Aivan Yllästunturin kupeessa nököttää kaunis puusta ja kivestä rakennettu hotellirakennus. Lapland Hotels Saagalla on kunnia olla paraatipaikalla Yllästuntunturin kainalossa.
Kun hotelli sijaitsee yhden maamme korkeimman tunturin juurella, siinä on jo itsessään jotain hohdokasta. Ikäänkuin luonnon luoma ja ihmisen tekele kävisivät vuoropuhelua. En tiedä kuiskiiko Yllästunturi Saagalle tarinoita, mutta ainakin minulle hotelli Saaga oli myönteinen kohtaaminen.
Astuessani pääovesta sisään kiinnitin ensimmäiseksi huomiota hotellin loungeen. Kristallikruunut, antiikkinahkaiset sohvat ja huovutetut lappiaiheiset taideteokset toivat tilaan ripauksen ylellistä tunnelmaa. Punertavat puupinnat antoivat lämpöä ja luonnonkivi seinillä ja lattialla toi Lapin luontoa hienostuneesti sisälle. Aulatiloissa oli myös suurikokoinen takka ja mietin miten mukava tunnelma siellä talviaikaan onkaan, kun takassa palaa tuli.
Saagan kauniisti sisustettu lounge.
Kaunis punahongan sävy jatkui kauttaaltaan hotelli Saagan tiloissa, myös hotellihuoneemme seinäpaneeleissa ja lattiassa. Lämminsävyinen puu teki huoneesta viihtyisän ja kodikkaan eikä voi moittia huoneen harmaan ja viininpunansävyisiä tekstiilejäkään, jotka toivat sopivasti tyylikästä viimeistelyä. Erityisesti tykkäsin omasta suojaisasta parvekkeesta, josta oli hyvät näkymät kaukaiseen tunturihorisonttiin.
Punahongan sävy puupinnoissa antoi huoneelle lämpimän tunnelman.
Huoneen parvekkeelta oli mielenkiintoista seurata myrskyn nousemista tunturijonon takaa.
Nettiyhteyden maksullisuus huoneissa hieman ihmetytti varsinkin, kun jokaiselle koneelle piti ostaa erikseen omat tunnuksensa. Hotellin aulatilassa netti oli maksuton. Vähän ihmettelimme myös minibaarin puuttumista perustason huoneista. Ylimmän kerroksen superior-huoneista minibaarit kuulemani mukaan löytyvät.
Jos nämä pienet asiat koin puutteeksi, isona plussana oli vapaa kylpylänkäyttö hotellin asukkaille. Kylpyläosastolta löytyivät tavallisen saunan lisäksi höyrysauna, pari poreallasta, uintiin riittävän pitkä uima-allas, lastenallas sekä pari hierovaa vesiputousta. Kylpylässä rentoutuminen oli todella kiva lisä vaelluspäiväämme. Ja näin kesäaikaan siellä oli niin miellyttävän rauhallista. Tässä kohtaa taas ymmärsin, miten paljon enemmän kesälappi tarjoaa kaltaiselleni rauhaa ja omaa tilaa rakastavalle. Olisin voinut lillua porealtaassa loputtomiin tuijottamassa liuskekivisen katon vaihtuvia tuikkuvaloja.
Hotelli Saaga sijaitsee todellakin Yllästunturin juurella Ylläsjärven puolella. Laskettelija ei voi enää rinteitä lähempää hotellia toivoa, mutta ylös tunturiin kannattaa ehdottomasti mennä näköaloja ihailemaan myös näin kesäaikaan.
Yllästunturi suorastaan syleilee hotelli Saagaa.
Teimme hotellilta elämämme helpoimman tunturihuiputuksen. Hotelli Saagan alapuolella on gondolihissin asema, josta voi hypätä gondolivaunun kyytiin, joka kuljettaa 718 metrin korkeuteen Yllästunturin huipulle. Vaikka kunto tai fysiikka ei muuten sallisi tunturiin kiipeämistä, täältä pääsee näköaloja ihailemaan vaivattomasti. Tiettyihin vaunuihin pääsee myös koiran tai maastopyörän kanssa. Lipun pystyi ostamaan joko yhteen suuntaan tai edestakaisin.
Jos näköalat jo hississä olivat hienot, todella vaikuttava maisema aukesi huipulta. Ymmärsin hyvin, miksi tätä osaa Lappia kutsutaan Tunturi-Lapiksi, sillä tunturijonoa piisasi silmän kantamattomiin katsoit sitten mihin suuntaan tahansa. Ylhäällä oli niin mykistävän kaunista, että olisi voinut tirauttaa jälleen pienet itkut tälle valloittavalle luonnonkauneudelle.
Illastimme hotellin ravintolassa ja tartuimme kesäajan grillipihvitarjoukseen. Savuporo-bearnaise kastikkeella höystetty pihvi oli herkullinen. Hyvä hinta-laatusuhde 17,90 euron hintaan.
Hotellin ravintolatilat olivat valoisat ja viihtyisät.
Kesän pihvitarjous oli hintansa väärti.
Lapland Hotels Saaga on mukava tunturihotelli ja hyvä etappi liikkumiseen Ylläksen alueella. Lapsiperheitä hotellilla näytti olevan useita, eikä ihme, sillä pienet viihtyvät varmasti kylpylässä. Tosin kyllä siellä viihtyi myös tällainen täti-ihminenkin. Ja sen toisen puolen päivästä siellä Yllästunturin huipulla. Jostain kummasta syystä päähän jäi soimaan Louis Armstrongin biisi ”What a wonderful world”.
Blogiyhteistyö Lapland Hotelsin kanssa.
Samppanjaa muovimukista -blogi Facebookissa ja Instagramissa: @samppanjaa_muovimukista.