Category:

Espanja

Malaga – I Love you!

by Annemaria 16.2.2025

Malagasta on pikku hiljaa tullut yksi lempikaupungeistani. Olen käynyt kaupungissa lukemattomia kertoja päiväreissuilla Fuengirolasta ja viettänyt siellä kerran yhtäjaksoisesti reilut kaksi viikkoa. Mitä enemmän olen kerännyt kokemusta tästä vajaan 600 000 asukkaan merenrantakaupungista – sitä enemmän se on sykähdyttänyt.

Äskeisellä pikavisitiillä Aurinkorannikolle päätin pyhittää yhden päivän Malagalle. Fuengirolasta junamatka kestää n. 45 minuuttia ja maksoi muistaakseni 4,10 euroa. Kun paikallisjunia kulkee 20 minuutin välein, matkaaminen Malagaan on kerrassaan helppoa ja edullista.

Jos matkailet Costa del Solin muissa kaupungeissa, älä jätä Malagaa käymättä. Tunnelmalliseen vanhaan kaupunkiin on keskustan Centro-Alameda -asemalta vain noin 10 minuutin kävelymatka.

Andalusiassa kannattaa aina kurkistella sisäpihoille.

Tuntemattomampi taidemuseo Malagassa

Taidemuseoiden ystävälle Malagassa on paljon nähtävää. Tunnetuin näistä lienee Picasso-museo, mutta tarjontaa piisaa nykytaiteesta lasitaiteeseen. Itse olen kiertänyt kaikki Malagan merkittävimmät taidemuseot ja rupesin tutkimaan olisiko kaupungissa vielä joku pienempi museo jäänyt huomaamatta.

Nettiä tutkimalla löysin Espanjan ainoana ekspressionistisena museona tunnetun yksityisen säätiön ylläpitämän Jorge Rando -museon, joka on keskittynyt kyseisen taiteilijan tuotantoon. Jorge Rando on malagalaissyntyinen taidemaalari ja kuvanveistäjä, humanisti, joka töillään ottaa voimakkaasti kantaa heikompien asemaan kuten lapsiin ja naisiin sodan jaloissa, nälänhätään ja prostituutioon.

Työt olivat puhuttelevia, vaikka aiheiltaan aika rankkoja. Mietin itsekseni kuinka ajankohtaisia ne olivatkaan, vaikka suurin osa maalauksista oli tehty useita vuosikymmeniä sitten. Ihminen ei näköjään koskaan opi. Sota ja humanitäärinen kärsimys toistuvat aina vaan.

Rando näki pimeydessä kuitenkin toivoa, joka tulee näyttelyssä esiin mm. toistuvana perhosmotiivina. ”Despite the dirt that surrounds us, despite the darkness that drowns us, despite it all… new dawns will be born.” – Jorge Rando. Voi Jorge, kuinka toivoisinkaan, että voisit olla oikeassa. Maailmanmeno tuntuu menevän yhä vain hullummaksi.

Museoon on ilmainen sisäänpääsy ja se sijaitsee lyhyen kävelymatkan päässä Malagan keskustan paikallisjuna-asemalta (Centro-Alameda).

500 metrin päässä Jorge Rando -museosta on muuten toinen kiinnostava museo, Malagan lasimuseo, Museo del Vidrio y Cristal del Malaga.

En voinut vastustaa kiusausta, vaikka nyt tuli vähän omaa tulkintaa tälle työlle.

Kutakuinkin museota vastapäätä näin kauniin rakennuksen, joka osoittautui kalatoriksi.

Malagan vanha kaupunki on täynnä tunnelmaa

Vaikka Malagassa ei kävisi katsomassa yhtäkään nähtävyyttä, koko kaupunki, erityisesti vanha kaupunki tunnelmallisine kujineen, on jo itsessään nähtävyys. Rakastan päämäärätöntä kuljeskelua vanhan kaupungin sokkeloisilla kujilla. Silmä poimii helposti kaikkea visuaalista: kauniita rakennuksia, elämää sykkiviä aukioita, historian havinaa, koristeellisia yksityiskohtia, rosoa ja rusoa.

Välillä on vain ihanaa unohtua jonnekin terassille katselemaan ohi kulkevaa ihmisvirtaa. Pysähtyä hetkeksi lasilliselle tai muutamalle tapakselle.

Aiemmin vanha kaupunki oli minulle hallitsematon labyrintti, jonka kapeille kaduille eksyin helposti. Nyt Malaga käyntejä on takana sen verran, että huomasin osaavani jo liikkua ja suunnistaa kaupungilla aika hyvin. Kun minusta suuntavammaisesta on kyse, tätä voi pitää jo melkoisena saavutuksena.

Vanha kaupunki on täynnä toinen toistaan houkuttelevan näköisiä tapasravintoloita. Itse istahdin tällä kertaa suositun Casa Lola -ravintolan terassille ja nautin siinä muutaman lämpimän pikkutapaksen. Hinnat ovat edulliset, valikoima runsas ja ruoka ihan kohtuullista. Casa Lola -ravintoloita on vanhassa kaupungissa kaksi aivan lähekkäin toisiaan.

Kävin myös nauttimassa lasillisen hyvää cavaa meidän suosikkibaarissamme. Kyse on itse asiassa piskuisesta osteribaarista, jossa on paras koskaan näkemäni lista laseittain saatavista laadukkaista cavoista ja samppanjoista. Ja hinnat saavat suun hymyyn. Jos pidät kuohuvista tai ostereista, vahva suositus vanhan kaupungin kapealla kujalla sijaitsevalle La Medusa -ravintolalle.

Malaga on myös rantaa ja puistoja

Vanhasta kaupungista suunnistin Malagan satamaan. On aina yhtä kiva kuljeskella ”promenadia” pitkin, jossa yleensä on tarjolla elävää musiikkia. Ihastelin satama-altaalle ankkuroitua upeaa purjealusta, joka näytti olevan Tanskasta. Liekö kuninkaallinen risteilijä, sillä bongasin lipusta kruunusymbolin.

Jos olisin jatkanut matkaa vielä rantaviivaa eteenpäin, olisin tullut kaupungin tunnetuimmalle uimarannalle La Malaguetaan. Malaga on siinäkin mielessä hieno kaupunki, että täällä voi yhdistää kaupunki- ja rantaloman.

Kävelin myös sataman viereisessä puistossa ja nautin kaikesta näkemästäni vihreästä. Aurinkorannikollakin eletään talvikautta ja osa puista on tähän aikaan vuodesta lehdettömiä, mutta kaikkina vuodenaikoina on kuitenkin ympärillä värejä ja kukkia. Malagan monet puistot ja viheralueet tarjoavat puutarhafriikille ihasteltavaa myös talvikuukausina.

Poikkesin paluumatkalla vielä kävely- ja ostoskatu Calle Lariokselle, joka tunnetaan kuuluisista jouluvaloistaan. Jouluvalot oli nyt purettu, mutta aina on mukavaa kierrellä Larioksen kaupoissa. Jos mielit Malagaan shoppailemaan, Larios ja sen poikkikadut ovat hyviä kohteita.

Malaga-rakkauteni vahvistui tälläkin reissulla. Jotain ihmeellistä vetovoimaa tässä kaupungissa vain on. Mikäli haluat lukea lisää Malaga-kokemuksista, täältä löydät juttuja ja vinkkejä aiemmista käynneistäni: https://www.samppanjaamuovimukista.fi/?s=malaga

16.2.2025 13 comments

Andalusia Costa del Sol Espanja Fuengirola

Voimaannuttavia päiviä Aurinkorannikolla

by Annemaria 9.2.2025

Kun mies on vakavasti sairas ja vaimo lähtee lomareissulle Espanjaan, onko se oikein? Äärimmäistä itsekkyyttäkö vai sittenkin keino parantaa omaa jaksamistaan? Tätä yhtälöä puin pitkään ennen kuin uskalsin varata lentolipun Malagaan.

Uskonpa, että samanlaista pohdintaa käy jokainen vakavasti sairaan läheinen. Haluaisit tehdä kaikkesi toisen elämänlaadun parantamiseksi, mutta samalla huomaat jossain kohtaa myös omien voimiesi hiipuvan. Ainakin omalla kohdallani alkoi tuntua, että kohta olen itse auttajan asemasta autettava.

Täytyy myöntää, että kaipasin myös hetken omaa aikaa, tai toisaalta me molemmat kaipasimme. Olemme olleet viimeisen reilun vuoden tiiviisti keskenämme ja eläneet syöpähoitojen ja -kontrollien aikatauluttamaa elämää. Välillä horjuneet henkisen kestokykymme äärirajoilla. Törmäyskursseilta ei ole vältytty, sillä jatkuva epävarmuuden tila nostaa ahdistuksen tunteita pintaan, jotka purkautuvat välillä räiskyvinä yhteenottoina.

Kun viimeisimmässä syöpäkontrollissa saimme lääkäriltä olosuhteisiin nähden valoisia uutisia, uskalsin tehdä päätöksen muutaman päivän irtiotosta. Otin töistä muutaman päivän vapaata, varasin seuraavalle viikolle lennot Malagaan ja hotellihuoneen Fuengirolasta. Tänne on niin helppoa mennä, kuin kotiinsa tulisi, ja lisämausteena on matkaseuraa paikkakunnalla asustelevasta ystäväpariskunnasta.

*Kuinka olinkaan kaivannut näitä kauniita iltahetkiä rannalla.*

Toki tsiljoona kertaa mieluimmin olisin istunut lentokoneessa siemailemassa samppanjaa muovimukista mieheni kanssa, mutta koska se ei ollut mahdollista, hyvä näinkin. Onneksi yksin matkustaminen ei ole minulle vierasta ja minne muualle olisikaan yhtä helppoa matkata muutamaksi päiväksi kuin tuttuun Fugeen.

Vain muutaman tunnin lento ja vastassa tutut hoodit. Helppoa sujahtaa saman tien nauttimaan niin valosta, merestä ja väreistä kuin myös äänekkäästä kaupunkielämästä.

Muistin kyllä, että espanjalaiset ovat äänekästä kansaa, mutta että näin äänekästä. Olen varmaan asustellut liian pitkään yhtäjaksoisesti luonnon rauhassa, sillä tällä kertaa äänimaailma tuntui entisestään koventuneen. Sainpahan taas kokea täysillä elämää ja alegríaa ympärilläni. Rakastan niin tuota espanjalaisten tapaa ottaa ilo irti arjesta.

