Tallinna kiinnostaa ruokakaupunkina, eikä vähiten edullisen hintatasonsa ansiosta. F-hoone, Rataskaevu 16, Salt, Kaks Kokka ym. luottomestat näyttävät keikkuvan vuosi toisensa perään edullisten ja keskihintaisten ravintoloiden kärkikastissa. Ja toki myös kymmenien bloggaajien kiinnostuksen kohteena.
Rataskaevu-kadun uusin tulokas
Uusia ravintoloita nousee Tallinnaan tiuhalla tahdilla, jos sitten samalla aiempia tuttavuuksia katoaa katukuvasta. Tällä reissullamme illastimme ehkä kaupungin uusimmassa ravintolassa. Matkailoja-blogin innoittamana varasin pöydän lauantai illalle vasta parisen kuukautta toimineeseen Tabula Rasaan.
Vanhassa kaupungissa, Small Luxury Hotels -ketjuun kuuluvan St. Petersbourg hotellin ryhteydessä, toimiva Tabula Rasa oli sisustukseltaan oikein viehättävä. Tummaa puuta, kynttilänvaloa ja kristallikruunun loistoa. Sellaista sopivaa kevyttä fiiniyttä, mutta helposti lähestyttävästi. Kokonaisuutta kevensivät humoristiset koiramaalaukset, jotka saivat väkisinkin hyvälle tuulelle. Ihastuttavat taulut, jollaiset huolisin omalle seinälleni milloin vain.
Lauantain myöhäisiltana ei tunkua näyttänyt olevan. Loppuillasta olimme ravintolan ainoat asiakkaat. Ehkä tämä kertoo siitä, miten kovaa kilpailu noilla kulmilla on.
Ravintolan ruokalista oli lupaavasti tiivis, mutta ehkä jotenkin linjaton. Menusta löytyi niin klassikkoannoksia kuten wieninleike ja sisäfilepihvi, mutta myös useampi aasialainen viritelmä.
Alkuruuan valinta oli vaikeaa, sillä kiinnostavia vaihtoehtoja oli useampikin. Siksi päädyimme gourmee lautaseen, joka tarjosi läpileikkauksen kaikista alkuruuista. Kaunis ja maistuva kokoonpano platte olikin, erityisesti rapsakat tiikeriravut ansaitsevat silkkaa suitsutusta.
Simpukan ystävinä valitsimme pääruuaksi kilon verran paikan sinisimpukoita. Kermaiset valkoviinissä keitetyt simpukat olivat saaneet lisämakua chilistä ja korianterista. Maistuvia, voin vakuuttaa. Niin hyviä, että noita olisi voinut syödä lisääkin. Kilon annos kahdelle menisi vaikka alkuruokana.
Ateria täydentyi Vana Tallinn tiramisulla. Sopivan kosteaa ja ihanan mehevää. Yhdestä annoksesta tässäkin kohtaa riitti kahdelle.
Yleensä hotellien ravintolat ovat jonkin verran kalliimpia, mutta Tabula Rasan hintatasoa voi pitää hyvin kohtuullisena. Menun kalleinkin ruoka jäi alle kahdenkympin. Mistä enää saa sisäfilepihviä tähän hintaan?
Paikka on myös oiva mesta pistäytyä drinksulle. Drinkkilista oli mielenkiintoinen ja oma baariosa löytyy ravintolan toisesta puoliskosta.
Hyvän ruuan lisäksi hyvää mieltä toi ihastuttava tarjoilija. Sen lisäksi, että tämä nuori nainen oli tarjoilijana ihan huippua, hän puhui vielä sujuvaa suomeakin. Hyvä illallinen kivaan hintaan.
Telliskiven gluteeniton
Toisen tämän reissun mukiinmenevistä ruokakokemuksista tarjosi Kalamajan Telliskiven alueelta löytyvä Kivi Paber Käärid -ravintola. Olen joskus käynyt ovella pyörähtämässä tässä ”Kivi, paperi, sakset” leikistä nimensä saaneen mestan ovella, mutta tuolloin pieni ravintola oli niin täynnä, ettei vapaata pöytää löytynyt. Nyt päiväaikaan ravintolassa oli tilaa, tosin paikka alkoi pikku hiljaa täyttymään, kun teimme lähtöä.
Kivi Paber Käärid raflan erikoisuus on täysin gluteeniton ruoka. Kellä ongelmia on tällä puolella, voi turvallisesti tilata listalta mitä vaan.
Ravintolan sisustus oli Telliskiveen sopivasti mukavan rouheinen ja pelkistetyn loft-henkinen. Niin sisustus kuin paikan tyyli yleisestikin viestivät rennosta otteesta. Meidän syödessämme baaristiskille tuli pari nuorta miestä olusille koirineen. En meinannut muistaa syödä, kun jäin seuraamaan noiden koiraystävysten ylitsepursuvia rakkaudenosoituksia toisilleen. On niin hienoa, että koirat ovat tervetulleita ravintoloihin.
Niin, mitä sitten söimme. Alkuruuaksi jaoimme raikkaan mozzarellasalaatin. Annos oli maukas: kunnon buffalamozzarellaa ja tosi hyvää paikan omaa pestoa. Tuore ananas annoksessa toi joukkoon sopivasti makeutta.
Pääruuaksi mies otti tartarpihvin terveellisten ranskiksien kanssa (voivatko ranskalaiset koskaan olla terveellisiä?) ja minä söin kermaista lohi-katkarapurisottoa. Hyviä molemmat, tosin omaan annokseeni olisin kaivannut himpun makua lisää.
Hintatasoa tässäkin ravintolassa voi pitää edullisena. Pari reilua lasillista punaviiniä ja ruuat kustansivat noin neljänkympin verran. Perusvarmaa hyvistä raaka-aineista tehtyä ruokaa, vaikka ei nyt mitään tajunnan räjäyttävää makuiloittelua tarjonnutkaan.
Rento mesta, joka ruuan lisäksi tarjoilee musiikki-iltoja. Olutlistalla oli muuten sen verran pituutta, että oluenystävälle myös vahva suositus.
Seuraa blogia myös Facebookissa ja Instagramissa: @samppanjaa_muovimukista.