Samppanjaa muovimukista
  • KOTI
  • Blogin takana
  • Yhteistyö
Tag:

Saimaa

Yleinen

Kesän parhaat hetket

by Annemaria 17.9.2023
Se taas meni, kesä nimittäin. En tiedä johtuuko tämä iästä vai mistä, mutta tuntuu kuin kesät sujahtaisivat ohitse vuosi vuodelta kiihtyvällä nopeudella. Juuri kun toivotat ensimmäiset muuttolinnut tervetulleiksi, hetken päästä huomaat vilkuttavasi etelään suuntaaville paluumuuttajille.

Lyhyydestään huolimatta tämä kesä on ollut hyvä kesä monella tapaa. Pari matkaa on tullut kotimaassa tehtyä, toinen Lappiin, toinen Mänttään. Muuten kesä on sujunut pääosin piipahteluina päiväreissujen merkeissä lähialueella tai sitten ihan vain arkisissa puuhissa kotona.

Liekö ikäkysymys tämäkin, mutta kotonaolo ei ole maistunut varmaan koskaan niin hyvältä kuin tänä kesänä. Rauhattomalla mielenlaadullani kun on taipumusta pyrkiä aina jonnekin.

Parhaat hetket luonnossa

Kesääni on kuulunut monenlaisia luontoelämyksiä. Koen olevani etuoikeutettu voidessani asua minusta Suomen kauneimmalla alueella, Saimaan rantamaisemissa. Huokailen itsekseni usein silkasta ihastuksesta. Kesäaamujen heleys, kesäsateen jälkeinen raikkaus, tuulen humina koivikossa, alkukesän katkeamaton lintukonsertti ja nyt käsillä oleva syksyn pirtsakkuus, siinä on onnellisuutta paljoon.

Tänä kesänä olen huomannut linnut ympärilläni eri tavoin kuin ennen. Liekö syynä alkukesän hienot kelit, mutta kuulosti siltä kuin metsä olisi tänä kesänä ollut poikkeuksellisen täynnä linnunlaulua.

Lintukiinnostustani buustasi entisestään saamani syntymäpäivälahja. Suuntasimme toukokuun lopulla Sulkavalle opastetulle yölaulajaretkelle Iitlahden kosteikkoalueelle. Vaikka viileä ja tuulinen keli ei ollut paras lintujen aktivoija, siltikin alkukesän yöllinen äänimaailma oli ihmeellinen. Oletko koskaan kuullut kaulushaikaran aavemaista huutoa hämärän rajamailla? On nimittäin suorastaan kammottavan kuuloista.

Maalla asuvalle kehittyy ihan omintakeinen kesälook.
Onni syntyy joskus pienistä asioista.

Kesän aikana tuli aika paljon patikoitua erilaisilla retkeilyreiteillä. Lapissa tuli luonnollisesti kiivettyä tuntureihin ja puhdistettua päätä kaikesta turhasta, kuten Tapio Wirkkala asian aikoinaan ilmaisi.

Kotiseutuni mielenkiintoisimpiin retkeilyreittilöytöihin kuuluu Mikkelin Anttolassa oleva Sydänmaan retkeilyreitti. Olin monesti ihmetellyt uudehkoa opastekylttiä ohi ajaessani, kunnes eräänä loppukesän päivänä päätimme ottaa selvää, millaisesta reitistä onkaan kyse.

Reilun viiden kilometrin mittainen ympyräreitti oli mielenkiintoinen ja maastoltaan vaihteleva. Osa reitistä kulki vanhassa aarniometsässä, jossa näytti välillä siltä kuin olisi oltu Lapissa. Puissa roikkui paksulti luppoa, käkkärämäntyjä ja keloja osui reitin varrelle ja maastokin oli muutamine jyrkkine nousuineen kuin Lapista konsanaan. Reitillä on myös jonkinlaiseksi nähtävyydeksi luokiteltu Rakokallio, joka on noin 100 metrin mittainen ja kymmenen metriä syvä kalliohalkeama.

Kesän parhaita hetkiä Lapissa.
Sydänmaan retkeilyreitti oli kiva luontoreitti hienoissa maisemissa.

Toinen paikka Etelä-Savossa, joka tekee minuun aina yhtä suuren vaikutuksen, on Saimaan Rokansaari Puumalassa. Päästäkseen tänne tarvitaan vene, mutta samalla pääsee näkemään yhtä Saimaan hienoimmista järvimaisemista.

Rokansaaressa, saaren vastakkaisella puolella venelaitureihin nähden, on parikin upeaa hiekkarantaa. Nämä neitseelliset rannat ovat varmasti yhdet hienoimmista, mitä Saimaalla tiedän.

Ja onhan tämä Saimaa muutenkin aivan käsittämättömän hieno. Vene on avannut meille uuden ulottuvuuden. Jo pelkkä veneajelu auringonlaskun aikaan saa sydämeni pompsahtelemaan lisäkierroksilla.

Rokansaaren neitseellinen ranta.
Saimaa on ihana kaikkina vuoden- ja vuorokauden aikoina.

Parhaat hetket museoissa

Laskin, että kävin kesän aikana kahdeksassa museossa tai näyttelyssä. Kesäkuussa teimme retken Mänttään ja siellä kun ollaan, pakolliset nähtävyydet ovat tottakai Serlachius-museot Gustaf ja Gösta.

Gösta on kokoelmiltaan yksi Suomen merkittävimpiä taidemuseoita. Gustaf taas on jo rakennuksena mielenkiintoinen. Se on Serlachius-yhtiön entinen pääkonttori ja tuo hienosti esille tehtaan historiaa.

Kotimatkalla kävin tutustumassa Petäjäveden Vanhaan kirkkoon, joka on rakennettu vuosina 1763-1764 ja on Unescon maailmanperintökohde. Hienosti säilynyt piskuinen puukirkko on koskettava. Kirkossa voi lähes aistia vuosisatojen takaisen maailman. Jos käyt täällä, kiinnitäpä huomiota saarnastuolin sympaattisiin enkeleihin.