Yövyin Fuengirolan keskustan pienessä hotellissa Casa Consistorialissa. Mukava pikkuhotelli keskellä kaikkea, tosin etenkin viikonloppuna huoneeseen kantautui meteliä kaduilta.

*Casa Consistorial on sympaattinen hotelli Fuengirolan keskustassa.*

*Fugessa oli kaikki niin kuin ennen, tuttua ja turvallista*.

*Espanjalaista aamiaista, pan y tomato ja vastapuristettua tuoremehua.*

Ette usko kuinka hyvältä tuntui hetkeksi hypätä pimeydestä valoon ja harmaudesta maailmaan, jossa oli värejä ja sävyjä. Kuinka paljon olinkaan kaivannut pitkiä kävelyjä pitkin merenrantoja, auringon lämpöä iholla ja vaaleanpunaisia auringonlaskuja. Kuin huomaamatta askelmittari näytti 10-15 kilometrin päivämatkoja. Nautinnollista liikuntaa pakottamatta. Tuntui kuin kylmyydestä kärsivä kroppani olisi saanut voiteluainetta, joka notkisti sen toimimaan ihan eri tavoin.

Nautin myös kiireettömistä aamiaisista ja kahvihetkistä terasseilla. Puistonpenkeillä istuskelusta ja vihreiden papukaijojen pesänrakennuspuuhien seurailusta. Ostoksista pienissä kivijalkaputiikeissa. Tapaksista ja edullisista viinilasillisista. Hyvistä ruokakokemuksista hyvässä seurassa. Päämäärättömästä kuljeskelusta niin Fuengirolan kuin Malagan vanhassa kaupungissa. Kuinka pienissä hetkissä voi onni asua.

*Tottakai piti käydä tarkistamassa Mercadon kala- ja äyriäistarjonta.*

*Kotiin tuliaiseksi 100 grammaa Ibérico Bellotaa.*

*Pakko aina käydä hypistelemässä näitä ihanuuksia.*

*Herkullinen uusi ravintolatuttavuus La Puerta Verde.*

*Paellaa La Carihuela Chica -ravintolassa.*

*Ilme jo paljastaa kuinka hyvää tämä matka teki.*

Valon voima on ihmeellinen. Sain ladattua omat aurinkokennoni täyteen. Uudella energialla kohti uusia koitoksia. Kiitos Costa del Sol.

9.2.2025 22 comments

Elämäntaito Espanja Kanariansaaret

Marraskuisia mietteitä ja matkasuunnitelmia

by Annemaria 9.11.2023

MAR-RAS-KUU. 16 tuntia mustaa ja siinä välissä two shades of grey. Elintoiminnot pelaavat, mutta tuntuu, etten siltikään ole elossa. Herään aamulla väsyneenä. Suoritan velvollisuudet. Päivän mittaan kohtaan työssä toisia väsyneitä ja ilottomia ihmisiä. Menen nukkumaan. Ja aamulla herään jälleen innottomana. Tämä vuodenaika ei ole minua varten.

Jutun hieno pääkuva suosirreistä on sveitsiläisen valokuvaajan Levi Fitzen.

Vuosi 2018 avasi silmäni. Työkuviot olivat muuttuneet meillä molemmilla, elämässä oli nyt enemmän vapautta ja päätimme tehdä jotain aivan poikkeuksellista. Lähdimme miehen kanssa ottamaan selvää, miksi veljeni ja hänen vaimonsa suuntaavat vuosi toisensa jälkeen talvehtimaan Espanjan Aurinkorannikolle. Minusta tämä kalskahti vahvasti eläkeläishommalta, mutta toisaalta lämpö ja aurinko marraskuussa kuulostivat hyvältä. Voisikohan tämä olla meidänkin juttu?

Vuokrasimme Fuengirolasta asunnon puoleksi vuodeksi. Tiesin, että joudun käymään välillä Suomessa töissä, joten ajattelin että on hyvä, ettei lysti lopu liian lyhyeen. Ja jos aika kävisi pitkäksi tai muuten tulisi tarvetta matkustaa Suomeen, voisimmehan molemmat lentää välillä kotiin ja palata takaisin kun siltä tuntuu. Siihen aikaan lentojen hinnat olivat jotain muuta kuin nyt.

Puoli vuotta kului kuin etelään päässeen muuttolinnun kevyiksi muuttuneilla siivillä. Leijuimme valon ja auringon täyttämiä päiviä onnen täyttämässä euforiassa. Voiko oikeasti myöhäissyksy ja talvi tuntua tältä? Suomessa käydessäni tuntui kuin olisin pudonnut pimeään kuiluun. Sulkeuduin sisätiloihin, hukuttauduin vain töihin ja lopetin hetkeksi elämästä kuin kytkimeni olisi käännetty off-tilaan. Elämäni kääntyi on-tilaan vasta palatessani takaisin Espanjaan.

Nautimme suunnattomasti kävelylenkeistä pitkin merenrantoja, päämäärättömästä haahuilusta uuden ”kotikaupunkimme” vilkkailla kaduilla ja retkistämme Andalusian ihastuttaviin kaupunkeihin ja kyliin. Jokainen päivä oli kuin uusi seikkailu. Olimme elossa sataprosenttisesti!

*Joulukuu kesämekossa tekee minulle hyvää.*

Pimeä, kylmä ja apea vuodenaika oli vaihtunut valoon ja iloon. Heräsin useimmiten aamuisin auringonpaisteeseen ja vaaleanpunaisessa kuplassani näin ympärilläni vain hymyileviä kasvoja. Ei silti, nauroin itsekin varmaan enemmän kuin koko vuotena yhteensä.

Siitä se sitten lähti. Sen jälkeen koronavuotta lukuunottamatta olemme viettäneet joka vuosi osan talvea jossain päin Andalusiaa. Viime talvena päätimme kokeilla myös jotain ihan uutta ja lensimme Malagasta Kanariansaarille. Ensin matkasimme Teneriffalle ja sieltä jatkoimme reissuamme Gran Canarian puolelle Las Palmasiin. Pari päivää vietimme myös iki-ihanalla La Gomeralla.

Viihdyimme erinomaisesti myös noilla saarilla. Mantereeseen verrattuna sää oli vieläkin leppoisampi ja ympäristö vehreämpi. Kukkahullu minussa sai myös yllin kyllin silmänruokaa trooppisista kasveista. Koska niin paljon jäi näkemättä ja niin paljon kiinnostavia paikkoja kokematta, päätimme tänä vuonna ottaa Kanarian uusiksi.

Tällä kertaa teemmekin ihan kunnollisen roadtripin. Vietämme ensin aikaa Las Palmasissa. Viime vuonna asuntomme sijaitsi vanhan kaupunginosan Vequetan sydämessä, mutta tällä kertaa päätimme vaihtaa sijaintia kaupungin toiselle laidalle Canterasin rannan tuntumaan.

Las Palmasista matkamme jatkuu vuoristoon, pieneen Tejedan kylään, joka sijaitsee yli kilometrin korkeudessa. En tiedä onko tämä järkevä veto, mutta asuntomme huikeilla vuoristonäkymillä veti puoleensa niin vahvasti, etten voinut vastustaa mielenkiintoani.

Tejedasta palaamme vielä joksikin aikaa takaisin Las Palmasiin, mistä siirrymme toiselle puolelle saarta pieneen Agaeten kalastajakylään. Tämäkin oli paljolti intuitiovalinta. Olimme viime talvena menossa itse asiassa Arucasin kaupunkiin, mutta kaksi A:lla alkavaa paikkakuntaa meni sekaisin ja päädyimmekin Agaeteen.

Ihan hyvä erehdys tämä lopulta olikin. Agaetessa oli meistä jotain merkillistä viehätystä. Se on kuin Ruususen untaan nukkuva piskuinen kylä, jonka toisella laidalla on vanha kylän keskusta kirkkoineen ja toisella laidalla ranta-alue, jossa on muutama hotelli, loma-asunto ja rivi kalaravintoloita. Ei mitään erikoista, mutta siltikin paljon tunnelmaa.

Jos ei muuta, niin täällä saa ainakin levättyä kunnolla. Ja tuoretta kalaruokaa. Tosin mies on edelleenkin skeptinen, onko tämä sittenkin liian rauhallinen paikka. Nähtäväksi jää.

*Agaeten rauhallisuus tuntui hyvältä. Vähän kuin kotona 🙂*

Agaetesta hyppäämme lauttaan ja seilaamme Teneriffan saarelle. Muutaman päivän tulemme viipymään saaren pääkaupungissa Santa Cruzissa, jossa viime talvena vietimme kokonaisen kuukauden ja josta pidimme tosi paljon. Tällä kertaa meidän pääkohteemme tulee kuitenkin olemaan saaren pohjoispuolella oleva klassinen lomakaupunki Puerto de la Cruz.

Viime vuoden kokemuksien perusteella meistä Puerto oli viehättävä ja vehreä kaupunki, jossa turismi sulautuu sopivassa suhteessa aitoon paikalliselämään. Yritämme aina löytää paikkakuntia, jotka ovat oikeita kaupunkeja ja joissa kaikkea ei ole valjastettu turismin alttarille. Siksi vakuutuin Puerto de la Cruzista enemmän kuin vaikkapa Teneriffan eteläpuolen lomakohteista.

Näiden etappien lisäksi tulemme kiertämään tapamme mukaan paljon myös saaren muita kaupunkeja. Viime vuonna huomasimme kuinka äärettömän helppoa saarilla oli matkustaa paikallisbusseilla. Vuoroja on hyvin ja hinnat kohtuullisia. Eikä tarvitse käyttää aikaa parkkipaikkojen etsimiseen, mikä etenkin vanhoissa kaupungeissa on usein haastavaa.

Jos kaikki menee suunnitellusti, pääsemme matkaan jo aivan pian. Yritän sinnitellä vielä hetken.

9.11.2023 5 comments

Espanja Kanariansaaret

Miksi uudelleen Kanariansaarille?

by Annemaria 30.9.2023

Nuorempana ajattelin, että tyypit, jotka matkustavat aina samaan paikkaan ovat tylsiä. Vanhemmiten minustakin on tullut ilmeisesti tylsä, sillä huomaan yhä useammin palaavani samaan matkakohteeseen.

