On hotelleja, jotka tarjoavat majoitusta. Sitten on niitä hotelleja, jotka tarjoavat elämyksiä.
– Majoituksen tarjosi Tavis Inn.
Olen vilpittömän iloinen siitä, että keksimme ystäväni kanssa tehdä perinteisen kesäreissumme tänä vuonna Savonlinnaan. Iloinen olen ensinnäkin siitä syystä, että Savonlinna osoittautui Suomen kesäkaupunkien kärkikastiin kuuluvaksi somaksi pikkukaupungiksi.
Ehkä vielä iloisempi ja samalla myös positiivisesti yllättynyt olen siitä, millaisen majoituskaksikon kaupungista löysimme. Savonlinnalla on onni omistaa Suomen pienten majoituspaikkojen ehdotonta aatelia.
Savonlinnan vanhimmassa kaupunginosassa, aivan Olavinlinnaa vastapäätä, pyörittää kahta boutiguehotellia, Lossiranta Lodgea ja Tavis Inn pienhotellia, Christine Lund. 2000-luvun alussa hän loi vanhaan herraskaiseen puutaloon ja sen viereiseen entiseen huoltorakennukseen tasokkaan boutiquehotellin.
Hieman myöhemmin Christine hankki omistukseensa muutaman sadan metrin päästä kaksikerroksisen 1900-luvun alussa rakennetun talon, jonka tiloihin remontoitiin seitsemän majoitushuonetta lisää. Rakennus sai nimekseen Tavis Inn.
Lossirannan keltainen päärakennus.
Tällä pihalla viihtyy.
Pihalla laidunsi eksoottisia eläimiä.
Kun astuin Lossirannan keltaisen päärakennuksen portista sisään, hetken tuntui, että tuijotin lavastetta. Pihalta avautuu täydellinen näkymä Olavinlinnaan, joka seisoo jämäkästi Saimaan rannalla vastapäätä hotellia. Historia on niin voimakkaasti läsnä, että se tuntuu lähinnä epätodelliselta. Voiko hotellilla olla enää täydellisempää sijaintia?
Kesäkuun alkumetreillä pihapiirin syreenit ja omenapuut olivat täydessä kukassa ja pihan täytti huumaava kukkien tuoksu. Teki ensimmäiseksi mieli istahtaa puutarhan tuoliin tuijottamaan vastapäistä lumoavaa näkymää ja nauttimaan pihapiirin rauhoittavasta tunnelmasta. Jossain pihan puista laulurastas laittoi parastaan.
Vaikka et majoittuisikaan hotellissa, poikkea ainakin Lossirannan kesäkahvilaan. Testasimme rättänät eli mustikkakukot, jotka olivat kerrassaan suussa sulavia.
Lossirantaan pystyy saapumaan myös veneellä. Veneen voi kiinnittää maksua vastaan hotellin venelaituriin ilman, että yöpyy hotellissa.
Kurkkasimme muutamaa Lossiranta Lodgen huonetta, enkä yhtään ihmettele, että Booking.comin arvosana näyttää olevan niinkin korkea kuin 9,1. Vaikka huoneet ovat pienehköjä, ne ovat tasokkaita laadukkaine materiaaleineen ja tyylikkäine kylpyhuoneineen. Jokaisessa huoneessa on minikeittiö jääkaappeineen, oma pieni terassiosa ja koko ihastuttava pihapiiri aivan vieressä.
Parhaimmassa sviitissä on poreamme niin sisällä kuin ulkona. Sopii tuolla nautiskella samppanjaa tähtitaivaan alla Olavinlinna näyttämönä.
Rouhea tiiliseinä antoi luonnetta Lossirannan huoneisiin.
Lossirannan päärakennus huokuu menneen maailman kartanocharmia tyylihuonekaluineen ja pitsiverhoineen. Kun tulimme tänne aamiaiselle, ”kartanonrouva” Christine otti meidät sydämellisesti vastaan ja toi pöytäämme pressopannullisen juuri keitettyä luomukahvia. Luulenpa, että meistä asiakkaista jokainen oli otettu talon emännän vieraanvaraisesta huolenpidosta.
