan silloin en vielä tiennyt Empordàsta.

Embordàn alue on pieni Pohjois-Espanjan viinintuotantoalue, joka koostuu kahdesta erillisestä alueesta: Alt Empordàsta ja Baix Empordàsta. Alt Empordà on Katalonian koillisin kulma, joka rajoittuu pohjoisesta Ranskaan ja Pyreneitten vuoristoon. Jälkimmäinen Baix Empordà on kapea kaistale Costa Bravan pohjoisinta Välimeren rannikkoa. Alueesta 2020 hehtaaria on viiniviljelyksiä, joilla sijaitsee 49 viinitilaa. Vuosittainen viinituotanto on noin 3,5 miljoonaa pulloa.

Empordà on Espanjan vanhinta viinintuotantoaluetta, viiniä siellä on viljelty peräti 700 vuoden ajan. Pyreneitten ja meren välissä sijaitsevalla viinialueella vallitsee välimerellinen ilmasto, mutta talvikuukausina lämpötila saattaa laskea jopa lähelle pakkasrajaa. Pohjoisen vuorilta puhaltava Tramontana-tuuli tekee säästä entistä purevamman.

Viime vuosina alueella on alettu voimakkaasti panostamaan laatuun ja nykyaikaistamaan viinintuotantoa. Tarhoille on istutettu mm. ranskalaisia viinilajikkeita, joita sekoitetaan perinteisiin espanjalaisiin lajikkeisiin. Tulosta on selvästi syntynyt. Kokemuksemme Empordàn viineistä olivat yllätyksellisen miellyttäviä. Erityisesti tummat, paahteiset, rotevan maanläheiset ja täyteläiset punaviinit ansaitsevat suitsutusta.

Alueen ja myös koko Espanjan yksi merkittävistä viinintuottajista Castillo Perelada sijaitsee Empordàn alueella Pereladan kylässä. Tilalle pääsee vierailemaan, mutta varaus on tehtävä etukäteen. Emme onnistuneet pääsemään mukaan tilakierrokselle, mutta kylän keskustassa olevassa viinikaupassa saattoi Pereladan viinejä maistella ja ostaa. Alkosta muuten saa yhtä Pereladan viiniä, Perelada 5 Finques Reservaa.

Pereladan kylässä viininviljelyn perinteet näkyvät kaikkialla.

Castillo Pereladan viinimyymälästä löytyi kattava valikoima tilan tuotantoa. Otanta maaperätyypeistä osoitti, kuinka eri tyyppisissä maapohjissa alueella viiniä viljellään.

Mikäli tiesi johtaa Pereladan kylään, käy L’omet art&sa -nimisessä pienessä putiikissa (Carrer del Forn 14-16). Entinen Mark & Spencerin taiteellinen johtaja oli eläkkeelle jäätyään ostanut kylästä talon ja perustanut sinne ihkun sisustuskaupan, jossa oli kaikenlaisia ihanuuksia, niin uutta kuin vanhaa. Omistajan aistikas silmä näkyi kaikessa, sen verran kaunista katseltavaa piisasi. Kaupan yläkerrassa on kattoterassi, joka on muunneltu kodikkaaksi kahvilaksi.

L’omet puodin aistikasta miljöötä. Meitä naisia hellyttivät vanhat kastemekot.

Tällä reissulla paras viinilöytömme oli Pereladan Finca Espolla, joka oli kertakaikkisen tasapainoinen, voimakas ja mielestämme lähes täydellinen punaviini. Viini on saanut nimensä Espollan kylästä, jonne meidän oli tietty pakko ajaa, ihan vain kuriositeettina.