Serlachius museo Gösta.
Petäjäveden Vanha kirkko.

Alkukesän käyntikohteina oli myös Taidekeskus Salmela Mäntyharjulla. On arvostettavaa, että Salmela toimii ponnahduslautana erityisesti nuorille taiteilijoille. Järvenrannalla sijaitseva paikka on muutenkin viehko kesäretkikohde.

Lappiin matkatessamme piipahdin Kuusamossa Hannu Hautalan luontokuvakeskuksessa. Tämän kesän heinäkuussa menehtynyt Hautala on Suomen kansainvälisesti tunnetuin luontokuvaaja. Käynti oli koskettava, sillä luontoa rakastaneen taiteilijan kuolemasta oli kulunut vasta reilu kuukausi.

Ystäviemme kanssa kävimme Mikkelissä tutustumassa Sodan ja rauhan keskus Muistiin. Muisti on mielenkiintoinen ”sotamuseo”, joka nostaa voimakkaasti esiin sodan vaikutuksen yhteiskuntaan ja yksittäiseen ihmiseen.

Itselleni käynti oli jo toinen. Sotaveteraanin tyttärenä minua kiinnostaa, miten sota on vaikuttanut sen kokeneisiin. Mietin myös, että tässä maailman ajassa me tarvitsemme tällaisia paikkoja, jotka muistuttavat sodan järjettömyydestä. Hieno ja ajankohtainen näyttely.

Kesän vaikuttavin taidemuseoelämys oli uudistetussa Ateneumissa käynti ja ehdottomasti sen huikea Edelfelt-näyttely. Olivatpa melkoisen näyttelyn saaneet koottua. Nähtävänä olivat Edelfeltin tunnetuimmat teokset, mutta paljon oli myös teoksia yksityiskokoelmista, joita ei näkisi koskaan ilman tällaista laajaa näyttelyä. Kaikki nuo taulut nähtyäni ymmärrän hyvin, miksi Edelfelt on meidän rakastetuimpia taiteilijoitamme.

Kiitos Hannu Hautala kaikesta kauneudesta, mitä jätit iloksemme.
Muistin näyttely on koskettava.
Olivat tehneet remontissa Ateneumista niin hienon.

Parhaat juhlahetket

Kesän kohokohtia olivat myös kahdet mukavat kesäjuhlat. Mikään ei voita kesähäitä ja rakkauden täyttämää juhlapäivää. Voi kuinka kaunis morsian olikaan ja sulhanen niin komea!

Toinen iloinen kesäjuhla oli ystäviemme yrityksen kymmenvuotisjuhlat, jotka huipentuivat Puumalan Sahanlahden Rantakekkereihin ja Samuli Edelmanin konserttiin. Kyllä se on niin, että bilemeininki tekee välillä itse kullekin oikein hyvää. Paitsi ei polvelle, joka protestoi pitkään tämän illan jälkeen.

Nuorta rakkautta.
Ja vähän vanhempaa 🙂
Kesäfestarit!

Parhaat arkiset kotihetket

Tänä kesänä olen oppinut nauttimaan entistä enemmän pienistä, yksinkertaisista asioista. Hyvä mieli voi tulla vaikka kevään ensimmäisestä perennapenkkiin ilmaantuvasta kukasta tai täydellisen herkkutatin löytymisestä. Rakastan myös seurata luonnossa tapahtuvia vuodenaikojen muutoksia.

Suurta iloa on tuottanut myös tämä huikea kesä, joka on hemmotellut meitä luonnonantimillaan. Mies on jo uhkasakon uhalla kertonut, että pakastimeen on ihan turha tunkea enää yhtään mustikkaa, puolukkaa, kanttarellia tai herkkutattia.

Ja onhan niin kesä kuin tämä alkusyksy ollut kotonakin ihan mukavaa aikaa. Ensin on ollut ihanaa nauttia valoisista kesäöistä, sitten pikkuhiljaa pimentyvistä illoista ja nyt ollaankin jo iltojen osalta sysipimeässä.

Mutta ei hätää. Aina voi koristella terassia led-valoilla ja lisätä lyhtyjen määrää. Sytytetään kynttilöitä ja nautitaan täysillä. Paras hetki usein on juuri nyt. Ihanaa syksyä teille kaikille!

17.9.2023 4 comments
Etelä-SavoLuontomatkailuRetkeilySaimaa

Sulkavan Linnavuorelta aukeaa pala kauneinta Saimaata

by Annemaria 11.10.2021
”Saimaa, Saimaa, Saimaa. Eikö se nyt enää mistään muusta osaa kirjoittaa? Ja sitä ennen Lappi, Lappi, Lappi. Samaa jorinaa pohjoisen ihanuudesta viikko tolkulla.”

Kiitos palautteesta. Myönnetään. Loppukesän kirjoituksiani leimasi suurelta osin Lapin reissu. Ja tätä syksyä uusin luontorakkauteni, Suomen suurin järvi Saimaa. Mutta koittakaa ymmärtää. Minä nyt olen tällainen kaikesta kauniista ja erityisesti luontokokemuksista helposti syttyvä hehkuttaja.

Kaiken uhalla, meinasin jälleen kirjoittaa yhden Saimaa-aiheisen retkijutun. On nähkääs tuo Saimaa mennyt nyt niin kovin ihon alle ja ulottanut luontokokemukset ihan uusille sfääreille.

Mietin eräs päivä, että onkohan vahva luontosuhteeni ja luonnon voimakas kokeminen jonkinlaista veren- tai lapsuudenperintöä. Olen aina viihtynyt luonnossa erityisen hyvin ja saanut siitä valtavasti voimaa, energiaa ja hyvää mieltä. Metsä on aina ollut ystäväni ja terapeuttini. Enkä ole myöskään koskaan oikein osannut pelätä mitään, mikä liittyy metsään. Samanlainen oli äitini.

