Blogiani seuranneet ovat varsin huomanneet, että olen heikkona erikoisiin majoituspaikkoihin. Silmää ja sydäntä lähellä ovat erityisesti paikat, joilla on historia takana ja tarina kerrottavana. Tällaista herkkua pääsimme nauttimaan Mäntän Klubilla.
Teimme hiljattain mukavan taidematkan Mänttään Serlachius-museoihin. Koska Pirkanmaalle tulee matkaa kotoa reilut kaksi ja puolisataa kilometriä ja perillä näkemistä on paljon, oli itsestään selvää, että yöksi jäädään.
Olin aiemmin majoittunut kaupungin toisessa kiinnostavassa hotellissa, Art Hotel Honkahovissa. Tällä reissulla halusin yöksi siihen toiseen kiinnostavaan majapaikkaan, Mäntän Klubille. Kyse on 1920 valmistuneesta Serlachius-yhtiön entisestä edustus- ja majoitusrakennuksesta. Menestyneelle paperitehtaalle tarvittiin arvoisensa tilat vieraiden kestitsemiseen.
Jo pihaan ajaessa tulee juhlallinen olo. Mahtipontinen rakennus kreikkalaisine pylväineen näyttää siltä kuin se olisi tupsahtanut ihan väärään paikkaan. Paperiteollisuuden ympärille rakentunut pieni tehdaspaikkakunta on saanut kylään keikailevan ja varakkaan pääkaupungin serkun.
Vaikuttava sisääntulo.
Lobby.
Vanha tilikirja vuodelta 1951 oli laitettu näytille.
Samppanjaa lasiin ja sukkasillaan paikkoja tutkimaan.
Joka tapauksessa rakennus on hieno. Ikävää, että sen suunnitelleet arkkitehtiveljekset kuolivat kansalaissodassa näkemättä koskaan suunnitelmaansa valmiina.
Taide ja kulttuuri olivat Serlachius suvun patruunoille suuressa merkityksessä. Mäntän Klubilla vierailivat säännöllisesti monet nimekkäät taiteilijamme, kuten Akseli Gallén-Kallela, Emil Wikström ja Wäinö Aaltonen. Esiintymislavalle ovat nousseet mm. Dallapé-orkesteri, Ella Eronen, Anita Välkki ja Laila Kinnunen. Klubin arvovieraiden joukossa nähtiin monia valtion päämiehiä ympäri maailmaa.
Arvoisensa omistuspohja Klubilla on edelleenkin. 2010 Mäntän Klubi siirtyi taidemesenaatti Kauko Sorjosen säätiön omistukseen. Myös Art Hotel Honkahovi on samaisen säätiön omistuksessa. On hienoa, että maassamme on tällaisia tahoja, jotka ottavat huolehtiakseen historiallisten arvokiinteistöjen säilyttämisen. Ravintola- ja hotellitoiminta on vuokrattu ulkopuoliselle toimijalle.
Mäntän Klubilla on ainoastaan 30 huonetta, mikä tekee siitä hyvin intiimin. Majoituimme yhdessä viidestä superior-huoneesta, joissa on oma kylpyhuone. Muissa huoneissa on kylppäri käytävällä yhteiskäytössä.
Kaikki superior-huoneet sijaitsevat rakennuksen toisessa kerroksessa, joka oli aikoinaan tarkoitettu johtokunnalle ja heidän vierailleen. Edullisemmat economy-huoneet ovat kolmannessa kerroksessa, jonne entisaikaan majoitettiin Serlachius-yhtiön naimattomat toimihenkilöt.
Huoneemme oli tilava ja retrohenkinen. Harvoinpa enää näkee ruskeita ammeita tai wc-pönttöjä. Vaikka huone ei millään tavalla ollut hieno, pikemminkin kaipasi kipeästi päivittämistä, jotain hauskaa tuossa menneiden vuosikymmenten tyylissä silti on. Harmi vaan, että huoneiden retrotyylinen sisustus ei oikein istunut rakennuksen muuhun tyyliin.
Huoneemme oli nimetty Akseli Gallén-Kallelan mukaan.
Erikoiset oleskelutilat.
Klubin juhlatilan aitiot hieman hymyilyttivät.
Lähellä Mäntän Klubia on kaunis Mäntän kirkko, joka on G. A. Serlachiuksen aikaansaama sekin.
Parasta antia Mäntän Klubilla oli ehdottomasti sen yleiset tilat ja monet kauniit yksityiskohdat. Tunnelmaa lisäsi pienen hotellin rauhallisuus. Istuimme suurimman osan illasta kahdestaan entisessä neuvotteluhuoneessa ja kuvittelimme millaista oli, kun yhtiön johtokunta kävi tärkeitä neuvotteluja ja jälkeenpäin tuprutteli paksuja sikareitaan hyvien päätösten kunniaksi. Vanhan klubin tunnelma on täällä edelleen läsnä.
Ainut ikävä puoli oli, että Mäntän Klubin ravintolapalvelut eivät olleet vielä toiminnassa. Hotellin Chaîne de Rôtisseurs kilvin varustettu ravintola avaa ovensa kesäkaudeksi vasta heinäkuun alkupuolella.
Tapasimme hotellissa parikin pariskuntaa, jotka kertoivat käyvänsä Mäntässä vuosittain ja majoittuvansa aina Mäntän Klubilla. Enkä yhtään ihmettele, onhan se kerrassaan erikoinen ja ihastuttava majapaikka. Oikeastaan sana hotelli ei edes sovi tälle rakennukselle. Enemmän tuntui siltä, että täällä ollaan klubin arvovieraina.
2-hengen superior huone aamiaisella maksoi 139 euroa.
Samppanjaa muovimukista -blogi Facebookissa ja Instagramissa: @samppanjaa_muovimukista
Paperiperkele näyttely ja huimapäinen G.A. Serlachius
Tehdastyöläisen arki vuosikymmeniä sitten avautui tämän portin takaa.
Gösta-museon uusi aika avautuu paviljonkirakennuksessa.
Joenniemen kartanon kaunein huone on minusta entinen kirjastohuone.
Schjerfbeckejä yhden huoneen verran.
Mies tutustuu taiteeseen.
Kannattaa kurkistaa myös Joenniemen kartanon kellariin. Siellä on entinen viinikellari.
Paviljongin suurin maalaus.
”Ei lähdetä vielä.”
Ravintolan tilaa hallitsee Heikki Marilan maalaus.
Syötävää taidetta lautasella.
Jälkkärin inspiraatio?