Ulkona puhalsi armoton Tramontana ja kylä tuntui täysin autiolta, kunnes löysimme kylän laidalta ravintolan, jonne väki näytti kokoontuneen. Hyvä löytö olikin, sillä sen verran oivallisen ruokapaikkaan satuimme tupsahtamaan. Päivän menu oli yksinkertaista, mutta huolella valmistettua maalaisruokaa, joka totisesti maistui. Jos näillä nurkilla vierailet, kokeilepa tätä Can Cassoletes -ravintolaa. Käväisimme myös ostamassa muutaman tuliaispullon kylän osuuskuntamuotoisesta viini/herkkukaupasta Celler Cooperatiu Espollasta.

Raatimme ykkösvalinta: Pereladan Finca Espolla 2011. Viini, jossa kaikki osaset ovat kohdallaan.

Espollan kylän osuuskunnan kaupasta sai paikallista viiniä niin bulkkina kuin vähän jalostuneempana versiona.

Vierailimme maistelemassa viinejä myös kahdella pienemmällä viinitilalla, Mas Ollerissa ja vuoristoalueella, Cadaquesin ja El Port de la Selvan välimaastossa sijaitsevassa Celler Martin Faixólla. Jälkimmäinen tila tuottaa viinejä nimillä Perafita ja Cadac ja on voittanut viineillään useita kansainvälisiä palkintoja. Tuotanto on pientä ja hinnat sen mukaisia.

Empordàn alueen viinit olivat mielenkiintoinen löytö, luonteikkaita ja harmonisia. Ihmetytti kovasti, ettei Barcelonan lentokentän viinimyymälässä ollut myynnissä mitään kyseisen alueen viiniä. Vielä enemmän ihmetytti, ettei myyjä tuntenut Empordàa edes nimeltä. Vaan sanokaa minun sanoneen, tästä alueesta vielä kuullaan.

Mas Ollerin tilan tuoterepertuaari.

Celler Martin Faixo -tilalla viininenät töissä.

Lopuksi vielä matkavinkki Katalonian viinimatkailusta kiinnostuneille: paikallisista matkailutoimistoista saa viinimatkailukarttoja, joihin on merkitty alueen viinitilat. Suurimmalle osalle tiloista löytyvät nettisivut, joista pystyy tarkistamaan ottavatko ne vierailijoita vastaan sekä tiedon siitä tarvitaanko ennakkovarausta.

Löysimme muuten Costa Bravalta Rosesin kaupungista erinomaisen pienen viinibaarin/kaupan, Brevatgen (Caller Girona 10). Valikoima puodissa ei ollut suuren suurin, mutta sitäkin valikoituneempi ja hintataso erittäin kohtuullinen. Mukava omistaja kertoili mielellään viineistä ja hänen suosituksensa kannattaa laittaa korvan taakse.

Ja Kataloniassa kun ollaan, cavaa ei sovi unohtaa. Mutta se onkin sitten jo toinen juttu.

Samppanjaa muovimukista nyt myös Facebookissa: www.facebook.com/samppanjaamuovimukista ja Instagramissa: @samppanjaa_muovimukista

13.4.2016 0 comments

Espanja Katalonia

Rakkauskirje Gironalle

by Annemaria 10.4.2016

Joissain kaupungeissa on kummaa vetovoimaa. Sellaista vetovoimaa, joka pakottaa palaamaan.

Niin siinä sitten kävi, ettei mennyt kuin muutama kuukausi, kun kuljeskelin jälleen päämäärättömästi Girona sinun kapeilla kaduillasi. Aivan kuin pakkomielteisesti minun oli jälleen nähtävä, mitä hämärien kujiesi kulmien takaa löytyy. Käännyttävä yhä uudelleen mutkittelevien kiviseiniesi välistä kohti edessä hohtavaa valoa. Kosketeltava kylmien seiniesi rosoista pintaa. Noustava vanhan muurisi päälle katsomaan aamuauringossa kylpevää kaupunkia. Pysähdyttävä aukioillesi siemailemaan virkistävää cavaa ja ihmettelemään letkeää elämänmenoasi. Ja kuvattava jälleen turistien kestosuosikkia: pastellinvärisiä talojasi kaupunkia halkovan joen rannalla.

