Category:

Ahvenanmaa

AhvenanmaaRisteilytRuotsi

Finnlinesin uusilla laivoilla seilataan tyylillä

by Annemaria

Itämeren kaunein saaristo ja uusi hulppea laiva. Siinäpä yhdistelmä, joka täytyy ehdottomasti kokea. Syyskuun alussa aloittaa Finnlinesin Ahvenanmaa-Ruotsi -reitillä ensimmäinen kahdesta uudesta aluksesta. Matkustajille on luvassa ihan poikkeuksellisia juttuja.

Lehdistömatka, jonka tarjosi Finnlines ja Visit Åland.

Finnlinesin rahti- ja matkustajalaivojen yhdistelmälaivat ovat aina olleet minulle kovin mieluisia. Ne ovat tarjonneet kiireettömän matkustustavan, jossa pääpaino on merimatkassa.

Merellisiä nautintoja on luvassa nyt aiempaa enemmän. Finnlines satsaa entistä enemmän matkustajaliikenteeseen ja tuo Ruotsin reitille kaksi uutta alusta, jotka tuplaavat matkustajakapasiteetin.

Finnlines-varustamo on tunnettu ehkä eniten rahtiliikenteestään, eikä ihme. Peräti 70 % Suomeen tulevista tuoretuotteista kulkee Finnlinesin kautta. Rahtiliikenteen merkityksestä antaa jotain kuvaa rahtikannen pituus. Ruotsin reitin laivoilla rahtikaistaa on 4,2 km, uusilla laivoilla peräti 5,2 km.

Finnlinesin laivat ovat ihanteellisia kaltaiselleni matkaajalle, joka ei niinkään kaipaa mahtipontisia jättialuksia tai bilelaivoja. Rakastan itse rauhallista ja joutilasta matkantekoa ja juuri siksi olen niin ihastunut risteilemään näillä laivoilla. Täällä ei törmää discopalloon eikä näyttäviin showesityksiin. Täällä ollaan aidosti merellä.

Näissä maisemissa kummasti rentoutuu.
Kapealla saaristoreitillä osaavissa käsissä.
Sinisissä tunnelmissa m/s Europalink -aluksella.

Risteily läpi Itämeren kauneimman saariston

Osallistuin hiljattain Finnlinesin ja Visit Ålandin järjestämälle Ahvenanmaan matkalle. Nousimme laivaan Naantalista, seilasimme läpi upean saariston ja vajaassa viidessä tunnissa olimme Ahvenanmaan Långnäsissa. Kapeassa saaristossa ei voida ajaa kahva pohjassa kuten avomerellä, mikä on juuri tämän reitin parhautta. Näitä maisemia ei väsy katselemaan. Laiva jatkoi matkaa Ruotsin Kapellskäriin.

Vielä tällä hetkellä matkustajat tarvitsevat laivaan noustakseen jonkin kulkuvälineen, kuten auton, moottoripyörän tai polkupyörän. Syyskuusta alkaen tämän reitin laivoihin pääsee myös jalkapatikassa.

Kesäkuukausien ajan tämän reitin laivamatkat hinnoitellaan pakettihinnalla niin, että siihen sisältyvät matkustajat, kulkuneuvo, ateriat laivan buffet-pöydästä ja yöreitillä myös hytti.

Minusta hinnoittelu on hyvin maltillista. Kaksi henkeä, auto ja ruuat matkaavat Ahvenanmaalle edullisimmillaan alle 80 eurolla. Ruotsiinkin pääsee halvimmillaan reilulla satasella. Ja jos varaa meno- ja paluumatkan samalla kertaa, paluumatkasta saa alennusta 20 prosenttia. Kotimaan kesämatkailu ei tosiaankaan ole aina niin arvokasta kuin usein annetaan ymmärtää.

Laivan buffassa oli paljon merellistä antia.
Kivat on hytit tälläkin hetkellä, mutta uusilla laivoilla pannaan vielä paremmaksi.
Saimme maistiaisia uusien laivojen kahvilaherkuista. Tuotteet toimittaa turkulainen leipomo MBakery.

Uudet laivat ja matkustamisen uusi taso

Finnlines on kurkotellut selvästi tähtiin, sillä varustamolle on vielä tämän vuoden puolella tulossa kaksi uutta tähtien mukaan nimettyä ympäristöystävällisempää hybridialusta. Naantali-Långnäs-Kapellskär -reitille tulevat uudet laivat nostavat matkustamisen aivan uudelle tasolle.

Finnsirius aloittaa liikennöinnin syyskuun alussa ja joulukuun aikana saadaan reitille myös sisaralus Finncanopus.

Ihan mistä tahansa tavallisista seilaajista ei ole kyse. Havainnekuvien ja ennakkoinformaation perusteella voin sanoa, että nyt on odotettavissa jotain ihan poikkeuksellista. Varustamo on lähtenyt entistä enemmän satsaamaan risteilymatkustajiin ja kaikenlainen nautiskelu näytti olevan uusien laivojen keskiössä.

Laivojen sisustus on saanut inspiraationsa saaristosta. Yleisilme näytti raikkaalta ja skandinaavisen selkeältä. Laivoilla tullaan näkemään paljon vaalea puuta, maanläheisiä sävyjä ja avaria oleskelutiloja. Isot panoraamaikkunat tuovat saaristomaiseman hienosti esille.

Ruokanautinnoista kiinnostuneena matkaajana olin erityisen täpinöissä kuullessani Finnlinesin uusien laivojen ravintolamaailmasta. Menuiden suunnittelussa on ollut mukana mm. TV:stä tuttu kokki Henri Alén.

Laivoilta löytyy toki klassinen buffet-ravintola, mutta sen lisäksi valittavana on Micke’s Wine & Dine à la carte -ravintola, Barrel Bay viini- ja tapasbaari, Under the Stars ylimmän kannen talvipuutarha ja Fisherman’s Bistro, johon tulee ruokamaailmakokonaisuus, joka käsittää mm. kahvilan, ruokatorin, noutopöydän, grillin ja baarin. Myös spa-osastolle tulee oma ravintola.

Kaikkein mielenkiintoisin uutinen oli, että Bistroon voi ottaa lemmikin mukaan. Juu, luitte ihan oikein. Lemmikin kanssa matkustavalle on varattu ravintolaan oma erillinen tila. Tämä lienee laivoilla aivan poikkeuksellista.

Lemmikit on muutenkin otettu uusilla laivoilla hienosti huomioon. Kannella yhdeksän on lemmikkien kanssa matkustaville hyttialue, jonka perässä on lemmikkien ulkoilutusalue sekä koirapuisto. Ja jälleen luitte oikein. Kyse on tosiaan pienimuotoisesta koirapuistosta, jossa lemmikin voi päästää vapaasti kirmailemaan.

Entisenä koiranomistajana olen suorastaan kateellinen näin mahtavista palveluista. Koiran kanssa matkustamisen ei tarvitse enää olla kärvistelyä laivan kämäisimmässä hytissä.

Havainnekuvia Finnlinesin uusilta laivoilta. Raikasta, avaraa ja tyylikästä.

Aktiviteetteja kaikille nautiskelijoille

Finnsirius ja Finncanopus nostavat laivasaunomisen ihan uudelle tasolle. Aluksilla on erillinen spa-osasto, jonka suurista merelle avautuvista ikkunoista pääsee ihailemaan merimaisemia. Saaristosta pääsee nautiskelemaan myös saunan lauteilta. Poreammeita tulee useampi sekä sisä- että ulkotiloihin.

Spa-osaston palveluihin kuuluvat lisäksi kuntosali ja joogastudio. Ihastuttava yksityiskohta ovat riipputuolit, joiden alapuolisessa altaassa voi huljutella jalkojaan samalla, kun saaristoreitin maisemat lipuvat ohitse.

Laivan keulassa on maksullinen Stellar Lounge, joka tarjoilee ehkä ne kaikkein parhaimmat näkymät ympäröivälle merelle. Lounge on yhteydessä kokoustiloihin.

Kohta kippistellään ihan uusissa sfääreissä.

Hyttejä monenlaisiin tarpeisiin

Uusilla laivoilla on monipuolinen valikoima erilaisia hyttiluokkia aina kahdeksan neliön standard-hytistä 46 neliön hulppeaan suiteen. Kalleimmassa suite-hytissä on mm. oma sauna ja kylpyamme merinäköalalla. Kyllä kelpaisi.

Ylimpiin hyttiluokkiin sisältyy premium-aamiainen sekä sisäänpääsy spa-osastolle ja loungeen.

Kiva uutuus on myös kahdesta tilasta koostuva hytti, johon voi majoittua kuusi henkilöä. Erinomainen hyttivaihtoehto etenkin perheille tai ystäväporukoille.

Matkustajia uusille laivoille mahtuu maksimissaan 1100, mikä on yli puolet enemmän kuin nykyisillä laivoilla.

Koska Finnsiriukselle ja Finncanopukselle matkustaja ei enää tarvitse kulkuneuvoa mukaansa, laivayhtiö on sopinut edestakaisista bussiyhteyksistä satamiin. Jatkossa Turusta pääsee bussilla Naantalin satamaan ja Maarianhaminasta Långnäsiin. Bussiyhteys on myös Kapellskäristä Norrtäljeen, mistä pystyy jatkamaan vaikka Tukholmaan.

Aikataulut mahdollistavat lyhimmillään päiväristeilyn. Astu Naantalista laivaan, vaihda Långnäsissa paluulaivaan ja nautiskele Itämeren upeimmasta saaristoreitistä. Jos ennakkotietoihin on uskomista, ehkä myös Itämeren kauneimmista laivoista.

Lisätietoa Finnlinesin Naantali-Långnäs-Kapellskär -reitin matkoista löydät täältä.

Samppanjaa muovimukista -blogi Facebookissa ja Instagramissa: @samppanjaa_muovimukista

18 comments
AhvenanmaaMajoitus Suomessa

Kesän parhaat matkavinkit Ahvenanmaalle. Missä käydä, missä syödä ja missä yöpyä?

by Annemaria

Lehdistömatka yhteistyössä Finnlines ja Visit Åland

Tämä tarina on ylitsepursuava hehkutus Ahvenanmaalle. Eihän siitä mihinkään pääse. Se vaan yksinkertaisesti on niin ihastuttava. Ahvenanmaa ruokkii minussa asuvaa visualistia, kulinaristia, maaseuturakastajaa ja luontofriikkiä.

