Kylläpä tuntui mahtavalta päästä Lappiin tuulettamaan päätään ja kokemaan Lapin voimaannuttavaa ilmapiiriä. Vaikka tällä reissulla emme pystyneet yhdessä tekemään tutuiksi tulleita kalastus- ja patikointiretkiä, silti pääsimme nauttimaan upeista tunturimaisemista helpoimman kautta. Etsimme vain paikkoja, joihin pääsi autolla ilman suurempaa ponnistelua. Lapissa riittää tekemistä ja näkemistä, vaikka terveydelliset syyt rajoittaisivat maastossa liikkumista.
Koko talvi ja kevät on ollut meillä koettelemusten alhoa. Miehen syöpähoidot vaativat veronsa ja tekivät elämästämme melkoista vuoristorataa. Jatkuvien vastoinkäymisten ja pettymysten arjessa tuskin uskalsimme suunnitella mitään huomista pidemmälle. Unelma Lapin jokavuotisesta kesäreissusta kyti kuitenkin ja voimistui pitkin kesää.
Kuin ihmeen kautta miehen vointi ja jaksaminen alkoivat pikku hiljaa kesän kuluessa parantua ja niin uskalsimme loppukesästä suunnata automme kohti maamme pohjoisinta kolkkaa. Teimme kiertomatkan sektorilla Saariselkä – Inari – Utsjoki – Ylläs. Entuudestaan kaikki meille tuttuja paikkoja, mutta nyt perspektiivi oli vähän erilainen.
Saariselän helpot tunturikohteet
Jokainen Saariselällä käynyt tietää kahvilan Kaunispään huipulla. Autolla pääsee asfalttitietä tunturin laelle, josta avautuvat hienot ja avarat maisemat.
Toinen helppo keino päästä tunturiylängölle on ajaa Urupään parkkipaikalle ja nousta siitä polkua pitkin muutaman sadan metrin mittainen matka kohti Urupään huipulla sijaitsevaa mastoa. Parkkipaikka sijaitsee valtatie E75:n varrella noin neljän kilometrin päässä Saariselän liittymästä, siinä kohtaa missä tien toisella puolella on pätkä poroaitaa.
Loiva nousu palkitaan hienoilla tunturimaisemilla ja mikä parasta, täällä saa nauttia näkymistä kaikessa rauhassa aivan kuin olisi syvemmälläkin erämaassa.
Inarissa Juutuanjoen ja Inarijärven maisemissa
Juutuanjoki on miehelle rakas kalapaikka vuosien varrelta ja siksi se kuului meidän ehdottomiin käyntipaikkoihin.
Helpoin tapa päästä yhdelle joen hienoimmista koskimaisemista on jättää auto Kittiläntien varren parkkipaikalle, jossa on viitta Jäniskoski. Parkkipaikalta on vain noin 300 metrin matka tasaista tienpohjaa Jäniskosken sillalle, jonka toisella puolen on laavu, jossa on mukava kahvitella.
Toinen upea Juutuanjoen koski on Ritakoski, jonka parkkipaikka on noin kuuden kilometrin päässä Inarin kirkolta samaisen Kittiläntien varrella. Valitettavasti emme ainakaan huomanneet tien varressa minkäänlaista tienviittaa. Parkkipaikalta on polkua pitkin noin 300 metrin matka runsaana ryöppyävän kosken laavulle.
Jos pystyt kävelemään vähän pidemmän reitin, Juutuan rantoja kiertää mukava 5,8 kilometrin mittainen helppo luontopolku. Reittikuvaus löytyy täältä: https://www.luontoon.fi/inari/reitit/juutuanluontopolku
Inarijärven karuja maisemia pääsee ihastelemaan Inarijärven risteilyllä kesäkuun alkupuoliskolta syyskuun puoliväliin. Katamaraaniristeilyt lähtevät Inarin Siida museon vierestä ajankohdasta riippuen kerran tai kahdesti päivässä.
Teimme risteilyn muutama vuosi takaperin, jolloin pääsi vielä jalkautumaan Ukonsaareen. Nykyisin alus vain kiertää tämän saamelaisten pyhän saaren, mutta Inarijärven kauneudessa riittää kyllä ihailtavaa ilman tätäkin käyntiä.
Yövyimme Inarissa muuten tosi viihtyisässä hotellissa, Wilderness Hotel Inarissa, joka sijaitsee Inarijärven rannalla. Rakastuimme molemmat tämän hotellin miellyttävään tunnelmaan, kauniiseen sisustukseen ja hyvään ruokaa. Yövyimme resortin Chalet-huoneistossa, joissa oli hotellihuonetta enemmän tilaa ja mikä parasta, ilmalämpöpumppu. Elokuun helteillä viilennykselle oli tarvetta.
Utsjoella pohjoisen eksotiikkaa
Miehen kanssa on tullut parikin kertaa käytyä Tenolla, mutta tällä reissulla kalastusta enemmän viehätyin Utsjoen huikeista maisemista. Pitkät tunturijonot, Tenon rantamaisemat ja Suomen pohjoisin järvi tekivät vaikutuksen ja oman plussansa toi vielä Norjan läheisyys.
Myös Utsjoella pääsee tunturiin autoillen. Ailigastunturille voi ajaa hiekkatietä pitkin, kunhan maksaa ensin viiden euron hintaisen tienkäyttömaksun. Maksun voi maksaa Ailigastien alussa olevan kyltin QR-koodilla tai käydä maksamassa Utsjoen kylätalo Giisassa.
