Cartagena (merenrantakaupunki Kaakkois-Espanjassa)
Sitä saa mitä tilaa. Pyysin Tarragonan matkailutoimiston tyttöä suosittelemaan minulle Valencian eteläpuolelta kaupungin, joka edustaisi tavallista keskisuurta espanjalaista kaupunkia, jota turismi ei pahemmin pyörittelisi. Siksi tulin Cartagenaan, Murcian alueen reilun 200 000 asukkaan merenrantakaupunkiin. Bussilla tänne pääsi kätevästi Valenciasta, joten tulipa nyt sitten nähtyä se espanjalainen normikaupunki. Ollakseni ihan rehellinen, olisi voinut jäädä väliin.
Cartagena herää uuteen aamuun.
Cartagenassa on ihan viihtyisä satama-alue ja pari hyvää ostos/ravintolakatua, muutamia kauniita rakennuksia, mutta siihen se miellyttävyys minusta sitten päättyikin. Se tavallinen kaupunkiarki näyttäytyi tässä kaupungissa enempi köyhyytenä ja jonkinlaisena kurjuutena, jonka pystyi aistimaan, kun lähti kulkemaan keskustan pääkatujen ulkopuolelle. Arvelin, että työttömyys kaupungissa on aika korkeissa lukemissa, sillä jotain pystyi päättelemään työikäisestä porukasta, jota tuntui olevan joutilaana pitkin päivää runsain joukoin. Arvaukseni osui oikeaan, sillä netistä löytämäni tiedon perusteella Murcian alueen työttömyysaste on koko Euroopan 10. suurin (tilasto vuodelta 2014). Lukekaa rivien välistä loput. Kaupungissa tuntui olevan paljon katuja, joissa yksin matkaavana naisturistina en kokenut miellyttäväksi kulkea. Tuli tunne, että käsilaukkua pitää puristaa tiukemmin.
Hyvä, ettei karhu syönyt 🙂
Ai niin ja ovathan ne muinaiset roomalaiset käyneet täälläkin rakentelemassa kaikenlaista. En vain jaksa enää kovin innostua noista raunioista, joten niistä ei sen enempää.
Siellä täällä katukuvassa pilkisteli kunnostettuja art nouveau ajan koristeellisia rakennuksia. Se vain harmitti, että vieressä saattoi olla täysin purkukuntoinen rakennus, jonka loiston päivät pystyi vielä rakenteista näkemään. Harmillista, että ilmeisesti rahaa ei löydy kaikkien kaunokaisten restaurointiin.
Cartagenan läheisyydessä on Espanjan laivaston tukikohta, jonka nuoria miehiä näytti pyörivän upeissa univormuissaan ilmeisesti iltalomilla. Tämä keski-ikäinen täti-ihminen ihmetteli alkuillasta täysissä tällingeissä kadun varsilla istuskelevia naisia, ennen kuin osasi laskea yksi + yksi.
Hotelliksi valitsin ihan bussiaseman vieressä olevan Los Habaneros hotellin. Kun tähän mennessä olin ihmetellyt espanjalaisten hotellien hyvää siisteystasoa, laskettiin luokkaa tässäkin kohdin. Vaikka sainkin mukavan ison, kattoterassilla varustetun huoneen, huoneiston siisteydessä olisi ollut toivomisen varaa. Tahmaiset ja pölyiset pöydät, roskainen lattia ja kirjaimellisesti paskainen vessanpytty ottivat päähän. Jos nyt jotain positiivista nostaisi esiin, niin hotellin ravintolan menu oli ihan kelpo.
Että tällainen kokemus tällä kertaa. Tätä kaupunkia en jäänyt kaipaamaan. Seuraavaksi lähden katsomaan Espanjan suosituinta matkailunähtävyyttä.