Uuden kodin sisustusjuttuja ja amatöörisisustajan oivalluksia

Vaikka korona on tuonut mukanaan kaikkea ikävää, yhdestä asiasta olen äärimmäisen iloinen ja onnellinen. En tiedä olisiko meillä tällä hetkellä uutta kotiamme ilman koronaa.

Korona toimitti meidät keväällä ennen aikojaan pois Espanjasta ja jumitti elinpiirin normaalia ahtaammalle. En muista koska viimeksi olisimme viettäneet niin paljon aikaa kotona ja vielä kaiken lisäksi yhdessä.

Lisääntynyt vapaa-aika, elämän keskittyminen kotiympyröihin ja yltiöpäiseksi kohonnut mökkikuume saivat meidät tarkastelemaan asumistamme uudella tavalla. Vaikka periaatteessa olimme ihan tyytyväisiä sen hetkiseen asuntoomme, silti mieltä kaihersi mahdollisuus kokea asumisen saralla jotain uutta. Koronan myötä kodin merkitys nousi entistä suuremmaksi.

Vuokramökkimme kautta Saimaa-rakkaus oli roihahtanut parin viime vuoden aikana huippuunsa ja muutenkin mahdollisuus viettää enemmän aikaa luonnon keskellä tuntui hyvältä ajatukselta. Pikku hiljaa meille alkoi kypsyä ajatus mökin ja vakituisen asunnon yhdistämisestä.

Olemme muuttaneet ja vaihtaneet asumismuotoamme elämämme aikana melko useasti. Koettua on tullut kerrostaloasuminen useaan otteeseen, rintamamiestalo, hirsitalo maalla ja viimeisimpänä rivitalo. Meille ei ole koskaan ollut vaikeaa vaihtaa kotia tai asuinpaikkaa, joten melko impulsiivisesti pystyimme nytkin tekemään muuttopäätöksen heti kun sopiva kohde tuli eteen.

Niin siinä sitten kävi, että loppusyksystä löysimme itsemme puutalosta Saimaan rannalta. Samalla meistä tuli maalaisia, pienen savolaisen kunnan vakituisia asukkaita.

Olin aina haaveillut suuresta yhteisestä keittiö-olohuonetilasta, jossa olisi katto korkealla ja suuret ikkunat luontoon. Yli kolmen metrin korkeuteen ylettyvä ikkunaseinä ja sieltä valtoimenaan tulviva valo teki meihin niin suuren vaikutuksen, että emme oikeastaan tutkineet uudesta talostamme juuri mitään muuta. Tämä oli se koti, jonka halusimme.

Jälkeenpäin käväisi mielessä, että olisikohan pitänyt tarkastaa vähän rakenteita tai jotain muuta ”vähemmän mielenkiintoista”. Tällä kertaa sydän vei meitä täysillä ja hyvä niin. Uskon itse vahvasti siihen, että joskus asioita kannattaa tehdä enemmän tunteella kuin järjellä. Silloin ehkä löytää enemmin sitä, millä on merkitystä.

Pääosin uusi kotimme oli melko hyvässä kunnossa. Maalasimme vähän pintoja, vaihdoimme tapetteja mieleisiksi ja parantelimme käytännön toimivuutta mm. uusimalla kylppärin ja vessan kalusteita.

Pehmeitä asioita olla pitää.

Uuden kodin sisustaminen on ollut huisin mukavaa. Onpahan saanut tässä koronatylsyydessä uutta mietittävää. Tosin minusta nyt muutenkin on aina kiva suunnitella kaikenlaisia asioita, etenkin niitä, jotka liittyvät visuaalisiin juttuihin.

Lähdimme siitä, että entiset hyväkuntoiset huonekalut saivat kelvata. Ainut, mitä hankimme uuteen kotiimme oli ruokapöytäryhmä, sekin käytettynä, sekä lisävaatekaappi ja muutama uusi matto. Turhaa tavaraa pyrittiin karsimaan ja saamaan sisustuksesta selkeää ja yhdenmukaista.

Nahkahuonekalut tuntuivat hieman kylmiltä koivuviiluisten seinien, mäntypaneelikaton ja metsämaisemien yhteydessä. Pyrin lisäämään kodikkuutta kaikella pehmeällä, kuten lampaantaljoilla, sohvatyynyillä, villahuovilla ja pehmeillä matoilla.

Olohuoneeseen toin luonnonläheisyyttä bambulyhdyillä ja -koreilla, viherkasveilla, heinillä sekä juuttimatolla. Tänne luonnon keskelle kaikki luonnonläheiset materiaalit sopivat mainiosti.