Arvostan suuresti sitä, että pientuottajien lähiruoka oli aamiaispöydässä kunniassaan. Täällä sai mm. kunnon kotikutoista hilloa ja täydellisiä karjalanpiirakoita. Maailman paras omenahillo oli keitetty omien pihapuiden omenista.
Kestävä kehitys on ollut Lossiranta Lodgessa muutenkin kantava ajatus perustamisesta lähtien. Hotelli on ensimmäinen Green Key -sertifioitu hotelli koko Itä-Suomen ja Saimaan alueella.
Maistuisiko aamiainen täällä vai kenties ulkosalla?
Lähtisiköhän piknikille?
Entäpä sitten se toinen majapaikka Tavis Inn, jossa itse yövyimme? Moniulotteisesta talosta tuli hauskasti mieleen Peppi Pitkätossun Huvikumpu sillä erotuksella, että tässä paikassa mikään ei ollut hyrskyn myrskyn. Tilava ja valoisa huoneistomme olisi ollut ihanteellinen pidempäänkin majoitukseen, olihan sielläkin oma minikeittiö, jääkaappi ja tarvittava määrä astioita.
Hillitty valkoisen, harmaan ja mustan värimaailma toi tilaan valoa, seesteisyyttä ja nykyaikaa, huoneen muodot ja ovet kertoivat, että ollaan vanhassa rakennuksessa. Vuoteet olivat ihanan leveät ja muutenkin mukavat. Ilmalämpöpumppu huolehti sopivasti viilennyksestä. Huoneemme ekstraluksus oli puutarhaan avautuva oma parveke.
Hotellin jokainen huone on täysin yksilöllinen ja erilainen. Huoneissa on hauskoja vanhan talon yksityiskohtia kuten pönttöuuneja.
Tavis Inn, ei kuitenkaan ihan tavallinen.
Taviksen piha oli kuin vanhasta mummolasta punaisine piharakennuksineen, syreenipuskineen ja pihaa ympäröivine vanhoine vaahteroineen. Keinuin hetken vanhassa pihakeinussa ja kuvittelin itseni jonnekin kauas lapsuuteen samalla kun syreenintuoksu täytti ilman. Tällaisessa täydellisesti säilyneessä miljöössä hävittää helposti ajan ja paikan tajun. Muistot hiipivät mieleen ja saavat vallan. Lapsuus tulee lähelle.
Näin alkukesästä Saimaan vesi oli ainakin minulle vielä liian kylmää uimiseen. Harmi, että olen tällainen vilukissa, sillä melkoisen harvinaista ja virkistävää hotelliherkkua olisi ollut tarjolla. Molempien majapaikkojen edustalta olisi voinut pulahtaa Saimaan syleilyyn.
Viimeistään tässä kohtaa unohtaa olevansa hotellissa.
Tällaiset hyvän mielen perheomisteiset hotellit ovat yksinkertaisesti ihastuttavia. Puitteet ovat ajanpatinoimaa historiaa, mutta laatu tasokasta tätä päivää. Kun siihen yhdistetään yksilöllinen ja huomioiva palvelu, ollaan majapaikassa, joka on enemmän kuin hotelli.
Kaikesta huokui korkea välittämisen taso, halu tehdä asiat pienintä yksityiskohtaa myöten niin hyvin kuin mahdollista. Asiakas ei voi muuta kuin olla tyytyväinen ja kiitollinen. Rahalle saa huomattavasti enemmän vastinetta kuin pelkän majoituksen ja aamiaisen.
Talon emäntä Christine kuin linnanneito valtakunnassaan.
Kiitos ihana Christine. Sinä ja hotellisi ovat melkoisia helmiä Saimaan rannalla. En yhtään ihmettele, että turistit ovat tästä paikasta ihastuksissaan. Ilman ylisanoja, täpinöissä olin minäkin.
Samppanjaa muovimukista -blogi Facebookissa ja Instagramissa: @samppanjaa_muovimukista