Muutaman vuoden ajan kiersin useaan otteeseen Andalusiaa, sitten löysin Kanarian ja kas kummaa, Kanariansaaret veti jälleen pisimmän korren meidän tulevana talvikohteena. Mutta miksi ihmeessä?

Eniten tässä itseäni huvittaa, että olin ennakkoluuloisesti sulkenut Kanariansaaret vuosikymmeniksi listalle no, no. Olihan minulle takana ”vankka” kokemus alueesta, nimittäin viikon luokkaretki nuoruudessani Playa del Inglesiin, jossa liikuimme vilkkaasti hotellin, rannan ja discojen välimaastossa.

Välissä meni lähes 40 vuotta typerien ennakkoluulojen täyttämää aikaa, kunnes ystäväni kanssa matkasimme Teneriffalle viikon valmismatkalle. Siitä innostuneena saman vuoden loppupuolella päätettiin miehen kanssa kokeilla, miltä tuntuisi viettää Kanarialla vähän pidempi jakso.

Meidän viime talven matka suuntautui kolmelle saarelle: Teneriffalle, La Gomeralle ja Gran Canarialle. Pisin aika vietettiin Teneriffan pääkaupungissa Santa Cruzissa. Sen verran mukavaa oli, että päätettiin tänä talvena ottaa Kanaria uusiksi.

Rakastan manner-Espanjaa, erityisesti Andalusiaa, mutta täytyy myöntää, että Kanarialla on talvimatkaajalle paljon sellaista, josta pidän jopa mannerta enemmän. Ainut negatiivinen asia on, että Kanaria on talvikuukausina majoitukseltaan huomattavasti mannerta kalliimpaa. Positiivisia asioita on kuitenkin sen verran paljon, että olemme valmiit maksamaan vähän enemmän.

Näyttäisi vähän siltä, että joku toinenkin nauttii talviauringosta.

Rantaa en erityisesti matkoilla kaipaa, mutta tuntuuhan se hyvältä työntää varpaansa rantahiekkaan.

Miellyttävä ilmasto

Eihän sille mitään voi, että marras-joulukuussa tuntuu niin hyvältä kekkaloida kesähepenissä. Viime talven Kanarian ilmasto oli meille kaikin puolin passelia. Lämpötilat liikkuivat pääosin 20 asteen yläpuolella. Joskus käytiin hellelukemissa, mutta tukahduttavan kuumaa en muista koskaan olleen, riittävän lämmintä kuitenkin joka päivä. Joskus vähän sataa ripsautteli, mutta yleensä jo saman vuorokauden aikana saatiin myös aurinkoa.

Kukat ja vehreys

Odotin, että Teneriffa ja Gran Canaria olisivat olleet paljon kuivempia ja karumpia. Kanariansaarten kostea meri-ilmasto on ihanteellinen kasveille läpi vuoden ja siksi ainakin näillä saarilla vehreydestä ja kukista pääsee nauttimaan vuoden läpeensä. Ja millaisista kukista! Hullaannuin erityisesti lukuisista upeista kasvitieteellisistä puutarhoista ja niiden trooppisista kasveista.

Kiinnostavat kaupungit ja kauniit kylät

Kuukauden päivät vietimme Teneriffan Santa Cruzissa, missä viihdyimme loistavasti. Santa Cruz ei ole varmaankaan se saaren kaunein kaupunki, mutta aito kaupunkielämä sekä huippuhyvät ravintolat takasivat viihtymisen meille, jotka emme kaipaa rantaelämää.

Matkamme päättyi Gran Canarian puolelle Las Palmasiin. Ennakkokäsitykseni väsähtäneestä lomakaupungista osoittautui aivan vääräksi. Las Palmas on yllättävän monipuolinen kaupunki, jolla on tarjottavana kaikkea sitä, mitä lomaltaan vain voi toivoa: hieno vanha kaupunki, kauniita rakennuksia, kulttuuria, hyviä ravintoloita, rantaa, huikeat shoppailumahdollisuudet ja hyvää kaupunkipöhinää.

Las Palmas oli meille niin OO Las Palmas, että suuntaamme sinne nyt loppuvuodesta uudestaan.

Muita kivoja kaupunkeja, jotka jäivät mieleen olivat Teneriffan yliopistokaupunki San Cristóbal de La Laguna, La Orotava ja Puerto de la Cruz. Mukavista pikkukylistä jäi mieleen Gran Canarialla sijaitseva kalastajakylä Agaete. Gran Canariaa emme viime reissulla ehtineet kovinkaan paljoa tutkimaan, joten kiva saada saaren kiertämiselle nyt riittävästi aikaa.

Santa Cruzissa on vierekkäin konserttitalo ja merivesialtaat. Kumman valitsisit?

Las Palmasin vanha kaupunki La Vegueta oli erityisesti mieleeni.

Santa Cruzin kaupunkivilinään oli helppo sulautua.

Monipuoliset nähtävyydet

Isommissa kaupungeissa on yleensä se hyvä puoli, että niistä löytyy mielenkiintoista nähtävää. Vanhat kaupunginosat ja historian kerrostumat, kiinnostavat museot, kauniit rakennukset, kasvitieteelliset puutarhat ja muut nähtävyydet tuovat lomaan oman lisäarvonsa.

Lomakeskuksia lukuunottamatta lähes jokaisessa kaupungissa riitti nähtävää.

Kanarialainen arkkitehtuuri puuparvekkeineen on omaleimaista.

Las Palmasin katedraalia vahtivat koirat.

Hyvät ravintolat

Emme ole varmaan koskaan käyneet pidemmillä reissuillamme niin paljon ulkona syömässä kuin Kanariansaarilla. Hyvien ravintoloiden määrä oli niin suuri, että kämpillä kokkaaminen jäi aiempaa vähemmälle.

Santa Cruz ja Las Palmas ovat ruuasta kiinnostuneelle matkaajalle ihannekohteita. Erityisesti mies jäi haikailemaan monen kiinnostavan ravintolan perään, jonne emme viimeksi ehtineet. Las Palmasista jäi mieleen erityisesti yksi ravintola, jonka ruoka oli niin täydellistä, että päätimme suunnistaa sinne ihan ensimmäiseksi kaupunkiin päästyämme.

Mieleenpainuvat luontokokemukset

Luonto on meille tärkeää ja nautimme paljon luonnossa liikkumisesta. Kaikki Teneriffan kävijät tuntevat Teiden tulivuoren ja moni suuntaa sinne vain pikaiselle päiväretkelle. Suosittelen kuitenkin varaamaan vähän enemmän aikaa, sillä ympäristössä on hyvät patikointimahdollisuudet. Vulkaaninen ympäristö on mielenkiintoista kulkea, tulee välillä tunne kuin kulkisi kuumaisemissa.

Toinen kiinnostava kohde luontoliikkujalle on Anagan luonnonpuisto Teneriffan pohjoisosassa. Täällä pääset kulkemaan sadunomaisissa metsissä ja näkemään hienoja maisemia.

Luontoystävän kannattaa ehdottomasti ottaa käyntikohteeksi vehreä La Gomeran saari, jonne pääsee lautalla Teneriffan Los Christianoksesta. Gomeran luonto on lumoava laakeripuumetsineen ja jättiläismäisine kanervineen.

Anagan luonnonpuistossa näki ihan toisenlaisia maisemia.

Mutkaton ja iloinen elämänmeno

Viihdyn loistavasti kaikkialla Espanjassa. Tykkään espanjalaisten iloisesta elämänasenteesta, joka heijastuu myös mutkattomana suhtautumisena turistiin. Sama alegría (ilo) oli läsnä myös Kanarialla.

Espanjalaiset osaavat nauttia elämästään ja tätä hyvää asennetta yritän imeä itseeni. Vaikka liikuimme saarilla, jotka ovat varmasti Espanjan suosituimpia loma-alueita, emme kohdanneet missään kyllästynyttä suhtaumista turistiin.

Oma kiva lisänsä ovat kanarialaisten lukuisat juhlat ja perinnetapahtumat. Tuntui, että aina jossain päin oli jotain happeninkiä, joita oli turistinakin kiva seurata.

Helppoa liikkua kaupunkien ja saarten välillä

Kanariansaarilla on helppo liikkua. Välimatkat ovat lyhyet, autonvuokraaminen on edullista, mutta myös bussiverkosto on erinomainen. Emme vuokranneet autoa, vaan matkustimme kaikkialle busseilla. Vaivatonta ja helppoa matkustamista ilman paikoitushuolia.

Saarten väliä liikennöi jatkuvasti kaksi varustamoa, joilta löytyy useita vuoroja päivässä. Kiva lisä oli ilmainen bussikuljetus Santa Cruzista Los Christianoksen satamaan ja takaisin. Myös Las Palmasissa pääsi ilmaisella varustamon bussilla satamasta lähemmäs keskustaa. Jos aikaa on, suosittelen tutkailemaan oman saaren lisäksi lähisaaria.

Voitte kuvitella, että odotan melkoisella innolla tulevaa matkaamme ja uusia seikkailuja. Nyt olemme reissussa pidempään ja olen jo etukäteen iloinen siitä, että pääsemme pureutumaan saariin viime reissua syvemmin ja kiertämään ihan uusia paikkoja. Tässä kohtaa mies huokaisee syvään, miksiköhän?

30.9.2023 10 comments

Espanja

Viiden tähden hotelli, joka ei ihan täyttänyt odotuksia

by Annemaria 23.4.2023

Kun hotelli kertoo olevansa viiden tähden hotelli, ainakin minulla odotukset ovat korkealla. Rahalleen toivoisi saavansa täyden vastineen niin viihtyisyydessä, palvelun tasossa kuin palvelutarjonnassa. Yleensä näin onkin, mutta joskus vähän notkahtaa. Näin ikävä kyllä kävi tässä hiljattain.

Teimme ystäväni kanssa tämän vuotisen kevätmatkamme Pohjois-Espanjan Bilbaoon. Meistä täti-ihmisistä on kehkeytynyt melkoisia herkkupeppuja hotellien suhteen, joten tälläkin kertaa olimme valmiit maksamaan vähän enemmän miellyttävästä miljööstä. Muutaman päivän lomalla on ihanaa hypätä hetkeksi arjen yläpuolelle nautiskelemaan pienestä luksuksesta ja siinä jos missä hyvällä hotellilla on iso rooli.

