Baskimaa

Ulkona pyryttää lunta ja pakkanen paukkuu. Keväästä ei tietoakaan. Hetken mielijohteesta talviangstin vaivaamana laitoin ystävälleni viestin: ”Lähetäänkö matkalle?” ”Saman tien tuli vastaus: ”Lähetään”. Me tyttöset suuntasimme tällä erää Pohjois-Espanjan Bilbaoon ja käytiin kurkkaamassa myös vähän Baskimaan muita kaupunkeja.

Jos joku matkakohde on pompsahtanut esiin spontaanisti, niin tämän matkan kanssa kävi juuri näin. Istuttiin ystävän kanssa nokatusten miettimään minne lähdettäisiin. Ei liian pitkää lentoa, aurinko ja lämpö olisi hyväksi, samoin sellainen paikka, jossa kumpikaan ei ollut käynyt. Kulttuuritarjonta olisi kiva lisä.

Kuinka sattuikaan, että ystäväni avasi tabletilleen Espanjan kartan. (Osaankohan enää minnekään muuanne matkustaa?). Ranskan rajan tuntumasta, maan pohjoisosasta nousi yllättäen esiin Bilbao, kaupunki, josta emme tienneet juurikaan mitään. Tai no, jos ihan tarkkoja ollaan, olin kuullut siellä sijaitsevasta Guggenheimin museosta.

Meistä molemmista Bilbao kuulosti kiinnostavalta. Emme kumpikaan olleet koskaan käyneet Baskimaalla. Minulle kävisi oikein hyvin kaupunkikohde, joka on profiloitunut ruoka- ja kulttuurikaupunkina.

Paria päivää myöhemmin meillä oli lentoliput hankittuna ja hotellimajoitus varattuna. Bilbaoon ei ikävä kyllä pääse suorilla lennoilla, vaan konetta joutuu vaihtamaan jossain päin keskistä Eurooppaa. Parhaat vaihtoehdot löysimme Lufthansan lennoista Münchenin kautta.

Päälle vielä miellyttävä hotelli keskeiseltä paikalta, niin avot. Täti-ihmiset olivat valmiita hyppäämään uuteen seikkailuun. Bilbao – here we come!

Bilbaon lentokentältä otimme taksin ja pyysimme viemään meidät Radisson Collection hotelliin. 12 kilometrin matka taittui nopeasti ja hetken päästä hyppäsimme pois Bilbaon yhdellä vilkkaimmista keskustan kaduista, Gran Vialla. Muuten hyvä, paitsi että seisoimme NH Collection hotellin edessä. No ei mitään. Hotellin respa tilasi meille uuden taksin, jolla ajoimme loppumatkan kadun toisessa päässä olevaan oikeaan osoitteeseen.

Tästä starttasi muutaman päivä kaupunkiloma aidossa ja eläväisessä Espanjan 10. suurimmassa kaupungissa, jossa asuu yli 345 000 asukasta. Olimme myös Baskimaan sydämessä, jossa espanjan lisäksi puhutaan baskikieltä euskaraa ja jolla on vahva kansallinen identiteetti. Onneksi rauha laskeutui maahan 2011, jolloin terroristijärjestö ETA ilmoitti lopettavansa aseelliset taistelut itsenäisyyden ajamiseksi.

Nykyisin Baskimaa on yksi Espanjan vauraimmista alueista, jossa bruttokansantuote on korkea ja työttömyys maan pienintä. Turisti huomaa hyväkuntoiset talot, siistin ja huolitellun katukuvan sekä etelää ehkä himpun korkeamman hintatason. Pidin Bilbaoa myös turvallisen tuntuisena kaupunkina.

Ruokamatkaajalle baskilaisuus tulee näkyviin paikallisessa pintxo-kulttuurissa. Täältä ovat tikkutapakset, pintxot, kotoisin. Kyse on patonginpalalle kootusta leipäsestä, jossa voi olla päällisenä mitä vaan. Bilbao on täynnä pieniä pintxo-baareja ja tuntui, ettei kaupungista sellaista ravintolaa löydykään, jossa ei olisi pintxo-tiskiä. Tapasten hinnat olivat kahden euron hujakoilla kappaleelta. Mm. vanhan kaupungin Plaza Nuevalla on laaja keskittymä pintxo-baareja.

Matkalla tutustuin myös uuteen viinityyppiin, baskilaiseen Txakoliin, joka sopii erinomaisesti pintxojen kyytipojaksi. Kyse on pirskahtelevasta, raikkaasta valkkarista, joka juodaan nuorena ja jonka maussa on vihreää omenaa, päärynää ja yrttejä. Jotkut Txakolit olivat mukavasti mineraalisia ja hapokkaita.

Ruuasta kiinnostuneen kannattaa käydä katsastamassa alunperin 1929 rakennettu Mercado de la Ribera kauppahalli, josta tosin enää on jäljellä vain ulkokuori. Kauppahallissa pääsee tutustumaan ruokaan liittyvään paikalliseen elämänmenoon tai ainakin voi käydä kuolaamassa runsaita merenelävien tiskejä. Kannattaa myös maistella muutama pintxo kauppahallin erillisessä ravintolaosastossa.

Bilbaon ykkösnähtävyys on ehdottomasti kanadalais-yhdysvaltalaisen arkkitehdin Frank Gehryn ihmeellinen luomus, Guggenheimin taidemuseo. Vaikka et mikään erityinen taiteenystävä olisikaan, tämä museo on must, sillä itse rakennus itsessään on jo huikea. 33000 titaanilevyllä päällystetty rakennus on erityisesti auringonvalossa kirjaimellisesti häikäisevä ilmestys. Kirjoitan museosta ihan oman jutun, sillä sen vaikutus koko Bilbaoon on ollut merkittävä.

