Matkoilla sattuu ja tapahtuu. Onneksi yleensä niitä hyviä juttuja, mutta joskus sitä matkustavaista koetellaan. Kun ensimmäisen kerran tulin matkalla ryöstetyksi, jäi siitä pitkäksi aikaa ikävä fiilis. Ensiksi puski päälle suunnaton kiukku ja raivo, sitten iski harmitus menetetyistä rahoista & tavaroista ja kolmanneksi tuli hetkellinen inho koko matkakohdetta kohtaan. Tässä tuo klassinen varkaus lyhykäisyydessään. Toivottavasti osaatte lukea merkkejä minua paremmin ja olla varovaisempia.
Olin aiemmin vakaasti sitä mieltä, että matkoilla ryöstöjen kohteiksi joutuvat vain jotkut muut. Ne muut ovat tyhmiä turisteja, jotka kulkevat käsilaukku levällään tai rahapussi takataskussa. Tai niitä, jotka äimistelevät nähtävyyksiä tunnistettava turistin leima otsassa ja unohtavat matkaekstaasissa huolehtia tavaroistaan. Luokittelin itseni kokeneiden matkailijoiden exclusive-luokkaan, joka tunnistaa hyvissä ajoin kaikki huijauskeinot ja pystyy pitämään maallisen omaisuutensa pitkäkyntisten ulottumattomissa. Kunnes tulin ensimmäisen kerran ryöstetyksi…
Olin ystäväni kanssa Barcelonan lähellä suositussa turistikohteessa Montserratin luostarialueella. Jonotimme melkoisessa ruuhkassa kahvilan kassalla maksaaksemme ostoksemme. Meidän eteemme tunki mieshenkilö, joka käytännössä tuli iholle eli sulloi itseään epämiellyttävästi lähellemme, suorastaan kiinni meihin. Näin jälkeen päin on helppo sanoa, mutta olisihan pitänyt jo tuolloin hälytyskellojen soida.
Kiinnitimme huomion muutenkin miehen outoon käyttäytymiseen. Lasivitriinissä vieressämme oli hedelmiä, leivonnaisia ja muita elintarvikkeita, joita tämä rähmäkäpälä härskisti kosketteli ja sorkki sormillaan. Tokaisin ystävällenikin, että katso miten tajuttomasti tuo tyyppi kähmii noita tuotteita. Kuten arvaattekin, mitään hän ei ostanut, vaan hetken päästä otti pitkät.
Kun vuoroni tuli maksaa, sydämeni teki kuperkeikan. Olallani roikkuvan laukun vetoketju oli auki ja rahapussi tipotiessään. Onneksi käteistä pussissa ei ollut kovinkaan paljoa, mutta samalla meni pari luottokorttia ja ajokorttini. Ääni vapisten sitten aloin soittelemaan luottokorttien kuoletuksia. Paska juttu, mutta oppia ikä kaikki. Muistanpahan jatkossa olla entistä tilannetajuisempi.
Tässä muutama käytännön vinkki, joilla toivottavasti estät varkauden omalla kohdallasi tai helpotat tilannetta, jos näin ikävästi pääsee käymään.
- Käytä pitkähihnaista käsilaukkua, jonka saat ripustettua olan yli. Mieluiten sellainen laukku, jonka sisältöön ei pääse helposti esimerkiksi vain vetoketjun avaamalla. Pidä laukku AINA itsesi etupuolella.
- Pidä vain pieni määrä käteistä mukanasi tai sitten niin, etteivät kaikki rahat ja luottokortit ole yhdessä pussissa. Laita lompakkosi laukun pohjalle. Itselläni lompakko sijaitsi laukussa niin, että sen huomasi heti kun laukun vetoketjun aukaisi.
- Tallenna puhelimeesi kaikkien luottokorttiesi sulkupalvelujen numerot. Tässä olin itse onneksi ollut kaukoviisas. Siinä vaiheessa kun huomaa tulleensa käännetyksi, ajatus ei juokse ihan parhaalla mahdollisella tavalla. Tärkeää on kuitenkin, että saat kuoletettua luottokorttisi mahdollisimman nopeasti.
- Tallenna myös oman vakuutusyhtiösi numero ja tee sinne välittömästi varkausilmoitus. Omasta vakuutusyhtiöstäni sain ohjeen mennä Barcelonan poliisilaitokselle tekemään rikosilmoitus ja hankkimaan vakuutusyhtiötä varten tapauksesta todistus. Iloinen yllätys oli, että vakuutusyhtiö korvasi niin lompakkoni kuin käteisen rahan (yläraja 200 euroa).
Vaikka silloin sapetti, Barcelonaa ja sen lähiympäristöä rakastan edelleen. Pakko hyväksyä, että joskus vaan sattuu ikäviä asioita, matkoillakin. Turvallista matkaa!
Montserrat on ehdottomasti käymisen arvoinen paikka. Käynti onnistuu vaikka päiväretkenä Barcelonasta.