Voi Girona, sinä olet hurmannut minut. Kuuntelin salaperäisiä tarinoita, joita historiaa huokuvat kivetyksesi kertoivat. Kuuntelin katedraalin kellojen soittoa, jonka kumu on säestänyt aukioitasi ja katujasi varsin vuosisatoja. Kiipesin portaitasi, istuskelin puistonpenkeillä ja nautin vehreydestäsi, jota niin runsaasti tarjoilit. Ja ihailin suunnattomasti miljöösi kerroksellisuutta: sulassa sovussa historian havinaa ja nuorekasta nykypäivää. Pitkästä iästäsi huolimatta sinä elät vireästi tätä päivää.

Girona, onnistuit yllättämään minut iloisesti myös melkoisena gourmet-keitaana. Muutaman päivän aikana tarjosit toinen toistaan parempia ruokaelämyksiä. Kiitos myös niistä loistavista lähialueiden viineistä, joita saimme nauttia. Ja muuriesi varjosta löytyi myös mukava katto päämme päälle. Huoneistomme, Can Vidal, sijaitsi loistopaikalla katedraalisi takana puiston laitamilla.

Muutama huikean mukava lomapäivä on nyt takana ja mieli tyytyväisyyttä täynnä. Toivottavasti Girona tiemme vielä kohtaavat. Tuntuu, että rakkauteni sinuun vain voimistuu. Haluaisin nähdä sinut seuraavaksi kylpemässä kesäisessä lämmössä, auringon paahtamana ja tuhansien kukkien koristellessa varttasi. Adiós, hasta luego.

Lämmöllä Annemaria

Can Vidal huoneisto löytyy booking.com -sivustolta täältä.

Lisää kokemuksia Gironasta: https://www.rantapallo.fi/samppanjaamuovimukista/2015/10/14/girona-hurmasi/

Samppanjaa muovimukista nyt myös Facebookissa: www.facebook.com/samppanjaamuovimukista ja Instagramissa: @samppanjaa_muovimukista

10.4.2016 1 comment

Espanja Katalonia

Aamulenkillä Costa Bravan rantareitillä

by Annemaria 1.4.2016

Terveiset aamulenkiltä. Näissä Pohjois-Espanjan Costa Bravan rannikon maisemissa lenkkeilee melkoisen mieluusti. Kilometrit taittuvat huomaamattomasti, hiekkarannat ja piskuiset poukamat seuraavat toinen toistaan.

Näin keväällä rannat ovat autioita, sellaisia neitseellisiä Robinson Crusoe -rantoja. Jykevät rantakalliot reunustavat matkan tekoa, pienet kaupungit ja kylät vaihtuvat ja kirkas meri seuraa koko retkeilyreitin mitalla. Näitä maisemia jaksan hehkuttaa aina täysillä. Ja mitä aikaisemmin matkaan lähtee, sitä upeammasta taivaanrannasta pääsee nauttimaan, jos sää vain sallii.

Kuljimme rantareitin Platja d’Aron kaupungista Palamokseen, matkaa yhteen suuntaan reilut kahdeksan kilometriä. Kaiteet helpottavat osittain matkan tekoa ja epätasaisimpiin kohtiin on rakennettu siltoja ja tunneleita kallioiden läpi, joten normaalilla peruskunnolla pärjää aivan hyvin. Liikuntarajoitteiselle matka ei sovi, sillä reitillä on paljon portaita ja nousuja.

Vastaavia rantoja mukailevia retkeilyreittejä löytyy kilometritolkulla pitkin Costa Bravan rannikkoa. Ja jos ei jaksa jolkutella takaisin, aina voi paluumatkalle hypätä paikallisbussin kyytiin, kuten itse teimme. Tosin vasta sen virkistävän cava-lasillisen jälkeen. Voiko lenkkeily olla enää miellyttävämpää?

