Siinä nyt ei ole mitään ihmettä, että Kööpenhaminassa kannattaa maistaa tanskalaisia voileipiä. Mutta siinä on ihmettä, että kaupungista löytyy jo kevyellä pintaraapaisulla ruokaorientoituneelle niin paljon kiinnostavaa.
Jos rahapussisi on paksu, ruokaihminen saa varmasti tyydytystä jossain Kööpenhaminan viidessätoista Michelin tähditetyssä ravintolassa. Jos rahapussisi on poikkeuksellisen kylläinen, voit maistella jopa tähtitaivaan kolmella tuikkivalla palkitun Granium-ravintolan antimia.
Meille, joiden pussilla ei juurikaan ole paksuutta ja jotka joudumme matkabudjettiamme alituisesti kiristelemään, Kööpenhaminassa voi harrastaa ”maistelumenuita” melko edullisestikin.
Kauppahalli Torvehallerne
Tunnustaudun itse vanhojen kauppahallirakennusten ylimmäksi ystäväksi. Siksi koin hieman pettymystä huomatessani, että Kööpenhaminan keskustan Torvehallerne kauppahallikokonaisuus käsittikin kaksi erillistä modernia lasirakennusta. Nørreportin aseman läheisyydessä sijaitseva kauppahalli on rakennettu vuoden 2011 loppupuoliskolla.
Onneksi ei tarvinnut kauaa potea minkäänlaista harmitusta, sillä niin viehättävä ruokamaailma aukesi noiden trendikkäiden lasiseinien sisältä. Minusta sana kauppahalli ei oikeastaan tee oikeutta tälle herkkukeitaalle. Torvehallerne on paljon enemmän. Se on eräänlainen ruokamaailma, jossa myymälöiden lisäksi on pieniä ravintoloita, kahviloita ja baareja.
Katsomista ja ihmettelyä ruokafriikille täällä riitti. Eikä ihme, sillä paikka mainostaa sieltä löytyvän mm. 236 ranskalaista herkkua ja 160 erilaista teelaatua. Itseäni ihastutti erityisesti myymälöiden kaunis ulkoasu. Tanskalaisilla on hallussaan joku kummallinen visuaalinen taito, jolla tuotteet saadaan esille varsin upeasti ja houkuttelevasti.
Aivan ensimmäiseksi oli pakko pysähtyä tutustumaan tanskalaisten voileipien, smørrebrødien, salattuun maailmaan. Suosittelen! Hallernes Smørrebødin leivät olivat kerrassaan herkullisia ja takuutuoreita. Sen verran napakasti vitriinin valikoimat vaihtuivat paikan päällä tehdyillä luomuksilla.
Kauppahallin valikoimista löytyi perinteisten kauppahallituotteiden lisäksi mm. mielenkiintoisia pienpanimo-oluita, erilaisia herkkuja kuten gourmet-suklaata, erikoiskahveja, teelaatuja, viinejä, leivonnaisia, mausteita ja luonnonkosmetiikkaa.
Jälkeen päin jäi vähän harmittamaan, etten ymmärtänyt ostaa täältä kotiin mitään tuomisia. Kauppahalli olisi ollut erinomainen paikka tuliaisostoksille.
Tulkoon myös mainittua, että ilostuin huomatessani, että löytyihän sieltä kiinnostava viinibaarikin, Le Petit. Paikan omistaja toimi myös myymiensä tuotteiden maahantuojana. Ja mikä parasta, samppanjaa sai laseittain ja vielä ihan kohtuuhintaan.
Seuraava etappimme oli tapasbaari, johon jumiuduimme nauttimaan muutamia tikkutapaksia, pintxoja. Eivätpä olleet hassumpia nekään.
Ja koska mikään ateria ei ole täydellinen ilman jotain makeaa, ruokakierroksemme päättyi leivoskahveihin. Taattua tavaraa nämäkin kakut.
Papirøenin Copenhagen Street Food
Hyvin toisen tyyppistä, mutta kovin mielenkiintoista ravintolakeskittymää edustaa Paperisaarella (Papirøen) sijaitseva Kööpenhaminan Street Food -halli. Jos Torvehallernen kauppahalli oli fiinimpi ruokamiljöö, tämä katuruuan pyhättö on rouheinen, boheemi ja konstailematon.
Vanhaan sanomalehtivarastoon syntynyt ravintolamaailma on kirjava kokoelma erilaisia kierrätysmateriaaleja, kuten varastokontteja, lavanpohjia, vanhoja autoja, lankkuja ja metallilevyjä. Tunnelma on juuri sellainen mutkaton, jopa sopivan rähjäinen, kuin tällaisen paikan tuleekin olla.