Päädyimme keskustan paraatipaikalla sijaitsevaan hotelli Radisson Collection Bilbaoon, viiden tähden hotellina itseään mainostavaan ketjuhotelliin. Hotelliin oli viime vuonna tehty iso remontti ja kaikki olikin noin päällisin puolin kunnossa. Ikävä kyllä pinnan alta tuli esille asioita, jotka eivät kuulu tämän tasoiseen hotelliin.

Huoneemme oli melko mukavan kokoinen, mutta näköaloissa olisi ollut toivomisen varaa. Huoneemme oli sisäpihalle päin ja vähän pimeä. Lisähinnalla olisi saanut parempaa sijaintia ja enemmän luonnonvaloa, joten tähän oli tyytyminen.

Muuten huone oli melko perustasoa, ellei peräti vähän tylsä. Olisin kaivannut enemmän viihtyisyyttä lisääviä elementtejä, kuten vaikkapa kauniita tekstiileitä. Ainakin minusta pelkästään peitot ja valkoiset lakanat sängyillä tuntuivat riisutuilta.

Ihmettelin myös peittoni ylisuurta pussilakanaa. Olivat ilmeisesti laittaneet vahingossa parisängyn peiton pussilakanan. Monissa tasokkaissa hotelleissa sängyt ovat erityisen miellyttäviä nukkua. Täällä ei sänkykään tehnyt vaikutusta. Tässä kohtaa neljä tähteä.

Kumma juttu muuten nykyisin, että siivouksessa on yllättävän monessa hotellissa toivomisen varaa. Niin täälläkin. Viiden tähden hotellissa ei toivoisi näkevänsä pölyisiä pintoja tai roiskeisia suihkuseiniä. Palkataanko ihmisiä liian vähän vai onko tässäkin kenties kyse paljon puhutusta työvoimapulasta?

Kaltaiselleni kahvin suurkuluttajalle kahvikone huoneessa oli plussaa. Sen sijaan miinusta huonekohtaisen ilmastoinnin puuttumisesta. Jouduimme nukkumaan ikkuna auki saadaksemme yöksi viileyttä huoneeseen.

Kylpyhuone oli kivan kokoinen ja näköinen kultaisine hanoineen ja malja-altaineen. Tosin meitä hieman ihmetytti altaiden korkea sijoitus. Ne olivat satakuusikymmensenttiselle sen verran ylhäällä, että kasvoja pestessä joutui vähän kurkottelemaan ja samalla sai kummasti lattian kastumaan.

Ensimmäisenä aamuna sain lattian kyllä kastumaan vähän reilumminkin. Menin meistä ensimmäisenä suihkuun, enkä shampoo päässä huomannut, ettei kaikki toiminut toivotulla tavalla. Ensinnäkin viemäri ei vetänyt kunnolla. Sen seurauksena vesi kertyi suihkunurkkauksen lattialle ja siitä eteenpäin kylppäriin, koska suihkutilan ovi ei mennyt kunnolla kiinni.

Siinä vaiheessa kun huomasin ongelman, meillä oli kylppärissä jo kunnon tulva ja vesi oli saavuttanut jo kylppärin oven. Olikin sitten ensimmäinen kerta, kun viiden tähden hotellissa aloitan ensimmäisen aamuni luuttuamalla kylppärin lattiaa. Onneksi lisätulvaa välttääksemme toinen meistä pystyi ottamaan aamusuihkun ammeessa. Tässä kohtaa kolme tähteä.

Yritimme soittaa asiasta respaan, mutta huoneemme puhelin ei toiminut. Menimme sitten ennen aamiaiselle menoa raportoimaan asiasta. Ongelma luvattiin hoitaa ja mikäli vikaa ei saataisin korjattua, saisimme vaihtaa huonetta. Hyvä näin, homma hoidossa.

Vai oliko? Kun palasimme myöhäisiltapäivällä kaupungilta takaisin hotelliin, menimme respaan kysymään asiasta. Kukaan ei tuntunut tietävän asiasta yhtään mitään eli jos tästä voi jotain päätellä, asian eteen ei oltu tehty yhtikäs mitään. Vasta nyt huoneeseemme lähetettiin parikin korjausmiestä ja jouduimme kiltisti odottelemaan saataisiinko vika korjattua.

Puolisen tuntia myöhemmin, meille kerrottiin, että todo bien, joten huoneenvaihtoon ei tarvinnut onneksi ryhtyä. Se on selvä, että hotelleissa tulee eteen aina kaikenlaista, mutta asian hoidosta jäi kieltämättä vähän huono kuva. Tälle vain kaksi tähteä.

Jos joku asia tässä hotellissa oli onnistunut, se oli aamiainen. Nautimme kaikkina aamuina suunnattomasti rauhallisesta aamiaistilasta, erinomaisesta tarjonnasta ja ylen ystävällisestä henkilökunnasta. Vaikka aamiaispöydän tarjonta ei ollut laajimmasta päästä, tuotteet olivat laadukkaita ja herkullisia.

Muistelen lämmöllä parasta koskaan syömääni juustokakkua. Ja vieläkin harmittaa, että huomasin vasta toiseksi viimeisenä aamuna, että aamiaisella oli tarjolla aitoa samppanjaa.

Mukava lisä oli erilliseltä listalta tilattavat annokset, kuten vaikkapa ne kuuluisat Benedictin munat tai kauniit bowlit. Aamiaista saattoi myös nauttia viihtyisällä ulkoterassilla. Nautinnollisella aamiaisella todella tunsi olevansa tasokkaassa hotellissa. Aamiaiselle viisi tähteä.

Sen sijaan hyvässä hotellissa ei tuntenut olevansa, kun eräs ilta palasimme kuumissamme ja väsyneinä huoneeseemme. Huone oli siivoamatta ja kaikki yhtä hyrskyn myrskyn kuin lähtiessämme. Ystäväni lähti jälleen respaan valittamaan asiasta ja jälleen me kärvistelimme odottamassa pääsyä huoneeseemme.

Menimme nauttimaan drinkit yläkerran terassille saamillamme drinkkikupongeilla. En huomannut ottaa takkia mukaan ja vasta ylhäällä totesin, että puuskittain puhaltava tuuli teki ulkona istumisesta vähän vilakkaa.

Kysyimme tarjoilijalta, että voisimmeko mennä nauttimaan juomamme ravintolan sisätiloihin. Vastaus oli minusta hieman omituinen ottaen huomioon, ettei sisällä näyttänyt yhtä pariskuntaa lukuunottamatta olevan ketään muuta. ”Sisätilat ovat tarkoitettu vain ruokailijoille. Jos menisimme syömään, siinä tapauksessa voisimme siirtyä sisälle.”

Se siitä hyvästä asiakaspalvelusta. Värjöttelimme siis kylmissämme ulkosalla. Siivoamisen unohtamisesta ja henkilökunnan joustamattomuudesta kaksi tähteä.

Hotellin yleiset tilat olivat hieman hajanaiset, vaikkakin ihan kivasti sisustetut. Alakerran aulassa oli pienehköjä erillisiä tuoliryhmiä, mutta varsinaista avaraa lobbya jäin vähän kaipaamaan. Sävymaailma oli melko tumma, joka teki tiloista jopa synkkiä. Sisustukselle neljä tähteä.

Radisson Collection Bilbao on ihan ok kaupunkihotelli, mutta ei ikävä kyllä ainakaan meidän kokemusten perusteella yltänyt viiden tähden hotelliksi. Krantut täti-ihmiset ottaisivat armotta pois yhden tähden, sillä toiveemme eivät tällä kertaa täysin toteutuneet.

Hotelliyö kahden hengen perushuoneessa aamiaisella maksoi maaliskuussa 186 euroa vuorokaudelta.

23.4.2023 10 comments

Espanja Taide ja kulttuuri

Häikäisevä Bilbaon Guggenheim-museo

by Annemaria 9.4.2023

Ennen Bilbaon matkaa luin useita juttuja Bilbaon Guggenheim -museosta. Tämä modernin taiteen museo näytti jakaneen kävijät selvästi kahteen vastakkaiseen ryhmään: museota joko ylistettiin tai sitten sitä pidettiin täytenä floppina. Makuja on monia, mutta itselleni erityisesti upea museorakennus sai aikaan suuria tunteita.

Olipa kerran vähän nuhjuinen teollisuuskaupunki, joka kärvisteli 90-luvun laman kourissa. Teollisuudella ei mennyt niin hyvin kuin aiemmin, eikä verotuloja virrannut kaupunkiin entiseen malliin. Sen sijaan, että alueen hallinto olisi jäänyt toimettomana odottamaan parempia päiviä, se lähti ennakkoluulottomasti etsimään uusia tulonlähteitä.

Samaan aikaan Guggenheim-säätiö etsi sijoituspaikkaa uudelle modernin taiteen museolle. Loppu onkin sitten menestyshistoriaa kaupungista, joka pesi kasvonsa ja heräsi kuin Tuhkimo loistoonsa. Bilbaosta tuli yksi Espanjan merkittävistä matkailukaupungeista.

Vuonna 2022 Bilbaon Guggenheim-museossa vieraili 1 289 147 kävijää. Voi olla, ettemme mekään ystäväni kanssa olisi keksineet valita Bilbaota matkakohteeksi ilman sen kuuluisaa taidemuseota.

Sopimus Baskimaan hallinnon ja Guggenheim-säätiön kanssa allekirjoitettiin 1991. Museon suunnittelu-urakka annettiin kanadalais-yhdysvaltalaiselle arkkitehdille Frank Gehrylle. Jotain hankkeen haasteellisuudesta kertoo se, ettei rakennuksen kaarevien pintojen lujuuslaskelmia voitu tehdä perinteisin menetelmin, vaan se suunniteltiin kokonaan tietokoneella.

*Ei taida museossa olla yhtään suoraa seinää.*

*Kiveä, lasia ja lähes 43000 titaanilaattaa.*

Huikean rakennuksen avajaisia päästiin viettämään Nerviónjoen rannalla 1997. Sitä ennen Bilbaon kaupunki oli satsannut kaupunkikuvaan ja valmistautunut monella tapaa ottamaan turisteja vastaan. Satama ja teollisuusalueet siirrettiin kauemmaksi, saastunut Nerviónjoki puhdistettiin, uusia siltoja rakennettiin joen yli, lentokenttää parannettiin, kaupunkiin saatiin metro ja palveluita kehitettiin mm. perustamalla uusia hotelleja.