Korona-ajassa oli jotain hyvääkin. Kun ulkomaille ei päässyt ja matkakuume saavutti huippunsa, lähdimme miehen kanssa Maarianhaminaan. Olihan se nyt jonkinlainen ”lohtukorvike” oikealle ulkomaanmatkalle. Edellisestä Ahvenanmaan matkastamme oli kulunut jo yli 30 vuotta.

Onneksi teimme tuon matkan. Pienen ”saarivaltion” pääkaupunki hurmasi ja ilmapiiri ihastutti. Kaikki oli somaa. Vanhoja puutaloja, omenapuutarhapihoja, kivijalkakauppoja kuin menneillä vuosikymmenillä, sieviä kahviloita, kivikirkko keskellä ”kylää” ja ympärillä välkehtivä meri. Eikä minnekään ollut pitkä matka.

Tulipa sitten tehtyä heti perään kaksi muutakin Ahvenanmaan matkaa. Ja joka kerta minut valtasi kummallinen hyvän olon tunne. Olen ehkä edellisessä elämässäni ollut Myrskyluodon Maija tai sitten minussa vain jossain syvällä sykkii saaristolaishenki. Vai mikä on syynä siihen, että Ahvenanmaa vaan tuntuu poikkeuksellisen kotoisalta?

Mene ja tiedä, mutta joka tapauksessa koko saari on sykähdyttävä. On vaikea löytää sanoja kuvaamaan ahvenanmaalaista ilmapiiriä. Siinä on jotain sympaattista menneen maailman fiilistä. Aivan kuin Ahvenanmaalla olisi sunnuntai joka päivä.

Toukokuussa kukkivat tuhannet omenapuut.
Ahvenanmaa vihannoi.
Kevätmenu.
Kevään ensisatoa.

Kun sain Finnlinesilta ja Visit Ålandilta kutsun lehdistömatkalle, en epäröinyt hetkeäkään lähtisinkö. Enkä missään nimessä halunnut missata Ahvenanmaa viheriöi -tapahtumaa (Åland grönskar), johon osallistuin ensimmäistä kertaa kaksi vuotta takaperin. Kyse on toukokuisesta tapahtumasta, jolloin maistellaan alkukauden tuotantoa, kuten ahvenanmaalaista parsaa, ja kierrellään tutustumassa avointen ovien maatiloihin ja yrityksiin.

Mitä useammin käyn Ahvenanmaalla, sitä vakuuttuneempi olen kahdesta asiasta. Ahvenanmaa on kaunis. Hehkeä kuin kesämorsian. Vuoron perään maisemassa käyvät vuoropuhelua sininen meri, harmaat rantakalliot ja vihreät laitumet, joilla usein laiduntavat lampaat. Ja voi sitä omenapuiden määrää! Tiesitkö, että koko Suomen omenasadosta peräti 70 % tulee Ahvenanmaalta?

Toinen asia, josta olen entistä vakuuttuneempi on se, että Ahvenanmaa on erinomainen ”ruokamaa”. Kuinka voikaan näin pienelle alueelle olla keskittynyt niin monta loistavaa ravintolaa? Manner-Ahvenanmaan saari on niin leveys- kuin pituussuunnassa vain noin 50 kilometrin mittainen.

Koska välimatkat kaikkialle ovat lyhyet, pienessäkin ajassa ehtii jo paljon. Maarianhaminassa pärjää jalan, mutta saaren muihin osiin tai muille saarille paras kulkuneuvo oman auton lisäksi on polkupyörä.

Kokosin tähän omat vinkkini tämän reissun annista. Tulipa taasen vastaan muutama erinomainen ravintola, kiva majoituspaikka ja kiinnostava käyntikohde. Lisää parhaita matkavinkkejä löydät Visit Ålandin sivuilta.

Sekaisin Ahvenanmaasta.
Merenkulku on merkittävä osa ahvenanmaalaista identiteettiä.
Ahvenanmaa on paljon muutakin kuin Maarianhamina.

Maistuvat paikat kulinaristille

Lähellä Maarianhaminaa, Lemlandin kunnassa, sijaitseva Mormors Gröna Hus ja kesäkahvila Humlan edustavat maaseuturomantiikkaa parhaimmillaan. Vanhaan sukutilaan tehty ravintola on niin soma ja täynnä kauniita yksityiskohtia, ettei oikein tiedä, mihin silmillä tarttuisi.

Söimme täällä loistavaa ahvenanmaalaista parsaa ja maukasta lähitilan lammasta. Herkullista kaikki tyynni. Huomioi, että ravintolaan tarvitaan pöytävaraus.

Pienpanimo-oluiden ystävän kannattaa vierailla Stallhagenin olutpanimolla. Panimon pubissa voi maistella paikan oluita tai nauttia lähiruuasta valmistetun lounaan. Stallhagen on myös oiva paikka tuliaisostoksia varten. Täältä löydät paikan omien oluiden lisäksi paljon kaikkea muutakin. Oma suosikkini on hunajaolut, jota saa myös Manner-Suomesta.

Toinen, edellistä pienempi artesaanipanimo Open Water Brewery sijaitsee Lemlandissa noin 15 kilometrin päässä Maarianhaminasta. Oluiden lisäksi yritys valmistaa siidereitä ja ice wine -tyyppistä jälkiruokaviiniä omenasta. Täälläkin on mahdollista ostaa paikan omaa tuotantoa mukaan.

Mormors Gröna Husin -ravintolassa voi syödä myös silmillään.
Tähän pöytään on ilo istua.
Isoäidin ohutreunaisesta kupista kahvi maistuu paremmalta.
Pienen panimon huolella valmistettuja tuotteita.

Lemlandissa sijaitsee myös Ahvenanmaan oma limpparitehdas Amalias Limonadfabrik. Mistään tavallisista sokerilimuista ei ole kyse, vaan yritys valmistaa juomansa aidoista marjoista ja hedelmistä, joista 95 % tulee Ahvenanmaalta.

Lähes 40 juoman valikoima käsittää myös aikuisten limppareita eli alkoholipitoisia juomia. Täälläkin on oma kauppa, josta voi ostaa tuotteita mukaan. Löysin hyllystä myös omaa suosikkiani, veriappelsiini-basilikalonkeroa, jota ei ainakaan toistaiseksi saa mistään muualta kuin Ahvenanmaalta.

Samoissa tiloissa Amalian limonaditehtaan kanssa toimii Mercedes Chocolaterie, joka valmistaa laadukkaista raaka-aineista käsintehtyä suklaata ja konvehteja. Väistämättä tästä paikasta tulee mieleeni vuosien takainen symppiselokuva Pieni suklaapuoti. Ihanaa, että tällaisia paikkoja on olemassa.

Illalliselle suuntasimme Ångbåts Bryggan -ravintolaan Ahvenanmaan itäsatamaan. Kivan valoisa sijainti meren äärellä, ystävällinen palvelu ja maukas ruoka takasivat mukavan illan. Jos haluat syödä vähän fiinimmin, paikan erikoisuus on merenelävien vati kahdelle. Vaikka omassa ruuassanikaan ei ollut mitään moitittavaa, en voinut välttyä kuikuilemasta naapuripöydän näyttävää vatia.

Toni Asunmaa, Amalian limonaditehtaan kekseliäs yrittäjä.
Tuoterepertuaari on melkoinen.
Herkkuja käsityönä.
Ångbåts Bryggan on viihtyisä ravintola meren rannalla.
Ångbåts Brygganin samettista kukkakaalikeittoa.

Taiteen ja käsityön ystävälle

Yksi ehkä vähemmän tunnettu käyntikohde Ahvenanmaalla on entiseen kivinavettaan perustettu taidemuseo Önningeby. Kaiken takana oli turkulainen taidemaalari Victor Westerholm, joka sattuman kautta päätyi lähelle Önningebyn kylää.

Ahvenanmaasta ja erityisesti Önningebystä inspiroituneena Westerholm keräsi alueelle muitakin taiteilijoita Suomesta, Ruotsista ja Virosta. Joukossa oli siihen aikaan, 1800-luvun lopulla ja 1900-luvun alussa, poikkeuksellisen paljon naistaiteilijoita. Ikävä kyllä ensimmäinen maailmansota romahdutti lähes 30 vuotta toimineen taiteilijayhteisön.

1900-luvun alussa Önningebyn taiteilijoiden töitä alettiin koota omaa museokokoelmaa varten. Kivinavetalle rakennettiin lisäosa 1999 ja nykyisin tiloissa toimii taide- ja kulttuurihistoriallinen museo, kahvila ja museokauppa. Aukioloajat kannattaa tarkistaa etukäteen. Kohde kuuluu muuten museokorttikohteisiin.

Maarianhaminan Merikortteliin on keskittynyt erilaista käsityöosaamista. Täällä pääsee tutustumaan mm. vanhaan laivanrakennusperinteeseen. Parhaillaan on tekeillä massiivinen 2,3 miljoonan euron Emelia-hanke, jossa rakennetaan yli 26 metristä ja 6 metriä leveää purjealusta korvaamaan satamassa nykyisin komistelevan kaljaasi Albanuksen.

Kannattaa ehdottomasti käydä alueen käsityöliike Saltissa, jossa on myynnissä yli 130 valmistajan tuotteita Ahvenanmaalta ja lähialueilta. En ihan äkkiä keksi parempaa kauppaa tuliaisostoksia varten.

Toinen mielenkiintoinen yritys on viereinen kultasepänliike Guldviva. Liikkeessä on myynnissä kauniita käsintehtyjä koruja, joiden materiaali on joko kierrätetty hopea tai kulta.

Kaunis kivinavetta on tunnelmallinen miljöö pienelle taidemuseolle.
Saltissa on hyvät valikoimat ahvenanmaalaisia käsitöitä.
Guldvivanin korut valmistuvat käsityönä.

Minne suunnata yöpuulle?

Tällä reissulla majoituimme kahdessa Maarianhaminan keskustan hotellissa. Kodikas perheomisteinen Park Alandia hotelli sijaitsee loistavalla paikalla aivan kaupungin ytimessä.

Hotellilla on takana usean vuoden kestänyt mittava remontti ja nyt ovat kaikki tilat saaneet raikkaan ja skandinaavisen ilmeen. Huoneeni oli kivan kokoinen ja tuntui lähes uuden karhealta. Hotellin alakerran baari näytti olevan erityisen suosittu. Perjantai- ja lauantai-iltaisin siellä on elävää musiikkia.

