Kun ulkomailla sairastuu ja lääkäriin pitäisi päästä sunnuntaina, tulee kumman turvaton olo. Mistä ihmeestä vieraassa maassa löytää englantia puhuvan lääkärin pyhäpäivänä?
Tänään on ollut huono päivä. Vaikka Fuengirolan taivas on ollut kauniin sininen, minun taivaani ovat täyttäneet mustat pilvet. Olin aamusta niin harmistunut, että tulipa muutama kyynelkin vuodatettua niin kivusta kuin kiukusta.
Heräsin aamuyöllä järkyttävään selkäsärkyyn. Yritin ponnistaa sängystä hakemaan särkylääkettä ja tajusin, että alaselän viiltävä kipu on niin tuskallista, etten pääse omin voimin sängystä ylös. Pakko herättää mies ja saada apua.
Omituisinta tässä on se, että selkäni on lähes aina ihan kunnossa. Viime päiviä lukuunottamatta selkäsärky on minulle lähes täysin vierasta. Ensimmäinen ajatus oli, että tämä ei voi olla totta. En ollut tehnyt edes mitään poikkeavaa, kuten reväyttänyt selkääni tai nostanut painavia kantamuksia. Mitään sellaista ei ollut taustalla, johon olisin voinut yhdistää tämän yllättävän selkäsäryn.
Nyt kuitenkin viimeiset neljä päivää alaselän särky on haitannut elämääni jossain määrin. Olen napsinut satunnaisesti särkylääkkeitä ja kuvitellut, että kyllähän se nyt tästä asettuu. Mutta kun ei. Särky näytti vain kehittyvän pahempaan suuntaan päivä päivältä, kunnes oltiin tässä tilanteessa. Kipu esti liikkumisen ja normaalin toiminnan. Apua oli jostain saatava.
Meillä on kotivakuutuksiin yhdistetty molemmille jatkuvasti voimassa oleva matkavakuutus ja ensimmäiseksi tuli mieleen, että osaisikohan vakuutusyhtiömme auttaa. Vakuutusyhtiöillähän on suosituimmissa lomakohteissa usein omia sopimuslääkäreitä.
Onneksi en ole matkoilla usein sairastunut, mutta niinä harvoina kertoina, kun näin on käynyt, matkavakuutus on antanut toivottua turvaa hoitoon pääsystä. Mies soitti aamuvarhaisella Fennian ympärivuorokautiseen ulkomaan matka-apupalveluun ja apua saimme tälläkin kertaa.
Täytyy sanoa, että huolimatta siitä, että oli sunnuntaiaamu, saimme todella hyvää palvelua. Meille etsittiin Fuengirolaa lähinnä olevat päivystävät lääkäripalveluasemat, joista totesimme Benalmádenassa olevan yksityissairaalan olevan meitä lähin. Saimme tekstiviestillä tarkan osoitteen sekä maksusitoumusnumeron. Käytännössä tämä tarkoitti sitä, ettei meidän tarvinnut käyttää rahaa ollenkaan, vaan sairaala laskuttaa vakuutusyhtiötä suoraan.
Hetken päästä istuimme taksissa kohti naapurikaupunki Benalmádenaa ja sen kansainvälistä yksityissairaalaa Vithas Xanitia. Päivystyksen ilmoittautumistiskillä otettiin kopio passistani, luottokortistani ja matkavakuutuskortistani, täytin muutaman henkilötietolomakkeen ja ranteeseeni laitettiin potilasranneke potilasnumeroineen. Kutakuinkin saman tien taululle ilmestyi oma numeroni.
Ensin minut vastaanotti ilmeisesti hoidon tarvetta arvioiva hoitaja, joka kehotti odottamaan taululle tulevaa numeroa ja tietoa, mihin huoneeseen minun tulisi mennä. Viiden minuutin päästä tästä olin jo lääkärin vastaanotolla.
Vähän minulla oli vaikeuksia saada lääkärin englannista ja vaikeasta aksentista selvää, jos ei sitten omakaan kouluenglantini niin sujuvaa ole. Kovinkaan laajaa diagnoosivuoropuhelua lääkärin kanssa emme käyneet, mutta pienistä ymmärrysvaikeuksista huolimatta, asia saatiin selvitettyä. Kivun syynä on mitä todennäköisemmin tulehtunut lihas. Lääkityksenä vahvoja särkylääkkeitä ja lepoa.
Benalmádenan Vithas Xanit sairaala näytti uudehkolta. 
Taksimatkalla takaisin kotiin katsoin alapuolella auringossa kimaltelevaa merta ja yritin ajatella itsekin aurinkoisia asioita. Vaikka tässä kohtaa ottikin kovasti päähän, lohdutin itseäni sillä, että tämä on hetkellistä ja pääsen pian normaaliin toimintakuntoon.
Vastoinkäymisiä välillä tulee, sille ei vaan voi mitään. Pitää päinvastoin miettiä, miten kiitollinen voin olla siitä, että olen pääosin perusterve eikä minun ole koskaan tarvinnut kärsiä pitkäaikaisista kiputiloista. Mitä sitten, jos tässä muutama matkapäivä menee pipariksi. Kokonaisuuden kannalta pieni juttu.
Näillä kuntoon. 
Onnellinen olen myös siitä, etten ole matkassa yksin. Tuntuu hyvältä, kun lähellä on toinen, joka huolehtii ja hoivaa. Kummasti tuntui paremmalta, kun mies kokkaili iltapalaksi yhtä lempiruokaani, gambas pil pil, eli öljyssä, valkosipulissa ja chilissä tiristettyjä katkarapuja. Hyvä ruoka, parempi mieli.
Ihmettelin muuten sitä, miten nopeasti täällä Aurinkorannikolla pystyi sunnuntaina pääsemään lääkärinhoitoon. Ei minkäänmoista pitkää ja turhauttavaa odottelua. Kymmenessä minuutissa sairaalaan tulosta olin lääkärin vastaanotolla. Täydet pisteet espanjalaiselle sujuvalle terveydenhoidolle.
Täydet pisteet myös vakuutusyhtiöni toiminnalle. Yksi asia on varmaa. En koskaan matkusta mihinkään ilman matkavakuutusta.
Parempia päiviä odotellessa.
Onko sinulla omakohtaisia kokemuksia Costa del Solin lääkäripalveluista?
Seuraa blogia myös Facebookissa ja Instagramissa: @samppanjaa_muovimukista