Kaikki tämä kannatti. Ensimmäisen viiden toimintavuotensa aikana Guggenheimin museo toi tuloja yli miljardi dollaria, mikä on kymmenen kertaa enemmän kuin museon rakennuskustannukset. Lisäksi Baskimaa sai tuona aikana museon ansiosta yli 190 miljoonaa dollaria verotuloja.

Bilbaon Guggenheim museo on jo itsessään nähtävyys. Moniulotteinen rakennus on kooltaan valtava, mutta ei millään muotoa raskas. Kaarevat linjat tekevät siitä ilmavan ja auringon valossa kiiltelevät titaanilevyt saavat museon näyttämään suorastaan keveältä. Rakennus on muuten päällystetty 42.875:llä suorakaiteenmuotoisella titaanilevyllä.

Arkkitehti Gehry on ollut melkoinen uuden ajan Gaudi. Mielikuvitukselle on annettu sijaa ja kaarevilla muodoilla on leikitelty ilman rajoja. Jostain kulmasta katsottuna rakennus näyttää laivalta, toiselta reunalta se on kuin scifi-leffan avaruusasema ja jostain perspektiivistä rakennus tuo mieleen sukellusveneen.

Minulle tämä rakennus oli varmasti yksi mielenkiintoisimmista ja omalla tavalla myös kauneimmista koskaan näkemistäni rakennuksista. Joka tapauksessa kyse on ainutlaatuisesta kokonaisuudesta, joka tuskin jättää ketään kylmäksi.

*Jäin harmittelemaan sitä, etten ymmärtänyt tulla katsomaan Guggenheimia iltavalaistuksessa.*

Joen puoleisella sivustalla museon vieressä tepastelee jättiläishämähäkki. Louise Bourgoisin 8-jalkainen ”Maman” näytti olleen valmiina munintaan.

Museon sisäänkäynnin edustalla kävijöitä ilahduttaa valtaisan kokoinen kukilla päällystetty länsiylämaanterrieri. Kyse on on Jeff Koonsin teoksesta ”Puppy”, joka alunperin tehtiin museon avajaisia varten. Taideteos saavutti kuitenkin niin suuren suosion, että se päätettiin jättää pysyväksi ja siitä tuli museon tunnistettava maskotti.

Kahdesti vuodessa Puppy saa uuden kukkaverhoilun. Ihan pikkuhommasta ei ole kyse, sillä jättiläismäiseen teokseen menee jopa noin 38000 kukkaa.

Museorakennuksen ja sen ympäristön tutkimiseen sai jo vierähtämään melkoisesti aikaa, mutta kyllä sai 16 euron hintaiselle pääsymaksulle katetta sisälläkin. Itseäni ilahdutti erityisesti katalonialaisen Joan Mirón näyttely. Pidin myös itselleni tuntemattoman, itävaltalaissyntyisen Oskar Kokoschkan maalauksista.

Kovin mielelläni olisin viipynyt paljon pidempään japanilaisen taiteilijan Yayoi Kusaman installaatiohuoneessa. Valitettavasti tuonne oli jatkuva jono, joten sisälläoloaikaa oli ymmärrettävästi rajoitettu.

Mielenkiintoinen kokemus oli myös ala-aulan valtaisa taidekokonaisuus, Richard Serran ”The matter of time”. Koko taideteoksen pääsi kulkemaan läpi pitkin sen kaareutuvia käytäviä, jotka levenivät ja kapenivat vuorotellen.

*Richard Serran teokseen pääsee konkreettisesti sisään.*

*Jeff Koonsin Tulppaanit taustalla. Etualalla toisenlaiset tulppaanit 🙂*

*Muotoilussa riitti ihmeteltävää myös sisäpuolella.*

Vaikka et olisikaan mitenkään erityisen taidemuseo-orientoitunut, Bilbaon Guggenheim-museo kannattaa nähdä. Kokonaisuus on sen verran valtaisa, että ihmeteltävää riittää koko rahan edestä. Mukava oli myös itse Bilbaon kaupunki. Ja kyllähän tuolla Baskimaallakin olisin viihtynyt pidempään. Siitä lisää täällä: https://www.rantapallo.fi/samppanjaamuovimukista/2023/04/01/bilbao-ja-baskimaa-vahan-erilaista-espanjaa-ruuan-ja-kulttuurin-kaupungeissa/

Arvatkaapa jäinkö miettimään, olisiko Helsingin sittenkin pitänyt…

Samppanjaa muovimukista -blogi Facebookissa ja Instagramissa: @samppanjaa_muovimukista

9.4.2023 6 comments

Espanja Ruoka ja viini

Bilbao ja Baskimaa – vähän erilaista Espanjaa ruuan ja kulttuurin kaupungeissa

by Annemaria 1.4.2023

Ulkona pyryttää lunta ja pakkanen paukkuu. Keväästä ei tietoakaan. Hetken mielijohteesta talviangstin vaivaamana laitoin ystävälleni viestin: ”Lähetäänkö matkalle?” ”Saman tien tuli vastaus: ”Lähetään”. Me tyttöset suuntasimme tällä erää Pohjois-Espanjan Bilbaoon ja käytiin kurkkaamassa myös vähän Baskimaan muita kaupunkeja.

Jos joku matkakohde on pompsahtanut esiin spontaanisti, niin tämän matkan kanssa kävi juuri näin. Istuttiin ystävän kanssa nokatusten miettimään minne lähdettäisiin. Ei liian pitkää lentoa, aurinko ja lämpö olisi hyväksi, samoin sellainen paikka, jossa kumpikaan ei ollut käynyt. Kulttuuritarjonta olisi kiva lisä.

Kuinka sattuikaan, että ystäväni avasi tabletilleen Espanjan kartan. (Osaankohan enää minnekään muuanne matkustaa?). Ranskan rajan tuntumasta, maan pohjoisosasta nousi yllättäen esiin Bilbao, kaupunki, josta emme tienneet juurikaan mitään. Tai no, jos ihan tarkkoja ollaan, olin kuullut siellä sijaitsevasta Guggenheimin museosta.

Meistä molemmista Bilbao kuulosti kiinnostavalta. Emme kumpikaan olleet koskaan käyneet Baskimaalla. Minulle kävisi oikein hyvin kaupunkikohde, joka on profiloitunut ruoka- ja kulttuurikaupunkina.

Paria päivää myöhemmin meillä oli lentoliput hankittuna ja hotellimajoitus varattuna. Bilbaoon ei ikävä kyllä pääse suorilla lennoilla, vaan konetta joutuu vaihtamaan jossain päin keskistä Eurooppaa. Parhaat vaihtoehdot löysimme Lufthansan lennoista Münchenin kautta.

Päälle vielä miellyttävä hotelli keskeiseltä paikalta, niin avot. Täti-ihmiset olivat valmiita hyppäämään uuteen seikkailuun. Bilbao – here we come!

*Voi miten hyvää teki nähdä maaliskuussa kukkia ja värejä.*

*Bilbao sijaitsee Nervión joen rannalla lähellä Biskajan lahtea.*

*Rannan värikkäistä taloista tuli mieleen Girona.*

Bilbaon lentokentältä otimme taksin ja pyysimme viemään meidät Radisson Collection hotelliin. 12 kilometrin matka taittui nopeasti ja hetken päästä hyppäsimme pois Bilbaon yhdellä vilkkaimmista keskustan kaduista, Gran Vialla. Muuten hyvä, paitsi että seisoimme NH Collection hotellin edessä. No ei mitään. Hotellin respa tilasi meille uuden taksin, jolla ajoimme loppumatkan kadun toisessa päässä olevaan oikeaan osoitteeseen.

Tästä starttasi muutaman päivä kaupunkiloma aidossa ja eläväisessä Espanjan 10. suurimmassa kaupungissa, jossa asuu yli 345 000 asukasta. Olimme myös Baskimaan sydämessä, jossa espanjan lisäksi puhutaan baskikieltä euskaraa ja jolla on vahva kansallinen identiteetti. Onneksi rauha laskeutui maahan 2011, jolloin terroristijärjestö ETA ilmoitti lopettavansa aseelliset taistelut itsenäisyyden ajamiseksi.

Nykyisin Baskimaa on yksi Espanjan vauraimmista alueista, jossa bruttokansantuote on korkea ja työttömyys maan pienintä. Turisti huomaa hyväkuntoiset talot, siistin ja huolitellun katukuvan sekä etelää ehkä himpun korkeamman hintatason. Pidin Bilbaoa myös turvallisen tuntuisena kaupunkina.

*Bilbaon viehko vanha kaupunki, Casco Viejo, on kaupungin ehdoton ykköspaikka.*

*Vanhan kaupungit kauniit kadunnimikyltit.*

Ruokamatkaajalle baskilaisuus tulee näkyviin paikallisessa pintxo-kulttuurissa. Täältä ovat tikkutapakset, pintxot, kotoisin. Kyse on patonginpalalle kootusta leipäsestä, jossa voi olla päällisenä mitä vaan. Bilbao on täynnä pieniä pintxo-baareja ja tuntui, ettei kaupungista sellaista ravintolaa löydykään, jossa ei olisi pintxo-tiskiä. Tapasten hinnat olivat kahden euron hujakoilla kappaleelta. Mm. vanhan kaupungin Plaza Nuevalla on laaja keskittymä pintxo-baareja.

Matkalla tutustuin myös uuteen viinityyppiin, baskilaiseen Txakoliin, joka sopii erinomaisesti pintxojen kyytipojaksi. Kyse on pirskahtelevasta, raikkaasta valkkarista, joka juodaan nuorena ja jonka maussa on vihreää omenaa, päärynää ja yrttejä. Jotkut Txakolit olivat mukavasti mineraalisia ja hapokkaita.

Ruuasta kiinnostuneen kannattaa käydä katsastamassa alunperin 1929 rakennettu Mercado de la Ribera kauppahalli, josta tosin enää on jäljellä vain ulkokuori. Kauppahallissa pääsee tutustumaan ruokaan liittyvään paikalliseen elämänmenoon tai ainakin voi käydä kuolaamassa runsaita merenelävien tiskejä. Kannattaa myös maistella muutama pintxo kauppahallin erillisessä ravintolaosastossa.