Toinen kohteemme sijaitsi myös Maarianhaminan keskustassa. Majoituimme meren äärellä olevassa hotelli Arkipelagissa. 27 neliöiseen remontoituun huoneeseen mahduin yksin vallan mainiosti. Lisämausteena huoneeseen kuului pieni parveke merelle päin.

Tässä hotellissa on ehdottomasti poikettava sen omaleimaisessa, entiseen kasinoon rakennetussa, baari-ravintola Compagnietissa. Paikan sisustus on aivan vallaton. Vallatonta on myös se, että täältä löytyy eräänlainen aikuisten peliluola. Voit vaikka pelata petankkia tai biljardia.

Mikäli kaipaat majoitukselta luontoläheistä luksusta, käypä kurkkaamassa Havsvidden resortin kotisivut. Ahvenanmaan pohjoispuolella merenrannalla sijaitseva alue on poikkeuksellinen. Täällä voit majoittua joko hotellihuoneessa tai tasokkaassa kalliohuvilassa. Kelpaisi asustella tuolla meren kosketuksessa.

Harmittelin niin vietävästi, että jouduin jättämään tutustumiskäynnin täällä väliin. Jouduin nimittäin olosuhteiden pakosta tutustumaan Maarianhaminan terveyskeskukseen. Mutta aina ei kaikki mene niin kuin Strömsössä.

Park Alandia hotelli on aivan Maarianhaminan ytimessä.
Park Alandian tilava huone.
Park Alandian tyyli on selkeän skandinaavista.
Hotel Arkipelagin aulassa otettiin kantaa Itämeren puolesta.
Arkipelagin huoneessa oli kiva sisustus.
Arkipelagin mielenkiintoinen kylppäri.
Compagniet-ravintola on täynnä luovaa hulluutta.

Olipas taasen kiva käydä Ahvenanmaalla. Bloggaajaystäväni kanssa pohdimme, että alueessa on jotain kummaa vetovoimaa. Vaikka siellä kävisi kuinka monta kertaa, siitä ei vain tunnu koskaan saavansa tarpeeksi. Päinvastoin. Ahvenanmaata on pakko saada aika ajoin lisää.

Mietin myös, että yksi matka Ahvenanmaalle mahdollistaa monta erityyppistä matkakokemusta. Samaan pakettiin saa risteilyn upeissa saaristomaisemissa, sympaattisen kaupunkikohteen ja merellisen maaseudun rauhan. Voiko yhdeltä reissulta juuri enempää toivoa?

Teimme meno-paluumatkan Finnlinesin laivoilla välillä Naantali-Långnäs. Seuraavassa blogijutussa kerron tästä reitistä, mutta myös kiinnostavista Finnlines-kuulumisista. Laivojen taholla on odotettavissa nyt jotain ihan poikkeuksellista.

Samppanjaa muovimukista -blogi Facebookissa ja Instagramissa: @samppanjaa_muovimukista

22 comments
AhvenanmaaRuoka ja viini

Monipuolinen Ahvenanmaa on kesämatkailijan nappivalinta

by Annemaria
Meidän mielenkiintoinen ”ulkomainen saarivaltiomme” näytti tällä reissulla parhaat puolensa. Toukokuun lopun luonto oli heleän vihreää ja omenapuut, syreenit ja kirsikkapuut täydessä kukassa. Ahvenanmaa viheriöi teemapäiviensä mukaisesti.

Lehdistömatka yhteistyössä: Viking Line Suomi ja Visit Åland

Soliga hälsningar från Åland. Oma kouluruotsini on pahasti ruosteessa, mutta hyvin Ahvenanmaalla pärjäsi niin englannilla kuin joissain paikoissa myös suomella. Tällä reissulla kiersin toimittaja- ja bloggaajaryhmän kanssa Ahvenanmaan mantereen maaseutua.

Lyhyiden välimatkojen Ahvenanmaa on kävijälle kerrassaan matkaystävällinen. Lyhyessä ajassa ennättää näkemään paljon, sillä pisinkin tieosuus pohjoisesta eteläkärkeen on vain noin 50 kilometriä. Eipä tarvitse kuluttaa kallista loma-aikaansa autossa istumiseen ja polkupyöräilijälle tasainen maasto on enemmän kuin ihanteellinen. Kesäinen maalaismaisema on idyllistä kuin kauneimmassa postikortissa.

Ahvenanmaan maalaisidylliä.

Käyntihetkellämme toukokuun viimeisenä viikonloppuna Ahvenanmaalla vietettiin mielenkiintoista Ahvenanmaa viheriöi (Åland grönskar) tapahtumaa, jonka aikana useat maatilat olivat avanneet ovensa ja järjestäneet erilaista ohjelmaa.

Ahvenanmaa viheriöi -tapahtuma juhlistaa kevään ensisatoa omenapuiden kukinnan ja parsan ensisadon aikaan. Tapahtumapäivien aikana maistellaan varhaisherkkuja sekä tutustutaan Ahvenanmaan maaseutuun, sen pientiloihin ja -tuottajiin. Samalla pääsee tekemään tuttavuutta maatilojen eläimien kanssa sekä ostamaan käsitöitä, tilojen omia tuotteita ja kasvien taimia. Olipa joillakin tiloilla pantu pystyyn myös kirppareita.

Matkalla tuli vastaan kauniita huolella remontoituja vanhoja rakennuksia, ravintoloita ja kahviloita, lähituoteherkkuja ja maatilan eläimiä. Kyllä näinkin iso tyttö oli ihastuksissaan pariviikkoisista lampaista, pikkuvuohista ja onnellisista possuista.

Vierailimme Utgårdin tyrnitilalla, jossa herkuttelimme perinteisellä Ahvenanmaan pannukakulla. Västerron kalastajatilalla maistelimme itse pyydettyjä ja valmistettuja kalaherkkuja. Open Water Brewery -pienpanimolla testasimme paikan omaa IPA-olutta ja rutikuivaa Ahvenanmaan omenista tehtyä siideriä. Kuivien juomien ystävänä kerrankin oli siideri omaan makuuni. Mickels Gårdin luomutilalla tutustuimme historiaa huokuvaan Vita Huset -talomuseoon. Museotalon seikkailukierros oli suunnattu erityisesti lapsille.

Osa paikoista on yleisölle avoinna ainoastaan erikoispäivinä, joten aukioloajat kannattaa tarkistaa etukäteen.

Ahvenanmaan pannukakku on ihan must.Västerron kalastajatilalla maisteltiin merenherkkuja. Paikan isäntä kalastaja-Anders oli lähtenyt lohien perään.Ahvenanmaan artesaanioluita ja -siidereitä.Mies ja hänen laatujuomansa. Kuivaakin kuivempi siideri oli makuuni.Jos törmäät Ahvenanmaalla Våffel Rakanin vaunuun, älä ohita maistamatta. Röstivohvelit siian mädillä veivät kielen.Mickels Gårdin Vita Huset vie entisaikojen elämään.Mickels Gårdilla oli unelmakauppa kaikille pehmolelujen ystäville.

Poimin tähän lisäksi muutaman oman suosikkini (aukioloajat kannattaa tarkistaa etukäteen):

Mormors Gröna Hus & Humlan Café

Vanhan 1800-luvun perinnetilan yhteydessä toimiva maaseuturavintola. Mormors Gröna Hus on samaan aikaan soma ja tyylikäs niin, että olisi heti tehnyt mieli istahtaa johonkin kauniisti katetuista pöydistä. Ympäri vuoden avoinna olevaan ravintolaan kannattaa varata pöytä hyvissä ajoin.

Viehättävässä pihapiirissä on kesäaikaan puutarhakahvila.

Eckerön posti- ja tullitalo

Hieman hämmentävän suureellinen rakennus keskellä maaseutumaisemaa. 1828 valmistunut Carl Ludvig Engelin suunnittelema entinen Posti- ja tullitalo tehtiin tarkoituksella mahtavan oloiseksi, jotta pytinki näkyisi kauas merelle ja tekisi vaikutuksen lännestä saapuville.

Rakennuksessa hoidettiin aikoinaan posti- ja tullimuodollisuuksia Pietarin ja Tukholman välisellä postireitillä. Talossa sijaitsi tuolloin myös posti- ja tullihenkilöstön asuntoja.

Nykyisin posti- ja tullitalo on kulttuurikeskus, jossa on vaihtuvia näyttelyitä ja jossa toimii taiteilijaresidenssi.

Yllättävä komeus maaseudun rauhassa.Huone perinnekasveille.Käyntihetkellä talossa oli tekstiilinäyttely. Mukana näyttelyssä on mm. Maarianhaminassa syntyneen Stefan Lindforsin designia.

Kafe Kalesch

Posti- ja tullitalon sisäpihalla sijaitseva tallirakennukseen tehty viehättävä kahvila. Kahvila on samassa omistuksessa kuin Amelias Limonadfabrik ja Mercedes Chokolaterie, joten näitä laadukkaita herkkuja voi ostaa myös täältä. Hieman kirpsakka karpalolimonadi oli omaan makuuni puhumattakaan laadukkaista suklaapraliineista.

Kahvilan herkullisista leivonnaisista vastaa Johannas Hembakta kotileipomo.

Åss Paviljongen

Pakko nostaa esille illallispaikkamme Maarianhaminassa, sillä sen verran hyvää ruokaa oli lautasella. Ahvenanmaa on yllättänyt jo aiemmilla reissuilla tasokkailla ravintoloillaan ja lunasti se odotukset tälläkin kertaa.

Söimme Maarianhaminan vierasvenesataman kupeessa sijaitsevassa Åss Paviljongenissa. Merihenkinen pursiseuran ravintola sijaitsee viehättävässä puurakennuksessa aivan meren rannalla lähellä museolaiva Pommernia. Ravintolalla on myös kiva terassi. Alkuruuan kaunis parsa-annos oli herkullista kuin mikä, eikä jäänyt jälkeen pääannoksen kuha varhaiskaalipedilläkään.

Tätä lähemmäs merta terassilla tuskin enää pääsee.Åss Paviljongenissa oli kivasti merellinen tunnelma.

Ahvenanmaassa on sellaista sisäänrakennettua viehättävyyttä, jota on vaikea kuvailla. Välillä tuntuu, että on sukeltanut romanttisen saaristolaissarjan lavasteihin paitsi, että kaikki onkin todellista.

Takana pieni matka, joka tuntui paljon suuremmalta. En voi mitään sille, että Ahvenanmaalla käynti tuntuu yhä edelleen pieneltä ulkomaanmatkalta maassa, joka on idyllinen, sopivasti maalainen, merellinen, vehreä ja ystävällinen. Ahvenanmaa on vaan niin symppis, että sinne tekee mieli purjehtia aina uudelleen.

