Porot ovat eriskummallisia puolivillejä hirvieläimiä. Juoksentelevat vapaina lähes puolta Suomea Oulusta ylöspäin ja siltikin jokaisen poron omistaa joku.
Nyt on ihan pakko kirjoittaa vähän poroista. Ainakin minusta nämä pohjoisen elikot ovat aikamoisen eksoottisia ja ihmeellisiä. Kun ottaa huomioon, miten suurella alueella ne vaeltelevat pitkin Lapin erämaita, ainakin minun on vaikea käsittää miten ne saadaan koottua poroerotuksessa yhteen. Ja sitten jostain korvamerkistä kukin omistaja tuntee omat kasvattinsa.
Olin tänään pyöräilemässä Luostolla jo tutuksi tullutta reittiä Orresokan ympäri. Hotelli Luostotunturin kohdalla oli pakko vähän hieraista silmiäni. Hotellin pihan oli nimittäin kansoittanut ei bussilla tullut turistiryhmä kuten yleensä, vaan hyvän kokoinen lauma poroja.
Neljän tähden hotelli, sopii myös poroille.
Paikalle oli ilmeisesti hälyytetty paikallisen porotilan poika, joka oli pesemässä asvaltoituja reittejä poronpaskasta. Erehdyttävästi salmiakkinappuloita muistuttavat poronpapanat olivat kuorruttaneet hotellin edustaa kummasti. Kuulin, että porot yleensä hakeutuvat ylemmäs tunturiin hakemaan suojaa itikoilta, polttiaisilta, mäkäräisiltä ja paarmoilta. Täällä Luostolla nämä yksilöt ovat kuitenkin sen verran vaativampaa väkeä, että ovat valinneet sopivan paikan, mistäs muualta kuin paikkakunnan suurimman hotellin pihalta.
Turistillehan tämä eksotiikka sopi mainiosti. Kerrankin pääsi luonnontilaisia poroja tarkastelemaan ihan läheltä eikä niitä näyttänyt paljoakaan häritsevän ympärillä pyörivät kuvaajatkaan.
Urosporojen eli hirvasten suuret sarvet tekivät melkoisen vaikutuksen. En ole koskaan tiennytkään, että jokaisella porolla on noin yksilölliset sarvet. Sarvien koko, väri ja muoto näyttivät olevan hyvin erilaisia. Olipa joukossa vaalea porokin, jonka sarvet olivat poikkeuksellisesti vaaleanpunaiset.
Toisin kuin muilla hirvieläimillä, poroilla sarvet kasvavat myös naarasporoille eli vaatimille. Mielenkiintoista muuten on, että poronsarvi on maailman nopeimmin kasvavaa luuta. Kesäaikaan poron sarvet saattavat kasvaa jopa 2 cm vuorokaudessa, joten eipä ihme, että melkoinen kruunu joillakin oli kannettavanaan.
Sarvet vaihtuvat vuosittain, naarailla keväällä vasomisen jälkeen ja uroksilla syksyllä kiima-ajan päätyttyä. Sarvilla on kuulemani mukaan myös suuri merkitys poron sosiaaliseen asemaan laumassa. Tästä tulikin mieleeni, että jos maastossa löytää pudonneet poronsarvet, yltääköhän jokamiehen oikeus tähän ja saakohan nuo sarvet ottaa? Osaako kukaan sanoa?
Luulisi näillä komistuksilla olevan melkoisen korkea arvoasema.
Turkin vaihtuminen näytti joillain poroilla olevan vielä kesken. Talvikarva irtoaa kesällä suurina tuppoina ja uusi talviturkki alkaa kasvaa elokuun tietämillä. Lämpöä hyvin eristävä turkki koostuu ontoista karvoista ja sen ansiosta poro kestää pohjoisen paukkupakkasia. Meillä mökin terassipenkkiä lämmittää porontalja ja voin sanoa, ettei lämpimämpää ja miellyttävämpää alustaa voisi olla.
Hotellin pihalla makoilevassa porotokassa oli myös joitain pieniä vasoja, joilla ikää nyt heinäkuun lopussa lienee noin 2-3 kuukautta. Aika tavalla söpöjä otuksia. Luin, että emo vieroittaa vasan ennen uuden syntymää seuraavana keväänä, mutta vuotinen vasa palaa noin viikon kuluttua ja liittyy emon ja uuden vasan seuraan.
Siihen ne jäivät nämä jänkäjoonaat makoilemaan. Liekö yöpuulle siihen tunturihotellin pihaan asettuneet, sen verran nuokuksissa näytti jo moni olevan? Minä jatkoin matkaa monta porokuvaa rikkaampana.
Samppanjaa muovimukista -blogi Facebookissa ja Instagramissa: @samppanjaa_muovimukista.