*Plaza Nuevalla on mittava määrä pintxo-baareja.*

*Ravintola La Olla jäi mieleen maukkaista annoksista ja hyvästä palvelusta.*

Bilbaon ykkösnähtävyys on ehdottomasti kanadalais-yhdysvaltalaisen arkkitehdin Frank Gehryn ihmeellinen luomus, Guggenheimin taidemuseo. Vaikka et mikään erityinen taiteenystävä olisikaan, tämä museo on must, sillä itse rakennus itsessään on jo huikea. 33000 titaanilevyllä päällystetty rakennus on erityisesti auringonvalossa kirjaimellisesti häikäisevä ilmestys. Kirjoitan museosta ihan oman jutun, sillä sen vaikutus koko Bilbaoon on ollut merkittävä.

Toinen asia, joka Bilbaossa pitää ehdottomasti kokea on kiertely vanhan kaupungin, Casco Viejon kaduilla. Kadut ovat täynnä kauniita (yllättävän hyväkuntoisia) vanhoja rakennuksia sekä kivijalkakauppoja. Baskilaisilla näyttää olevan ihan omaleimainen parvekekulttuuri, jota roikkuvat viherkasvit kaunistavat entisestään.

Bilbao on selvästi erilainen kuin esimerkiksi Espanjan eteläosa. Nervión joen rannalla sijaitseva kaupunki värikkäine taloineen muistutti minusta Gironaa. Joillain aukioilla, plazoilla, tuntui taas siltä kuin olisi oltu Italiassa. En osaa selittää, mutta tunnelma oli jotenkin erilainen kuin Espanjan eteläosissa, vaan ei ollenkaan huonolla tavalla.

Yksi asia täällä oli kuitenkin samanlaista kuin etelässä. Kaikkialla soljuva puheensorina ja ihmisten iloisuus ja hyväntuulisuus on niin tunnusomaista joka puolella Espanjaa. Elämän kepeys, joka pursuaa terasseilla, kaduilla ja ravintoloissa on vaan niin kadehdittavaa. Ja tämä elämänilo ei näytä olevan iästä kiinni. Ystäväni kanssa rakastuimme eläkeläisryhmiin, jotka perjantai-iltana suuntasivat sankoin joukoin parhaisiin pukeutuneina paikallisille terasseille.

*Terassielämä ja hyväntuuliset ihmiset kaikkialla, asioita joita Espanjasta jään aina kaipaamaan.*

*Cafe Iruña on kaupungin vanhimpia kahviloita.*

*Tässä se on, Bilbaon merkittävin nähtävyys, ihmeellinen Guggenheim museo.*

*Kannattaa piipahtaa myös Bilbaon Santiago katedraalissa.*

Bilbao sijaitsee joen varrella, mutta mikäli kaipaat merenrantaa, pitkä matka ei ole sinnekään. Eräs kaunis päivä matkasimme metrolla Bilbaon esikaupunkialueelle Getxoon ja siellä Algortan alueelle, missä sijaitsee kaupunkilaisten suosima ranta-alue Ereaga. Saman metrolinjan varrelta, sen päätepysäkin läheisyydestä, löytyy myös toinen merkittävä ranta-alue, Plenzia.

Algortassa on jäljellä vanha satama ja sen kalastajakylä. Menimme tänne lauantaina ja tuntui, että koko kylä ja sen lähialueen ihmiset olivat kokoontuneet nauttimaan kauniista ilmasta ja pintxoista vanhan kaupunginosan kapeiden kujien baareihin. Mikä ettei, sopi meillekin. Kun kaikille ei näyttänyt olevan tilaa terasseilla, ihmiset istuskelivat syömässä ja juomassa portailla ja katujen reunuksilla. Tuli jälleen mieleen eräs Suomi ja sen rajatut anniskelualueet…

*Vamos a la playa. Tällä kertaa Bilbaon esikaupunkialueella Algortassa.*

*Kadut täynnä iloisia viikonlopun viettäjiä.*

*Algortan vanhassa osassa oli paljon kauneutta.*

Bilbao sijaitsee aivan Ranskan rajan läheisyydessä ja koska täällä oltiin, tuntui hyvältä ajatukselta piipahtaa katsomaan, miltä Baskimaa näyttäisi rajan toisella puolen. Ilmoittauduimme järjestetylle retkelle, jonka aikana käytiin myös toisessa merkittävässä Espanjan baskikaupungissa, San Sebastianissa.

Tällaiset järjestetyt retket ovat helppoja. Ei tarvitse kuin raahautua bussiin, joku toinen huolehtii kaikesta. Mutta niillä on se toinen huono puoli, kiinnostaviin paikkoihin tutustumiseen jää aina ihan liian vähän aikaa. Niin nytkin.

Ihastuimme kumpikin hienostuneeseen rantakaupunki Biarritziin, mutta kaupunkiin tutustumiseen ei jäänyt juurikaan aikaa. Toinen mielenkiintoinen Ranskan puolen baskipaikkakunta oli pieni kylä Saint-Jean-de-Luz, jonka tunnetuin asukas lienee aikoinaan ollut Ludvig XIV ja jossa hänet myös vihittiin vuonna 1660.

Retkemme viimeinen etappi oli ainakin ensivaikutelmaltaan viehättävä San Sebastian. Jos kaipaat samanoloista kaupunkielämää kuin Bilbaossa, mutta toivot rantakohdetta luulenpa, että San Sebastian on siinä tapauksessa oiva valinta. Ja kuten Bilbaossa, ei ole ravintoloista pulaa täälläkään. Korjatkaa, jos olen väärässä, mutta San Sebastianilla on jopa vieläkin korkeampi maine kulinarismin mekkana kuin Bilbaolla.

Ainakin tällä retkellä tuli todistettua, miten paljon kauniita kaupunkeja molemmin puolin rajaa onkaan ja vain pienen välimatkan päässä toisistaan. Automatkailijalle alue on mahtava yhdistelmä. Kaksi maata ja paljon nähtävää vajaan 200 kilometrin säteellä.

*Ai, että mistäkö tiedän, että tultiin Ranskan puolelle?*

*Ei ihme, että Biarritz on kuuluisa rantakohde.*

*Saint-Jean-de-Luzissa vietettiin kiireetöntä sunnuntaipäivää.*

*San Sebastianista jäi mieleen kauniit rannat…*

Mutta palataanpa vielä Bilbaoon. Pidin kovin tästäkin espanjalaisesta, aidosta kaupungista. Ainakaan näin kevätaikaan, turisteja ei paljoa katukuvassa näkynyt. Ainut, mikä jäi harmittamaan, että monta sellaista asiaa jäi tekemättä ja näkemättä, mihin emme muutamassa päivässä millään ehtineet. Ja ruokamaailmaakin ehdimme vain pintaraapaisemaan.

Nälkä jäi. Bilbao ja koko Baskimaa tarvitsevat enemmän aikaa ja matkapäiviä. Aikoinaan ihastuin naapurimaakuntaan Kataloniaan. Nyt voisin hyvinkin tarttua mielenkiintoiseen Baskimaahan ja tutustua siihen paremmin. Mies huutaa vierestä, että Galiciakin on vielä näkemättä. Voi Espanja, olet sinä melkoinen runsaudensarvi.

Samppanjaa muovimukista -blogi Facebookissa ja Instagramissa: @samppanjaa_muovimukista

1.4.2023 4 comments

Espanja Kanariansaaret

Teneriffan ihastuttavat puutarhat

by Annemaria 11.3.2023

Yksi mieluisimmista paikoista, joihin matkoillani yleensä aina suuntaan, ovat puutarhat. Rakastan niissä kasvimaailman muotojen moninaisuutta, valon ja varjon kiehtovaa leikkiä, kukkia ja värejä. Joulukuu Teneriffalla oli kaiken muun ihanuuden lisäksi kaltaiselleni viherhypettäjälle myös puutarhajuhlaa. Ja kieltämättä kyllähän se tuntuu ihanalta, kun keskitalvella palmut huojuvat ja kukat tuoksuvat.

Santa Cruzin palmupuutarha Palmetum

Jos ehdit käymään Teneriffalla vain yhdessä puutarhassa, ota kohteeksi saaren pääkaupungin Santa Cruzin palmupuutarha Palmetum. Kaupungin merivesialtaiden vieressä sijaitsevalla 12 hehtaarin alueella on mielenkiintoinen kokoelma erilaisia palmuja, mutta myös muita eksoottisia kasveja eri puolilta eteläistä pallonpuoliskoa. Yli 2000 erilaisessa kasvilajissa riittää katsottavaa vähän pidemmäksikin aikaa.

Puutarhan kasvit on sijoiteltu maantieteellisen sijainnin perusteella. Samalla sai mukavan läpileikkauksen esimerkiksi Madagascarin ja Karibian kasvillisuuteen. Puutarhaa pidetäänkin yhtenä maailman parhaista trooppisten palmujen kokoelmana.

Oli hauskaa käyskennellä alueen polkuja pitkin, sillä tuntui kuin olisi oikeasti kävellyt tropiikissa. Tunnelmaa lisäsivät vesiputoukset ja lammet sekä käyntihetkellä hellelukemiin yltänyt päivälämpötila. Alueella ei ole kahvilaa, joten ota omat piknic-eväät mukaan. Puiston laitamilla on penkkejä, joilla on kiva evästää ja katsella kauniita merimaisemia.

Sisäänpääsymaksu joulukuussa 2022 oli aikuiselta kuusi euroa.

Santa Cruzin kaupunkipuisto Parque García Sanabria

Santa Cruzin keskustasta löytyy toinenkin kiinnostava puutarha, Parque García Sanabria. Tämä puisto puutarhoineen edustaa kaupunkipuutarhoja, jotka ovat kuin asukkaiden olohuoneita. Mistään ihan pienestä pläntistä tässäkään ei ole kyse, vaikka kaupungin ydinkeskustassa ollaankin. Noin 6,8 hehtaarin kokoinen puutarha on Kanariansaarten suurin kaupunkipuisto.