Ruokamatkailusta kiinnostuneen kannattaa pitää mielessä Ahvenanmaan kuuluisat sadonkorjuujuhlat 17 .- 19.9.2021.

 

Samppanjaa muovimukista -blogi Facebookissa ja Instagramissa: @samppanjaa_muovimukista

18 comments
AhvenanmaaRisteilytRuoka ja viini

Herkuttelua Punaisilla laivoilla Ahvenanmaan matkalla

by Annemaria

Muistatko vielä sen ihanan tunteen, kun laiva lipuu eteenpäin, tuijottelet kimmeltävää merta, lasissa on kuohuvaa ja lautasella edessäsi jotain oikein hyvää?

Lehdistömatka: Viking Line Suomi ja Visit Åland

Minäpä muistan. Viime viikonlopulta. Ja voin vilpittömästi sanoa, että kyllä se tuntui taivaallisen hyvältä. Niin risteily kuin laivojen loistoruuat pitkästä aikaa.

Matkustin Viking Linen ja Visit Ålandin järjestämällä lehdistömatkalla Turusta Ahvenanmaalle Amorellalla ja takaisin Turkuun Viking Gracella. Kirjoitan myöhemmin siitä, mitä kaikkea Ahvenanmaalla tuli eteen, mutta ihan ensimmäiseksi haluan nostaa esille Punaisten laivojen herkulliset ruokakokemukset.

Ruoka on minulle matkoilla usein keskiössä, mutta erityisesti laivaressuilla se on melkeinpä erottamaton osa matkaa. En tiedä olenko väärässä, mutta jotenkin tuntuu, että Itämeren laivojen ruuan taso on vain parantunut, oli sitten kyse buffasta tai à la carte -ravintoloista.

Ihana saaristo ja lasissa kuplivaa. Hei me risteillään!

Palataanpa tähän kyseiseen Ahvenanmaan matkaan. Vaikka laivamatkan kesto Turusta on vain reilut viisi tuntia, siinä ajassa ehtii hyvin keskittyä kiireettömään ateriointiin. Tosin samalla matkaosuudella monipuolinen premium-aamiainen ja kolmen ruokalajin lounas tekivät kyllä tiukkaa. Ehkä itse keskittyisin seuraavalla reissulla vain jompaan kumpaan.

Jos haluat nautiskella aamiaista vähän ylellisemmin, suosittelen premium-aamiaista. Osa aamiaisesta noudetaan buffet-pöydästä, erillisestä aamiaismenusta tilattavat lämpimät annokset taas tarjoillaan pöytiin. Oman pienen luksuslisänsä tuo aamiaiseen kuuluva skumppa.

Premium-aamiaista: osa 1, 2 ja 3.

Menomatkan lounaan nautimme Amorellan Food Garden -ravintolassa. Alkuruuaksi valkoista parsaa, pääruokana paistettua lohta hummerikastikkeessa ja jälkiruuaksi suklaakakkua, jäätelöä ja marjoja. Kiltti tyttö, söin kaiken, vaikka olinkin niin täynnä, että päätin visusti kotiuduttuani olla syömättä viikkoon. Mutta tiedättehän, kun ruoka on vaan niin hyvää, et halua jättää muruakaan jäljelle.

Onneksi meillä oli matkalla mennen tullen hytti käytössä, jonne hyvin syöneen oli mukavaa heittäytyä hetkeksi pötkälleen. Vähän harmittelin tätä jälkikäteen, sillä aikaa ei jäänyt menomatkalla enää tutkia laivan tax free -myymälän puoleen hintaan alennettua vaatetarjontaa.

Kesämenu à la Amorella.

Paluumatkalla nautiskelimme päivällisen Viking Gracen Oscar à la carte -ravintolassa. Menussa tällä kertaa keväinen parsasalaatti, jossa Ahvenanmaan parsan lisäksi salaattia, uuden sadon perunoita ja katkarapuja. Pääruokana tarjoiltiin grillattua kuhaa, kauden vihanneksia ja kurkkujugurttikastiketta. Jälkkärinä raikasta raparperia ja mansikkaa, vaniljavaahtoa ja kaurakeksiä. Maistui.

Kiinnitin huomiota myös laivojen kauniisiin astioihin. Tasoa on nostettu tässäkin suhteessa.

Tiesitkö muuten, että ostamalla ruuat ennakkoon matkavarauksen yhteydessä, saat ne hieman edullisemmin kuin laivalta ostettaessa. Samalla varmistat myös paikat ravintolassa.

Huomasin muuten Viking Linen sivuilta, että laivoille on mahdollisuus tilata ennakkoon myös kaikkea kiinnostavaa. Maistuisiko afternoon tea, samppanjahetki herkkupalalajitelman kera tai äyriäisvati? Maarianhaminan risteilyjen ainut huono puoli ruokaorientoituneelle on niiden liian lyhyt kesto.

Kesää lautasella à la Viking GraceTähän hyttiin olisin voinut jäädä vähän kauemmaksikin aikaa.

Nautin myös paljon laivojen huippuhyvistä ja kohtuuhintaisista viineistä. Merellä saa nauttia laatuviinejä jopa edullisemmin kuin maissa mitäänsanomattomista perusviineistä. Tässä kolme omaa suosikkiani, jotka tällä matkalla erityisesti puhuttelivat:

– Mielenkiintoinen, samppanjamainen, englantilainen kuohuviini Gusborne Blanc de Blanc

– Paahteinen, hyvin kehittynyt, Viking Linen oma samppanja Piper Heidsieck Essential by Essi

– Ranskalainen Alsacen alueen huippurose Gustave Lorenz Pinot Noir Rosé

Laivamatkoissa on aina jotain hohdokkuutta. Ja ovat ne kyllä melkoisia herkuttelijan keitaita ainakin, jos näistä kokemuksista voi jotain päätellä. Ruokamatka melkein ulkåmaille maistui ainakin minulle monella tapaa.

Kesän 2021 aikana Viking Line risteilee Ahvenanmaalle sekä Helsingistä että Turusta.

 

Samppanjaa muovimukista -blogi Facebookissa ja Instagramissa: @samppanjaa_muovimukista

22 comments
AhvenanmaaRuoka ja viini

Kulinaristin 7 vinkkiä Ahvenanmaalle

by Annemaria

Heinäkuussa vietimme miehen kanssa päivän Maarianhaminassa ja jo siltä reissulta jäi tosi myönteinen kuva. Meille tuntematon kaupunki oli soman idyllinen ja jopa hyvällä tavalla maalainen vanhoine kauniine puutaloineen ja runsaine viheralueineen. Nyt tuli todettua, että Ahvenanmaa on myös herkullinen.

Kaupallinen yhteistyö: Silja Line & Visit Åland

Tällä reissulla pääsin kokemaan syksyistä Ahvenanmaata vähän laajemmin. Kiersin lehdistömatkalla Silja Linen ja Visit Ålandin vieraana tutkailemassa Ahvenanmaan ruoka- ja juomatarjontaa.

Bussin ikkunasta huomasin laajat omenatarhat, maastossa laiduntavat lampaat ja tietysti meren, joka tasaisin väliajoin ilmaantui näkyviin. Ahvenanmaalla meri on kaikkialla, etenkin Maarianhaminassa, jonka leveys on vain noin kilometri.

Kiinnitin huomiota myös jatkuvasti vaihtuviin kuntarajojen kyltteihin. 16 kuntaa alueella, jonka pinta-ala on vain 1580 km2, tuntuu aika paljolta. Ahvenanmaan pienimmässä kunnassa asuu kuulemani mukaan vain 70 asukasta.

Laadukkaiden paikallistuotteiden lisäksi matkalta jäi mieleen ahvenanmaalaisten vahva yritteliäisyys etenkin elintarviketuotannossa. Koko saarella asuu vain vajaat 30.000 asukasta. Siltikin alueelta löytyy 1-5 henkeä työllistäviä pienyrityksiä reilut 2000. Yrittäjähenkisyys kukoistaa ja paikallisille on kunnia-asia suosia saaren omaa tuotantoa ja palveluita.

Ahvenanmaalle kannattaa suunnata omalla autolla. Lyhyiden välimatkojen vuoksi pienessäkin ajassa ehtii vierailemaan monessa paikassa. Esimerkiksi kaikki alla luetellut kohteet sijaitsevat noin 20 kilometrin päässä Maarianhaminasta.

Näissä paikoissa kannattaa käydä, etenkin, jos ruoka- ja juoma-aiheinen matkailu kiinnostaa:

Pienpanimot Open Water Brewery ja Stallhagen

Eipä tullut Ahvenanmaasta heti mieleen pienpanimo-oluet, mutta nytpä tiedän tämänkin. Ahvenanmaalta löytyy kaksi laadukkaita oluita valmistavaa panimoa, pieni Open Water Brewery ja suurempi ja vanhempi Stallhagen.

Open Water Brewery sijaitsee Lemlandin kunnassa entiseen navettaan tehdyissä tiloissa, joissa valmistetaan myös kurkkusäilykkeitä. Tiloista löytyy maistelutiski ja kauppa. Olen itse niin huono oluen juoja ja tuntija, etten pysty valitettavasti sanomaan tuotteista juuri mitään suuntaan jos toiseen. Voisin kuvitella, että kun käsityönä jotain tehdään, lopputulos on omaleimaista laatua.

Toinen vierailukohteistamme oli Grelsbyssä toimiva Stallhagen panimo. Oli kerrassaan mielenkiintoista seurata työhönsä intohimoisesti suhtautuvan panimomestari Mats Ekholmin yritysesittelyä. Tämän miehen ”olutnenä” on tasapainoisten olutmakujen takana.

Stallhagenilta löysin itselleni sopivan oluen. Yksi paikan eniten myydyimmistä oluista on hunajaolut, joka oli yllättävän raikasta juotavaa. Tuotetta saa muuten Citymarketin erikoisoluiden hyllyltä.

Mielenkiintoisin panimon oluista on Stallhagen Historic beer. Ahvenanmaan saaristosta löydetystä hylystä paljastui arviolta 170 vuotta vanha olut, jonka Stallhagen herätti uudelleen henkiin.

Stallhagenissa on erinomainen tilapuoti, jossa oli laaja valikoima paikallisia elintarvikkeita ja käsitöitä. Täältä kannattaa ostaa esimerkiksi ahvenanmaalaista omenamehua, parasta koskaan juomaani täysmehua. Tämä on ehdoton paikka sinulle, joka harrastat ruokatuliaisia.