Suuri hallirakennus on täynnä useita kymmeniä ravintolakojuja, jotka tarjoavat melkoisen läpileikkauksen koko maailman ruokakulttuuriin. Vannot sitten sushin, kiinalaisen katukeittiön tai intialaisen kasvisruuan nimeen, täältä löydät kaikkea. Tarjolla oli riemastuttavan paljon luomua ja kasvisruokaa.
Oikeastaan ainut heikko kohta täällä käydessä on, että tarjontaa on niin paljon. Vaikeaa oli päättää, mitä kaikesta ihanuudesta valitsisi. Meillä meni alkupaloiksi meksikolaisia tacoja, pääruuaksi tuhti tanskalainen voileipä ja brasilialaista maustemakkaraa.
Jälkiruokaosuus oli tällä kertaa nestepitoinen. Sisäänkäynnin kohdalla olevasta baarista tarttui kätösiin raikkaat mojitot.
Vakaa aikomuksemme oli pyhittää viimeisestä matkapäivästämme puolet Glyptotek-museolle, mutta emme sinne koskaan ennättäneet. Saimme kulutettua täällä aikaa sen verran kauan, että suunnitelmiin tulikin yllättävä käänne. Tänä päivänä lihan nautinnot vetivät pidemmän korren.
Papirøenin Street Food halliin pääset kävellen tai pyörällä siltaa pitkin joko Nyhavnista tai Christianshavnista.
(Tiedoksi: Sini matkakuumeessa blogin Sini laittoi viestiä, että Papirøen sulkee ovensa 22.12.2017, eikä vielä ollut tietoa jatkaako se jossain muualla.)
www.copenhagenstreetfood.dk/en
Conditori La Glace
Ensin huomiomme kiinnittyi ohikulkeissamme La Glacen näyteikkunan mittavaan kakkuvalikoimaan. Sitten huomasimme ulos saakka ulottuvan jonon. Kakkuaddiktille ei juuri muuta suositusta tarvita, joten liityimme jonon päähän odottamaan sisäänpääsyä.
Myöhemmin meille selvisi, että olimme onnistuneet parkkeeraamaan Kööpenhaminan kuuluisimpaan ja vanhimpaan konditoria-kahvilaan. 1870 perustettua La Glacea pidetään kaupungin parhaimpana konditoriona ja totta tämä varmaan onkin. Kakut olivat jumalaisen hyviä. Niin hyviä, että ekstaasissa jäivät myös kuvaamatta.
Kun pääset sisälle, sinut ohjataan pöytään ja saat kakkulistan tutkailtavaksesi sekä jonotusnumeron. Kun vuoronumerosi ilmaantuu palvelutiskille, teet sinne tilauksesi ja maksat. Tarjoilijat toimittavat tilauksesi pöytääsi myöhemmin.
Myönnetään, 32 euroa kahdesta kakkupalasta ja suodatinkahvista on aika rasvainen hinta, mutta kerrankos sitä. Tarjoiltiinhan itse jauhettu kahvi toki hopeakannusta ja kunnon posliinikupeista, eikä vanhahtavassa miljöössäkään mitään vikaa ollut. Perinteissä on aina oma hohtonsa.
Ehdottomasti käymisen arvoinen. Tosin vajaan kolmenkymmenen kakun valikoima tuottaa vähän valinnan vaikeutta.
La Glace sijaitsee keskustan kävelykadun Strøgetin sivukadulla Skoubogadella.
Muutaman päivän kokemuksen perusteella tuli tunne, että voikohan Kööpenhaminassa ylipäätään pettyä ruokaan. Kerrankin tuntui, että kaikki mitä söimme oli hyvää.
Mietin myös, että onnistuukohan kaupungista löytämään ravintolaa, jonka pöydillä eivät kynttilät palaisi pitkin päivää. Että terveisiä vaan meidän turvallisuusviranomaisille. En nähnyt yhtään tulipaloa enkä vaaratilannetta siitä huolimattä, että sadat kynttilät ja kandelaaberit koristivat kahviloiden ja ravintoloiden pöytiä ja ikkunalautoja. Sitä kuuluisaa tanskalaista tunnelmahyggeilyä taas parhaimmillaan.
Samppanjaa muovimukista -blogi Facebookissa ja Instagramissa: @samppanjaa_muovimukista.