Alue on ihanteellinen keidas kuumana päivänä. Siellä on kauniita kulkuväyliä, suihkulähteitä sekä suuria puita antamassa varjoa ja jotka suojaavat kätevästi myös sateelta, kuten itse pääsimme kokemaan. Erilaisille kasvityypeille, kuten kaktuksille, ruusuille ja bambuille, on omat alueensa.

Visuaalista nautintoa lisäävät puistoon sijoitetut patsaat ja taideteokset. Alueella on myös pari kahvilaa.

García Sanabria puiston erikoisuus on Sveitsissä valmistettu kukkakello, joka saa vuoden aikana ympärilleen useammat kausikukat. Nyt joulun aikaan kukkakello oli somistettu joulutähdin.

Sisäänpääsy puistoon on ilmainen.

Puerto de la Cruzin kasvitieteellinen puutarha Jardin Botánico

Puerto de la Cruzin yläosassa La Pazin kaupunginosassa sijaitseva kasvitieteellinen puutarha on kukkaystävän paratiisi. Vaikka joulukuussa elettiin myös Kanarialla talvikautta, eikä kukkaloisto ollut parhaimmillaan, siltikin puutarhassa oli ilahduttavan paljon eksoottisia ja värikkäitä kukkia.

Puiston perustajana voidaan pitää kuningas Carlos III:tta. 1788 vastakruunattu kuningas päätti tuotattaa Etelä- ja Keski-Amerikasta eksoottisia kasveja Madridin palatsiinsa. Kasvit tarvitsivat kuitenkin matkalla välipisteen sopeutuakseen kunnolla uuteen kasvuympäristöönsä. Kanariansaarten subtrooppinen ilmasto sopi tähän tarkoitukseen erityisen hyvin ja niinpä Puerto de la Cruzin puutarha perustettiin alunperin välietapiksi kuninkaalle päätyville kasveille.

Puutarhan ikä tulee hyvin näkyviin mm. valtavan kokoisissa puissa, jotka mammuttimaisesti reunustavat puiston kulkuväyliä. Alue trooppisine kasveineen on erityisesti kukkien ystävälle suurta herkkua.

Joulukuussa 2022 pääsymaksu aikuiselta oli kolme euroa.

Tiedätkö muita hienoja puutarhoja Teneriffalla?

Samppanjaa muovimukista -blogi Facebookissa ja Instagramissa: @samppanjaa_muovimukista

11.3.2023 8 comments

Andalusia Costa del Sol Espanja Kanariansaaret

Mitä maksoi kahden kuukauden kiertomatka Malaga – Santa Cruz – Gomera – Las Palmas

by Annemaria 25.2.2023

En tykkää hirveästi matkojen jälkeen laskeskella niiden kokonaiskustannuksia. Matkailu maksaa ja rahaa palaa reissussa, usein paljon enemmän kuin oli aikomus. Jälkeenpäin jopa hirvittää kustannusten ynnäys, mutta siltikin olen sitä mieltä, että kaikki eurot, jotka matkailuun laitan, ovat sen arvoisia.

Koska olette kyselleet meidän vuodenvaihteen reissun majoituksista ja kustannuksista, niin avataanpa vähän matkaamme.

Meillä oli kerrassaan onnistunut kahden kuukauden kiertomatka marraskuun puolivälistä tammikuun puoliväliin. Lensimme Helsingistä Malagaan, sieltä Teneriffalle, poikkesimme La Gomeran saarella ja matkaa jatkoimme laivalla naapurisaari Gran Canarialle. Las Palmasista lensimme takaisin Helsinkiin.

Rahaa kului tällä reissulla enemmän kuin aiemmilla pitkillä matkoillamme, mutta pääsimmepä tutustumaan kolmeen mielenkiintoiseen espanjalaiseen kaupunkiin ja kolmeen kauniiseen Kanarian saareen. Samalla näimme myös niin monia muita ihastuttavia paikkoja.

Suurin matkakulu oli majoitus. Jos olisimme pysyneet samassa kohteessa koko kahden kuukauden jakson, olisimme todennäköisesti saaneet majoituksen edullisemmin. Säästöä olisi varmasti tullut myös siitä, jos isojen kaupunkien sijaan olisimme valinneet pienemmät paikkakunnat. Vaikutti myös siltä, että Kanariansaarilla majoitus oli manner-Espanjaa selvästi kalliimpaa.

En pitänyt kirjaa meidän ulkonasyömisistä, kauppaostoksista, bussimatkoista ja pääsylipuista. Niistä luonnollisesti koitui myös kustannuksia, mutta jätin ne tämän tarkastelun ulkopuolelle. Tähän on koottu kiertomatkamme peruskustannukset. Tällaisissa paikoissa majoituimme ja tämän verran maksoimme:

*En tarvitse tavaroita tai omaisuutta. Tarvitsen matkoja.*

17 yötä Malagan vanhassa kaupungissa

En onnistunut millään löytämään Malagan keskustasta meille sopivaa edullisempaa majoitusta. Kuten muulloinkin, halusimme majoituksen keskeisellä sijainnilla niin, että kävelyetäisyydellä olisi kaikki tarpeellinen: nähtävyydet, ravintolat ja kaupat. Sellaisen asunnon löysimmekin, vaikka hinta reilulta kahdelta viikolta tuntuikin vähän korkealta.

Vuokrasimme Booking.comin kautta yhden makuuhuoneen huoneiston aivan vanhan kaupungin Constitucíon aukion vierestä. Sijainti oli mahtava ydinkeskustan kävelykadun varrella. Tarvitsi vain astua kerrostalon ulko-ovesta kadulle, niin oli heti keskellä kaupungin ihastuttavimman osan paikalliselämää.

Keskeisestä sijainnista huolimatta asunto oli rauhallinen. Vaikka päivisin kadulla oli vilkasta, hyvin eristetyt lasiovet blokkasivat hälinän. Kauppojen sulkeuduttua iltaisin katu muutenkin rauhoittui.

Asunto oli täysin remontoitu ja kivasti sisustettu. Pidimme erityisesti asunnon valoisuudesta. Suuret lasiovet toivat auringonvalon mukavasti sisään. Kuumuudesta ei kuitenkaan tarvinnut kärsiä, sillä asunnosta löytyi ilmalämpöpumppu sekä olo- että makuuhuoneesta.

– 17 yön majoitus maksoi 1336 euroa

– Yhdensuuntainen lento kahdelta Helsingistä Malagaan matkalaukkuineen kustansi 332 euroa

Reilu kuukausi Teneriffan Santa Cruzissa

Teneriffalta sopivan tasoisen ja hintaisen majoituksen löytäminen kuukaudeksi osoittautui haastavaksi. Emme halunneet eteläosan turistikohteisiin vaan mieluimmin oikeaan kaupunkiin, jossa olisi enemmän paikalliselämää. Itseäni kiinnosti eniten pääkaupunki Santa Cruz.

En onnistunut nettimaailmasta löytämään meille passelia asuntoa, joten valjastin somemaailman apuun. Laitoin Teneriffan suomalaisten Facebook-sivustolle asuntohakuilmoituksen ja sitä kautta sainkin kiinnostavan yhteydenoton.

Asunnon omistajat olivat iloisia, kun saivat vuodenvaihteen ajaksi pidempiaikaiset vuokralaiset, mikä vapautti heidät lähtemään joulumatkalle. Saimme sovittua asunnon vuokraushinnan mielestäni ihan kohtuulliseksi.

Kahden makuuhuoneen kerrostaloasunto oli hyvällä paikalla, vain noin 10 minuutin kävelymatkan päässä esimerkiksi keskustan Plaza de Españalta. Kuten Malagan asunnossa, niin täälläkin, kaikki merkittävä oli kävelyetäisyydellä.

Asunto oli remontoitu pieni kahden makuuhuoneen huoneisto. Pääsimme kurkkaamaan asuntoon etukäteen ystävällisen omistajan pitäessä meille ”asuntonäytön” Zoomilla. Omistaja kertoi rehellisesti, että asunto ei ole mikään luksus, mutta sellainen hyvä perustason kämppä, joka pitikin hyvin paikkaansa.

Asunnosta löytyi kaikki tarvittava, tosin viilentävää ilmalämpöpumppua välillä kaipasimme. Lämpötilat olivat joulukuun päivinä poikkeuksellisen korkeita, mutta onneksi asuntoon sai läpivedon ja sen pystyi tuulettamaan hyvin iltaisin. Kadulta ja talosta kuului jonkin verran paikallisääniä.

– 35 yön majoitus maksoi 1070 euroa

– Yhdensuuntainen lento kahdelta Malagasta Teneriffalle matkalaukkuineen maksoi Ryanairilla 141 euroa

2 yötä La Gomeran saarella

Santa Cruzista käsin teimme kahden yön matkan Teneriffan naapurisaari La Gomeralle. Matkasimme sinne Armas-nimisen laivayhtiön lautalla. Laiva lähti saaren eteläosasta Los Cristianoksesta, mutta lipun hintaan sisältyi menopaluumatka bussilla Santa Cruzista.

Gomeralta olisi toki löytynyt majoitusta edullisemminkin. Meillä on aiemmilta reissuilta niin mukavia kokemuksia poikkeuksellisista Parador-hotelleista ja kun huomasin, että Gomeralla on tällainen hotelli, halusin ehdottomasti sinne. Ihana hotelli olikin, vaikka hinta vähän kiristeli. Toisena yönä kärsimme hotellissa viemärin hajusta, mikä laski muuten niin hienoa kokemusta.

– 2 vuorokauden majoitus maksoi aamiaisilla 440 euroa

– menopaluulauttaliput kahdelta Los Cristianos – La Gomera 146 euroa (hintaan sisältyi menopaluubussimatka Santa Cruzista)

9 yötä Las Palmasin vanhassa kaupungissa

Santa Cruzista jatkoimme matkaamme autolautalla naapurisaarelle Las Palmasiin. Halusimme ranta-alueen sijaan vanhaan kaupunkiin, josta osoittautui vähän vaikeammaksi löytää sopivaa asuntoa. Onnistuin kuitenkin löytämään Booking.comin sivustolta remontoidun kolmen makuuhuoneen huoneiston kaupungin vanhimmasta osasta La Veguetasta. Asunto oli meille turhankin suuri ja hinta sen mukainen, mutta tämä oli mielestämme siltikin paras saatavilla oleva vaihtoehto.