Stallhagenissa on myös gastropubi, jonka ruokalista vaihtuu päivittäin sen mukaan, minkälaisia raaka-aineita on milloinkin saatavilla. Lähiruoka on täällä kunniassaan ja annosten koossa ei kuulema pihistellä. Pubissa on myös mahdollisuus olutpruuviin.

Mercedes Chocolaterie & Amalias Limonadfabrik

Muistaako teistä kukaan suloista elokuvaa Pieni suklaapuoti? Tämä leffa tuli väkisinkin mieleen, kun vierailimme Mercedeksen Chocolateriessa, pienessä ahvenanmaalaisessa suklaatehtaassa ja -puodissa.

Tarvittiin venezuelalainen Mercedes Winquist, joka perusti tämän herkkupajan. Nykyisin suklaavalmistamon, samoin kuin samassa talossa sijaitsevan Amalian Limonaaditehtaan, omistaa maakunnan entinen opetus- ja kulttuuriministeri Tony Asumaa.

Enpä olisi uskonut, että minulle tulisi joskus päivä, etten jaksa syödä niin paljoa suklaata kuin olisin halunnut. Eikä kyse ollut siitä, että tuotteet eivät olisi olleet mieleeni. Päinvastoin. Käsintehdyt konvehdit ja praliinit olivat sen verran täyteläisiä, että niillä sai suklaahimonsa tyydytettyä jo pienemmällä määrällä.

Saimme myös maistella vasta kehitteillä olevaa ginisuklaata. Uskonpa, että tästä tulee vielä jättimenestys. Aivan loistava suklaainnovaatio.

Toinen paikan ihanuus oli limonaaditehdas, Amalias Limonadfabrik, joka sympaattisuudessaan tuntui lähes menneen maailman ilmiöltä. Kauniissa pulloissa oli limonaadeja, joissa käytetään vain aitoa marjaa ja hedelmää ilman väri- tai lisäaineita. Nämä tuotteet ovat ihan jotain muuta kuin kauppojen peruslimpparit.

Amalias Limonadfabrik valmistaa myös ”aikuisten limppareita” kuten siideriä ja lonkeroita. Yritys tekee myös erilaisia kausituotteita. Pääsimme maistamaan Vintervitaa, joulumarkkinoille tulevaa glögiä, joka maistui hyvälle ihan kylmänäkin.

Lemlandin kunnassa sijaitseva suklaapuoti ja limonaaditehtaan tehtaanmyymälä ovat paikkoja, mitkä kannattaa laittaa käyntilistalle. Hurmaava paikka ja hienot tuotteet.

Smakbyn

Jos olet katsonut tv-ohjelmaa Strömsö, tiedät kuka on Michael ”Micke” Björklund. Ahvenanmaan tunnetuin kokki ja tv-hahmo pyörittää Kastelholman linnan kupeessa tasokasta Smakbyn ravintolaa.

Smakbyn on muutakin kuin gourmet-ravintola. Ravintolan vieressä on kiva lahjatavarakauppa, alakerrassa ”viinikellari” ja lähitulevaisuudessa myös hotelli, joka on suunnitteilla ravintolan ja linnan läheisyyteen. Alue on muutenkin viehättävä ulkoilmamuseoineen ja vanhoine rakennuksineen.

Täällä muuten kannattaa maistaa Ahvenanmaan perinneherkkua ahvenanmaalaista pannukakkua. Maistui niin ihanasti joululle.

Åland Distillery

Smakbyn vieressä on Ahvenanmaan juomateollisuuden uusin tulokas Åland Distillery, jonka yksi omistajista on Micke Björklund. Nimensä mukaan kyse on tislaamosta, joka valmistaa alkoholijuomia ahvenanmaalaisista marjoista ja hedelmistä.

Tuotevalikoimaan kuuluu mm. gini, rommi, erilaiset marjaliköörit, calvadoksen tapaan valmistettua omenaviina ja lonkero. Itse tykästyin tuohon veriappelsiinilonkeroon, jossa oli häivähdys basilikaa. Harmi vaan, kun ainakaan vielä tätä tuotetta ei ole myynnissä mantereella.

Kiinnitin huomiota likööreiden kauniisiin pulloihin. Pullot ovat unkarilaisia käsinpuhallettuja lasipulloja ja niitä voi ostaa myös ilman sisältöä Smakbyn kaupasta.

Åland Distilleryn tiloissa toimii myös baari ja kahvila.

Compagniet

Viimeisimpänä käyntivinkkinä pitää nostaa esiin Hotelli Arkipelagin yhteydessä toimiva uutukainen ravintola Compagniet. Kun astui ravintolaan sisään, suu loksahti kirjaimellisesti auki. Mihin ihmeen paikkaan oikein tultiin?

Entiseen kasinoon tehty ravintola oli riemukas orientaalinen sekoitus. Yhtä hyvin oltaisiin voitu olla Intiassa tai Indonesiassa. Runsaasta tyylistä oli vaikeaa saada kiinni, mutta se ei liene edes tarkoitus. Värikylläinen ja mausteinen ympäristö vei joka tapauksessa kauas kalseasta syyssäästä.

Tila oli suuri ja sisälsi erilaisia lepuuttelukeitaita. Ruuan lisäksi tämä on paikka, jonne on mukava tulla drinksulle. Jos tekemisen puute vaivaa, ravintolan takaosassa on mahdollista pelata biljardia tai petankkia.

Söimme Compagnietissa alkuun hummerihampurilaiset ja pääruuaksi ahventa rapukastikkeessa. Ruoka oli hyvää, vaikka palvelu hieman hidasta. Menisin tähän ravintolaan ehdottomasti kyllä uudelleen.

Jos minun pitäisi luonnehtia Ahvenanmaata yhdellä sanalla, se olisi ehdottomasti sympaattinen. Kaukana on vanha ennakkoluuloni hieman ylimielisistä ja sisäänpäinkääntyneistä saaristolaisista. Ahvenanmaalla asuu yritteliästä ja lämminhenkistä porukkaa, joka arvostaa ja hyödyntää paikallisia raaka-aineita muuallakin kuin trendipuheissa.

Matkailijalle Ahvenanmaa tuntuu sopivan erilaiselta. Vähän kuin ulkomailla olisi päässyt käymään.

https://www.visitaland.com/fi/

 

Samppanjaa muovimukista -blogi Facebookissa ja Instagramissa: @samppanjaa_muovimukista

 

26 comments
AhvenanmaaRisteilyt

Lievitystä matkakuumeeseen – karanteenivapaasti Turusta Maarianhaminaan

by Annemaria

Yöpyminen hotellissa, saaristoristeily, verovapaita ostoksia, kulinarismia laivalla ja Ahvenanmaalla. Ulkomaanmatkoja kaipaavalle tämä oli mannaa.

Kaupallinen yhteistyö: Silja Line ja Visit Åland

”Tallink Silja ja Visit Åland haluavat kutsua sinut mukaan pressimatkalle syksyiselle Ahvenanmaalle.” Yes, minä tulen! Mahtavaa, tiedossa olisi pitkästä aikaa MATKA! Juuri sitä vaihtelua, mitä kaipasin tässä kohtaa koronan kaventamaan elämään.

Pieni huoli tosin käväisi taka-alalla, kun seurasin ennen matkaa koronatartuntojen nousevia lukemia. Väkisinkin tulin miettineeksi, oliko sittenkään turvallista lähteä. Vaikka matkahimo on kova, haluan kuitenkin toimia vastuullisesti. Oman terveyden ja turvallisuuden lisäksi tulee kantaa huolta myös muiden terveydestä. Punnitsin asioita monelta kannalta. Minusta Ahvenanmaalle oli turvallista lähteä.

Tallink Siljan koronatoimenpiteistä voit lukea täältä. Ainakin minulle tuli laivalla sellainen tunne, että olemme huolehtivissa käsissä.

Matkaan hotelliyöpymisellä Turusta

Pientä säätöä vaadittiin, kun Etelä-Savosta piti päästä aamuvarhaisella lähtevälle laivalle Turkuun. Päätin lähteä jo edellisenä iltana ja yöpyä Turussa. Tällöin ei tarvitsi ajaa pitkää matkaa yötä vasten ja sitä paitsi VR:llä oli loistavia tarjoushintoja. Muistin myös Turun ihastuttavan näköisen hotellin, josta Sopusointuja -blogin Maarit kirjoitti.

Siispä junalla Turkuun ja yö Turun Seurahuoneella. Voin kyllä täysin suositella tätä ihastuttavaa ja viimeisen päälle rempattua Solo Sokos hotellia. Majapaikka oli kotoinen ja lämminhenkinen, kuin pieni boutique-hotelli konsanaan. Kaukana ketjuhotellin standarditunnelmasta.

M/s Galaxylla Maarianhaminaan

Aamiaisen jälkeen taksilla terminaaliin ja liittyminen muun matkaseurueen joukkoon. Eipä ollut ruuhkaa terminaalissa eikä Silja Linen m/s Galaxy laivalla. Menomatkalla matkustajia oli vain noin sata, joten turvaväleistä ei ollut huolta. Ennemminkin tuntui siltä kuin meillä olisi ollut oma yksityisristeily. Samalla kertaa myös surullista, kun miettii kuinka paljon henkilökuntaa ja palveluita yhdelle laivamatkalle tarvitaan.

Matkustajien vähyys laivalla vaikutti kauppojen ja ravintoloiden rajoitettuihin aukioloaikoihin. Kannattaa tarkistaa, mihin aikaan mikäkin paikka laivalla on auki.

Jos tästä koronasta jotain hyvää pitäisi löytää, niin ehkä jonkinlaisena positiivisena asiana voi pitää sitä, että pienetkin matkat tuntuvat nyt suurilta. Jo pelkkä laivalla olo ja merimaisemien ihaileminen tuntui niin vietävän hyvälle. Taxfree myymälässä hajuvesien tuoksuttelu tai viinihyllyjen tutkailu oli kuin balsamia matkoista haaveilevalle mielelleni.

Haa, tuntui hyvältä olla laivalla ja vielä ihan turvallisesti.

Herkullinen lounas Happy Lobsterissa

Menomatkalla söimme lounaan laivan Happy Lobster -ravintolassa, joka on pienehkö, viihtyisä ravintola rauhalliseen ruokailuun. Ravintolan kala- ja äyriäispainotteinen menu oli niin täysin omaan makuuni. Vielä kun herkullista kokonaisuutta täydensi laivan Ayala samppanja, olisiko matka voinut yhtään paremmin alkaa?