1.4.2016 6 comments

Espanja Katalonia

Lomakohde, joka koukutti

by Annemaria 26.3.2016

Reilun vuoden sisällä jo kolmannen kerran samaan paikkaan ja samaan hotelliin. Onko tämä merkki vanhuudesta ja tylsistymisestä vai voiko joku kohde vaan olla niin himskutin hyvä?

Viime viikon olen ollut kuin pieni lapsi. Odottanut tulevaa matkaa intopiukeena ja laskenut jäljellä olevia öitä. Nyt on enää yksi yö nukuttavana ja huomeniltana saan toivottavasti kuunnella illan pimetessä rantaan lyöviä maininkeja. Ja ylihuomenna toivonmukaan virutella aamu-unisena parvekkeella auringon välkehtiessä alapuolella meren ulapalla. Ihana Costa Brava, uljas rannikko, täältä tullaan.

Niin, tämä Espanjan Katalonian pohjoinen rannikko, Costa Brava, on tehnyt vaikutuksen. Olen ollut onnellinen saadessani tutustua ensimmäisen kerran alueeseen viime keväänä ja sitten toistamiseen vähän pidemmän aikaa loppusyksystä Espanjan kiertomatkallani. Tämä Ranskan rajan läheinen rannikko, sen pienet kaupungit, rauhalliset kalliorannat ja kauniit poukamat ovat pureutuneet syvälle sielunmaisemaani.

Kesän lomasesongin ulkopuolella näissä maisemissa on seesteistä ja leppoisaa. Punaisten kallioiden reunustamat hiekkarannat ovat lähes tyhjillään. Pitkin rantalinjaa kulkee vaellusreittejä, joita pitkin on mukavaa kuljeskella auringon saattelemana, kokea löytämisen riemua, istuskella rantakallioilla haaveilemassa ja tuijotella kaikkialla läsnä olevalle merelle.

Loma, meri, Costa Brava, Platja d’Aro ja hotelli Silken Park hotel San Jorge. Huomenna.

Samppanjaa muovimukista nyt myös Facebookissa: www.facebook.com/samppanjaamuovimukissa ja Instagramissa: @samppanjaa_muovimukista

26.3.2016 4 comments

Espanja Katalonia

Moments – Tarragona

by Annemaria 19.10.2015

Tarragona, Katalonia, Espanja

Katalonian eteläinen kaupunki Tarragona on kaupunki, jolla on luonnetta. Se ei ole mitenkään poikkeuksellisen kaunis, mutta silti viehättävä ja kiinnostava. Kirjoitin aiemmin, että Tarragona on teeskentelemätön, aito ja rosoinen. Ehkä juuri nämä adjektiivit kuvaavatkin kaupunkia parhaiten.

Kameran kanssa kulkevan on vähän väliä pakko pysähtyä vangitsemaan näkymiä ja hetkiä. Puitteet kiinnostaville kuville ovat täydelliset. Värikkäät talot, antiikin rauniot, kapeat kujat, jopa kaupungin jumalaisen kauniit katulyhdyt saavat visualistin polvet tutisemaan. Tässä vangittuja tunnelmia Tarragonasta.

Kävin muuten viikonloppuna entisellä härkätaisteluareenalla järjestetyssä street food -tapahtumassa. Entisessä areenassa todellakin, sillä Katalonia kielsi härkätaistelut vuonna 2012 Espanjan ainoana maakuntana. Monet Katalonian härkätaisteluareenat ovat kokeneet uuden elämän uudessa käyttötarkoituksessa: esimerkiksi Barcelonassa areenasta on rakennettu mielenkiintoinen ostoskeskus ja Tarragonassa areena toimii monenlaisten konserttien ja tapahtumien pitopaikkana.

Ruokatarjontaa oli monenmoista, perinteiset burgerit ja tortillat hyvin edustettuina. Kiinnitin huomiota siihen, että espanjalaisilla tapaskulttuuri on aina voimakkaasti läsnä, kun ruuasta puhutaan. Siinä menivät perinteiset tapakset, kuten patatas bravas ja pimientos de padron, street foodista oikein hyvin.