Sekä asunto, samoin kuin koko talo oli erittäin siisti ja hienosti remontoitu. Pidimme asunnon raikkaudesta, valoisuudesta ja rauhallisuudesta. Myös asunnon keittiövarustus teki kokkaavan miehen iloiseksi. Kerrankin asunto, jossa oli kunnolliset paistinpannut, kattilat ja muut ruuanlaittovälineet. Myös asunnon hyvä sänky ansaitsee erikoismaininnan.

Ainut miinus tuli siitä, että esittelytekstissä mainittu terassi osoittautui ankeaksi talon yhteisterassiksi, joka sijaitsi kerrosta ylempänä. Olimme etukäteen iloinneet omasta terassista, jossa voisi ruokailla tai nauttia lasin viiniä. Tämä jäi vähän harmittamaan ja miinusti muuten kivaa kämppää. Myöskään tässä asunnossa ei ollut ilmalämpöpumppua.

– 9 vuorokauden majoitus maksoi 708 euroa

– lauttaliput kahdelta Santa Cruzista Las Palmasiin maksoivat 119 euroa

– kotiinpaluulento Las Palmas – Helsinki kahdelta matkalaukkuineen sinivalkoisin siivin kustansi 442 euroa

Uskaltaisiko sanoa, että nämä kaksi kuukautta tuntuivat silkalta nautinnolta. Oli ihanaa herätä aamuisin auringonpaisteeseen ja suunnitella tulevaa ”seikkailupäivää”. En voi mitään sille tunteelle, että matkoilla koen olevani jotenkin enemmän elossa. Uusi maa ja uusi ympäristö ruokkii sisälläni jotain sellaista, joka saa posket hehkumaan innostuksesta ja suupielet kääntymään ylöspäin.

Yhdestä asiasta olen täysin varma. Olen valmis tinkimään paljosta, jotta saan viettää pimeimmät talvikuukaudet siellä, missä palmut huojuvat ja meri kimmeltää. Voisikohan jo pian aloittaa seuraavan talvimatkan suunnittelun? Tai no, jos olen ihan rehellinen, yksi varaus on jo tehty.

Samppanjaa muovimukista -blogi Facebookissa ja Instagramissa: @samppanjaa_muovimukista

25.2.2023 18 comments

Espanja Kanariansaaret

Kaksi kalastajakylää Gran Canarialla – Agaete ja San Cristóbal

by Annemaria 19.2.2023

Jokainen kalaruokien ystävä tietää, että parhaat kalaravintolat lähes kaikkialla löytyvät meren äärestä paikallisista kalastajakylistä. Sieltä, missä kala ja merenelävät nostetaan kutakuinkin merestä suoraan lautaselle. Meillä oli pari kalastajakyläkokemusta Gran Canarialta, toinen Las Palmasin kupeesta ja toinen saaren luoteisosasta.

Agaete – tyyssija rauhaa rakastavalle

Joskus erehtyminenkin voi johtaa johonkin hyvään. Näin kävi meille, kun ex tempore päätimme hypätä Las Palmasista bussiin ja lähteä seikkailemaan uusille hoodeille Gran Canarian pohjoisosaan. Päädyimme Agaeten kunnan pieneen kylään vähän kuin vahingossa.

Aikomuksemme oli itse asiassa mennä toiseen aalla alkavaan kaupunkiin Arucasiin. Tarkoituksemme oli käydä siellä Kanariansaarten suurimmassa rommitehtaassa, mutta jostain kumman syystä kaksi paikkakuntaa meni sekaisin ja niin me istuimme bussissa kohti Gran Canarian luoteisosan Agaete nimistä kuntaa.

Mennessä bussimatka oli oikein rattoisa. Alkumatka viiletettiin pitkin rannikkoa ja siitä sukellettiin jossain vaiheessa sisämaahan mukavan näköisten pikkukaupunkien ja kylien halki ennen kuin saavuimme kohteeseemme, viljelysten reunustamaan ja valkoisiksi kalkittujen talojen kylään Agaeteen.

Jäimme pois kylän kirkon kohdalla ja menimme lähimpään kahvilaan nauttimaan neuvoa antavat cafe cortadot. Aurinko paistoi ja sai valkoiset talot loistamaan entistä kirkkaampina. Muurilla paistatteli kissa kaunista päivää, paikalliset vanhat miehet istuivat turinoimassa kahvilassa ja olipa joukkoon eksynyt muutama kaltaisemme. Tällaisissa kiireettömissä kylissä tulee jostain syystä aina niin hyvä mieli.

Googlailin puhelimestani rommitehtaan sijaintia, kunnes tajusin, ettei täällä mitään rommitehdasta ole. Mutta ei se onneksi haitannut, mehän oltiin siltikin tultu ihan viehättävään paikkaan.

Teimme pienen kierroksen valkoisen kylän kapeilla kaduilla, kunnes löysimme sieltä turistitoimiston. Saimme kartan ja pientä infoa päiväämme varten. Kannatti käydä kylän muurien ympäröimässä puutarhassa Huerto de las Floresissa. Hieman villiintynyt puutarha oli kuin minisademetsä, jonka yksi parhaista nautinnoista oli ihastuttava lintujen konsertti.

Puutarhasta suunnistimme noin puolentoista kilometrin päähän merenrantaan ja Puerto de la Nieves nimiselle satama-alueelle. Satama on historiassa ollut yksi Gran Canarian merkittävimmistä. Nyt sieltä pääsee autolautalla Teneriffan pääkaupunkiin Santa Cruziin.

Satama on yhä edelleen tunnettu myös kalasatamana, jonka ansiosta merenrannalla on rivistö viehättäviä kalaravintoloita. Söimme lounaan Ragussa, joka oli oikein hyvä valinta. Grillatut vihannekset ja tuoreet merenelävät maistuivat mitä parhaimmassa ympäristössä meren äärellä.

Puerto del Nieves toi mieleen Kreikan lomakohteet. Valkoisiksi kalkitut sinisomisteiset talot ja rauhallinen, jopa pysähtynyt tunnelma saivat unohtamaan, missä oikeasti oltiin. Kapealla pikkukivirannalla lekotteli muutama auringonpalvoja, ravintolassa kuuli kiireisimpään lounasaikaan useita eri kieliä, mutta muuten turismi kylässä näytti olevan aika maltillista. Tunnelma oli kaikin puolin hyvin leppoisa.

Myöhemmin huomasin, että Aurinkomatkat tekee Agaeteen valmismatkoja. Hyvinkin voisin tulla tänne viikon mittaiselle lepolomalle nauttimaan rauhasta, merestä ja alueen retkeilyreiteistä. Ylempänä oleva kylä ja ranta-alue on äkkiä nähty, mutta ainahan voi hypätä bussin kyytiin ja matkata lähikaupunkeihin. Ja laivalla pääsee näppärästi naapurisaari Teneriffalle ja sen yhteen mielenkiintoisimmista kaupungeista Santa Cruziin.

Ihan mukavaa, kun tuli tällainenkin paikka nähtyä, vaikka vähän kuin varkain sinne päädyttiinkin. Agaete sijaitsee 36 kilometrin päässä Las Palmasista.

San Cristóbal – kalaruuan ja rappioromantiikan ystävälle

Las Palmasin vuokraemäntämme suositteli merenelävien ja kalaruuan ystävälle La Veguetan kaupunginosasta reilun kolmen kilometrin päässä sijaitsevaa kalastajakylä San Cristóbalia.

Mikäpäs siinä. Lämmin päivä ulkoiluun ja ei kun baanalle. Kuvittelimme, että voimme kävellä matkan pitkin merenrantaa, mutta puolivälissä matka tyssäsi kunnostustöihin, jonka takia kävely/pyörätie oli poikkaistu. Ei auttanut kuin peruuttaa vähän, kunnes löysimme moottoritien alitse johtavan alikulun, josta pääsimme jatkamaan matkaa tien toisella puolella.

Hieman ennen San Cristóbalia pääsimme jälleen alittamaan pääntien meren puolelle. Kuvista tuttu värikkäiden talojen rivistö merenrannalla kertoi, että perillä oltiin. Jos Agaete nosti esiin positiivisia tunteita, San Cristóbal ehkä enemmänkin päinvastaisia. Meren ja moottoritien väliin puristuneen kalastajakylän tunnelma oli minusta alakuloinen.

Yllättävän iso osa taloista oli huonokuntoisia ja arviomme mukaan asumattomia. Oli lähinnä surullista nähdä, miten paljon potentiaalia noissa vanhoissa, hylätyissä kivitaloissa oli, mutta joiden kunto oli jo sitä luokkaa, ettei ihan pienellä pintaremontilla enää selvitty. En tiedä olenko väärässä, mutta veikkaan alueen olevan kodittomien ja talonvaltaajien suosiossa. Tulisi orpo olo kuljeskella täällä pimeällä.

San Cristóbal on hyvä esimerkki siitä, mitä vanhalle kyläyhteisölle voi ajan saatossa huonoimmillaan käydä. Moottoritien ja uudisrakennusten tieltä vanha saa kadota ja jossain vaiheessa autioitunut alue joutuu puskutraktorien ruuaksi. Jos olet kiinnostunut vanhojen rappiotalojen kuvaamisesta, täällä on linssille paljon mielenkiintoa.

Alueella toimii yhä kalastajayhteisö, ainakin rannalla kalastajat kunnostelivat verkkojaan. San Cristóbal on tunnettu kalaravintoloistaan, joihin las palmasilaiset tulevat syömään tuoretta merenantia erityisesti viikonloppuisin.

Meidän kohteemme oli suositeltu Miramar ravintola. Ravintolan piti olla nettitietojen mukaan auki, mutta eipä se ollutkaan. Liekö syynä edellisen viikon loppiainen, joka on suuri juhlapyhä Espanjassa. Asiakkaita ei ilmeisesti enää riittänyt alkuviikkoon.

Nyt jäi San Cristóbalin kala-ateria kokematta. Kenties uusi yritys joskus uudestaan. Hyppäsimme paikallisbussiin ja ajoimme takaisin kämpille La Veguetaan. Ainakin tunnelma kylässä oli hyvin paikallinen. Miehen mielestä ehkä jopa liian paikallinen.

Samppanjaa muovimukista -blogi Facebookissa ja Instagramissa: @samppanjaa_muovimukista

19.2.2023 6 comments