Tuli valtavan hyvä mieli siitä, että saatoin olla taas reissussa. Minkä sitä kroonista matkakaipuuta poteva mielelleen voi. Matkustamisen tarve ei ole kadonnut minnekään, oli sitten korona tai ei.

Matka Turusta Maarianhaminaan kesti viisi ja puoli tuntia. Oma hytti matkan aikana tuntui lähes luksukselta. Oli kiva heittäytyä hetkeksi vuoteelle lepäilemään ennen Ahvenanmaan ohjelmaa.

Seuraavan päivän paluumatkalla söimme m/s Baltic Princessin buffet-ravintolassa ja täytyy sanoa, että yllätyin positiivisesti sen hyvästä tasosta. Ihania salaatteja, erinomaiset kalat ja wau, mikä jälkkäritarjonta. Pelkäsin nimittäin, että matkustajavajeen takia tarjolla olisi jonkinlainen buffan riisuttu versio. Oli nautinnollista syödä kiireettä pitkään ja hartaasti.

Pelkästään risteillen tai omalla autolla Ahvenanmaalle

Silja Linen Ahvenanmaan risteilyvaihtoehdot löydät täältä. Aamulaivalla pääsee Turusta Maarianhaminaan tai iltalaivalla Långnäsiin. Mikäli haluat vain risteillä, voit tehdä 11 tunnin risteilyn vaihtamalla Maarianhaminan terminaalissa m/s Galaxylta sisaralukseen m/s Baltic Princessiin. Kaikki Silja Linen tämän hetkiset karanteenivapaat risteilyt löydät täältä.

Minusta mielenkiintoinen Siljan uusi risteilyvaihtoehto on juuri myyntiin tullut Ahvenanmaan joulumarkkinaristeily 4. – 6.12.2020. Mikäli käy niin ikävästi, että tänä vuonna Tallinnan joulumarkkinat voi unohtaa, voisin hyvinkin lähteä fiilistelemään Maarianhaminaan.

Tämän matkakokemuksen perusteella menisin Ahvenanmaalle seuraavan kerran ehdottomasti omalla autolla. Saarella välimatkat ovat lyhyitä ja jo muutamassa tunnissa ehtii moneen paikkaan.

Omalla autolla matkustamisen hyvä puoli on sekin, että kotiin saisi tuotua kätevästi paikallisia herkkuja ja juomia niin saarelta kuin laivalta. On tuo joulukin pian tulossa, joten sitä silmällä pitäen hankintamatka olisi paikallaan.

Oli yllätys, miten hyviä ja laadukkaita tuotteita Ahvenanmaalla valmistetaan ja millaisia kivoja käyntipaikkoja pieniin kyliin kätkeytyy. Niistä tarinaa piakkoin.

 

Samppanjaa muovimukista -blogi Facebookissa ja Instagramissa: @samppanjaa_muovimukista

24 comments
AhvenanmaaRisteilytSuomen kaupungit

Maarianhamina on kesän helpoin ”ulkomaankohde”

by Annemaria

En voi mitään sille, että Maarianhaminassa tuntui koko ajan siltä kuin oltaisiin ulkomailla. Unohdin alkuun, että alue on tosiaan yksikielinen ja tyhmänä turistina yritin pariin otteeseen tarjota suomea. Turhaan. Täällä asiat hoidetaan på svenska. Järkyttävää todeta, miten ruosteessa kouluruotsini onkaan. Jäin muuten miettimään, että mahdetaanko Ahvenanmaan kouluissa opiskella pakkosuomea?

Saavuimme aamutuimaan Viking Linen m/s Gabriellalla Maarianhaminan länsisatamaan aivan ydinkeskustan kupeeseen. Vilkaisu karttaan kertoi, että kaupunki on itseasiassa pitkulainen kapea niemimaa.

Välimatkat ovat lyhyitä. Niin keskustaan kuin vastarannalle kävelee satamasta noin kymmenessä minuutissa. Päivämatkalaiselle Maarianhamina on juuri sopivan kompakti ottaa kaupunki haltuun.

Solen skiner och vädret är vackert, olisi ollut mukava sanoa, mutta tällä kertaa ikävä kyllä näin ei ollut. Ahvenanmaan taivas oli tumman ja raskaan pilviverhon peittämä ja tasaisin väliajoin se muisti kastella meitä tihuttavalla sateella.

En muuten tiennyt, että Maarianhaminan perusti Tsaari Aleksanteri II vuonna 1861. Kaupungin nimesi itse tsaaritar Maria Aleksandrova oman nimensä mukaan.

Museolaiva PommernJos Maarianhaminan on merensininen, on se myös lehmuksenvihreä.

Jos pitäisi yhdellä sanalla kuvata Maarianhaminaa, se on ehdottomasti merellinen. Meri leimaa kaupunkikuvaa kaikkialla, niin maisemassa, historiassa kuin elinkeinoissa.

Kaupungin perustamisen jälkeen monet laivanvarustajat asettautuivat Maarianhaminaan. Siitä alkoi kauppalaivaston kultakausi, joka yletti reittejään Itämereltä Pohjanmerelle ja jopa Välimerelle. Myöhemmin kaupunkiin kehkeytyi vilkas autolauttaliikenne, jonka voi jokainen todeta seuraillessa satamaan saapuvia ja lähteviä aluksia.

Ahvenanmaa elää turismista. Luin, että joka viides yksityissektorilla työskentelevä ahvenanmaalainen on töissä matkailualalla.

Autolauttasataman vieressä on kaksi Maarianhaminan päänähtävyyttä: museolaiva Pommern ja Ahvenanmaan merenkulkumuseo. Jätimme nämä tällä kertaa väliin, sillä itseäni kiinnosti enemmän päästä tutkimaan kaunista kaupunkia ja sen hyvin säilyneitä puurakennuksia. Oma osansa asiassa oli toki koronalla. Vähän vielä vierastan tiloja, joihin kerääntyy paljon ihmisiä.

Yllätyin, miten paljon kauniita ja koristeellisia 1800- ja 1900-luvun vaihteen puutaloja kaupungissa onkaan. Osa näistä on Maarianhaminassa syntyneen Suomen ensimmäisen naisrakennusmestarin Hilda Hongellin käsialaa. Jos puutalomiljööt kiinnostavat, kannattaa katsastaa ainakin Mariegatan ja Södragatan.

Upeaa, että näitä kaunokaisia Maarianhaminassa riittää. Täällä on rakastuttu ilmiselvästi torneihin.

Maarianhaminan katukuva on hyvällä tavalla vanhanaikainen ja kylämäinen, jopa seisahtunut. Rakennuskanta on matalaa ja kaupunkikuvaa hallitsevat vanhat kivijalkatalot. Käyntihetkellä elettiin tiistai päivää ja vähän ihmettelimme, miten vähäistä paikallisliikenne olikaan. Asukkaita Maarianhaminassa on Wikipedian mukaan 11696, mikä on lähes puolet koko Ahvenanmaan väestöstä.

Keskustassa kannattaa käydä katsastamassa Lars Sonckin (se sama, jonka käsialaa on Tampereen tuomiokirkko) suunnittelema kaunis St Göranin eli Pyhän Yrjön kirkko.

Kävelykatu Torggatanin varrella on suurin osa kaupoista ja sen ympäristössä on paljon ravintoloita ja kahviloita. Punaisessa puutalossa Ekonomiegatanilla on paikkakunnan parhaana kahvilana pidetty Bagarstugan. Toinen omaleimainen, vanhoilla huonekaluilla sisustettu kahvila on Svarta Katten.

Jos rakastat kirpputoreja, kannattaa käydä kurkkaamassa Strandgatanilla oleva suurehko Emmaus-kirpputori.

St Göranin eli Pyhän Yrjön kirkko.Kävelykatu TorggatanBagarstuganSvarta katten

Maarianhamina on ilmiselvästi täydellinen kesäkaupunki. Yllätyin kaupungin vehreydestä. Puistoja, puita ja kukkia on joka puolella. Meri on läsnä kaikkialla ja kaupungissa on useita viihtyisiä alueita, joissa voi nauttia merihenkisestä ilmapiiristä. Harmi vaan, kun tällainen fiilistely jäi meiltä nyt sään vuoksi kokematta.

Aurinkoiseen päivään sopiva käyntikohde on Lilla Holmen, uimarantasaari, jonne johtaa silta. Nyt kävimme siellä lähinnä tuulta pitämässä rantarakennuksen suojissa.

Toinen kiva käyntikohde lähellä Lilla Holmenia on Sjökvarteret, Merikortteli. Täällä pääsee tervan tuoksussa tutustumaan vanhaan laivanrakennusperinteeseen. Vanha kaljaasialus Albanus on purjevenekulttuuria vaalivan Merikorttelin silmäterä.

Alueella on myös herkullisista pizzoistaan tunnettu persoonallinen Pub Niska, jonka taustalta löytyy Strömsösta tunnettu Michelin-kokki Michael Björklund.

Kannattaa myös vilkaista käsintehtyjä ahvenanmaalaisia koruja myyvä Guldviva ja paikallisten suunnittelijoiden käsitöistä tunnettu Salt.

Lilla HolmenPurjelaiva AlbanusPub NiskaSalt

Vielä pieni veneretkivinkki. Fiskelyckan-alus kuljettaa länsisatamasta läheltä Pommernia juhannuksesta elokuun puoliväliin vanhalle luotsiasemalle Kobba Klintarille. Risteilylaivamme lipuessa aivan saaren edustalta kiinnitin huomion tuohon karuun saareen ja erityisesti sen hauskan näköiseen taloon. Myöhemmin kuulin, että kyse onkin tunnetusta nähtävyydestä. Minua jäi niin kovin kiinnostamaan, miltähän tuolla talossa mahtaa näyttää sisältä.

Kobba Klintar

Ahvenanmaan saaristo on ylen kaunista. Suosittelen viettämään hetken laivan kannella niin mennen kuin tullen. Ja tulihan se meidänkin reissulla aurinko esiin, tosin vasta sitten, kun lähdettiin. Pääsimme kuin pääsimmekin näkemään Ahvenanmaan merimaisemia kesäisemmässä valossa.

Ei muuten yhtään hullumpi idea olisi ottaa auto mukaan laivaan. Kahdeksassa tunnissa, minkä Gabriella on maissa, ennättää jo aika kivasti ajelemaan pitkin Ahvenanmaata. Välimatkat ovat lyhyitä, Ahvenanmaalla kaikki on lähellä.