Tarragonan päivinä majoituin Alexandra Aparthotellissa, jonka sijainti kaupungin pääväylällä Rambla Novalla vanhan kaupungin vieressä oli loistava. Hotelli itsessään on iäkäs ja remonteista huolimatta kulumisen jälkiä oli niin rakenteissa kuin kalusteissa. Ikävänä puolena oli, että hotellin viemärit tuppasivat välillä haisemaan. Hyvinä puolina se, että huone oli valoisa ja tilava. Hotellissa oli myös oikein ystävällinen palvelu. Huonehinta vaihteli vuorokaudelta 45-50 euron välillä riippuen viikonpäivästä.

Ravintolavinkit: El Bon Arròs on perinteisiin riisiruokiin erikoistunut ravintola. Kävin syömässä 12 euron hintaisen päivän menun, johon myös juoma sisältyi. Siinä mielessä hauskaa, että tarjoilija toi pöytään minulle koko pullon roseeviiniä, josta tohdin puoli pulloa tyhjentää. Ruoka oli hyvää, tuoreet raaka-aineet ja maukasta. Hyvä hintalaatusuhde ja ystävällinen palvelu.

Vieressä on ravintola EspaiBrasa, jonka myös kävin testaamassa. Menu oli hieman kalliimpi, 16,50 euroa, mutta maukasta oli. Herkulliset simpukat ja hyvää grillattua kalaa. Konstailematonta ruokaa, joka tehty hyvistä raaka-aineista. Ravintolassa valmistetaan ruokaa avohiiligrillillä, joka antoi ruokaan mukavan savun aromin. Ravintolassa oli myös mielenkiintoinen tapaslista. Molemmat ravintolat sijaitsevat lähellä katedraalia Callé la Nau -kadulla.

Matka jatkukoon. Espanjan kolmanneksi suurin kaupunki, täältä tullaan.

19.10.2015 0 comments

Espanja Katalonia

Kuvauksellinen ja rosoinen Tarragona

by Annemaria 17.10.2015

Tarragona, Katalonia, Espanja (noin 100 km Barcelonasta rannikkoa etelään)

Kylläpäs nyt historiaa pukkaa. Gironan jälkeen matkustin reilut 150 km etelään Espanjan ”Italiaan”, Tarragonaan. Barcelonan jätin väliin, koska se on tuttu jo useilta aiemmilta matkoilta. Tarragona, noin 140 000 asukkaan satamakaupunki, oli aikoinaan Rooman valtakunnan toiseksi tärkein kaupunki heti Rooman jälkeen (sen aikaiselta nimeltään Taraco). Ja kyllähän roomalaisten historia kaupungissa näkyykin, jopa niin, että välillä unohti olevansa Espanjassa. Tarragonasta löytyy mm. roomalaisen amfiteatterin, sirkuksen ja forumin jäänteet, vanhan kaupungin muurit, akvedukti (kaupungin ulkopuolella) ja joka puolella kohtaa jonkinmoista antiikin ajan rauniota. Tässä kohtaa pyydän anteeksi moukkamaisuuteni, mutta noiden raunioiden kohdalla vaan tuntuu, että ne niin muistuttavat toinen toistaan, enkä jaksa niistä enää kovin innostua. Historiafriikille tämä kaupunki on varmasti helmi.

Minulle Tarragona oli helmi toisesta syystä. Tykästyin kaupungin levolliseen, teeskentelemättömään tunnelmaan. Jos Gironan oli trendikäs ja nuorekas, minusta Tarragona on jollain hyvällä tavalla vanhanaikainen. Sellainen aito espanjalainen kaupunki, jossa eletään elämää niin kuin on aina eletty. Rosoinen, rustiikkinen, ei turhan kiilloteltu, jopa vähän rähjäinen. Todettakoon tässä välissä, että tämä on oma subjektiivinen näkemykseni, joka perustuu vain muutaman päivän hetkelliseen havainnointiin ja sen hetkisiin fiiliksiin. Joku toinen on varmasti ihan toista mieltä. Minulle Tarragona näyttäytyi hieman uneliaana, mutta ehdottomasti positiivisella tavalla.