Jo pienenä tyttönä ollessani meillä kuljettiin marjassa ja sienessä polkupyörillä. Koska meillä ei ollut autoa, ensin kuljin äidin tarakalla ja myöhemmin omalla pyörällä. Reissut olivat joskus rankkojakin. Ensin poljettiin monen kilometrin päähän, sitten rämmittiin koko päivä metsässä ja iltapuolella ajettiin takaisin pyörän sangoissa täydet ämpärit heiluen.

Joskus itseäni naurattaa, että olen aikuisiällä ollut niin ehdoton siitä, ettei meidän talouteen osteta marjoja. Ne kerätään itse.

Viimeisinä elinvuosinaan äitini lähes sairastui siitä, ettei oman heikon liikkumisen vuoksi pystynyt juurikaan metsässä kulkemaan. Viimeisen yhteisen metsäretkemme teimme rollaattori mukanamme. Sitkeästi äiti yritti rollaattorilla edetä juurakkoista metsätietä pitkin. Tärkeintä ei ollut matka, vaan metsä ja sen tuoma hyvä mieli. Voin samaistua niin hyvin siihen, että luonto voi oikeasti olla ihmiselle elintärkeää.

Palataanpa Saimaaseen ja harmaaseen sunnuntaipäivään. Taivas tihutti vettä, eikä oikein tehnyt mieli lähteä veneilemään. Ehdotin miehelle autoretkeä Sulkavan Linnavuorelle, joka myös Pisamalahden Linnavuorena tunnetaan. Kelistä huolimatta, mieli teki luontoon. Vaikka vähän kastuttaisiin, luvassa olisi joka tapauksessa kauniita maisemia.

Tuumasta toimeen, kahvia termariin ja ei kun ajelemaan kohti Sulkavan kuntaa ja Enonveden Pisamalahtea. Noin viiden kilometrin päässä Sulkavan keskustasta sijaitsevalle Linnavuoren parkkipaikalle oli erinomaiset opasteet, jos sitten myös navikaattori osasi opastaa perille osoitteeseen Linnavuorentie 306.

Parkkipaikalta on noin puolen kilometrin matka portaille, joita pitkin oli itse asiassa hyvin helppoa kulkea ylös kalliojyrkänteelle. Matkalla oli jäänteitä vanhasta joko rautakauden lopulla tai keskiajalla rakennetusta puolustusvallista toimihan Linnavuori aikoinaan paikallisten turvapaikkana ilmeisimmin hämäläisten hyökkäyksiä vastaan.

Hyvä turvapaikka olikin, sillä kolmelta jyrkältä kalliosivulta ei vihollinen pystynyt saapumaan ja loivinta kohtaa suojasi rakennettu valli. Jyrkimmillään pudotusta alas Saimaaseen on noin 55 metriä.

Harmaasta kelistä huolimatta ylhäältä avautui huisin hienot maisemat ympäröiville Saimaan selille. Täydellinen paikka sunnuntain kahvitteluun.

Mietin, että tänne pitää ehdottomasti tulla veneellä paremmalla säällä. Reitti on hieno ja veneilijöitä näytti palvelevan uudehkon näköinen venelaituri. Lisäksi rannassa on grillikatos ja huussi.

Upeiden näköalojen lisäksi Sulkavan Linnavuoren komeutta ovat rannan valtaisat siirtolohkareet. Korkeiden kallioiden kätköihin jää mielenkiintoisia onkaloita ja luolia. Jostain kaukaa tuli mieleeni lapsuuden ajan Viisikko-kirjat.

Kotiin ajoimme upeaa Sulkavan Vilkaharjun harjureittiä pitkin. Kannattipa jälleen ponnistaa sohvan nurkasta liikkeelle. Jos olisimme jääneet kotiin ”sateen vangeiksi”, olisi tämäkin pieni, mutta mukava luontoretki jäänyt kokematta.

Ennakkotietona huolestuneille, että melko pian blogin juttujen aiheet sitten vaihtuvat. Kuvioihin astuu kolmas suuri matkarakkauteni. Eviva Espanja!

 

Samppanjaa muovimukista -blogi Facebookissa ja Instagramissa: @samppanjaa_muovimukista

11.10.2021 8 comments
Etelä-SavoLuontomatkailuRetkeilySaimaa

Rokansaari – Saimaan kaunein saari?

by Annemaria 5.10.2021

Joka syksy veisaan näköjään samaa virttä. Kesä meni jälleen liian nopiaan, enkä taaskaan ennättänyt tekemään kaikkea suunnittelemaani. Jäi käymättä Hangossa ja Fiskarsissa. Jäi näkemättä Banskyt ja Repinit, eikä veneilykautemmekaan käynnistynyt ihan niin kuin suunnittelin.

Mutta elämä vaan on sellaista. Päivät, viikot ja kuukaudet kuluvat. Asioita tulee ja asioita menee, joskus vähän liikaakin, eivätkä kaikki suunnitelmat toteudu. Kaikkea ei ehdi, eikä kaikkeen riitä energiaa. Yhtenä päivänä heräät siihen todellisuuteen, että kotisi yli lentävät hanhiparvet lentävät vastakkaiseen suuntaan. Vastahan ne mielestäsi tulivat. Tajuat konkreettisesti, että on aika sanoa heipat tälle kesäkaudelle.

Onneksi sentään veneilykautta ei ole täysin menetetty. Saimaa kutsui meitä seesteinä syysaamuna, kun tuuli oli nollassa ja aurinko hehkutti kullanväreissä kylpeviä rantoja erityisen kauniisti. Lempeässä syysvalossa vesistö näytti entistä sinisemmältä ja houkuttelevammalta.

Tällaisena päivänä täytimme termarin, pakkasimme evästä reppuun ja suunnistimme veneellämme kohti yhtä Saimaan hienoimmista retkikohteista, Puumalan Lietvedellä sijaitsevaa Rokansaarta. Ihan mistään pienestä saaresta ei olekaan kyse, sillä pinta-alaa tuolla monimuotoisella saarella on peräti 650 hehtaaria.

Saimaata kauneimmillaan.Ei retkeä ilman eväitä.

