Valencia haastaa Barcelonan

Valencia, Espanja (maan kolmenneksi suurin kaupunki itärannikolla)

Ensimmäisen kerran kolme viikkoa kestäneen matkani aikana tuli vähän orpo olo. Seisoin matkatavaroideni kanssa jossain Valencian vanhan kaupungin pikkukujalla. Olin varannut edellisenä iltana majoituksen pienestä huoneistohotellista. Taksi ei meinannut ensin löytää perille, pari kertaa pysähdyttiin tietä kysymään. Sitten kuski oli sitä mieltä, että oikeassa osoitteessa oltiin ja nosti matkalaukkuni takaboksista kadulle. Siete euros, por favore ja ajoi pois.

Puristin kädessäni osoitetta Carrer Almirante 3 puerta 2. Katukyltissä luki Carrer Almirall. Eipä ollut mitään tietoa olinko ollenkaan oikeassa osoitteessa. Numeron 3 kohdalla oli suuri ruskea tammiovi, mutta ei minkäänlaista mainintaa hotellista. Oven vieressä oli summeri, joten soitin sitä. Ei vastausta. Samassa viereisen baarin ovi aukesi ja minua kohden kiiruhti iloinen mies, joka pahoitteli, että on myöhässä. Luojan kiitos, oikeassa paikassa oltiin.

Tämän oven takana majapaikkani sijaitsi.

Tarragonan matkailutoimiston tyttö oli oikeassa. Jos pidin Barcelonasta, pitäisin melko varmasti myös Valenciasta. Valencia osoittautui palmujen, puistojen ja aukioiden kaupungiksi, jossa vanhojen kauniiden rakennusten rinnalla sai äimistellä modernia, suorastaan ällistyttävää arkkitehtuuria. 800 000 asukkaan kaupungin vilkas katukuva antoi viitteitä suurkaupungista ja ihmettelin kuinka paljon turistejakin vielä näin myöhäissyksyllä kaupungissa oli.

Vaikka Valencia on jäänyt tunnettavuudessaan Barcelonan ja Madridin varjoon, yltää se tarjonnassaan näiden kahden suurkaupungin rinnalle häpeilemättä. Paljon nähtävää, hyvä tunnelma, monipuolista ravintolatarjontaa, kauniita rakennuksia, mielenkiintoinen vanha kaupunki, miellyttävä ilmasto ja edullinen hintataso. Mitäpä sitä matkailija enää muuta voisi vaatia.

Ehkä ainut negatiivinen asia on meren sijainti. Jos miettii, kuinka keskeisellä paikalla meri on Barcelonassa ja osa kaupunkikuvaa, Valenciassa ei juuri muista, että ollaan meren äärellä. Lähimmille rannoille on matkaa ydinkeskustasta reilu parisen kilometriä.

Kaupunki palmujen varjossa.Mitähän näillä puilla mahtaa olla ikää?

Niin ihana kuin Valencian vanha kaupunki onkin, oli se minulle suuntahäiriöiselle välillä lähes painajainen. Vaikka majapaikkani oli lähellä hyvää maamerkkiä katedraalia, olin aina vähän epätietoinen siitä, löydänkö takaisin kämpälleni. Suunnistamista ei yhtään helpottanut, että Valencia osoittautui aukioiden luvatuksi kaupungiksi, aukioita tässä kaupungissa on sadoittain.

Suuntavammaiselle ja maastosokealle, nämä aukiot kuppiloineen saivat paikat näyttämään samanlaisilta ja hankaloittivat entisestään navikointia. Vähän itseäni hymyilytti se, että olin mistä päin tahansa tulossa, minun oli aina pakko mennä ensin katedraalin etuosaan, kiertää se vastapäivään taakse ja sitten osasin reitin majapaikkaani. Mitä muutamasta lisämetristä, kunhan perille pääsi.

Kaupungin ehkä tärkein nähtävyys on Ciudad de las artes y las ciencias (City of arts and sciences). Tämä modernin arkkitehtuurin huikea taidonnäyte on valtaisi rakennuskompleksi, joka käsittää mm. Euroopan suurimman merimaailman ja planetaarion, baletti- ja konserttitalon, tiedemuseon, IMAX-elokuvateatterin ja puistoreitin.

Koko alue on rakennettu entisen Turia-joen pohjalle. Itä-länsisuunnassa kaupungin halkaiseva Turia-joki aiheutti Valenciaan suuren tulvan vuonna 1956, missä kuoli yli 80 ihmistä ja mikä tuhosi mm. valtaisan osan vanhaa kaupunkia. Tämän vuoksi joen kulkua muutettiin uuteen uomaan ja sen pohja kuivatettiin. Vanhan joen noin 9 km pitkä kaistale on nykyisin pääosin puistoaluetta, mikä antaa kaupungille mukavasti vihreää ilmettä.

Avaruusasema Alfa kutsuu…

Valenciasta löysin kaksi tähän mennessä kauneinta kauppahallia missä olen koskaan käynyt. Rakastan nimittäin vanhoja kauppahalleja ja niiden sykkivää paikalliselämää, tosin sitä ruokatarjontaakin :). Missä päin maailmaa olenkin, jossain paikallisessa kauppahallissa on ehdottomasti käytävä.

Valencian Mercado Central oli oikea vanhan ajan vilkas ja runsas kauppahalli. Ja kauppahallirakennus oli niin jumalaisen kaunis, että sai minut huokailemaan. Toinen ehdottomasti käymisen arvoinen paikka on Mercado Colón, jossa vanha ilmava kauppahalli oli saanut uuden elämän trendikkäänä kahviloiden ja ravintoloiden keskittymänä.

Mercado ColónMercado Central

Hyvä tapa tutustua Valenciaan on käyttää kaupungin turistibusseja. Busseilla pääsee keskeisimpien nähtävyyksien viereen ja matkaa voi jatkaa taas busseilla oman aikataulunsa mukaan. Bussit ajavat noin 20 minuutin välein kahta eri reittiä, joilla sai mielestäni aika hyvän kuvan kaupungista. 24 tunnin lippu maksoi 17 euroa ja 48 tunnin lippu 19 euroa.

Kävin kaupungin päätaidemuseossa Museo de bellas artesissa, mikä nyt oli vähän pettymys suppean (lähinnä kirkkotaiteeseen) keskittyvän kokoelmansa ansiosta. Sisäänpääsy oli ilmainen. Parempaa tarjontaa kohtasi taidemuseon ravintolassa, jossa 12 euron hintainen menu oli hintansa väärti.

Yövyin muuten hotelli B&B Almirante nimisessä kuuden huoneen huoneistohotellissa. Erinomaista vastinetta rahalle, sillä rauhalliset huoneet sijaitsivat vanhassa rakennuksessa, mutta olivat täysin remontoituja. Sain viime hetken tarjouksen ja maksoin huoneesta 45 euroa/vrk. Huoneissa oli kivoja yksityiskohtia, kuten puulattia ja vanhat ovet. Sijainti oli erinomainen vanhan kaupungin ytimessä ja pitkästä aikaa oli mukava nukkua kunnon sängyssä. Viihtyisä huone kaiken kaikkiaan, tosin päivän valoa huoneeseen ylsi turhan vähän.

Mukavaa välillä pysähtyä muutamalle tapakselle. Ja paikoistahan ei tässä kaupungissa ollut pulaa.
Seuraavaksi jatkan matkaa vajaa 300 km etelään, rannikkokaupunkiin, josta en itseasiassa tiedä yhtään mitään. Tähän päädyin pelkästään Tarragonan matkailutoimiston mukavan tytön suosituksesta.