El Port de la Selva, Costa Brava, Katalonia, Espanja (178 km Barcelonasta rannikkoa pohjoiseen)
Paluumatkalla Katalonian Cadaquesista kiinnitin huomiota ylhäältä vuoristosta alas pieneen merenrantakylään, jonka valkoiset talot hohtivat lahdenpoukamassa Pyreneiden kainalossa. Tuo piskuinen kylä jäi jostain kumman syystä kummittelemaan mieleeni, olihan se niin eristyksessä muusta maailmasta ja omalla tavallaan taianomaisen houkutteleva. En saanut kylää pois mielestäni, joten päätin selvittää mikä se olikaan ja pääsisikö sinne mitenkään bussilla.
Kylä oli El Port de la Selva, 1000 asukkaan pittoreski kalastajakylä Välimeren pohjukassa, Cap de Reusin niemimaalla. Bussilla sinne pääsisi, mutta asemapaikastani Rosesista vain viikonloppuisin. Tämähän sopi matkani aikatauluun, joten lauantai aamuna istuin bussissa kohden tuota mielenkiintoni herättänyttä kylää. Päiväretki onnistui mainiosti, sillä bussimatka kesti vain vajaan tunnin ja myöhäisiltapäivällä pääsisin takaisin Rosesiin.
Olin iloinen, että tuli mentyä. Luulen, että tällaiset neitseelliset paikat alkavat olla Euroopan matkailumaissa harvinaisia. Kylä sijaitsee Cap de Reusin luonnonsuojelualueella, joten ei ihme, että ympäröivä luonto oli kerrassaan lumoavaa. Jylhää vuoristoa, idyllisiä rantapoukamia, aaltojen ja eroosion syövyttämiä rantakallioita, kristallinkirkasta vettä. Vastaantulijat tervehtivät sinua iloisesti, värikkäät kalastajaveneet keinuivat aallokossa, lokit kirkuivat taivaalla, kylän kissat pyörivät jaloissasi, kirkon kellot ilmoittivat tasatunteja, rantakuppiloissa syötiin valkosipulintuoksuisia simpukoita… Suorastaan täydellinen kyläidylli. Paikka, jossa ei voi olla muuta kuin onnellinen. Oma osansa tässä huippufiiliksessä oli varmaan säälläkin. Aurinko paistoi pilvettömältä taivaalta ja lämpötila lähenteli hellelukemia, vaikka elettiin jo lähes lokakuun puoliväliä. Tuntui, että tässä kylässä kaikki oli vain sinistä ja valkoista, aurinkoista ja seesteistä.
En tiedä miten paljon turisteja kylässä yleensä käy. Nyt elettiin hiljaista matkailijakautta, joten vaikea arvioida. Muutamia hotelleja näytti olevan ja ranskaa kuulin puhuttavan jonkun verran, mutta pääsääntöisesti tunnelma oli kovin paikallinen. Lounasta nautin Ca la Paquita -nimisessä ravintolassa meren äärellä lähellä kalastajasatamaa. Grillattu seepia-mustekala oli erinomaista. Ravintola näytti olevan hyvin suosittu, sillä se oli täynnä viimeistä paikkaa myöten.
Jos näillä Katalonian pohjoisosan koilliskulmilla liikuskelet, älä jätä tätä ihastuttavaa kylää väliin. Tällaiset ainutlaatuiset, originellit paikat alkavat olla harvinaisuuksia. Nautinnollinen päivä nautinnollisessa ympäristössä.