Ylös johtavalla tiellä oli yksi hieman huonompi kohta, muuten tie oli kelvollinen ja johti suoraan huipulle maston viereen, jossa on parkkipaikka. Tien puolivälissä on poroportti, joka tulee muistaa sulkea jälkeensä.
Jos kävelet maston oikealle puolelle, näet hienot maisemat Utsjoen kirkonkylään ja Tenolle. Vasemmalla puolella taas avautuu tuntureita silmän kantamattomiin. Täällä olisi mukava patikoida avoimessa maastossa vaikka pidempikin lenkki. Kaltaiselleni eksyjälle suunnistamista helpottaa kaikkialle näkyvä linkkimasto.
Toinen ehdottomasti käymisen arvoinen paikka Utsjoella on maamme pohjoisin järvi Pulmankijärvi, joka on aikoinaan ollut Jäämeren vuono. Siitä syystä järven kaloihin kuuluu yllätyksellisesti kampela.
Hieman ennen Norjan rajaa Nuorgamissa kääntyy oikealle tie, jossa kyltti Pulmankijärvi. Päällystetty tie johtaa avoimelle tunturiylängölle. Tien alussa on parkkipaikka, jonka vieressä tien toisella puolella on kivistä tehty jokivenettä muistuttava taideteos ja luonnon kivistä rakennettu pöytäryhmä. Alempana on pari tunturilampea, jonka rannoilta löysimme vielä muutaman kesän viimeisen hillan.
Ajoimme tien päähän asti Pulmankijoelle. Hiekkasärkkien keskellä mutkitteleva joki olisi varsin ihanteellinen melontaan.
Utsjoella kävijälle oma lukunsa on pohjoisen Norjan huikea luonto. Tällä kertaa me piipahdimme ihan vain iltaretkellä katsomassa Høyholmenin niemeä. Kyse on Tenovuonon suulla, Jäämeren rannalla olevasta pitkästä niemestä, joka on luonnonsuojelualuetta.
Perille löydät, kun ajat ensin Nuorgamiin ja sieltä rajan yli kohti Tana bruta. Jatka matkaa Tanan kohdalla kohti Berlevågia. Kun Tanasta on ajettu 37 km, käänny vasemmalle kyltin Høyholmen 3 kohdalta.
Oli mielenkiintoista hypätä hetkessä merellisiin maisemiin ja tuoksuihin. Myös lintuharrastajalle täällä on nähtävää.
Utsjoella yövyimme lähellä Nuorgamia Tenojoen tunturimaisemissa. Nappasin Booking.comista mökin nimeltä Arctic Aurora Borealis Cottages. Ihan kiva, tilava ja hyvin varusteltu mökki olisi ollut ihanteellinen majoituskohde isommallekin porukalle.
Mökki sijaitsi Lohiranta-nimisessä mökkikylässä. Suvanto-nimiseltä mökiltä aukesi hienot Teno- ja tunturinäkymät, mutta viereiseltä samanlaiselta Väylä-mökiltä todennäköisemmin vieläkin paremmat.
Mökin terassilla istuskellessa mietin, että onkohan täällä Suomen puhtain ja parhaimmalle tuoksuvin ilma. Suopursun ja tunturikoivun yhdistelmä tuoksui niin käsittämättömän hyvältä ja raikkaalta.
Ylläs – vanhoja metsiä ja luontopolkuja
Meidän kahden viikon Lapin roadtrip päättyi Ylläkselle. Helpoin tapa täällä on päästä ihailemaan tunturimaisemia ajamalla gondolihissilla 719 metrin korkeuteen Yllästunturin laelle. Valitettavasti sinä päivänä, kun meillä olisi ollut aikeissa tehdä tämä matka, hissi oli suljettu kovan tuulen takia.
Muutama vuosi takaperin teimme tuon matkan ja kyllähän tuolta laelta avautuvat hienot maisemat. Hyvällä säällä pääsee näkemään Pallastuntureille asti.
Jos pystyt kulkemaan muutaman kilometrin helpohkossa maastossa, suosittelen luontokeskus Kellokkaalta lähtevää Varkaankurun reittiä. Tein reitin rengasreittinä niin, että kuljin ensin Varkaankurun kodalle johtavaa reittiä noin puolentoista kilometrin matkan. Kodalta lähdin kulkemaan takaisinpäin Varkaankurunpolkua, josta oli parkkipaikalle arviolta vajaa kaksi kilometriä.
Etenkin paluumatkan reitti oli viehättävä. Oli helppoa tallustella alaspäin metallisia pitkoksia pitkin ja samalla ihastella ikiaikaisia puita ja vesiputouksia sekä kuunnella tunturipurojen solinaa. Kiitin mielessäni Matsähallitusta, joka rakentaa meille näin hienoja retkeilyreitistöjä. Ainoastaan reitin lopussa joutui hieman ponnistelemaan ylämäkeen juuri ennen Kellokkaalle tuloa.
Liikkumisen rajoitteista huolimatta Lapissa on mahdollista nähdä kauniita paikkoja ja tehdä kaikenlaista kiinnostavaa. Oma lisänsä meidän matkaamme oli Suomen ainoa saamelaismusiikin festari Ijahis idja. Satuimme olemaan Inarissa festarien aikaan ja pitihän tämäkin käydä kokemassa.
Musiikki ei ehkä niinkään auennut, mutta suurin mielenkiinnon kohde itselläni olivat kauniit käsityönä tehdyt saamelaispuvut ja niihin kuuluvat upeat hopeakorut. Kiinnostava kokemus tämäkin.
Onko sinulla antaa lisää vinkkejä, miten Lapissa pääsee helposti tunturiin tai näkemään kauniita pohjoisen maisemia ilman suurempaa ponnistelua?