Lisää vinkkejä Ahvenanmaalle ja Maarianhaminaan löydät näistä tuoreista blogijutuista:

https://www.rantapallo.fi/mutkiamatkassa/2020/07/11/ahvenanmaa-makumatka/

https://meriharakka.net/2020/07/14/paiva-ahvenanmaalla/

https://www.rantapallo.fi/himomatkustaja/2020/07/10/ahvenanmaan.aarteita-kastelholman-linna/

Viking Line risteilee m/s Gabriellalla Helsingistä Maarianhaminaan kolmesti viikossa, maanantaisin, keskiviikkoisin ja perjantaisin, elokuun 7. päivään asti.

 

Samppanjaa muovimukista -blogi Facebookissa ja Instagramissa: @samppanjaa_muovimukista

2 comments
AhvenanmaaRisteilytRuoka ja viini

Kun vaimo raahasi miehen puoliväkisin risteilylle – kokemuksia kesän uutuusreitiltä Helsingistä Maarianhaminaan

by Annemaria

Ei ole kuulkaa helppoa houkutella risteilylle miestä, joka on suunnitellut lähtevänsä kalareissulle. Vähän piti vaimon laittaa peliin kaikki neuvottelutaitonsa, jotta tämä vastarannan kiiski saatiin punaiselle laivalle kohti Ahvenanmaata.

Risteilyn tarjosi Viking Line Suomi

Onpa siitä vierähtänyt melkoinen tovi, kun ollaan miehen kanssa edellisen kerran oltu kunnon risteilyllä, siis sellaisella, missä yövytään laivalla. Varovaisen arvailumme mukaan mennään peräti 90-luvulle.

Jo siksi mahdollisuus lähteä verestämään risteilykokemuksia tuntui houkuttelevalta. Vieläkö risteilymatka olisi meidän juttumme?

Viking Linen kesän uutuusristeily Helsingistä Maarianhaminaan kiinnosti muutenkin. Maarianhamina on minulle tuntematon kaupunki ja siksi oli kutkuttavaa päästä päivän ajaksi kurkistamaan, miltä tuo lähes ulkomaaksi mieltämäni paikkakunta näytti.

Matkalle mielivälle lähikohde tuntui muutenkin turvalliselta vaihtoehdolta. Koronariski on kuitenkin edelleen olemassa. En lähtisi tässä kohtaa vielä esimerkiksi eteläisimpään Eurooppaan.

Niinpä me seisoimme m/s Gabriellan kannella heinäkuisena iltapäivänä vilkuttamassa taakse jäävälle Helsingille. Edessä olisi kahden yön risteily Itämerellä ja suuntana Ahvenanmaa. Suostui se mies sitten lopulta lähtemään mukaan.

Hyvästi Helsinki. Keula kohti Maarianhaminaa.

Mies: ”Ja minä en sitten lähde mihinkään koppiin nukkumaan.”

Turhaa huolehdit mies. Hyttiluokkamme oli keskitasoa, lyx premium seaside, mikä tarkoitti laivan yhdeksännellä kannella olevaa parivuoteella varustettua ikkunallista ulkohyttiä. Ei hytti mikään suuren suuri ollut, neliöitä 11,5, mutta minusta ihan riittävä. Lisäetuna tässä hyttiluokassa oli tv ja minibaari, jonka juomat kuuluivat matkan hintaan.

Hyttiluokkia Gabriellalla on monipuolisesti. Valittavana on budjettimatkaajan neljän hengen hytistä aina ylimmän 11. kerroksen parvekkeelliseen suiteen.

Missähän se meidän hytti oikein on?

Mies: ”Onkohan nyt ihan turvallista lähteä laivalle? Ettei vaan olisi mikään koronalinko.”

Täytyy myöntää, että tätä mietin itsekin. Mutta toisaalta huonolla tuurilla koronan voi saada mistä vaan: ratikasta, Prisman kassajonosta, kirjastokäynniltä tai lounasravintolasta. Jokainen meistä tekee omat ratkaisunsa, mutta itse koen riskin sen verran olemattomaksi, etten halua enää eristäytyä muusta maailmasta.

Laivalla tuli heti alkuun turvallinen olo suureksi osaksi sen tähden, että matkustajia oli vähän. Laivalle otetaan korona-aikana vajaa puolet normaalista matkustajamäärästä.

Hygieniasta oli huolehdittu hyvin. Käsidesiautomaatteja ja -pulloja oli kaikkialla ja ravintoloissa osa pöydistä oli otettu pois käytöstä, jotta turvavälit säilyivät. Buffet-pöydästä otettiin ruokaa ainoastaan kokin antamana tai omalla haarukalla, joka jätettiin tiskiin yhden käyttökerran jälkeen.

Täytyy myöntää, että nautin kuumimman lomasesongin matkasta kerrankin ilman minkäänlaista jonotusta tai ruuhkaa. Vapaata pöytää ei tarvinnut missään kohtaa etsiskellä. Kaikkialla oli reilusti tilaa ja buffet-pöydästäkin saattoi pikaisesti kipaista hakemaan haluamaansa ilman odottelua. Laivalla oli ylipäätään mukavan letkeä ja rauhallinen tunnelma.

Osan alla olevista kuvista napsin ennen laivan lähtöä, joten ei siellä todellisuudessa ihan näin autiota ollut.

Suurimmat ruuhkat liittyivät laivaan menoon ja sieltä paluuseen. Nämä vältimme menemällä laivalle melko myöhään ja paluussa odottelimme kaikessa rauhassa hytissä, että suurin osa matkustajavirrasta oli mennyt.

Ainakin minun makuuni ravintolatarjontaa laivalla oli riittävästi. Baarien ja ravintoloiden yleisilme oli raikas.

Mies: ”Saakohan sieltä edes kunnon ruokaa? Etteivät näin korona-aikaan lämmittelisi vain pakasteita.”

Risteilypaketin hintaan kuuluvat ruokailut: kaksi meriaamiaista ja kaksi ateriaa/henkilö. Valittavana on kolmen ruokalajin menu à la carte ravintolassa tai buffet-illallinen juomineen. Me söimme mennessä à la cartessa ja paluumatkalla illastimme buffet-ravintolassa, mutta kukaanhan ei estä syömästä buffassa vaikka mennen tullen.

Menun pääruuan saattoi valita kolmesta vaihtoehdosta. Tarjolla oli kala-, liha- ja kasvisvaihtoehto.

A la carten menukokonaisuus oli ihan maukas perussetti, kuten mies asian ilmaisi. Ei mitään yllättävää, muttei myöskään mitään moitittavaa. Suosittelen ottamaan menun kylkeen viinipaketin. Meidän kalapainotteiselle menulle valitut valkkarit olivat oikein oivia.

Chin chin!Toistaiseksi näyttää ihan tyytyväiseltä.

Paluumatkan buffa yllätti meidät positiivisesti. Pöydästähän löytyi vaikka mitä mielenkiintoista makumaailmaa. Molemmat ihastuimme runsaaseen kalavalikoimaan ja itse tykästyin myös maukkaisiin kasvisruokiin.

Koronan vuoksi pöydässä oli normaalia enemmän pieniä makupaloja yksittäisissä kupeissa. Nämä olivat kerrassaan herkullisia. Kuinkahan monta siianmätikippoa mahdoinkaan kumota?

Mutta kyllä söi mieskin. En ymmärrä kuinka se jaksoi kaiken alkuruokaherkuttelun jälkeen vetää päälle reippaan kokoisen pihvin ja siihen vielä jälkkäriksi kunnon juustovalikoiman. Minä päätin ruokailun mieluiten tuoreisiin mansikoihin ja kermavaahtoon, mitä nyt muutaman jäkiruokapalasen vielä lautaselle kokosin.

Meistä risteilyn parasta antia olivat ehdottomasti kiireettömät ruokailut. Saattoi kaikessa rauhassa keskittyä nautiskeluun, hyvää ruokaan ja hyviin viineihin. Buffassa tajusimme pitkän ja hartaan ruokailun päätteeksi olevamme ravintolan ainoat asiakkaat. Luulenpa, että kiireisempänä aikana meitä olisi jo hiostettu ulos seuraavan kattauksen alta.

Kiitos laivan henkilökunta muuten ylen ystävällisestä palvelusta.

Katkarapuja on laivalla aina pakko saada. Koronan takia nyt hieman eri tavoin tarjolla.Buffan hintaan kuuluvat juomat hanasta, myös viinit ja olut. Oltiin sitten meidän kattauksen viimeiset asiakkaat.

Mies: ”Saakohan täällä edes ajan kulumaan?”

Miehen mielestä laiva ei ollut suuren suuri ja ehti tuo jo vähän huolestumaan siitä, että käykö aika risteilyllä pitkäksi. Ei käynyt, jos nyt jotain voi päätellä siitä, että ehdimme ensimmäisenä iltana, korjaan yönä, nukkumaan vasta puoli kahdelta.

Kun ensin oli kuunneltu pianistia viinibaarissa, käyty seuraamassa karaokea, katsottu Antti Ketosen unplugged esitys ja tanssittu alabamalaisen Jamesin villissä menossa, ensimmäinen risteilypäivä alkoikin olla jo pulkassa. Lisätietoa Gabriellan esiintyjistä löydät täältä.

Emme olleet pitkään, pitkään aikaan olleet yhdessä missään viihteellä. Varmaan siksi tuntuikin niin hauskalta saman illan aikana kuunnella montaa eri esiintyjää ja löytää loppuillasta itsestään bilehile. Joskus vaan kaipaa tällaista irtiottoa. Meillä oli itseasiassa oikein lystiä.

Ihmettelen kyllä sitä, miten jaksoimme seuraavana aamuna olla aamiaisella jo heti kahdeksalta. Yöunet jäivät nyt vähän lyhyiksi, mutta en halunnut menettää maissaoloajasta yhtään. Maarianhamina kiinnosti sen verran paljon.

Laivaterminaali on ihan Maarianhaminen keskustan tuntumassa, joten satamasta pääsee noin kymmenessä minuutissa kävellen keskustaan. Terminaalin vieressä on myös merimuseo ja museolaiva Pommern. Maarianhaminan kokemuksista kerron seuraavassa blogijutussa.

Paluumatka otettiinkin sitten huomattavasti rauhallisemmin. Ruokailun päälle otettiin pienet kauneusunet ja sitten jaksoikin taas keskittyä laivan antiin. Tällä kertaa shoppailuun ja illan esiintyjiin.

