Fuengirola, Espanjan aurinkorannikko Costa del Sol (noin 30 km Malagasta lounaaseen)
Myönnetään. Olin aika sarkastinen tullessani Fuengirolaan, Espanjan aurinkorannikon suomalaisimpaan kaupunkiin. Naureskelin mielessäni ulkomaanmatkaajia, jotka istuvat suomibaarissa syömässä lihapullia ja laulavat illalla pienessä sievässä suomikaraokea muiden samankaltaisten suomalaisten kanssa.
Halusin kuitenkin tavata kaupungissa asustelevia ystäviäni ja kuukauden yksin matkallaolon vastapainoksi kaipasin myös seuraa. Siispä bussilla Granadasta Malagaan ja sieltä puolen tunnin bussimatka Fugeen, kuten suomalaiset kaupunkiaan kutsuvat.
Niin. Onhan Fuengirola toki tuota mainittuakin. Los Bolichesin kaupunginosasta, suurimman suomalaiskeskittymän ytimestä, löytyy Centro Finlandia, jossa voi käydä syömässä perinteistä suomalaista kotiruokaa, juomassa salmiakkikossua, käydä saunassa tai katsomassa suomalaista lätkäliigaa.
Fuengirolan suomalaisten palveluiden määrä yllätti. Olin kyllä kuullut suomalaisista ravintoloista ja suomalaisesta koulusta, mutta se laajuus, missä mittakaavassa suomalaisuus katukuvassa näkyy, oli yllättävää. Suomalainen ruokalista ja suomalaista henkilökuntaa näytti olevan yhdessä jos toisessa ravintolassa. Hengellistä ravintoa tarjoilee suomalainen seurakuntakeskus, suomalaisia tuotteita löytyy karjalanpiirakoista Havin mäntynestesaippuaan ja palvelusaralla suomeksi hoituvat niin pankki-, asianajo-, asunnonvuokraus- kuin terveydenhoitopalvelut. Kauneudenhoidon puolella suomalaista osaamista näytti myös olevan aika tavalla. Tutkailin joidenkin kampaamoiden hintoja, jotka panivat jo miettimään, olivatko ne jopa liian hyviä ollakseen totta. Miten 25 eurolla voi saada koko pään hela hoidon: pesun, leikkauksen, värin ja föönäuksen?
Suomalaisuus todella näkyy Fuengirolan katukuvassa.
Fuengirolan noin 80 000 pysyvästä asukkaasta noin 30 000 on ulkomaalaisia. Talvikuukausina kaupungissa arvellaan lyhytaikaisesti asustavan jopa 20 000 suomalaista. Montakymmentätuhatta typerää suomalaista siis? Ei sittenkään. Kun kuljeskelin muutaman päivän Fuengirolan katuja, pääsin paremmin jyvälle siitä, mistä tässä aurinkorannikon matkailussa oikein on kyse.
Kaupungissa on kertakaikkisen helppoa olla. Ensiksi tuo aurinko armas, joka mollottaa ja lämmittää taivaalla suurimman osan vuotta. Kun lokakuun lopulla voi aloittaa päivänsä parvekeaamiaisella ja lenkkeillä yli 7 kilsaa pitkää rantabaanaa topissa ja shortseissa, sitä ei muistakaan, että jossain maailman kolkassa loka-marraskuun vaihde on aika ankeaa… Kaupunki itse mainostaa sloganilla: Fuengirola – un sol de ciudad, Fuengirola – aurinkokaupunki. Eikä ihme, läpi vuoden lämpötila on + 13 asteen yläpuolella.
Tässähän se perimmäinen syy Fuengirolan suosioon on.
