Reilu kolme tuntia Helsingistä ja maailman huipputason kulttuuritarjonta on ulottuvillasi.
Vuosi sitten sanoin, etten ole pätkääkään kiinnostunut Venäjästä matkailumaana. Sitten lähdin blogiyhteistyömatkalle St. Peter Linen risteilyllä Helsingistä Pietariin. Kiinnostus heräsi ja nyt on takana kolmas Pietarin matka vuoden sisään. Venäjä kiehtoo, jos sitten samalla hämmentää.
Pietari on kulttuurikaupunki isolla koolla. Kulttuurin ystävää hemmotellaan maailman suurimmilla museoilla, käsittämättömän laajoilla taidekokoelmilla sekä korkeatasoisella konsertti- ja balettitarjonnalla. Euroopan neljänneksi suurimman kaupungin koukuttava kulttuuritarjonta on vain lyhyen junamatkan päässä. Mutta pidä pääsi kylmänä, kulttuuriähkyn vaara on suuri.
”From Russia with love” -kortti ja hedelmäkori hotellihuoneessamme toivottivat meidät tervetulleiksi.
Junalla kotoisaan Sokos Hotelliin
Pietariin kulkevan Allegro-junan kyytiin pääsee Helsingistä, Lahdesta, Kouvolasta ja Vainikkalasta. Ystäväni kanssa nousimme junaan Vainikkalasta, josta vain 1 ½ tunnin junamatka sujui rattoisasti skumppaa siemaillen. Kahden täti-ihmisen kulttuuriviikonloppu alkoi siis hyvissä merkeissä.
Ja hyvissä merkeissä se jatkuikin. Pienen eksymisen seikkailun jälkeen selvisimme metrolla hotelliimme Solo Sokos Hotel Vasilievskyyn. Tuntui vähän hullulta, mutta samalla kotoisalta, päätyä keskelle suurta Pietaria tuttuun ja turvalliseen Sokos-hotelliketjun majapaikkaan.
Solos Sokos Hotel Vasilievsky kutkutti visualistia jo ala-aulasta lähtien. Hotelli profiloi itseään teemalla ”The House of arts and culture” ja jonkinlainen nuorten taitelijoiden mesenaatti hotelli näytti olevankin. Hotelli tekee yhteistyötä nykytaiteenmuseo Erartan kanssa ja järjestää tiloissaan vaihtuvia taidenäyttelyitä. Patsaita, maalauksia ja valokuvia hotellista löytyikin vähän joka puolelta. Itseäni viehättivät erityisesti Fedor Krushelnitskin kiinnostavat metallipatsaat.
Ei vain hotelli, myös taidenäyttely. 
Superior-tason huoneemme ilahdutti pirteän punaisella sisustuksellaan ja kodikkaalla raikkaudellaan. Huoneemme oli mukavan tilava ja minulle nuhanenälle erinomaista oli, että lattia oli laminaattia kokolattiamaton sijaan.
Huoneen punaisella plyysisohvalla olisi viihtynyt pidempäänkin kuohuvan merkeissä, mutta metropolin moninaiset mahdollisuudet vetivät tällä kertaa pidemmän korren.
Huoneemme oli puettu lämminsävyisiin väreihin.
Taidemuseoiden ytimessä
Solo Sokos Hotel Vasilievskyltä jaksoi ydinkeskustaan kävelläkin (esim. pääkatu Nevsky Prospektille), mutta näppärimmin matka taittui metrolla. Pietarin metro on nopea ja halpa sekä yllättävän turvallisen tuntuinen ja siisti.
Vähän etukäteen jännitin uskaltaako Pietarissa metroa ylipäätään käyttää. Ehdottomasti uskaltaa! Metro on tämän suurkaupungin kätevin, nopein ja halvin tapa liikkua. Yhden matkan hinta oli vain 45 ruplaa eli noin 70 senttiä. Lähimmälle Vasileostrovskajan metroasemalle oli hotelliltamme kävelymatkaa vajaa kymmenen minuuttia.
Todellinen metro, matkaa maan alle jopa yli 100 metriä.