Tarragona lienee monelle suomalaiselle melko tuntematon kohde, mutta kaupungissa kannattaa ehdottomasti käydä. Kaupunki on kuvauksellinen, täynnä toinen toistaan mielenkiintoisempia ja kauniita yksityiskohtia. Sellainen kaupunki, jossa on mukava kuljeskella ja pysähdellä usein vanhan kaupungin kujilla nauttimaan lasi cavaa ja tapaksia. Erityisesti kameran kanssa tässä kaupungissa sai päivän nopeasti kulumaan. Koin täällä jonkinmoisen valokuvauksellisen herätyksen ja kuljin kuvailemassa kauppahallissa ja kaduilla ihmisten eloa. Jokusen onnistuneen otoksenkin mielestäni sain.

Tarragona on tunnettu vilkkaasta kulttuuri- ja tapahtumaelämästä. Alunperin olin aikonut viettää kaupungissa kolme päivää, mutta otin yhden vuorokauden lisää. Viikonloppuna oli latinalaisen musiikin ulkoilmakonsertti ja street food- sekä vintagetapahtuma, joten en raaskinut missata näitä lupaavalta kuulostavia tapahtumia.

Kuvat kertokoot fiiliksistä.

www.tarragonaturisme.cat/en

17.10.2015 0 comments

Espanja Katalonia

Girona hurmasi

by Annemaria 14.10.2015

Girona, Katalonia, Espanja (noin 85 km Barcelonasta koilliseen)

Jo muinaiset roomalaiset, jo muinaiset arabialaiset, jo muinaiset juutalaiset, jo muinaiset frankit… Kun astuu Gironan vanhaan kaupunkiin iskee vastaan sen verran suuri historiatarjonta, että ähky tulee. Joka puolelta nousee basilikaa, katedraalia, muurin pätkää ja museota siihen malliin, ettei oikein tiedä mihin ensi alkuun tarttuisi.

Yritin aluksi epätoivoisesti olla tietoinen turisti ja opaskirjasen ja kartan avulla ottaa selkoa, mikä on mikäkin. Koska historia ei ole vahvimpia lajejani, annoin periksi ja päätin armahtaa itseäni. Onko minun oikeastaan tarvetta tietää, milloin ja kenen toimesta mikäkin rakennus on rakennettu?

Sen sijaan sukelsin tunnelmaan. Kiertelin vanhoilla kujilla ja aukioilla nautiskellen historian havinasta ja paikan ainutlaatuisuudesta. Halusin nähdä mitä seuraavan kulman takaa tulee vastaan, mihin seuraava kuja johtaisi. Etsin mielenkiintoisia kuvakulmia ja visuaalisesti kauniita asioita. Hullaannuin Gironan vanhan kaupungin sokkeloista. Eksytin itseni vanhojen juutalaiskortteleiden sopukoihin ja kuvittelin millaista elämä oli vuosisatoja sitten.

Girona hurmasi visuaalisuudellaan. Tässä museokaupungissa eletään vilkkaasti tätä päivää, mutta niin, että vanhaa on osattu hyödyntää kaiken uuden rinnalla. Jopa arkkitehtuurissa on osattu taitavasti jatkaa vanhaa uudella rakennusosalla, hyvänä esimerkkinä kaupungin sairaala. Vanhan kaupungin harmauden ja ruskeuden vastapainoksi rakennuksista löytyy väriä ja iloisuutta. Joenrannan pastellisävyiset talot luovat pirteän ja leikkisän näkymän.

