Ensimmäinen leskikuukausi on ollut monella tavoin yksinelämisen opettelua. Enpä ole aiemmin tullut ajatelleeksi, miten pariskuntakeskeinen yhteiskuntamme onkaan.
Surun keskellä olen yrittänyt rakentaa uudenlaista arkea ja pyrkinyt tekemään päivistä edes jollain lailla siedettäviä. Toistaiseksi päivärytmi on pahasti hakusessa. Huomaan hipsuttelevani vielä iltapäivällä aamutakissa saamatta mitään aikaiseksi. Pitäisi laittaa ruokaa, lähteä lenkille, siivota kotia tai mennä kauppaan. Kaikki tuntuu vain liian ylivoimaiselta.
Hankalalta ja turhauttavalta tuntuu myös ruuanlaitto vain itselle. Tarvitsisin nyt jonkun Kape Aihisen keittiööni kertomaan, miten kokata helposti vain yhdelle. Syön aivan liikaa valmisruokia. Jos ei ruuanlaitto ole ennenkään ollut lempipuuhiani, nyt kaikkein vähiten. Yksinsyöminen on sitäpaitsi äärimmäisen tylsää.
Olen ihmetellyt sitä, miksi niin usein olen ärsyyntynyt. Tuntuu siltä, että ihmiset ympärilläni vatvovat täysin mitättömiä asioita tai laukovat omasta mielestäni tahdittomia kommentteja, jotka ärsyttävät. Ja sitten harmittaa, kun tulee sanottua turhan napakasti takaisin.
Leskeys on tehnyt minusta selvästi mielensäpahoittajan. Mieli on herkillä ja se nöksähtää helposti. Pitäisi muistaa, että vaikka itse on kohdannut elämänsä suurimman menetyksen ja elää syvintä suruaan, muut ympärillä jatkavat tavallista arkeaan tavallisine ongelmineen.
On helppoa sääliä itseään, mutta siinä piilee vaara. Itsesääliin voi helposti jäädä rypemään. Täytyy toivoa, että mieliala tasoittuu ajan kanssa. Vihaisen lesken identiteetti ei oikein tunnu omalta.
Uusi leski joutuu muutenkin hakemaan paikkaansa suhteessa lähipiiriin ja ystäviin. Ennen olit puolisosi kanssa me, nyt minä. Halusit tai et, jotain kanssakäymisen dynamiikassa on muuttunut. Joudun henkisesti tsemppaamaan itseäni sen suhteen, etten kokisi itseäni muiden seurassa puolikkaaksi tai ulkopuoliseksi.
Riskinsä on myös menneeseen ripustautumisessa. Niin lohdutonta kuin onkin, pakko on hyväksyä, että entinen elämä on mennyttä ja siitä jäljellä ovat vain muistot. Mutta ne aion kyllä kuljettaa mukanani lopun ikääni.
Matkustaminen oli meille miehen kanssa niin elämän sokeri kuin suola ja monien hienojen muistojen runsaudensarvi. Yksi suurimmista yhteisistä toiveistamme oli viettää talvet etelässä ja kesät Saimaalla.
Odotimme innolla yhteisiä eläkevuosia, jolloin aikaa matkailulle olisi vapautunut entistä enemmän. Elämä kuitenkin puuttui peliin, eikä niitä yhteisiä eläkevuosia koskaan tullut. Matkustamaan tulen varmasti jatkossakin niin paljon kuin talous antaa myöten ja vaikka yksin, jos matkaseuraa ei ole tarjolla.
Tutkailin hiljattain erään matkanjärjestäjän hotellitarjontaa kohteeseen, josta olin kiinnostunut. Silmiini osui teksti ”tämä tasokas hotelli on loistovalinta pariskunnille”. Ai, heillekö vain? No, huoneen sai kyllä yhdelle, mutta aika rasvaiseen lisähintaan.
Löysin myös mielenkiintoisen risteilyvaihtoehdon, mutta ongelmaksi koitui, ettei matkaa oltu hinnoiteltu lainkaan yhdelle. Soitto matkatoimistoon vahvisti, että laivalla on hyttejä rajoitetusti ja ne myydään vain kahdelle. Tosin asiakaspalvelija lupasi halutessani selvittää, mitä matka maksaisi yhdelle, mutta epäili sen tulevan tässä tapauksessa aika korkeaksi. Laivan ”intiimiä tunnelmaa” ei selvästi oltu ajateltu yksin matkaaville.
Tervetuloa sinkkuna pariskuntien maailmaan! Jokainen parisuhteessa elänyt ei ehkä ole tullut ajatelleeksi, mutta jo ihan arkielämässä pariskunnat kokoontuvat yhteen yleensä toisten pariskuntien kanssa. Itse jännitän, että kutsutaankohan minua ”yksinäistä vihaista leskeä” enää jatkossa pippaloihin, joihin menimme aiemmin yhdessä.
Joka päivä tulee eteen asioita, jotka leskeys on pannut kokonaan uusiksi tai joihin se ainakin jollain tasolla vaikuttaa. Menossa on elämäni laajin muutos, joka vaatii tajuttoman määrän sopeutumista, rohkeutta ja uuden opettelua. Tässä prosessissa olen vasta ihan alkumetreillä mieli täynnä pelkoa ja epävarmuutta, enkä aina oikein edes tiedä kuka minä nyt olen puhumattakaan siitä, että tietäisin, miten tulee toimia.
Toistaiseksi antakaa anteeksi vihaiselle leskelle. Tämä leski on juuri nyt vain kovin eksyksissä.