Ennen Bilbaon matkaa luin useita juttuja Bilbaon Guggenheim -museosta. Tämä modernin taiteen museo näytti jakaneen kävijät selvästi kahteen vastakkaiseen ryhmään: museota joko ylistettiin tai sitten sitä pidettiin täytenä floppina. Makuja on monia, mutta itselleni erityisesti upea museorakennus sai aikaan suuria tunteita.
Olipa kerran vähän nuhjuinen teollisuuskaupunki, joka kärvisteli 90-luvun laman kourissa. Teollisuudella ei mennyt niin hyvin kuin aiemmin, eikä verotuloja virrannut kaupunkiin entiseen malliin. Sen sijaan, että alueen hallinto olisi jäänyt toimettomana odottamaan parempia päiviä, se lähti ennakkoluulottomasti etsimään uusia tulonlähteitä.
Samaan aikaan Guggenheim-säätiö etsi sijoituspaikkaa uudelle modernin taiteen museolle. Loppu onkin sitten menestyshistoriaa kaupungista, joka pesi kasvonsa ja heräsi kuin Tuhkimo loistoonsa. Bilbaosta tuli yksi Espanjan merkittävistä matkailukaupungeista.
Vuonna 2022 Bilbaon Guggenheim-museossa vieraili 1 289 147 kävijää. Voi olla, ettemme mekään ystäväni kanssa olisi keksineet valita Bilbaota matkakohteeksi ilman sen kuuluisaa taidemuseota.
Sopimus Baskimaan hallinnon ja Guggenheim-säätiön kanssa allekirjoitettiin 1991. Museon suunnittelu-urakka annettiin kanadalais-yhdysvaltalaiselle arkkitehdille Frank Gehrylle. Jotain hankkeen haasteellisuudesta kertoo se, ettei rakennuksen kaarevien pintojen lujuuslaskelmia voitu tehdä perinteisin menetelmin, vaan se suunniteltiin kokonaan tietokoneella.
Huikean rakennuksen avajaisia päästiin viettämään Nerviónjoen rannalla 1997. Sitä ennen Bilbaon kaupunki oli satsannut kaupunkikuvaan ja valmistautunut monella tapaa ottamaan turisteja vastaan. Satama ja teollisuusalueet siirrettiin kauemmaksi, saastunut Nerviónjoki puhdistettiin, uusia siltoja rakennettiin joen yli, lentokenttää parannettiin, kaupunkiin saatiin metro ja palveluita kehitettiin mm. perustamalla uusia hotelleja.
Kaikki tämä kannatti. Ensimmäisen viiden toimintavuotensa aikana Guggenheimin museo toi tuloja yli miljardi dollaria, mikä on kymmenen kertaa enemmän kuin museon rakennuskustannukset. Lisäksi Baskimaa sai tuona aikana museon ansiosta yli 190 miljoonaa dollaria verotuloja.
Bilbaon Guggenheim museo on jo itsessään nähtävyys. Moniulotteinen rakennus on kooltaan valtava, mutta ei millään muotoa raskas. Kaarevat linjat tekevät siitä ilmavan ja auringon valossa kiiltelevät titaanilevyt saavat museon näyttämään suorastaan keveältä. Rakennus on muuten päällystetty 42.875:llä suorakaiteenmuotoisella titaanilevyllä.
Arkkitehti Gehry on ollut melkoinen uuden ajan Gaudi. Mielikuvitukselle on annettu sijaa ja kaarevilla muodoilla on leikitelty ilman rajoja. Jostain kulmasta katsottuna rakennus näyttää laivalta, toiselta reunalta se on kuin scifi-leffan avaruusasema ja jostain perspektiivistä rakennus tuo mieleen sukellusveneen.
Minulle tämä rakennus oli varmasti yksi mielenkiintoisimmista ja omalla tavalla myös kauneimmista koskaan näkemistäni rakennuksista. Joka tapauksessa kyse on ainutlaatuisesta kokonaisuudesta, joka tuskin jättää ketään kylmäksi.
Joen puoleisella sivustalla museon vieressä tepastelee jättiläishämähäkki. Louise Bourgoisin 8-jalkainen ”Maman” näytti olleen valmiina munintaan.