Täysi kymppi laivan viihdeannista.Ja täydet pisteet myös tästä annista.Bilehileet laivan yössä.

Mies: ”Kannattaakohan sieltä mitään ostaa? Ei ne hinnat kuitenkaan mitään tax-free hintoja ole.”

Tuotiin 12 viinipulloa. Siitä voi jotain päätellä. Laivalla oli nyt muutenkin erittäin hyviä tarjouksia.

Kannattaa liittyä maksuttomaan Viking Line Clubiin, jonka jäsenille oli erikoistarjouksia. Esimerkiksi Essi Avellanin Vikingille kehittelemä erikoissamppanja oli klubitarjouksessa 29,90 (muuten 39,90). Viininystävän kannattaa katsastaa myös á la carte ravintolan oma pieni viinimyymälä, jossa on myynnissä erikoiseriä.

Samppanjan ystävänä on annettava kiitosta siitä, kuinka hyvä valikoima laivan viinibaarissa oli laseittain saatavia samppanjoita. Se oranssietikettinen Taittinger oli aika nannaa.

Illan päätteeksi mentiin vielä kuuntelemaan Mira Luotia ja Mika Haapasaloa. Sitten oltiinkin jo ihan kypsiä siirtymään yöunille. Aamulla oltaisiin Helsingissä 11 maissa.

Vähän minusta tuntuu, että taisi tuo mieskin nauttia. Lupasi nimittäin lähteä risteilylle seuraavallakin kerralla.

Miehen karkkikauppa.Jopas löytyi samppanjapullo.Oisko tässä uusi kukkamekko?Jotenkin tuntuu siltä, että kyllä se tykkäsi.

Viking Line risteilee m/s Gabriellalla Helsingistä Maarianhaminaan kolmesti viikossa, maanantaisin, keskiviikkoisin ja perjantaisin, elokuun 7. päivään asti. Hinnat kahdelle hengelle aterioineen klubikortilla alkaen 195 euroa (norm. 239 euroa).

Lisää tietoa Gabriellan Maarianhaminan risteilystä löydät täältä.

 

Samppanjaa muovimukista -blogi Facebookissa ja Instagramissa: @samppanjaa_muovimukista

23 comments
AhvenanmaaRisteilyt

Saaristomeren lumoissa – testimatka Finnswanilla Ruotsiin

by Annemaria

Ovatko kesän matkasuunnitelmat vielä hakusessa? Löysin kuulkaapas mielenkiintoisen matkavaihtoehdon, mikä sopii myös pienellä budjetilla matkaavalle.

(Kaupallinen yhteistyö Finnlines ja Rantapallo)

Elettiin vuotta 1984. Olimme juuri tavanneet mieheni kanssa. Yhdessäolo oli ihanaa ja ihmeellistä, kuin myös se, että oli löytynyt se paras matkakumppani. Jos meillä olisi tuona kesänä ollut lähellekään yhtä paljon rahaa kuin rakkautta, yhteinen ensimmäinen matkamme ei olisi ollut mikään ongelma. Vaan kun ei ollut, rahaa meinaan.

Oikeastaan ainut mihin silloinen tiukka taloutemme taipui oli joku lyhyt risteily. Etsimme halvimman mahdollisen vaihtoehdon ja päädyimme automme kanssa risteilylle Naantalista Ruotsin Kapellskäriin. Takaisin tultiin Maarianhaminasta saaristolautoilla Kustaviin.

Matkan puitteet eivät olleet tuolloin kummoiset, mutta meille uutta ja ihmeellistä oli reittimme huikean hieno saaristoluonto. Näin yli 30 vuotta myöhemminkin muistan, kuinka ajelimme läpi Ahvenanmaan saaria maailman kauneimmassa auringonlaskussa. Uskokaa tai älkää, se oli yksi parhaimmista lomamuistoistani ikinä.

Olin aikamoisen riemastunut, kun sain kutsun Finnlinesin uusimmalle laivalle m/s Finnswanille samaiselle reitille Naantalista Kapellskäriin. Puolivälissä poikettiin mennen tullen Ahvenanmaan Långnäsissa. Oli mielenkiintoista verestää vanhoja muistoja ja nähdä oliko palava rakkaus vain kullannut matkaa vai oliko saaristomeri oikeasti niin kaunista kuin muistikuvissani.

Tällä reissulla matkapuitteet olivat kyllä ihan muuta kuin menneisyydessä. Finnswan on Itämeren uusin tulokas ja ehtinyt purjehtia Finnlinesin Ruotsin reitillä vasta toukokuusta (2018) alkaen. Sitä ennen laiva on kokenut melkoisen faceliftauksen ja saanut tiloihinsa raikkaan uuden ilmeen.

Kivat uuden karheat tekstiiilit ja meriaiheiset sisustuksen yksityiskohdat tekivät laivasta oikein viihtyisän. Kuten aiemmin testaamallani Travemünden reitillä, niin tälläkin laivalla, tilojen erinomainen taso yllätti. Yllätti siksi, että Finnlinesin laivat kuljettavat itse asiassa monta kertaa enemmän rahtia kuin matkustajia.

Tykkäsin niin vietävästi tämänkin paatin letkeästä ja rauhallisesta menosta, tuntee oikeasti olevansa merimatkalla. Kyse on minusta hyvällä tavalla vanhanaikaisesta reissuromantiikasta.

Täytyy tunnustaa, olen vähän heikkona kaikenlaisiin uniformuihin 🙂 Finnswanin kapteeni Jyrki Repo. Siistiä, valoisaa, avaraa ja kodikasta.

Majoituimme Finnswanin junior suitessa, mikä sai meidät hymyilemään kuin lähtökaupungin Naantalin aurinko. Tilavaan 32 neliön hyttiin olisi majoittunut loistavasti neljäkin henkeä. Lämpimän punaisen sävyisellä sohvalla ja nojatuoleilla olisi voinut istuskella pidempäänkin ihailemassa merimaisemia hytin suurista ikkunoista. Usein laivojen vuoteet ovat karmeita, mutta tässä hytissä hyvälle vuoteelle voi antaa pelkkää kehua.

Kävin kurkkaamassa myös edullisimpiin hytteihin, enkä voi moittia niitäkään. Jopa budjettimatkaajan halvin neljän hengen sisähytti oli ihan ok.

Minulle paras hytti ikinä.

Naantali – Kapellskär reitin laivat ovat reittialuksia, joihin tarvitaan mukaan jokin kulkuneuvo, joko auto, moottori- tai polkupyörä. Laivamatka myydään pakettina, johon sisältyy aina matka, kulkuneuvo ja ateriat.

Halvimmillaan matkapaketti Kapellskäriin maksaa 49 euroa (sesonkikautena 89 euroa), mihin sisältyy kaksi matkustajaa, kulkuneuvo sekä buffet-pöydän brunssi ja illallinen/henkilö. Aika kohtuuhintaista minusta ottaen huomioon, että safkat kuuluvat hintaan. Ruoka laivalla nyt ei mitään gurmeeta ollut, mutta kyllähän sillä reippaasti mahansa täyteen sai.

Finnswanin edullinen hintataso pisti silmään laivalla. Juomat niin ravintoloissa kuin laivan myymälässä olivat hyvin matkustajaystävällisiä. Tiesitkö muuten, että Ahvenanmaalla pysähtyvät laivat ovat Itämeren ainoat oikeat tax-free alukset? Laivan myymälä kannattaa ehdottomasti tsekata vaikka kesäjuomien hankinta mielessä.

Viininystävä kiittää maltillisesta hinnoittelusta.Cosmopolitan time.

Mennäänpä niihin maisemiin, joista alussa mainitsin. Eivät olleet muistikuvat upeista saaristomaisemista pelkkää rakastuneen euforiaa. Tällä matkalla ei kannata missata auringonlaskua, jos ei nousuakaan. Sävyt ja näkymät ovat vaikuttavia, kun kehyksinä ovat kimmeltävä meri ja avara taivas. Ja se huikea sininen hetki siinä välissä.

Parasta tällä reitillä on myös se, että lähes koko matka kuljetaan saariston lomassa, joten mielenkiintoa riittää pitkin matkaa.

Hyvää yötä ja huomenta.

Mihin tätä laivareittiä sitten kannattaisi hyödyntää? Minulle syntyi kolme matkaideaa, jotka olisi kiva toteuttaa. Tässä vinkkini lyhyemmälle ja pidemmälle kesäreissulle:

1) Jää pois Ahvenanmaalla Långnäsissa ja yövy Maarianhaminassa tai kokeile bed & breakfast majoitusta maaseudulla. Tee paluumatka saaristolautoilla ja nauti Ahvenanmaan saariston hienosta luonnosta.

2) Sain vinkin Ruotsia hyvin tuntevalta matkailuihmiseltä, että Kapellskäristä reilun sadan kilometrin päässä oleva rantakaupunki Sigstuna on viehättävyydessään ehdoton matkakohde. Ruotsin vanhimman kaupungin kapeilla kujilla voi aistia häivähdyksen keskiaikaista tunnelmaa.

3) Pidempää roadtripiä suunnitteleva voi kiertää koko Itämeren Finnlinesin laivoilla. Kapellskäristä ajetaan Malmöön (698 km), josta on yhdeksän tunnin laivamatka Travemündeen ja sieltä suora laivayhteys takaisin Helsinkiin. Finnlinesin matkustaja saa 20 %:n alennuksen kaikista sen omista jatkoyhteyksistä.

Mielelläni yhdistäisin laivareissuun myös yöpymisen ihastuttavassa Naantalissa. Matkamme päätteeksi saimme kävelykierroksella alkupaloja siitä, mitä Naantalilla olisi tarjottavana. Kaupunki on ilmiselvä visualistin ja kulinaristin päiväuni. Tunnelmallisia kahviloita ja ravintoloita, kauniita vanhoja puurakennuksia, historiaa huokuvia yksityiskohtia. Selvästi my town. Haluaisin tavata myös sielunkumppanini Nuuskamuikkusen.

Naantali näytti niin hyvältä.

Finnlinesilla on kaksi vuoroa joka päivä Naantali – Längnäs – Kapellskär -reitillä. Matkustusaika päästä päähän on kahdeksan tuntia. Finnswan lähtee Naantalista päivittäin klo 10.45 ja Kapellskäristä klo 21.30. Lisätietoa laivoista ja aikatauluista löydät täältä.

 

Seuraa blogia myös Facebookissa ja Instagramissa: @samppanjaa_muovimukista. 

10 comments