Matkaillessa kohtaa neljänlaisia kaupunkeja. Niitä, joista jostain syystä ei pidä ja jotka kokee ennemminkin epämiellyttäviksi. Sitten on niitä, jotka ovat mitäänsanomattomia. Kaupunkeja, joissa ei ole mitään selvää nimettävää vikaa, mutta jotka jostain syystä jättävät kylmäksi ja joista ei vaan oikein saa otetta.
Suurin osa kaupungeista, joissa olen matkaillut, kuuluvat sarjaan: pidän. Uusissa paikkakunnissa on lähes aina kiinnostavaa uutuudenviehätystä, joka ruokkii uteliaan ihmisen pohjatonta halua nähdä ja kokea. On mukavaa sukeltaa vieraan kaupungin kaduille ja aistia paikallista elämää puhumattakaan siitä, jos tarjolla on jotain ainutlaatuista nähtävää.
Matkailun helmiä ovat kuitenkin ne kaupungit, jotka tekevät lähtemättömän vaikutuksen. Sellaiset luonteikkaat kaupungit, joissa on kummallista viehkoa vetovoimaa ja omaleimaista tunnelmaa, jota on usein vaikea kuvailla. Vaikka olet vieraassa kaupungissa, sinulle vain tulee sellainen kumman kodikas tunne. Tiedät olevasi paikassa, joka on sinun sielunmaisemaasi.
Yksi tällaisista sielukkaista kaupungeista on minulle Andalusian Córdoba. Kävin tässä historiallisessa kaupungissa ensimmäisen kerran reilu vuosi sitten. Heti ensimetreiltä tiesin, että tästä kaupungista tulen pitämään. Córdoban ilmapiiri vei mennessään. Pariksi yöksi aiottu reissu vierähti tuolloin neljän yön mittaiseksi.
Nyt vei Córdoba minut toistamiseen ja miehen siinä sivussa, joka tykästyi myös tähän ikiaikaiseen kaupunkiin. – Hei, jäädäänkö vielä yhdeksi yöksi, mies tokaisi viimeisenä iltana.
Menimme kaupunkiin sunnuntaipäivänä, kun espanjalaisten pitkä viikonloppu arkipyhineen oli päätöksessä. Kaupungin katujen ja aukioiden ravintolat pursuivat iloisia ja hyväntuulisia ihmisiä.
Illalla syttyivät katujen jouluvalot. Istuttiin aukioilla, kierreltiin paikallisten kanssa katsomassa jouluseimiasetelmia béleneitä ja tupsahdettiin yllättäen joulumarkkinoille. Kaiken hälinän vastapainoksi istuttiin päivän päätteeksi hetki hotellimme hiljaisella sisäpihan patiolla rauhoittavan veden solistessa taustalla.
Córdoba suorastaan pulppuaa etelä-espanjalaista elämäniloa ja teeskentelemätöntä andalusialaista elämänmenoa. Jokainen nurkka huokuu ikivanhaa historiaa ja jopa vanhojen rapistuneiden talojen luonteessa on jotain äärimmäisen viehkoa.
Ei ihme, että Córdoban vanha kaupunki kuuluu Unescon maailmanperintöluetteloon. Juutalaiskortteleita kierrellessä tuntuu kuin olisi hypännyt ajassa muutaman sata vuotta taaksepäin.
Kannattaa kurkistella kauniille sisäpihoille, patioille, joista Córdoba on kuuluisa. Tai sitten voi istuskella appelsiinipuiden reunustamille kirkkoaukioille, joissa yleensä jossain kohdin solisee pulppuava vesi.
La Mesquita, 900-luvulla valmistunut moskeija, myöhemmin viralliselta statukseltaan katedraali, on syy miksi moni turisti tulee Córdobaan. Mesquita onkin aivan huikea. 856 pylvästä kannattelevat raidallisia holvikaaria, joiden esikuvana pidetään Jerusalemin Kalliomoskeijaa.
Malagasta on Córdobaan matkaa noin 160 kilometriä. Junalla pääsee tunnissa, bussilla nopeimmillaan reilussa kahdessa tunnissa. Junavinkki: mene Avant-junalla ja vältä nopeita Ave-junia. Säästät hinnassa paljon, ajassa et juuri mitään. Jos menet bussilla, tarkista aikataulu. Hitaimmat vuorot tekevät matkaa peräti nelisen tuntia.
Córdoballe kannattaa antaa aikaa enemmän kuin päivävierailun verran. Uppoudu kaupungin kujille ja kaduille. Katsele, kuuntele, nautiskele, fiilistele. Córdobassa kohtaa Andalusiaa aidoimmillaan.
Aiemman Córdoba-juttuni voit lukea täältä.
Seuraa blogia myös Facebookissa ja Instagramissa: @samppanjaa_muovimukista
