Jos olet matkalla kokkaamista harrastavan ihmisen kanssa, älä koskaan majoitu asuntoon, jossa on peräti kaksi hyvin varustettua keittiötä ja grilli. Nyt on kuulkaa niin, etten saa miestäni täältä ulos syömään. Se vaan haluaa koko ajan kokata kämpillä.
No, ehkä vähän liioiteltua, mutta onhan tämä ihanaa, sillä ruoka on niin iso osa Espanjan elämää. On vietävän hauskaa käydä ruokakaupoissa, joissa on huikeat valikoimat raaka-aineita, jotka ovat erilaisia, etenkin, jos satut olemaan merenelävien ystävä. Kuka voi vastustaa notkuvia tiskejä simpukoita, mustekaloja, rapuja ja muita eksoottisia saksiniekkoja?
Meille tuppaa koko ajan käymään, että kaupassa käynti lähtee vähän lapasesta. Vaikka kuinka mennään hakemaan vain muutama yksittäinen täydennys, huomaamme inspiroituvamme valikoimien ihanuudesta siinä määrin, että kärryissä on kohta kattava kokoelma kaikenlaisia herkkuja. Ei vaan yksinkertaisesti onnistu se parin vesipullon hakeminen.
Mies on niin innoissaan kaikista uusista raaka-aineista.
Almenjas, mun lempparisimpukat.
Tapakset parhaasta päästä: manchego-juustoa ja jamon ibericoa. Nam!
Joko olette maistaneet kunnollista jamon Ibericoa, sitä ilmakuivattua kinkkua, mitä espanjalaiset tuntuvat syövän joka hetkessä? Unohtakaa serranot ja ostakaa tätä kinkun parempaa versiota, mieluimmin vähän kalliimmasta päästä. Ymmärrätte, mitä eroa on kinkulla ja kinkulla. Olen erityisen iloinen siitä, että nämä possut ovat saaneet kuljeskella vapaina tammimetsissä ja popsia poskiinsa niiden suurinta herkkua, tammenterhoja.
Maistelkaa myös ihania espanjalaisia juustoa, maailman parhaita murskattuja valkosipuliin säilöttyjä oliiveja, raakamakkaroita, erityisesti chorizoa, ohutta parsaa ja artisokan sydämiä.
Kokeilkaa rohkeasti paikallisia kaloja, kuten sardiineja, boqueroneksia tai taimenta (trucha). Keittäkää valkoviinissä simpukoita tai heittäkää pannulle tai grilliin mustekaloja tai isoja rapuja. Pakasteesta löytyy edullisia tonnikalapihvejä ja lihan ystävälle kaniini lienee harvinaisempaa herkkua.
Vihannes- ja hedelmäosastolla on aina valitsemisen vaikeus. Tulet huomaamaan, että kurkussa ja tomaatissa on oikeasti makua ja talvihedelmät ovat mehukkaita ja makeita. Granaattiomenat ja mangot ovat omia suosikkejani, joita voisin syödä kilotolkulla.
Menu del día – päivän menu.
Tuskin on pelkkää mielialaa, että olo tuntuu Espanjassa aina selkeästi kevyemmältä. Täällä tulee syötyä paljon terveellisemmin ja kevyemmin ja toki lisääntyneellä liikunnalla on oma osansa asiassa. Poissa on minua aika ajoin vaivaava turvotus.
Oma lukunsa ovat markettien viiniosastot. Joka ikinen kerta hintataso hätkähdyttää. Aluksi meitä aina epäilyttää ostaa viinejä, joiden keskihinta on jossain viiden euron molemmin puolin. Yritämme etsiä vähän kalliimpia viinejä, sillä miten voi oikeasti saada mitään kelvollista alle kympin hintaan? Espanjassa voi.
Marketeissa yli kympin maksava viini on harvinainen. Kokemuksemme perusteella Lidlistä saa hinta laatusuhteessa parhaat viinit.
Mökötin vähän lauantai-iltana, kun olisin halunnut lähteä ulos syömään. Kun sain eteeni kotiterassin grillistä tuoksuvat sardiini- ja rapuvartaat, ymmärsin, että tuskin olisin saanut mistään parempaa.
Kevyitä ja terveellisiä aamiaisia.
Tilaa pitää olla myös makealle. 
Mielialan lisäksi myös olo on kevyt.
On me kerran päädytty täällä ravintolaankin syömään. Ihan putkeen ei mennyt tällä kertaa. Ruokalistat olivat ainoastaan espanjaksi ja tarjoilija puhui ainoastaan paikallista. Manasin jälleen kerran oman saamattomuuteni espanjan opiskelussa.
No, sitä saa, mitä tilaa. Onnistuin ilmeisesti jälleen tilaamaan sen paikan omituisimman annoksen. Raa’at chilipulverilla maustetut ravut eivät nyt oikein maistuneet. Taidan ensi kerralla ottaa varman päälle ja tilata turvallisesti patatas bravakset. Jos tuon miehen nyt saisi joskus pois patojen ja grillin äärestä.
Samppanjaa muovimukista -blogi Facebookissa ja Instagramissa: @samppanjaa_muovimukista