Meitä kiinnosti Rokansaaresta lähinnä Saimaan virkistysalueyhdistyksen omistama 25 hehtaarin kokoinen kaikille avoin virkistysalue. Yhdistyksen jäseniä ovat mm. Mikkelin ja Savonlinnan kaupungit sekä Puumalan kunta. Olimme kuulleet niin monelta taholta, että Rokansaari on veneilijälle yksi ehdottomista käyntikohteista Saimaalla. Saaressa on myös yksityisten ja valtion omistamia suojelualueita.

Rokansaaren laituriin oli helppo rantautua, etenkin kun yhtä venettä lukuunottamatta laitureissa ei ollut muita. Saaren pohjoispään kahteen jämerään laituriin pääsee myös isommalla veneellä. Vilkkaimpaan sesonkiaikaan laitureissa on kuulema tungosta, mutta näin loppusyksystä missään ei näkynyt ristinsieluakaan. Mikä ihana rauha ja auvoisuus.

Saaressa oli yllättävän hyvät palvelut retkeilijöille. Tulentekopaikoista, grillikatoksesta, käymälöistä ja jätepisteestä vastaa Pidä Saaristo Siistinä ry. Sama taho vuokraa myös saaren mökkejä.

On rantoja, mistä valita.Rokansaari kätkee sisäänsä kauniita suppalampia.

Rokansaarella on pitkä historiallinen tausta Saimaan matkailussa. 1940-luvun lopulta aina 1980-luvulle asti saaressa sijaitsi lomakylä Rokansalon kesäkoti, jonne asiakkaita kuljetettiin peräti höyrylaivalla. Aikaansa täällä viettivät mm. kapellimestari George de Godzinsky ja runoilija Aaro Hellaakoski.

Vanhat rakennukset: seitsemän mökkiä, kaksi saunaa ja lomakeskuksen päärakennus palvelevat matkailijoita yhä edelleen. Vaatimattomia, pääosin 50-luvulla rakennettuja, rantamökkejä vuokrataan noin 50 euron vuorokausihintaan. Entisen lomakylän vanhassa päärakennuksessa sijaitsee kesäisin baarikahvila, joka myös huolehtii lampisaunan varauksista.

Rokansaaren monimuotoinen ja vaihteleva harjumaasto oli meistä kuitenkin se kaikkein hienoin asia. Hämmästelimme ensinnäkin mahtavia hiekkarantoja, jotka näyttivät ympäröivän saarta vähän kaikkialla. Täällä ei tarvitse uimapaikkaa erikseen etsiskellä.

Kesäbaari Persauki Yacht ClubKivat lenkkeilymaastot.

Toinen mukava asia ovat pitkin saarta kulkevat retkeilyreitit. Pienempiä polkuja ja leveämpiä metsäteitä pitkin pääsee kulkemaan saaren päästä päähän. Harmittelimme sitä, ettei meillä ensimmäisellä käyntikerralla ollut tarpeeksi aikaa tutustua saareen kunnolla ja siksi päätimme palata sinne seuraavana päivänä uudelleen.

Seuraava aamu opetti meille noviisiveneilijöille, miten keli Saimaalla voi muuttua hetkessä. Kotoa lähtiessä aurinko vielä paisteli, mutta jo laiturille päästyämme niin taivas kuin maisema olivat peittyneet sankkaan sumuun, joka vain sakeni hetki hetkeltä.

Alkumatkasta mietimme, että pitäisikö kääntyä takaisin, sillä mies valitteli, ettei yksinkertaisesti näe yhtään mitään. Reimaritkin erottuivat kutakuinkin vasta kun kohdalla oltiin. Vitsailin, että laita hyvä mies se autopilotti päälle. Onneksi plotteriin oli piirtynyt reitti edelliseltä päivältä ja sitä seuraamalla pääsimme perille.

Tottakai veneilyn ihanin keli on se, kun taivas on sininen ja järvenpinta peilityyni, mutta täytyy sanoa, että jotain kiehtovaa on utuisessa sumusäässäkin. Tulee tunne, että kätkeytyy jonnekin epätodellisen ja unenomaisen maailman sumuvaippaan. Vaikka maisema on harmaa, se on pehmeä ja lohdullinen.

Rantauduttuamme lähdimme kulkemaan saaren vastakkaiselle eteläpuolelle. Matkalla ohitimme pari yksityisomistuksessa olevaa rantamökkiä. Hienosti olivat merkinneet langoilla alueensa ja laittaneet nuolen osoittamaan toivotulle reitille. Hyvät opasteet helpottavat varmasti niin retkeilijöiden kuin mökinomistajien rinnakkaiseloa. Tuskin kukaan haluaa ehdoin tahdoin häiritä toisten yksityisyyttä.

Näkyvyydessä oli hieman toivottavaa.Mukavan monimuotoinen maasto.En uskaltanut mennä katsomaan kuka tuolla asustelee.

Olen leikilläni puhunut etsiväni Saimaalta neitseellisiä hiekkarantoja, kätkettyjä helmiä, joista vain harva tietää. En tiedä kuinka yleisesti tämä ranta on tiedossa, mutta Rokansaaren eteläpuolella tupsahdimme niin uskomattoman hienolle hiekkarannalle, etten muista ihan äkkiä nähneeni vastaavaa. Täydellistä idylliä vahvisti rannalta yllättämämme joutsenperhe, joka kohteliaasti lipui hieman kauemmas.

Olimme tulleet UPM:n omistuksessa olevalle luonnonsuojelualueelle. Tulenteko näytti rannalla olevan kielletty, mutta leiriytyminen ilmeisesti ei. Esitin miehelle hartaan toiveen palata rannalle joskus yöpymään. Hiljaisuuden vallitessa istuimme rantakiville juomaan kahvia ja syömään eväitä.

Eteenpäin käveltyämme vastaan tulivat korkeat kalliot, joiden päälle oli kiivettävä näköaloja ihailemaan. Kuljimme vielä jonkin matkaa rantoja eteenpäin. Jossain kohdin jouduimme riisumaan kenkämme, jotta pääsimme kahlaamaan pienen ojan yli lenkkareita kastelematta.