Museon sisäänkäynnin edustalla kävijöitä ilahduttaa valtaisan kokoinen kukilla päällystetty länsiylämaanterrieri. Kyse on on Jeff Koonsin teoksesta ”Puppy”, joka alunperin tehtiin museon avajaisia varten. Taideteos saavutti kuitenkin niin suuren suosion, että se päätettiin jättää pysyväksi ja siitä tuli museon tunnistettava maskotti.
Kahdesti vuodessa Puppy saa uuden kukkaverhoilun. Ihan pikkuhommasta ei ole kyse, sillä jättiläismäiseen teokseen menee jopa noin 38000 kukkaa.
Museorakennuksen ja sen ympäristön tutkimiseen sai jo vierähtämään melkoisesti aikaa, mutta kyllä sai 16 euron hintaiselle pääsymaksulle katetta sisälläkin. Itseäni ilahdutti erityisesti katalonialaisen Joan Mirón näyttely. Pidin myös itselleni tuntemattoman, itävaltalaissyntyisen Oskar Kokoschkan maalauksista.
Kovin mielelläni olisin viipynyt paljon pidempään japanilaisen taiteilijan Yayoi Kusaman installaatiohuoneessa. Valitettavasti tuonne oli jatkuva jono, joten sisälläoloaikaa oli ymmärrettävästi rajoitettu.
Mielenkiintoinen kokemus oli myös ala-aulan valtaisa taidekokonaisuus, Richard Serran ”The matter of time”. Koko taideteoksen pääsi kulkemaan läpi pitkin sen kaareutuvia käytäviä, jotka levenivät ja kapenivat vuorotellen.
Vaikka et olisikaan mitenkään erityisen taidemuseo-orientoitunut, Bilbaon Guggenheim-museo kannattaa nähdä. Kokonaisuus on sen verran valtaisa, että ihmeteltävää riittää koko rahan edestä. Mukava oli myös itse Bilbaon kaupunki. Ja kyllähän tuolla Baskimaallakin olisin viihtynyt pidempään. Siitä lisää täällä: https://www.rantapallo.fi/samppanjaamuovimukista/2023/04/01/bilbao-ja-baskimaa-vahan-erilaista-espanjaa-ruuan-ja-kulttuurin-kaupungeissa/
Arvatkaapa jäinkö miettimään, olisiko Helsingin sittenkin pitänyt…
Samppanjaa muovimukista -blogi Facebookissa ja Instagramissa: @samppanjaa_muovimukista
6 comments
Itse en one käynyt yhdessäkään Guggenheim-museossa, joten onkin kiinnostavaa päästä lukemaan niistä. Olen kuullut, että Bilbao olisi niistä kaikkein vaikuttavin. Siellä olisi mukavaa käydä.
Piti oikein tarkistaa kuinka monta noita Guggenheim-museoita maailmassa on. En löytänyt kuin neljä toiminnassa olevaa museota. Odotin jotenkin, että noita olisi ollut enemmänkin. Anyway, Bilbaon museo oli hieno.
Jälleen kiinnostava juttu ja hyvät kuvat! Museokäynnissä menee helposti monta tuntia kun itse rakennuskin on nähtävyys. Googlasin minäkin ja minulle oli yllätys että Venetsiassakin on Guggenheimin museo – olen jokusen kerran käynyt Venetsiassa mutta ollut autuaan tietämätön museosta. Siitä ei ole ehkä puhuttu yhtä paljon kuin Bilbaosta tai sitten Venetsian muut nähtävyydet ovat menneet minulla edelle. New Yorkin Guggenheimissa kävin yli 30 vuotta sitten ja sieltäkin mieleen jäi itse rakennus – ja ensimmäiset näkemäni aidot Picassot! Olen samaa mieltä kanssasi: Helsinkiin olisi hyvin mahtunut yksi Guggenheim!
En tiennyt minäkään Venetsian Guggenheimista aiemmin. Bilbao on pystynyt brändäämään itsensä hienosti ja tehnyt museostaan todella tunnetun. Ei kai koskaan saada tietää kuinka olisi käynyt Helsingin. Olisipa hienoa käydä joskus tuolla New Yorkissakin.
Vastaan vain tuohon viimeiseen ajatukseesi: Olisi
🙂