Täällä on tunnelma, jota et muistanut enää olevan.
Yhteistyössä: Pulsan Asema
Entten tentten teelikamentten. Muistatko miltä tuntui olla pikkutyttönä maalla? Istuttiin mökin kiviportailla, pujotettiin metsämansikoita heinään ja välillä mentiin läheiselle järvelle uimaan. Tuvan räsymatot tuoksuivat mäntysuovalle ja vanha puulattia narisi. Aina paistoi aurinko.
Johonkin tällaiseen menneiden aikojen maalaisidylliin sukelsin hiljattain. Lappeenrannan kupeessa, kiemuraisen hiekkatien päässä on Pulsan kylä. Ja siellä, missä et uskoisi enää mitään olevan, on eriskummallinen paikka nimeltään Pulsan Asema.
1800-luvun puolella rakennettu vanha asemarakennus tiluksineen on kokenut sellaisen muodonmuutoksen, että kaikenlaista viehkoutta nähneen bloggaajankin tämä paikka hiljentää.
Ensin on se ihana kahvila, jossa tuoksuu vastapaistettu pulla. Ja jonka kakut sulavat suussa ja kahvi maistuu parhaimmalle ohutreunaisesta ruusukupista. Kun on vihdoin päättänyt mihin istahtaa useasta huoneesta, sitten alkaa katseen seikkailu. Joka puolella lukuisat vanhat esineet ja kauniit yksityiskohdat vaativat huomiota.
Ja sitten on se sisustuskauppa, joka saa huokailemaan kaiken ihanuuden perään. Ensi alkuun näyttää siltä kuin tavarataivaan tuotteet olisi roiskaistu epämääräisiin röykkiöihin kahden kerroksen puodissa. Sitten huomaat, että tämä onkin täysin harkittua. Tuoteryhmät, värimaailmat ja asettelu ovat kaunista ja houkuttelevaa. Tekisi mieli tarttua vähän kaikkeen.
Sitten on se maaseudun idyllinen pihapiiri, jonka punamultamaalilla suditut pikku mökit kertovat vanhasta rautatieläisten asuinkulttuurista. Vanhat tienviitat kertovat, että tuolla on asunut junanlähettäjä ja tuolla veturinkuljettaja. Ketokukat helottavat auringonpaahteessa ja pelargoniat hehkuvat vanhoissa maitokärryissä.
Kuin sokerina pohjalla tai kuin varjeltuna salaisuutena muutama Pulsan Aseman taloista kätkee sisäänsä jotain kerrassaan sulokasta. Ettei täällä vaan olisi Suomen paras bed & breakfast paikka?
Neljä entistä rautatieläisten asuinrakennusta on muutettu pieteetillä maalaisromanttisiksi bed & breakfast -huoneistoiksi, joiden tasokkuutta on vaikea selittää. Kyse on muustakin kuin vain viehättävästä sisustuksesta. Kyse on kokonaisuudesta, joka nostaa esiin positiivisia fiiliksiä ja saa aikaan sisältä kumpuavaa hyvää oloa.
Pulsan Asemaa emännöi sisustuksen ammattilainen, Petra Karjalainen, jonka visuaalinen silmä on pettämätön. Oman majapaikkamme lisäksi pääsin kurkistelemaan myös muihin huoneistoihin ja voin sanoa, että kaikki on huippua ellei täydellistä. Vähän kuin olisi hypännyt Country Living -lehden sivuille.
Huoneet ovat avaria, raikkaita ja valoisia. Useamman metrin huonekorkeus, alkuperäiset maalatut lautalattiat ja hirsiseinät, valkoisilla ikkunapieluksilla kehystetyt ruutuikkunat sekä tarkoin harkittu sisustus ja värimaailma tekevät tiloista viehkoja kuin mitkä. Pienet, sievät yksityiskohdat, kuten tuoreet kukat maljakoissa ja kauniit vuodetekstiilit, viimeistelevät tätä ihanuutta.
Pulsan Aseman taloissa ja pihapiirissä yhdistyy omintakeinen tunnelma, joka kuljettaa sinut jonnekin lapsuuden huolettomiin vuosiin. Sellaiseen olotilaan, joka pyyhkii pois pahan maailman. Vanhoista esineistä nousee muistoja ja takaumia. Muistin kuinka isä lämmitti juuri tuollaisia pönttöuuneja. En osaa tätä selittää, mutta nämä huoneet huokuvat harmoniaa. Täällä vallitsee rauha ja kiireettömyys. Täällä pysähtyy aika.
Mitään museoita huoneistot eivät kuitenkaan ole. Kaikki nykyajan mukavuudet näistä majapaikoista löytyvät. Kun asiansa osaa, uutta ja vanhaa pystyy hienosti yhdistelemään. Kartellin valaisin ja vanha rustiikkinen tammipöytä käyvät sopusointuista keskustelua keskenään. Lopputulos on tyylikäs sortumatta ylisöpöilyyn.
Majoituimme takimmaisessa Perätalossa, jonka useampi huoneisto muodostaa kokonaisuuden, mikä sopii erinomaisesti pienten juhlien ja kokousten pitopaikaksi. Ja voipa täällä vaikka latotanssit järjestää, sillä vastapäätä on vanha liiteri, joka on saanut uuden elämän riisuttuna juhlatilana.
Matkaa kuutostieltä Pulsan Asemalle tulee noin 14 kilometriä. Jos vaan tuolla Lappeenrannan suunnassa ajelet, tässä majoitusvaihtoehto, joka persoonallisuudessaan tarjoaa jotain ihan muuta kuin ketjuhotelli. Tai oikeastaan tänne pitäisi tulla välillä vain rauhoittumaan. Pitämään omaa retriittiä, laittamaan mielentila kuntoon ja asiat järjestykseen.
Haluaisitko istua tällaiseen aamiaispöytään?
Päätettiin ystäväni kanssa mennä illalla uimaan, vähän niin kuin lapsena joskus kauan sitten. Junaradan toisella puolella on pieni järvi, jonne oli kiva mennä pulahtamaan helteisen päivän päätteeksi.
Mahdoimme olla hupaisa näky, kun kaksi täti-ihmistä kulkee uikkareissaan radan vierustaa, keräilee mennessään metsämansikoita ja vilkuttelee ohi ajavien junien veturinkuljettajille, kuin pikkutytöt konsanaan. Hissun kissun vaapula vissun. Pulsa tekee hyvää.
Aiemman juttuni Pulsan Asemasta löydät täältä.
Seuraa blogia myös Facebookissa ja Instagramissa: @samppanjaa_muovimukista