Hiekkarantojen aatelia.

Loppumatkan suunnistimme saaren keskiosan kautta ja ohitimme kaksi vanhaa maatilaa. Mänty- ja jäkäläkankaat vaihtuivat hetkittäin vanhaan tiheään kuusikkoon ja siitä koivikkoon. Rokansaaren maasto on vaihtelevuuden ja monipuolisuuden vuoksi ihanteellista patikointiin. Vai mitä sanotte siitä, että muutaman tunnin sisällä kuljettiin niin järven kuin lampien rannoilla, kohdattiin erilaisia metsätyyppejä, lompsittiin pitkillä hiekkabiitseillä, kiivettiin korkeille kallioille ja kuljettiin pitkin korkeaa hiekkaharjua?

Loppumetreillä kerättiin polun vierestä vielä kanttarellikastikkeen tarpeet. Askelmittari näytti lähes 12 käveltyä kilometriä. Olipas kiva retkeilypäivä ja kerrassaan hieno saari. Saimaan kaunein kenties?

 

Samppanjaa muovimukista -blogi Facebookissa ja Instagramissa: @samppanjaa_muovimukista

5.10.2021 2 comments
Yleinen

Kevätpöhinää ja venehaaveita

by Annemaria 19.4.2021

Voi ihanuus tätä kevättä. Ja aurinkoa. Ja muuttolintuja. Pitkän hiljaisen talven jälkeen metsä on yhtäkkiä ääniä täynnä. Maasta puskee vihreää ja elämää on kaikkialla. Hihkun terassilla innoissani, kun ohitse kaakattaa hanhiryppäitä. Tervetuloa taas te kesäntuojat.

Täällä maalla kevät on jotenkin paljon vaikuttavampi kokemus kuin kaupungissa. Sitä on ikään kuin paremmin läsnä ja itse osallinen tätä ihmeellistä jokavuotista näytelmää. Joka päivä tapahtuu paljon. Pitää vain osata pysähtyä ja säilyttää lapsenomainen kyky ihmetellä. Voi esimerkiksi bongata metson istumassa pihamännyssä.

Röhnötin viime viikolla sohvallamme katsomassa telkkaria ja satuin vilkaisemaan ikkunasta ulos. Ja siinä se istui, ukkometso, ihan lähellä männynlatvuksessa. Tosin piti ensin vähän googlettaa, jotta laji saatiin kohdalleen. Ei ihan tavallinen näky meikäläisen maailmassa.

Olen yllättynyt siitä, miten paljon täällä Saimaan rannoilla näkee joutsenpariskuntia. Kanta näyttäisi olevan nykyisellään melkoisen runsas. Ihan tässä meidänkin lähistöllä olen nähnyt joutsenia vähän jokaisella rantakaistaleella, joissa vähänkin on sulaa.

Ihmeellinen lintu tämä kansallislintumme on muutenkin. Solmivat kumppaninsa kanssa elinikäisen parisuhteen ja palaavat yleensä aina samaan paikkaan pesimään. Kauniista ulkomuodostaan huolimatta, kyse ei ole mistään ihan sulokkaimmasta ja säyseimmästä lintulajista. Olen nähnyt omin silmin, kun joutsenpariskunta käytännössä tappoi reviirilleen eksyneen kanadanhanhen. Ette voi uskoa, mikä mekkala tuosta tapahtumasta lähti.

Alkukesääni kuuluu joka vuotinen kukkamania. Nyt on pidettävä pää vielä jonkin aikaa kylmänä, jotta en tänäkin vuonna palelluttaisi ensimmäisiä kesäkukkiani. Ihan en pystynyt itseäni hillitsemään, vaan vähän piti jo orvokkeja laittaa. Toivottavasti pystyvät sinnittelemään viimeisissä yöpakkasissa.

Mulla on menneeltä lomakaudelta vielä muutama lomapäivä jäljellä. Sen kunniaksi suunnittelimme lähtevämme Helsinkiin pienelle hotellilomaselle, mutta mietintään menee kannattaako lähteä.

Tässä edelleenkin vietetään Sanna Marinin ja Mika Salmisen viitoittamaa elämää. Täytyy myöntää, että hieman kummaksuttaa ravintoloiden aukiolomääräykset, jotka koskevat myös ruokaravintoloita. Ihan ei minulle aukea, mitä saavutetaan sillä, että myös ruokaravintoloiden pitää lopettaa alkoholitarjoilu klo 17 ja panna ovensa säppiin jo klo 19.

Meneekin sitten melko aikaiseksi tuo ruokailu etenkin, jos ruuan kanssa haluaa juoda viiniä. Kuinkahan moni ravintola katsoo parhaimmaksi olla avaamatta lainkaan? Ruokaravintoloiden vinkkelistä on harmillista, että koronarajoitteita tarkastellaan baarien ja iltaravintoloiden näkökulmasta.

Tarkoitukseni oli käydä tällä Helsingin reissulla katsomassa Ateneumin Repin-näyttely, vaan kiinni on sekin. Kyllä harmittaa. Ateneum avaa ovensa vasta ensi viikolla ja sisään pääsee vain etukäteen ostetulla lipulla. Jos jollakin on antaa hyviä vinkkejä siitä, mitä Helsingissä nyt kannattaa tai ylipäätään voi tehdä, niin ilomielin otetaan vastaan.

Tekee valtavan iloiseksi se, että pikku hiljaa tätä elämää on uskaltanut raottaa myös sosiaalisempaan suuntaan. Viikonloppuna osallistuttiin ystäväpariskunnan kanssa Wine Saimaan järjestämään virtuaaliseen viinitastingiin meillä. Täytyy myöntää, että olin vähän skeptinen tällaista Teamsilla toteutettavaa tastingia kohtaan.

Yllätys sen sijaan oli, miten kiva ja vuorovaikutteinen tilaisuus loppujen lopuksi olikin. Maistelussa oli kolme italialaista Vigneti di Ettoren viinitilan viiniä: yksi rose ja kaksi punkkua. Mukana oli osallistujia eri puolilta Suomea, viinitilalta Italiasta kaksi edustajaa sekä Wine Saimaan omistaja Tuomo Puhakainen.