Girona on suorastaan trendikäs ja nuorekas, erilainen kuin aiemmat Katalonian kaupungit, joissa olen tämän reissuni aikana käynyt. Toinen toistaan houkuttelevammat kaupat ja ravintolat saavat turistin huokaisemaan ihanuudesta. Ihailin liikkeiden kauniita julkisivuja ja kauppiaiden huikeaa taitoa rakentaa ainutlaatuisia miljöitä, joissa jokainen pienikin yksityiskohta oli tarkkaan harkittu. Kuolasin kaupungin ihkujen ravintoloiden perään ja yritin kääntää katseeni väkisin pois mitä kiinnostavimman näköisistä putiikeista. Shoppailuintoiset, varokaa tätä kaupunkia!

Yövyin Gironassa hotelli Peninsularissa. Hotelli itsessään oli ihan ok ja loistopaikalla vanhan kaupungin kupeessa. Ainut, että oma yhden hengen huoneeni oli surkea: pimeä, ahdas, kuuma ja karu. Ilmastointi oli, mutta se puhalsi kylmää kuin pakastin ja piti sen verran kovaa meteliä, ettei sitä voinut yöaikaan käyttää.

Ravintolavinkki: Placa de la Independician kulmassa on ravintola nimeltään El Boira. Päivän menu, 12,60 euroa, oli ehdottomasti hintansa väärti. Hyvää palvelua ja täydellinen crema Catalana.

Uskonpa, että tämä kerta ei jäänyt ainoaksi Gironassa käynniksi…

Seuraavaksi matka jatkuu Barcelonan eteläpuolelle kaupunkiin, jossa roomalaiset ovat myöskin ammoisina aikoina vaikuttaneet.

www.girona.cat/turisme/eng

14.10.2015 2 comments

Espanja Katalonia

Roses – tänne eläkepäiviksi!

by Annemaria 12.10.2015

Roses, Costa Brava, Katalonia, Espanja (160 km Barcelonasta rannikkoa pohjoiseen)

Alunperin tarkoitukseni oli jatkaa matkaani Gironaan, mutta tutkailtuani majoitustarjontaa ja hintatasoa tulin toisiin aatoksiin. Jostain syystä Gironan majoituskapasiteetti oli tällä hetkellä kovin täynnä ja hinnat sen mukaiset. No, koska mitään sen kummempia aikatauluja ei tässä reissaamisessani ole, päätin jäädä matkan varrelle odottelemaan halvempia hotellihintoja.

Pääsin bussilla Cadaquesista kätevästi seuraavaan lähikaupunkiin nimeltä Roses. Kaupunki sijaitsee suojaisassa lahdenpoukamassa, joten sää täällä on yleensä muutaman asteen lämpimämpää ja tuulet vaimeampia kuin Cadaquesissa. Kyse on vanhasta kaupungista, jossa asutusta arvellaan olleen jo peräti 3000 vuoden takaa. Roomalaiset rakensivat 1500-luvulla kaupunkiin mittavan linnoituksen. Aluetta pääsee tutkailemaan neljän euron pääsymaksulla.

Ensi silmäyksellä kaupungin katukuva oli harmahtava :). Enkä tarkoita tällä sitä, että kaupunki olisi tylsä. Päinvastoin, oikein viihtyisä merenrantakaupunki Roses on. ”Harmautta” katukuvaan luovat satapäiset harmaapäiset ranskalaiset ja saksalaiset eläkeläiset, joita katukuvassa näyttää olevan silmiinpistävän paljon. Toisaalta eihän se ihme ole. Täällä on kaikki mitä voisin itsekin eläkepäivinäni kaipailla: miellyttävä ilmasto, hiekkabiitsiä neljän kilometrin verran, mukavan leppoisaa lomatunnelmaa, mutta myöskin aitoa kaupunkielämää, kauniita maisemia, edullinen hintataso, siisti katukuva ja paljon aktiveettitarjontaa. Tosin viikonloppuna katukuva nuorentui, sillä kaupunkiin saapui satapäin ranskalaisia viikonloppua viettämään. Kaupungin tunnelma muuttui kertalaakista ja esimerkiksi sunnuntaina lounasaikaan jokainen ravintola ja baari oli kuin nuijalla lyöty.