Kielitaidottomalle suomenkielen esiintymisestä kaikkialla on varmasti hyötyä. Ei tarvitse ummikkona arvailla ruokalistaa ja tehdä tilauksia. Ja kun käy paikallisessa supermercadossa, ruokakassin hinta saa hymyilemään. Hymyilemään saavat myös ravintoloiden ruokien ja alkoholijuomien hinnat. Tässä kohtaa yllätyin positiivisesti, sillä oletin, että näin turistikeskeisessä paikassa hintataso olisi ollut kovempikin.
Lyhyen empiirisen otannan perusteella minusta Fuengirolassa ei ollut sen kalliimpaa kuin muuallakaan Espanjassa. Kuppiloiden kilpailu näytti olevan aika kovaa, joten se varmaan omalta osaltaan hillitsee hintatason nousemista. Tosin turismin lieveilmiö näkyi mm. siinä, että joissain baareissa ei tarjoilijan mukaan saanut kuin isoja oluttuoppeja. Eipä ollut vastaavaa aiemmin tullut matkallani esiin. Rahastuksen makua.
Kiinnitin huomiota siihen, miten paljon alueella oli ajateltu esteetöntä liikkumista. Pyörätuolilla pääsi helposti liikkumaan pääväyliä pitkin ja jos kävely tuottaa ongelmia, pystyy vuokraamaan akkukäyttöisen moottorikulkupelin, jolla on kätevää surruutella paikasta toiseen.
Mietin myös oleskelua niiden osalta, jotka viipyvät kaupungissa pidempiä aikoja. Tuppisuina pidetyt suomalaiset näyttivät tutustuvan toisiinsa hyvinkin helposti. Kokemuksia vaihdettiin kahvikupposen tai viinilasin äärellä. Ken sosiaalista elämää ja ylipäätään aktiviteetteja kaipaa, sitä näytti olevan tarjolla virallisemmalla puolella niin retkien kuin opiskelun merkeissä. Fuengirolassa toimii suomalainen Sofia opisto, joka tarjoaa kaikenmoista koulutusta ja harrastusmahdollisuutta kielikoulutuksesta liikuntaryhmiin. Eipä siis ihme, että moni mielii aurinkorannikon lämpöön ja etenkin juuri Fuengirolan alueelle. Sinne on ilmeisen helppoa sopeutua, vähän kuin kotiin tulisi :).
Muutama sana vielä itse kaupungista. Ollakseni rehellinen, kaupunkia ei voi pitää mitenkään kauniina. Rantakadun toinen puoli on täynnänsä pääosin 70-luvulla rakennettuja suurikokoisia ja rumia hotelli- ja muita loma-asuntokomplekseja. Väliin mahtuu riveittäin ravintoloita, jotka muistuttavat toinen toistaan. Koko ranta-alue on täyteen rakennettua vähän yksitotista loma-aluetta, josta ei juurikaan pysty erottamaan kaupunkeja ja kyliä toisistaan. Pani miettimään, tylsistyttäisikö pidemmän päälle?
Oikeastaan ainut hieman viehättävämpi ja ilmeikkäämpi alue, jonka Fuengirolasta löysin oli Plaza Constituciónin alue. Aukion ympärillä oli joitain uudenaikaisempia ja erilaisempia ravintoloita, kuten Pasapalo, jossa kävin syömässä oikein raikkaan salaatin.
Toinen käyntivinkki, missä kannattaa piipahtaa, ovat joka tiistai Fuengirolan Feria alueella pidettävät katumarkkinat. Myyjiä on paljon ja tavaraa, ihan mielenkiintoistakin, laidasta laitaan. Kenkiä, vaatteita, laukkuja, koruja, keramiikkaa… Täältä saa ostettua ne melkein aidot maikelkorssit ja reipanit hyvin edullisesti. Muista tinkiä!
Menköön tässä vielä kiitos niille kahdelle ihanaiselle ja hulvattomalle ihmiselle, sinne rantakadun neljännen kerroksen näköalaterassille. Vielä nähdään, mutta nyt lähden tutustumaan flamencon intohimoiseen kotikaupunkiin.