Ensimmäinen kerta minulle, kun pääsi antamaan viineistä palautetta suoraan tuottajille, jotka tosiaankin kuuntelivat suurella korvalla, mitä mieltä viineistä oltiin. Kiva muutenkin vaihtaa muiden viineihin hurahtaneiden kanssa mielipiteitä viinikokemuksista. Maistelluista kolmesta viinistä Vigneti di Ettoren rose oli erityisesti meidän naisten mieleen.

Seuraava etappi meillä sitten onkin veneilykauden avajaiset. Nyt podetaan kovaa venekuumetta, joka pitäisi helpottaa viimeistään toukokuun lopulla. Meille rantautuu sellainen ihan tavallinen kalastukseen sopiva avovene, jolla aiomme kalastuksen ohella tutkailla Saimaan vesistöjä tulevana kesänä. Samppanjakanteen ei ollut varaa, mutta uimaportaat sentään sain.

Päiväunissani näen neitseellisen hiekkabiitsin, jonne venhosemme lipuu hiljaa auringonlaskun kullatessa taivaanrannan. Mies taas näkee matalia ja kivisiä rantoja, jotka kolhivat veneen lommoille. Kyllä täytyy aina ihmetellä miehen ja naisen näkemyseroja samasta asiasta. Miehet osaavat välillä olla melkoisia ilonpilaajia.

Venekaupan miesmyyjä vakuutti, että tämä on kyllä sellainen vene, mitä naisetkin oppivat käyttämään 🙂 Joten ei minulla sitten liene mitään ongelmia tämän uuden asian haltuunotossa. Täytynee vain aloittaa veneilyn liikennesääntöjen opiskelu. Ja löytää ne Saimaan neitseelliset hiekkarannat.

 

Samppanjaa muovimukista -blogi Facebookissa ja Instagramissa: @samppanjaa_muovimukista

19.4.2021 2 comments
ElämäntaitoEtelä-SavoYleinen

Maalle muuttaneen ensifiilikset

by Annemaria 25.10.2020

Korona saa ihmisen tekemään omituisia asioita. Kuten muuttamaan maalle reilun 2000 asukkaan pieneen etelä-savolaiseen kuntaan järven rannalle metsikön laitaan.

Mennyt kesä nosti luonnon merkityksen elämässämme entistä korkeampaan arvoon ja tässä sitä nyt ollaan. Uudessa kodissa, puutalossa Saimaan rannalla. Kotimme suurista ikkunoista näkyy metsää, pala Saimaata, rantakaislikkoa ja hieman vastapäistä rantaa. Muuta ei sitten oikein näykään.

Ainakin näin lomasesongin ulkopuolella ympärillämme vallitsee hiljaisuus ja rauha. Seurailemme päivittäin vaihtuvaa maisemataulua ja värimaailman muuttumista silmiemme edessä.

Saimaan kauneus ja sen kymmenet tunnelmat ovat tehneet minuun suuren vaikutuksen. Järvi voi olla päivästä ja säästä riippuen niin erilainen. Upeimpia ovat olleet muutamat pakkasaamut. Auringon noustessa veden pinnan yläpuolella leijuu unenomainen usva, joka tekee maisemasta lähes epätodellisen.

Muutamana aamuna on ollut pakko ponkaista sängystä suoraan rantaan, jotta en missaisi tuota aamun ihmeellistä valoa ja tunnelmaa, joka kestää vain lyhyen hetken. Kun aurinko on ehtinyt liian korkealle, aamun taianomaisuus on menetetty.

Viime viikot ovat menneet hujauksessa kotia sisustellessa ja lopputulosta fiilistellessä. Vaikka tilaa on entistä enemmän, olemme pyrkineet sisustamaan kotimme niin, että turhaa tavaraa vältetään ja pyrkimys on aiempaa enemmän selkeälinjaiseen minimalismiin.

Jos jotain rakastan uudessa kodissamme eniten, se on sisään tunkeva valo ja kokonainen seinä korkeita ikkunoita. Katto on korkealla ja tuntuu kuin olisi entistä enemmän tilaa hengittää. Ja tietysti rakastan takkaa ja sen suloisen kodikasta lämpöä.

Takasta on tullut meille todellinen kodin sydän. Aamuvirkku mies laittaa ensitöikseen takkaan tulet, jolla saa yön aikana viilentyneet tilat nopeasti lämpimäksi. Itse rakastan nousta ylös aamuhämärässä, kun takka loimottaa tuvassa. Puita kuluu siihen malliin, että joudumme piakkoin tilaamaan jo uuden kuorman.

Marjamaniaa potevana olen ollut onnellinen koko syksyn siitä, kun marjamaat alkavat kutakuinkin kotiovelta. Kotimme molemmat pakastimet ovat nyt niin täynnä mustikoita ja puolukoita (aiemmin kerättyjen hillojen lisäksi), että saamme uurastaa talvikauden, jotta sato saadaan käytettyä.

Syksyn tullessa päivät lyhenevät ja kaikki maaseudulla asuvat tietävät, mitä se tarkoittaa ympäristössä, jossa ei ole katuvaloja. Pilkkopimeää. Vaikka tämä ei ole ensimmäinen kerta, kun asumme maalla, sysipimeys jaksaa silti yllättää. Pihapiirin ulkopuolelle ei ole menemistä ilman tasku- tai otsalamppua. Onneksi meillä on mahdollisuus lenkkeillä päivällä valoisaan aikaan.

Pimeydessä tekee mieli laittaa lyhtyjä kaikkialle niin ulos kuin sisälle. Terassin kaidetta koristaa meillä nyt 2000 lampun led-valosarja, josta kieltämättä tulee jopa hieman liiankin jouluinen fiilis.