Hotelli, jossa majoitun oli hyvä löytö. Sain Marina-nimisestä hotellista tarjoushintaisen huoneen 43 euroa/vrk sisältäen aamiaisen. Olin varannut pienen yhden hengen huoneen, mutta ilokseni sainkin tilavan kahden hengen huoneen. Huoneessani oli uudehkot kalusteet, raikkaat, värikkäät tekstiiit ja muutenkin minusta kelpo majoituspaikka hintalaatusuhteessa. Aamiainenkin ihan perushyvä. Erikoismaininta täydellisistä suurista, lehtevistä croissanteista, kiitos ranskalaiset. Hotellin katolla on myös pieni uima-allas ja auringonottotila. Sijainti meren äärellä, vain katu välissä, on erinomainen. Luksusta oli kipaista mereen iltauinnille.

Kaupungissa on suurehko satama-alue, jossa oli mukavaa käydä äimistellä melkoisia ökyveneitä ja Costa Bravan merkittävimmässä kalastajasatamassa sympaattisia puisia kalastusvenhosia ja kalastajien puuhailua. Luin jostain, että Välimeri on puhtainta ja kirkkainta tällä osin ja kalakannat runsaita.

Rantaviivaa pitkin kulkee kilometreittäin kävely/pyöräilyreittejä, joten lenkkeilijää hemmotellaan melkoisilla lenkkimaastoilla. Vuokrasin itse sunnuntaipäivän ratoksi polkupyörän ja ajelin sillä rantaraittia auringosta nautiskellen.

Rosesissa sijaitsi muuten legendaarinen kolmen Michelin tähden ravintola El Bulli, joka kerta toisensa jälkeen valittiin maailman parhaimmaksi ravintolaksi. Ravintolan omistaja ja pääkokki Ferran Adrià sulki ravintolan vuonna 2011 tappiollisena. Tappio ei johtunut asiakaskunnan vähyydestä, sillä ravintolassa kävi vuosittain 8000 ruokailijaa, tulijoita tosin olisi ollut kaksi miljoonaa. Kokkeja ravintolassa työskenteli parhaimmillaan 42, liekö siinä syy tappiolliseen toimintaan.

Majoituin neljä yötä tässä kaupungissa ja viihdyin erinomaisesti. Roses on aito vanha kaupunki, josta löytyy vilkasta paikalliselämää rantojen, hotellien ja hyvien ravintoloiden lisäksi. Yleinen havainto muuten on, että näillä Costa Bravan kulmilla englanninkielen taito näyttää olevan melko heikkoa. Edes hotellien respat eivät oikein osaa englantia. Siksi olen kehittänyt uuden kielen enraspan. Se on sekoitus englantia, ranskaa ja espanjaa. Eli jos ei englannilla pärjää, sitten otetaan avuksi auttava ranska ja jos ei vieläkään onnistu, sitten latelen kaikki osaamani 50 espanjan sanaa. Kielen perusteisiin kuuluu myös vilkas käsien käyttö. Kyllä vaan, yleensä tulee ymmärretyksi ja asiat hoituvat.

Ravintolavinkki: italialainen ravintola Dolce Vita tarjoaa erinomaisen hintalaatusuhteen lounasmenussa hintaan 11,85 (ma-pe ennen klo 15.30). Voit vapaasti valita ruokalistan pallolla merkityistä annoksista kaksi ruokalajia ja jälkiruoan. Hintaan sisältyy valitsemasi juoma (viini, olut tai virvoitusjuoma) ja leipä. Kävin syömässä pariin otteeseen ja voin suositella. Enemmän kuin vastinetta hinnalle.

Seuraavaksi siirryn haistelemaan suuremman kaupungin tuulia.

http://visit.roses.cat/en

12.10.2015 2 comments