Huomasin miten erilaista on sisustaa korkeaa ja avaraa tilaa verrattuna vaikkapa tavalliseen kerros- tai rivitalon pieneen olohuoneeseen. Hankkimani viherkasvit olisivat saaneet olla paljon kookkaampia. Vaikka olin ostavinani vähän isommat kasvit, silti ne tuntuivat häviävän korkean huoneen nurkkaan. Onneksi ajan kanssa kasvavat, toivottavasti.

Lempipaikka.Häivähdys boho-tyyliä.Sama muotokieli toimii.

Matoissa mielestäni onnistuin. Koska huonetila on suuri ja lattiapintaa paljon, matoilta tarvitaan kokoa. Keittiön ja olohuoneen lattiapinta on myös kokonaisuudessaan kaakelia, joka tuntuu jalan alla miellyttävämmältä ja näyttää kodikkaammalta matoilla peitettynä.

Olohuoneeseen onnistuin löytämään kudotun villamaton koossa 200×290 cm, mikä juuri ja juuri riitti. Paksu matto toimii hyvin myös korkean huonetilan äänieristeenä. Keittiöön sen sijaan teetätin mittatilausmaton, sillä halusin mattoon sekä pituutta että leveyttä enemmän kuin valmismatoissa oli saatavana.

Huonekalumme pääsivät nyt selvästi entistä enemmän oikeuksiinsa, koska kukin kaluste sai riittävästi tilaa ympärilleen. Selväksi lempipaikaksemme tuli punainen lepotuoli, joka asetettiin takan viereen ikkunaan päin niin, että siitä pystyy hyvin tarkkailemaan maisemaa.

Onnistuneina ostoksina pidän myös keittiön pöydän yläpuolelle tilaamiani valaisimia. Halusin niiden materiaalin olevan puuta, joka sopisi seinien puupintaan ja bambua olevaan pöytäryhmään. Löysin verkkokaupasta kotimaiset käsityönä tehdyt Omppurinteen Harmonia-valaisimet, jotka on valmistettu koivuvanerista.

Mattojen pitää olla tarpeeksi suuria.

Pähkäilin kauan tapettien kanssa. Halusin niihin jotain luontoon liittyvää aihepiiriä. Työhuone puhkesi kukkaan Spring Garden -tapetilla. Makuuhuone sen sijaan täyttyi linnunlaulusta Midbecin Morgongåva tapetilla. Tästä tapetista pidän erityisesti. Sen ansiosta makuuhuone sai lämminhenkisen tunnelman.

Jos matot ovat sisustuksessa usein haasteellisia, niin ovat verhotkin. En halunnut missään nimessä, että isoja ikkunoita peitetään verhoilla, vaikka jonkinlaista aurinkosuojaa etelän suuntaan oleville ikkunoille tarvitaankin. Teetätimme korkeisiin ikkunoihin läpikuultavasta kankaasta olevat rullaverhot, joita ei juuri erota, kun ne näin talviaikaan ovat rullalla yläkarmissa. Pienempien huoneiden ikkunoihin hankimme mittoihin tehdyt vaaleanruskeat sälekaihtimet.

Tunnelmaa tapeteilla ja luonnonläheisillä väreillä.Muutama iältään vanha huonekalu ja esine sopivat hyvin joukkoon.

Pientä loppuhiomista vielä tarvitaan. Kaipaisin eteiseen jonkinlaista penkkiä ja olohuoneessa olisi sopiva tila kevyelle lipastolle tai hyllykölle. Meillä on vielä laatikossa purkamatta kokoelma pieniä patsaita, jotka olemme ostaneet matkamuistoina eri puolilta maailmaa. Niille en toistaiseksi ole keksinyt paikkaa. Emme haluaisi enempää reiittää kauniita koivuviiluseiniä, joten seinähyllyt eivät tule kyseeseen.

Olohuonekin kaipaisi ehkä lisävalaistusta, mutta millä tavoin toteutettuna, sitä vielä mietin. Ensi kesälle jää myös pienen pihan ja terassien laitto. Miehen kanssa käydään kädenvääntöä mm. siitä tuleeko palju vai ei.

Joka tapauksessa olemme kaikin puolin tyytyväisiä uuteen kotiimme. Mies vähän valittaa, ettei hän saanut sellaista keittiötä, josta unelmoi. Kotichef joutui nyt tyytymään kuulema riisuttuun versioon, mutta tämä kaikki on ehkä parasta, mitä meidän budjetilla sai.

Nyt passaa kotoilla. Täällä metsän keskellä ei korona luuraa.

Samppanjaa muovimukista -blogi Facebookissa ja Instagramissa: @samppanjaa_muovimukista