Yksi Aurinkorannikolla elomme suuri rikkaus ovat lähitienoon kutkuttavan kiehtovat kaupungit ja kylät.
Mitä enemmän olen Andalusiaa matkannut, sitä syvemmin olen rakastunut tähän maankolkkaan ja sen tunnelmaan. Ja sitä enemmän minua polttelee tämä kaikki ympäröivä ihanuus. Minusta on selvästi tullut la chica de España, Espanjan tyttö.
Viimeisin näistä ihastuksistani on Malagasta noin 80 kilometriä rannikkoa itään oleva rantakaupunki Almuñécar. Lähes jokainen on kuullut Costa del Solista, Espanjan Aurinkorannikosta, mutta harva lienee kuullut Costa Tropicalista. Kyse on Andalusian eteläisestä rannikkoalueesta, joka sijoittuu Granadan alueelle. Nimensä alue on saanut lauhkeasta subtrooppisesta ilmastosta.
Täällä sijaitsee pikkukaupunki Almuñécar, jolla on kiinnostava historia, pitkä rantalinja ja andalusialainen meininki. Vuosisatojen vaihteessa kaupunkia ovat pitäneet vallassaan niin foinikialaiset, roomalaiset, maurit kuin kristityt.
Vaikka kyse on etenkin espanjalaisten suosimasta rantakohteesta, kaupungilla on minusta lomakaupunkia aidompi tunnelma. Aiemman juttuni Almuñecarista näet täältä.
Vietimme kaupungissa pari yötä tutkaillen nähtävyyksiä ja nauttien sen marraskuisesta letkeästä meiningistä. Jo pelkästään rannoilla ja vanhassa kaupungissa kuljeskellen saa mukavasti ajan kulumaan, mutta Almuñécarissa kannattaa katsastaa myös muutama nähtävyys.
Kaupunkia ja rannikkoa pääsee näkemään hienosti kiipeämällä rannikon kärjessä sijaitsevalle Peñon del Santo muistomerkille. Paikan tunnistat ylhäällä olevasta isosta rististä, joka näkyy kauas ja joka valaistaan iltaisin.
Toinen hyvä näköalapaikka on Castillo de San Miguel linnoitus. Linnoitukselle johtaa viitoitettu tie pitkin vanhan kaupungin kapeita kujia. Maurien rakentamassa linnoituksessa on pari kiinnostavaa näyttelyä Almuñécarin historiasta, mutta myös hienot näkymät niin merelle kuin alas kaupunkiin. Alle kolmen euron hintaisella pääsylipulla pääsee myös kaupungin arkeologiseen museoon.
Älä muuten ihmettele, jos törmäät kaupungilla paikkoihin, joiden nimeen liittyy sexi. Erotiikan kanssa tällä ei ole mitään tekemistä, vaan nimi viittaa Almuñecarin entiseen nimeen, foinikialaisten perustamaan Sexi-nimiseen siirtokuntaan. Alueen historia juontaa niinkin kauas kuin 800 vuotta ennen ajanlaskumme alkua.
Lisää historiaa kohtaa Castillo de San Miguelin alapuolella kasvitieteellisessä puutarhassa El Majuelossa, jonne sisäänpääsy on ilmainen. Puistosta löytyy jäänteitä roomalaisten aikaisesta kalansuolaustehtaasta. El Majuelo on kiva vehreä paikka, jossa kasvaa lukuisia palmulajeja ja joiden lomassa on kiinnostavia veistoksia.
Harmittaa, että huomasin liian myöhään, että Almuñecarissa olisi ollut myös Bonsai-puiden museo. Koska rakastan puutarhoja ja ylipäätään kaikkea vihreää, olisin halunnut käydä myös tuolla, mutta aina ei kaikkea bongaa ajoissa.
Sen sijaan eteemme tuli nähtävyys, jonka soisin jokaisen kaupungissa kävijän jättävän väliin. Ornitologinen lintupuisto ja kaktuspuutarha kuulosti hyvältä ja maksoimme pääsymaksun miettimättä asiaa sen enempää. Tämä paikka osoittautui yhdeksi surullisimmista nähtävyyksistä, joissa olen koskaan käynyt.
”Puisto” oli täynnä häkkejä, joissa oli mitä kauneimpia trooppisia lintuja vankeina tylsissä ja vähävirikkeisissä häkeissä. Vieläkin mietin sitä, kuinka surullista on, että nuo luomakunnan värikkäät kaunokaiset eivät koskaan enää pääse lentämään, huutelemaan ja laulamaan sademetsissä, minne ne kuuluisivat. Ja kun vielä miettii kuinka pitkäikäisiä isokokoiset papukaijat ovat, niin itkuhan tuosta meinaa tulla.
Lintujen lisäksi häkeissä oli pienissä tiloissa mangusteja, puoliapinoita ja makeja. En ottanut tästä kohteesta yhtään kuvaa, sillä nopeasti alueen läpi käveltyämme totesin, ettei minulla ole täällä mitään kuvattavaa. En halua olla tällaisten paikkojen kanssa missään tekemisissä.
Koko Almuñécarin vanha kaupunki on mielenkiintoinen alue kuljeskella ristiin ja rastiin. Perinteisiä tapaspaikkoja, pieniä putiikkeja, elämää sykkiviä aukioita, kauniita ovia, viherkasvirivistöjä kujien reunamilla ja portaita, jotka johdattavat aina vaan ylemmäs. Juuri sellaista Andalusialle tyypillistä tunnelmaa.
Vanhan kaupungin ytimessä on kaunis Plaza de Constitucion aukio, jonka laidalla on iltaisin upeasti valaistu kaupungintalo. Aukion vieressä on kaupungin kirkko Iglesia de la Encarnacion, jossa kannattaa piipahtaa, jos kirkot ovat mieleesi. Kirkon alttaritaulu oli minusta hyvin kaunis.
Yksi kaupungin ehkä kauneimmista rakennuksista on arabialaistyylinen palatsi La Najarra. Valitettavasti käyntihetkellämme talo oli remontissa, joten sinne emme ikävä kyllä päässeet.
Majoituimme Almuñecarissa Bahía Almuñecar nimisessä hotellissa. Tilava, ihan asiallinen, vaikkakin hieman kulunut huone parvekkeella irtosi näin sesongin ulkopuolella 60 eurolla/vrk sisältäen aamiaisen kahdelle. Hotellin paras puoli oli sen keskeinen sijainti lähellä merta ja vanhaa kaupunkia. Plussaa myös erittäin runsaasta aamiaisesta. Meistä myös hotellin alakerran gastrobistro osoittautui ihan hyväksi ruokapaikaksi.
Pieneen pyrähdykseen Almuñécar on oiva. Sitä jäin miettimään, että olisiko pidempään oleskeluun sittenkin liian pieni paikkakunta?
Samppanjaa muovimukista -blogi Facebookissa ja Instagramissa: @samppanjaa_muovimukista