Syksyn aikana olemme päässeet kokemaan maalla asumisen lieveilmiöitä ei toivottujen asukkien muodossa. Loppusyksystä meillä oli kärpäsongelma. Aurinkoisina päivinä kymmenet kärpäset pölähtivät käsittämättömästi sisätiloihin, ja saimme leikkiä kärpästenherraa pyydystellen näitä ei toivottuja vieraita. Kokeiltu on nyt niin kärpäspaperit kuin elektroniset kärpäspyydykset. Ikkunat on pakko pestä tänä syksynä toistamiseen.

Ensimmäisten kylmien aikaan jostain seinien ja katon kätköistä alkoi kuulumaan epäilyttävää rapinaa ja pienten jalkojen vipellystä. Emme haluaisi alivuokralaisia, joten nyt on päästy kokeilemaan myös hiirenloukkujen tehokkuutta. Siltikään en voi mitään sille, että tunnen surua hiirten surmaamisesta.

Maalla asuminen edellyttää kaikenlaisissa hankinnoissa suurempaa suunnitelmallisuutta verrattuna kaupungissa asumiseen. Täällä ei niin vaan saa lähikaupoista kaikkea toivomaansa. Kunnan keskustasta löytyy pari pientä päivittäistavarakauppaa, mutta ymmärrettävästi valikoima ei voi olla kovin laaja. Joskus hyvällä onnella onnistuu saamaan vaikka tuoretta korianteria, joskus ei.

Noin kerran viikossa ajallamme johonkin lähikaupungeistamme ja teemme listaa niistä hankinnoista, mitä emme täältä saa. Menneellä viikolla vähän huvitti, kun onnistuimme käyttämään lähes koko päivän kaupungissa asiointiin. Lista oli pitkä, missä piti käydä ja mitä hankkia. Maalikyliltä tarvittiin mm. uusia ulkoiluvaatteita ja kumisaappaat.

Olen iloinen siitä, että vaikka uusi asuinpaikkakuntamme on pieni, täällä toimii kuitenkin ihan vireä kansalaisopisto. Jonkinlaista harrastustoimintaa on luvassa koko syys- ja talvikauden. Ilmoittauduin kerran viikossa kokoontuvaan jumpparyhmään. Täällä ilmeisesti kaikki tuntevat toisensa. Ainakin, jos jotain voi päätellä siitä, että alun nimenhuudossa kaikkien muiden nimet olivat tiedossa, paitsi omani.

Iloinen olen myös siitä, että keskustasta löytyy pieni kirjasto. Meistä tulee takuulla sen vakioasiakkaita.

Varmasti vielä viikkoja ihmettelemme uutta kotiamme ja asuinympäristöämme sekä opettelemme uudenlaista tapaa elää. Välillä nauramme sille, että olemme muuttaneet koronavapaalle vyöhykkeelle. Tästä perspektiivistä tuntuvat maailman koronahuolet kovin kaukaiselta.

Tuleva talvi jännittää meitä ehkä kaikkein eniten. Saa nähdä tylsistymmekö täällä luonnon keskellä tekemisen puutteesta. Näyttää ikävä kyllä siltä, että kaikenlaiset piristävät ulkomaanmatkat voi koko talvikauden osalta unohtaa. Luovuutta täytynee käyttää, jotta ei ihan taannuta.

Mustikkapiirakka on uunissa. Hei, meillä leivotaan, mikä on aika poikkeuksellista. Tästä näyttäisi alkavan meidän elämän uusi kotoiluvaihe.

 

Samppanjaa muovimukista -blogi Facebookissa ja Instagramissa: @samppanjaa_muovimukista

 

25.10.2020 10 comments
Etelä-SavoMajoitus Suomessa

Puumalan Sahanlahti – kotimaista mansikkaa kermavaahdolla

by Annemaria 29.6.2016

Samaan aikaan makea ja raikas. Aito ja kaunis. Parasta kesässä.

En tiedä miksi minulle tuli Puumalassa, Saimaan rannalla sijaitsevasta Sahanlahti resort matkailuyrityksestä mieleen suomalainen mansikka. Ehkä siksi, että tämä paikka on minusta oikeasti mansikkapaikka. Kesän paras teeskentelemätön herkku, joka ei ole vain kaunis katsoa, vaan maistuva sellainen.

Vanhassa sahanpäällikön talossa sijaitsee viihtyisä ravintola ja vastaanotto.sahanlahti päärakennusoleskelutilatSahanlahti on kesämatkailijan relauspaikka.sahanlahtiLuonto on iso osa Sahanlahtea.Sahanlahti5Sahanlahti koskiSahanlahti mökit2

Yrittäjäpariskunta Jaana ja Janne Kuivalainen ovat luotsanneet historiallista Sahanlahtea kolmisen vuotta. Tässä ajassa hyvä matkailutuote on saanut kermavaahtoa päälle. Tilan rakennuksia on kunnostettu vanhaa kunnioittaen, majoitus- ja kokoustilat ovat saaneet uuden freesin ilmeen, rantaan on syntynyt veden päälle makasiiniravintola ja kesäterassi. Vanhasta sahanpäällikön asuinrakennuksessa sijaitsevasta Koskivahti-ravintolasta on kuoriutunut tasokas ruokaravintola, jossa kokataan paikallisten pientuottajien laadukkaista raaka-aineista.

Sahanalahti ravintolaKoskivahti-ravintolan annokset olivat pieniä taideteoksia.Alkuruokajälkiruoka

Sahanlahden juuret ulottuvat aina 1740-luvulle, joilloin paikalle syntyi sahayhdyskunta. Tukkeja uitettiin tuolloin vanhaa uittoränniä pitkin Niskalammen yläpuolisista vesistöistä aluetta halkovaa koskea pitkin Saimaaseen. Sahatoimintaa alueella harjoitettiin lähes 200 vuotta. Päärakennuksessa syntyi muuten 1883 sahanjohtajan tytär Elsa Heporauta, joka tunnetaan mm. Kalevalaisten naisten ja Kalevala korun perustajana.

uittorännisahamuseo

Tykästyin itse kovasti Sahanlahden lämminhenkisiin majoitustiloihin. Kosken ja Saimaan välimaastossa on pieniä, sympaattisia mökkejä ja Väentupatalossa hotellihuoneita. Lisäksi kesäaikaan voi kokea aitoa aittatunnelmaa pihapiirin viehkossa aittarakennuksessa.

