Syvänsininen taivas, auringossa kimalteleva turkoosi meri ja tunne, että maailmassa on kaikki hyvin. Varmasti sellaista lomafiilistä, jota suurin osa rakastaa. Minä vain olin väärässä paikassa.
Kun saa halvat lennot, sitä saattaa innostua matkakohteesta, mitä ei muuten tulisi ajatelleeksi. Tai oikeastaan alunperin innoittajana toimi ystäväpariskunta, joka kertoi varanneensa matkan Kreikan saarelle Karpathokselle. Innostuin itsekin kohteesta ja lähdin tutkailemaan matkatarjontaa. Mahdollisuus matkaseuraan tuntuu tässä elämänvaiheessa aina tervetulleelta.
Oli kulunut vuosikymmeniä siitä, kun olin viimeksi käynyt Kreikassa, joten ajatus paluusta Zorbas-tunnelmiin tuntui hyvältä. Pieni saari jossain Kreetan ja Rhodoksen välimaastossa kuulosti kiehtovalta.
Ostin matkanjärjestäjältä vain pelkät lennot ja varasin majoituksen erikseen Booking.comista. 175 euroa meno-paluulennosta laukkuineen tuntui varsin kohtuulliselta. Hyvätasoisesta keskustan huoneistohotellista maksoin 85 euroa vuorokaudelta, joten viikon matkapaketin sain rakennettua melko edullisesti. Hotellin vuorokausihinta olisi ollut sama, vaikka huoneessa olisi ollut toinenkin. Yksin matkaava saa pulittaa matkoistaan aina enemmän, mutta tämän kanssa on nyt vaan elettävä.
Karpathosta mainostetaan kauniina ja rauhallisena rantakohteena. Sitä se onkin ja erityisen mieluinen varmasti niille, jotka rakastavat rantaelämää. Reilun 6000 asukkaan saarella on pieniä rantapoukamia vähän kaikkialla. Ja mikäli lähiranta kyllästyttää, paikallisbusseilla pääsee saaren pääkaupungista Pigadiasta aamuvuoroilla saaren muille rannoille ja iltavuoroilla takaisin.
Sininen taivas heijasti meren kauniin turkoosina. Erityisen kauniilta näyttivät pienet, syrjäiset poukamat, joissa meri välkehti lähes smaragdinvihreänä. Vesi oli ihmeen kirkasta ja miellyttävän uimalämpöistä. Rantalomailijalle Karpathos on varmasti ihan hyvä valinta, mutta mikäli et innostu rantaelämästä, paikka saattaa käydä tylsäksi niin kuin minulle kävi.
Itse majoituin juuri tuossa saaren suurimmassa kaupungissa, jossa asustaa vajaa kolmasosa saaren asukkaista. Jotenkin kuvittelin Pigadiaa hieman suuremmaksi paikaksi, mutta aika nopeasti tajusin, että muutamalle kadulle keskittyvä elämä on äkkiä nähty. Parin kadun verran ravintoloita, välissä matkamuistokauppoja, hotellien reunustama ranta-alue ja satama, siinäpä oikeastaan kaikki merkittävä.
Vuosien varrella olen muuttunut matkailijana aika paljon. Jos nuorempana jaksoin palvoa aurinkoa, nykyisin en pysty makaamaan rannalla juuri lainkaan. Hämmästyin myös sitä kuinka heikkoa hellekestävyyteni onkaan. Kuvittelin käveleväni pitkiä matkoja, mutta yli kolmenkymmenen asteen lämpötilassa jaksoin hakeutua vain tavernan varjoisimpaan pöytään. Tai sitten vain nautin ketarat ojossa majapaikkani ilmastoidusta huoneesta.
Tutkailin myös bussilla matkustamisen mahdollisuuksia lähikyliin. Päivässä oli vain kaksi vuoroa, toinen aamulla ja toinen illalla, joten kylässä olisi pitänyt viettää koko päivä. Kahdeksan tuntia paahtavassa kuumuudessa paikassa, jossa ei ollut kuulemani mukaan oikein mitään nähtävää, tuntui liialta. Tästä syystä hyllytin pari lähikylää, joissa alunperin ajattelin käydä.
Sen sijaan matkasin bussilla hieman kauempana sijaitsevaan vuoristokylään, Olympokseen. Tämä kylä oli minusta parasta Karpathosta, vaikka luinkin hieman ristiriitaisia tunnelmia turistirysän maineeseen nousseesta kylästä.
Käsityöperinteestään kuuluisa kylä oli hyvin kuvauksellinen ja sijainti vuoren rinteellä mitä upein. Olympoksella kannattaa ehdottomasti käydä. Kirjoittelen tästä ja toisesta kivasta käyntikohteesta, lähisaari Kasoksesta, oman juttunsa.
Entäpä sitten ruoka, minulle se on ainakin yksi matkojen merkittävimpiä asioita. Vaikka luinkin monia kehuja Pigadian ravintoloista, valitettavasti parhaat ateriat matkaviikon aikana söin kaupungin ulkopuolella. Suositus Amoopin rannalla olevalle Calypso ravintolalle. Söin täällä varmaan elämäni parhaat mustekalarenkaat.
Pigadiassa oli nähtävissä turismin lieveilmiö ravintoloihin: maksimoidaan hinta, mutta minimoidaan laatu. Vastaan tuli liian paljon annoksia, joissa ei ollut edes yritystä.
Vaikka Karpathos ei ollut itselleni mikään nappivalinta, en voi sanoa, että se huonokaan olisi ollut. Ei vaan minulle se sopivin.
Kaikesta huolimatta oli kiva käydä pitkästä aikaa Kreikassa, sillä jotain erityistä viehättävyyttä kreikkalaisuudessa on. Ymmärrän hyvin, miksi niin moni on tälle maalle sydämensä menettänyt. Maisema on karun kaunista, ihmiset erityisesti turistikeskittymien ulkopuolella äärimmäisen ystävällisiä ja elämänmeno kadehdittavan leppoisaa. Täydellisiä aineksia onnistuneeseen lomaan.