Toinen asia, joka Bilbaossa pitää ehdottomasti kokea on kiertely vanhan kaupungin, Casco Viejon kaduilla. Kadut ovat täynnä kauniita (yllättävän hyväkuntoisia) vanhoja rakennuksia sekä kivijalkakauppoja. Baskilaisilla näyttää olevan ihan omaleimainen parvekekulttuuri, jota roikkuvat viherkasvit kaunistavat entisestään.

Bilbao on selvästi erilainen kuin esimerkiksi Espanjan eteläosa. Nervión joen rannalla sijaitseva kaupunki värikkäine taloineen muistutti minusta Gironaa. Joillain aukioilla, plazoilla, tuntui taas siltä kuin olisi oltu Italiassa. En osaa selittää, mutta tunnelma oli jotenkin erilainen kuin Espanjan eteläosissa, vaan ei ollenkaan huonolla tavalla.

Yksi asia täällä oli kuitenkin samanlaista kuin etelässä. Kaikkialla soljuva puheensorina ja ihmisten iloisuus ja hyväntuulisuus on niin tunnusomaista joka puolella Espanjaa. Elämän kepeys, joka pursuaa terasseilla, kaduilla ja ravintoloissa on vaan niin kadehdittavaa. Ja tämä elämänilo ei näytä olevan iästä kiinni. Ystäväni kanssa rakastuimme eläkeläisryhmiin, jotka perjantai-iltana suuntasivat sankoin joukoin parhaisiin pukeutuneina paikallisille terasseille.

Bilbao sijaitsee joen varrella, mutta mikäli kaipaat merenrantaa, pitkä matka ei ole sinnekään. Eräs kaunis päivä matkasimme metrolla Bilbaon esikaupunkialueelle Getxoon ja siellä Algortan alueelle, missä sijaitsee kaupunkilaisten suosima ranta-alue Ereaga. Saman metrolinjan varrelta, sen päätepysäkin läheisyydestä, löytyy myös toinen merkittävä ranta-alue, Plenzia.

Algortassa on jäljellä vanha satama ja sen kalastajakylä. Menimme tänne lauantaina ja tuntui, että koko kylä ja sen lähialueen ihmiset olivat kokoontuneet nauttimaan kauniista ilmasta ja pintxoista vanhan kaupunginosan kapeiden kujien baareihin. Mikä ettei, sopi meillekin. Kun kaikille ei näyttänyt olevan tilaa terasseilla, ihmiset istuskelivat syömässä ja juomassa portailla ja katujen reunuksilla. Tuli jälleen mieleen eräs Suomi ja sen rajatut anniskelualueet…

Bilbao sijaitsee aivan Ranskan rajan läheisyydessä ja koska täällä oltiin, tuntui hyvältä ajatukselta piipahtaa katsomaan, miltä Baskimaa näyttäisi rajan toisella puolen. Ilmoittauduimme järjestetylle retkelle, jonka aikana käytiin myös toisessa merkittävässä Espanjan baskikaupungissa, San Sebastianissa.

Tällaiset järjestetyt retket ovat helppoja. Ei tarvitse kuin raahautua bussiin, joku toinen huolehtii kaikesta. Mutta niillä on se toinen huono puoli, kiinnostaviin paikkoihin tutustumiseen jää aina ihan liian vähän aikaa. Niin nytkin.

Ihastuimme kumpikin hienostuneeseen rantakaupunki Biarritziin, mutta kaupunkiin tutustumiseen ei jäänyt juurikaan aikaa. Toinen mielenkiintoinen Ranskan puolen baskipaikkakunta oli pieni kylä Saint-Jean-de-Luz, jonka tunnetuin asukas lienee aikoinaan ollut Ludvig XIV ja jossa hänet myös vihittiin vuonna 1660.

Retkemme viimeinen etappi oli ainakin ensivaikutelmaltaan viehättävä San Sebastian. Jos kaipaat samanoloista kaupunkielämää kuin Bilbaossa, mutta toivot rantakohdetta luulenpa, että San Sebastian on siinä tapauksessa oiva valinta. Ja kuten Bilbaossa, ei ole ravintoloista pulaa täälläkään. Korjatkaa, jos olen väärässä, mutta San Sebastianilla on jopa vieläkin korkeampi maine kulinarismin mekkana kuin Bilbaolla.

Ainakin tällä retkellä tuli todistettua, miten paljon kauniita kaupunkeja molemmin puolin rajaa onkaan ja vain pienen välimatkan päässä toisistaan. Automatkailijalle alue on mahtava yhdistelmä. Kaksi maata ja paljon nähtävää vajaan 200 kilometrin säteellä.

Mutta palataanpa vielä Bilbaoon. Pidin kovin tästäkin espanjalaisesta, aidosta kaupungista. Ainakaan näin kevätaikaan, turisteja ei paljoa katukuvassa näkynyt. Ainut, mikä jäi harmittamaan, että monta sellaista asiaa jäi tekemättä ja näkemättä, mihin emme muutamassa päivässä millään ehtineet. Ja ruokamaailmaakin ehdimme vain pintaraapaisemaan.

Nälkä jäi. Bilbao ja koko Baskimaa tarvitsevat enemmän aikaa ja matkapäiviä. Aikoinaan ihastuin naapurimaakuntaan Kataloniaan. Nyt voisin hyvinkin tarttua mielenkiintoiseen Baskimaahan ja tutustua siihen paremmin. Mies huutaa vierestä, että Galiciakin on vielä näkemättä. Voi Espanja, olet sinä melkoinen runsaudensarvi.

Samppanjaa muovimukista -blogi Facebookissa ja Instagramissa: @samppanjaa_muovimukista