Sahanlahden majoitustilat ovat kotoisan viihtyisiä.sahanlahti mökki2Sahanlahti mökkimökin makkariAulaSahanlahti huoneSahanlahti aittasahanlahti aitta2

Jos tunnelmaa on Sahanlahden mökeissä ja huoneissa, sitä löytyy myös tilaussaunoista. Testasin itse Niskalammen rannalla olevan perinteisen rantasaunan. Tässä saunassa ei ole sadetinsuihkuja ja kylpytynnyreitä, mutta tässä saunassa on maailman parhaat löylyt. Luksus syntyy siitä, että saunan terassilta pääsee pulahtamaan suoraan syvän lammen raikkaaseen hyväilyyn.

Suoraan saunan löylyistä uimaan. Kylpeä voi myös savusaunassa.Sahanlahti rantasaunasavusauna

Sen lisäksi, että Sahanlahti on suosittu juhlien pitopaikka, siellä järjestetään kesäkuukausina mielenkiintoista ohjelmaa. Rantaravintolassa on useana iltana kesän aikana elävää musiikkia, tanssia ja grilli-iltoja, heinäkuussa ovat höyrylaivaregatta ja Vuoksen vesistön puuveneiden kokoontuminen samoin kuin ”Avomielinen Anneli” kesäteatteriesityksiä.

Vanhaa on kunnioitettu mm. Pajapirtti tilausravintolassa ja Rantamakasiinissa.PajapirttiPajapirtti2rantamakasiiniRantamakasiini2Ovatko tässä Suomen hienoimmilla paikoilla sijaitsevat kesäterassit?Sahanlahti terassi2Sahanlahti terassi3Sahanlahti terassi4

Pääsin kokemaan Sahanlahden viehättävyyttä myös juhannuksena veneilijän näkökulmasta. Paikan kaksi vierasvenelaituria olivat juhlapäivinä tupaten täysiä, eikä ihme. Onhan Sahanlahti mitä kauneimmalla paikalla keskeisellä Saimaalla, helposti saavutettavissa ja riittävällä palvelutarjonnalla varustettuna. Täyttä näytti olevan myös viereisellä karavaanarialueella, joka sijaitsee myös unelmapaikalla Saimaan rannalla.

Veneilijöille on hyvät laituripaikat ja tarvittavat palvelut.Veneetrantaterassi

Ihanaa, että järvi-Suomessa on tällaisia palveluhenkisiä, hyvänmielen matkailuyrityksiä, joissa luonto saa olla pääroolissa. Paikkoja, joissa kunnioitetaan vanhaa ja satsataan niin laatuun kuin viihtyvyyteen. Mansikan makeutta lisää varmasti se, että muutama onnekas on tänä kesänä saanut bongata norpan Sahanlahden rannalta. Tai sitten hiljattain itse presidentin.

Yhteistyössä Sahanlahti resortin kanssa. Mielipiteet omiani.

www.sahanlahtiresort.fi

 

Samppanjaa muovimukista -blogi myös Facebookissa ja Instagramissa: @samppanjaa_muovimukista. Käy tykkäämässä.

29.6.2016 2 comments

BLOGIN TAKANA

BLOGIN TAKANA

Elämästä hullaantuneen kukkamekkotädin matkablogi, jossa seikkaillaan maalla, merellä ja samppanjabaareissa. Elämännälkäinen visualisti ja ruuan perässä matkaava kulinaristi rakastaa Espanjaa, lumoutuu Lapista ja inspiroituu kaikesta kauniista. Ja väliin juo samppanjaa, olosuhteiden pakosta joskus myös muovimukista.

YHTEISTYÖ – OTA YHTEYTTÄ

samppanjaa.muovimukista@gmail.com
Teen mielelläni yhteistyötä blogini linjaan sopivien yritysten kanssa. Ota rohkeasti yhteyttä ja pyydä mediakortti.

SEURAA BLOGIA MUUALLA

Facebook Instagram

Viimeisimmät julkaisut

  • Malaga – I Love you!

    16.2.2025
  • Voimaannuttavia päiviä Aurinkorannikolla

    9.2.2025
  • Elämäni paskin vuosi

    13.11.2024
  • Elämäni ensimmäinen yö laavulla – still alive!

    13.10.2024
  • Stressitön syysviikko Luostolla

    28.9.2024

Kategoriat

  • Ahvenanmaa (9)
  • Andalusia (99)
  • Bloggaaminen (6)
  • Costa del Sol (79)
  • Elämä (9)
  • Elämäntaito (60)
  • Espanja (152)
  • Etelä-Karjala (10)
  • Etelä-Savo (19)
  • Fuengirola (51)
  • Ikääntyminen (24)
  • Italia (1)
  • Kainuu (4)
  • Kanariansaaret (15)
  • Katalonia (21)
  • Kroatia (5)
  • Lappi (45)
  • Luontomatkailu (37)
  • Majoitus Suomessa (43)
  • Matkaturvallisuus (7)
  • Museot Suomi (16)
  • Norja (3)
  • Pohjois-Karjala (9)
  • Pohjois-Savo (3)
  • Putiikkien helmiä (3)
  • Ranska (13)
  • Retkeily (27)
  • Risteilyt (21)
  • Ruoka ja viini (66)
  • Ruotsi (3)
  • Saimaa (11)
  • Saksa (2)
  • Singapore (7)
  • Suomen kaupungit (29)
  • Syöpä perheessä (9)
  • Taide ja kulttuuri (26)
  • Tanska (5)
  • Unkari (7)
  • Venäjä (8)
  • Viro (21)
  • Yleinen (117)

Instagram

@2023 - Samppanjaa Muovimukista

Samppanjaa muovimukista
  • KOTI
  • Blogin takana
  • Yhteistyö