Kiireettömyys. Pysähtyminen. Rentous. Nautinto. Olemisen taito. Matka. Aamen.
Ennen, ei niin kauaa aikaa sitten, haaveilin kaiken kiireen, suorittamisen ja työperäisen stressin keskellä ajasta. Sellaisesta ajasta, jossa ei tarvinnut koko ajan saada jotain aikaiseksi. Sellaisesta ajasta, jossa voisi kokea tekemisen sijaan olemisen ihanuuden.
Sellainen aika tuli. Lopetin yritystoimintani, siirryin osa-aikatyöläiseksi ja järjestin itselleni aikaa virkavapauden turvin. Laatuaikaa. Huoletonta aikaa. Aikaa ilman aikatauluja. Lähdin matkalle ja hyppäsin hetkeksi ihmeelliseen olotilaan, jossa ei ollut velvotteita, ei tekemättömiä kotitöitä, ei taloushuolia eikä deadlineja. Järjestin itselleni aikaa, joka mahdollisti hyvällä omallatunnolla tekemättömyyden jalon olotilan.
Kaksi auvoista kuukautta Espanjassa. Päämääränä vain matka pohjoisesta etelään. Matkaseurana minä itse, jonka olin kadottanut jonnekin oravanpyörän syövereihin.
Vaati hetken oppia matkustamaan suorittamatta. Pala kerrallaan, fiiliksen mukaan. Oli opeteltava pysähtymisen taito uudelleen.
Istuin tuntitolkulla kahviloissa ja harjoittelin tarkkailemalla ihmisiä, kohtaamalla erilaisuutta ja elämää. Oli palautettava tunnelmien aistimisen taito. Minun oli opeteltava uudelleen myös rentoutumisen taito.
Olin kuin samppanjapullo, täynnä kuplivaa ulos pursuavaa, helmeilevää juomaa, joka oli jumissa korkin alla. Tuo korkki oli vain avattava varoen. En ollut ollenkaan varma, minkälainen sisältö esiin ryöpsähtäisi. Katkera ja etikkainen vai kenties laatuvuosikerta, joka oli ollut pullon vankina vuosia? Tällä matkalla minun olisi kohdattava paras ystäväni ja pahin viholliseni, minut itseni.
Vaati hetken ymmärtää, että koko ajan ei tarvitse kantaa mukana mennyttä, tätä hetkeä ja huolehtia tulevasta. On vain tämä hetki, tässä ja nyt. Ja tämä matka. Samalla oli opittava sietämään epävarmuutta. Samassa tilassa epävarmuus ja huolettomuus. Vaikeaa, mutta mahdollista.
Espanjan auringon alta löysin kadotetun olemisen keveyden. Kiireettömyyden pyhyyden. Rentouden. Uusi aika oli huolettomia päiviä, päivät uusia seikkailuja. Minä ihanainen tässä, menossa jonnekin, kiehtova maailma ympärilläni.
Vaikka tältä erää tämä matka tuli päätökseen, matkalla olen edelleen. Oppimisen matkalla syvemmälle parempaan elämään. Parasta kaikessa on ollut huomata, että tekemällä vähemmän sainkin enemmän.
Tämän ymmärrykseen tarvittiin matka. Ja yksi merkittävä kohtaaminen. Oman itseni, parhaan matkakaverin, uudelleen löytäminen.
Samppanjaa muovimukista nyt myös Facebookissa. Käy tykkäämässä: www.facebook.com/samppanjaamuovimukista