Karpathoksella koin, miten pienikin välimatka voi vaihtaa tunnelmaa. Ei tarvitse matkata kuin Pigadiasta saaren toiselle puolelle tai naapurisaarelle, niin Kreikka näyttäytyy aivan erilaisena. Kävin kurkkaamassa millainen oli Kreikan Karpathoksen vuoristokylä Olympos ja risteilin Karpathosta vieläkin pienemmälle naapurisaari Kasokselle.
Kuvauksellinen perinnekylä Olympos
Vajaan 300 asukkaan Olympos on Karpathoksen pohjoispuolen vuoristossa sijaitseva pieni perinnekylä. Perimätiedon mukaan kylä syntyi 600-900 luvuilla jkr. ihmisten lähdettyä merirosvoja karkuun saaren vaikeakulkuiselle vuoristoseudulle.
Eristyksissä olleeseen kylään syntyi omaleimainen kulttuuri, joka näyttäytyy mm. käsitöissä, murteessa, kansallispuvuissa ja musiikissa. Kylä aukesi ulkomaailmalle vasta 1980-luvulla sen saadessa tieyhteyden saaren eteläosaan.
Perinteistä pidetään tänäkin päivänä tiukasti kiinni, vaikka osa siitä palveleekin kasvavaa turismia. Matkustin Olympokselle paikallisbussilla Karpathoksen pääkaupungista Pigadiasta. Aamusta kylässä oli vielä varsin rauhallista ja perinneasuihin pukeutuneet naiset vasta asettelivat tuotteitaan kylän kapeiden katujen varsille.
Ennen reissuani luin Olympoksella käyneiden juttuja, joista syntyi vähän ristiriitainen kuva. Osan mielestä kylä oli keinotekoinen ja perinnekulttuurin voisi nykyisin laittaa lainausmerkkeihin. Niin tai näin. Jokaisella on oma näkemyksensä, mutta kukaan ei voi kiistää, etteikö Olympos olisi kuvauksellisen kaunis ja täynnä tunnelmaa.
Jo sijainti tekee kylästä ihastuttavan. Kylän toisella laidalla pastellisävyiset talot nököttävät vuoren rinteellä ja toisella laidalla kohtaa upean näköalan turkoosin meren kimallellessa alapuolella. Siinä välissä kapeat kujat johdattavat kylän korkeimmalle kohdalle, jota hallitsee vanha kirkko. Kaikki on kovin somaa.
Tunnelmaa tehostaa joltain pihalta kuuluva kukon kieunta ja korva tunnistaa lähistöltä määkiviä vuohia. Tuli tunne, että tähän kylään olisi ollut kiva jäädä yöpymään. Nähdä auringon laskevan jonnekin vuorten taakse. Kuunnella kylän oikeaa äänimaailmaa, kun turistit ovat lähteneet.
Bussimatka Pigadiasta kestää vajaan puolitoista tuntia. Samalla lipulla voi käydä katsomassa läheistä rannikkokylää Diafania. Pigadiasta pääsee myös laivalla Diafaniin, josta voi jatkaa bussilla ylös Olympokseen.
Aidompaa Kreikkaa Kasoksen saarella
Rupesin Pigadiassa kaipaamaan lisää tekemistä ja tutkailin mahdollisuutta lähteä laivalla päiväretkelle jonnekin lähisaarelle.
Hyvä yhteys löytyi Karpathosta vielä pienemmälle Kasoksen saarelle, joka sijaitsee kutakuinkin Kreetan ja Karpathoksen välissä. Koko saarella asustaa vain reilut 1200 asukasta.
Varasin liput netistä ja koska menopaluuhinta, alle 20 euroa, oli mielestäni hyvin kohtuullinen, odotin satamassa jotain parhaat päivänsä nähnyttä pikkupurtiloa. Ilmeeni oli varmasti näkemisen arvoinen, kun Kasos Princess lipui satamaan. Laivahan olikin kovin fiini, ihan jotain muuta kuin mitä odotin.
Tunnin ja vartin päästä laiva saapui Kasoksen Fryn satamaan. Aamun merellä olleet kalastajat selvittelivät verkkojaan ja värikkäät kalastusveneet keinuivat iloisesti satama-altaan reunalla. Tunnelma oli verkkaista.
Ei Kasoksella juuri mitään erikoista ollut, mutta oli kuitenkin. Pigadian turistien kansoittamat kadut vaihtuivat hiljaisuuteen. Täällä kohtasin aidomman Kreikan.
Vastaantulevat paikalliset tervehtivät ja tuntui, että näin hymyä kaikkialla. Joku jäi kanssani juttusille, vaikka yhteistä kieltä ei ollutkaan. Tein pienen kierroksen satamassa ja päädyin siemailemaan frappea pinjamännyn alle tyhjän rannan viereen.
Keräsin kuumuudessa voimiani ja lähdin etsimään saaren hiekkarantaa. Vaikka matkaa ei ollut kuin vajaa kilometri Emporioksen ranta-alueelle, yli 30 asteen helle verotti jaksamista. Suunnistin suoraa päätä lähimmän tavernan varjoon. Taisi tarjoilija nähdä uupumukseni, kun kiikutti pyytämättä vesipullon pöytääni.
Horiatiki-salaatti, pita-leipä, tsatsiki ja raikas valkkari korjasivat tilannetta ensi hätään. Päätin syödä täällä pitkän kaavan mukaan, sillä kuumuus ei houkutellut liikkeelle. Liitutaululle oli kirjoitettu päivän menu, josta valitsin kaalikääryleet. Itse tehtyjä ja erinomaisia.
Sain ateriasta voimia palata takaisin satamaan ja kiertelin hieman tutkailemassa paikallista asutusta. Katukuva oli niin kreikkalainen, valkoisen ja sinisen värimaailmaa.
Huomasin, että iltapäivän kuumimpana aikana lähes kaikki ravintolat ja paikan muutama harva kauppa olivat sulkeneet ovensa. Ainut edes vähän vilvoittava paikka minne pääsin, oli kylän pääkirkko.
Tuon päivän aikana minusta tuli kovin uskonnollinen. Käväisin paikallisessa kirkossa hellettä paossa useamman kerran. Olisi ollut mukavaa lähteä kulkemaan pitkin merenrantaa tai kivuta läheiseen Panagian kylään, joka on kuuluisa kirkkokeskittymästään. Mutta. Kuumuus vei tällä kertaa voiton ja lähinnä kulutin aikaa mahdollisimman varjossa laivan lähtöä odotellen.
Jos olet kovin pahoinvoiva vesillä, tarkista etukäteen tuulitilanne. Paluumatkalla tuuli puhalteli navakasti ja matkanteko kävi lopulta melkoiseksi rynkytykseksi. Loppumatkasta tuntui kuin olisin ollut pesukoneen rummussa. Joka tapauksessa Kasoksella kannatti käydä.