Hotellin aamiaisen erikoisuus oli samovaarissa haudutettu tee, jäissä olevaa skumppaa väheksymättä 🙂
Taiteen ystävälle hotelli Vasilievskyn sijainti on erinomainen. Jos olet vähänkään tottunut kävelemään, Eremitaasi, Talvipalatsi, Erartan nykytaiteenmuseo ja Iisakin kirkko ovat sopivalla kävelyetäisyydellä.
Neva-joki oli aivan hotellimme läheisyydessä ja mietiskelinkin, miten mukavaa kesäaikaan on kuljeskella joen vartta ja jokea ylittäviä siltoja pitkin ydinkeskustaan. Toisaalta tämä talven kylmin aika on oivallinen ajankohta pyhitettäväksi juuri museoille ja teatterille. Sekä matkalippujen että hotellien hinnat ovat kesää selvästi edullisemmat.
Vasilievskystä löytyi viihtyisiä loungeja oleskeluun tai vaikka shakin peluuseen.
Balettia ja vanhan ajan charmia
Niin, mitä me kaksi täti-ihmistä sitten Pietarissa teimme? Sen lisäksi, että söimme hyvin (saattoi siinä nyt muutama kuohuvakin kulua ja muutama leivos siinä sivussa) nautiskelimme suunnattomasti kokemistamme kulttuurielämyksistä.
Baletin kauneus on viehättänyt minua aina. Kun huomasin, että Pietarin vanhimmassa ooppera- ja balettiteatterissa Mikhailovskyssa esitettiin matkamme aikana iki-ihanainen Joutsenlampi, oli pakko saada liput tuohon esitykseen.
Luin jostain, että Solo Sokos Hotel Vasilievsky tekee yhteistyötä Mikhailovsky teatterin kanssa, joten otin yhteyttä suoraan hotelliin. Hotellin kautta lippujen saaminen onnistui hienosti; vastaanotossa meitä odottivat balettiliput perjantai-illan näytökseen paraatipaikoille. Henkilökunta oli kerrassaan avuliasta auttamaan kaikessa mahdollisessa.
Mikhailovskyn teatteri oli juuri niin hienostunut kuin osasin odottaa.
Voi Luoja kuinka nautinkaan tuosta esityksestä. Tuskin on edes tarpeen sanoa, että venäläisen baletin taso on huikeaa. En pysty sanomaan, näinkö maailman parasta balettia, mutta ainakin hyvin korkeatasoista sellaista. Suurissa joukkokohtauksissa sai ihastella sirojen balleriinojen liitelyä ja saumatonta yhteenhioutunutta tanssia lavan täydeltä. Tyllihameisia tanssijoita tuntui olevan puolet enemmän kuin aiemmin näkemässäni Joutsenlammen versiossa.
Oma lisänsä tähän nautintoon toi Mikhailovsky-teatterin intiimi ilmapiiri ja vanhan ajan charmikkuus. Kultakoristeiset parvet, paksulla sametilla verhotut aitiot ja kristallikruunut edustivat juuri sitä vanhaa teatteri-idylliä, mitä tulimme hakemaan. En voinut olla ihastelematta myöskään venäläisten naisten ja lasten kaunista juhlapukeutumista.
Venäläisen nykytaiteen monet kasvot
Toisen taide-elämyksen meille tarjosi venäläisen nykytaiteen museo Erarta. Kirjoittelen tästä mielenkiintoisesta museokäynnistä myöhemmin oman blogijutun. Yllätyksekseni museo olikin melkoinen tuntematon helmi Pietarin runsaassa taidemuseotarjonnassa.
Ystäväni korkeakulttuurin lumoissa.
Hotellihuoneessamme meitä odottivat punainen sohva, punaiset kylpytakit ja jääkaapissa vaaleanpunainen champanskoje. Kietouduimme peittojemme suojiin, kertailimme viikonlopun tapahtumia ja huokailimme näkemämme kauneuden perään. Tällaisia matkoja vain tyttöjen kesken tarvitsen ehdottomasti lisää.
Matka toteutettiin yhdessä Solo Sokos Hotel Vasilievskyn kanssa.
Samppanjaa muovimukista -blogi Facebookissa ja Instagramissa: @samppanjaa_muovimukista.