Viro

Pieni matka, viihtyisä majoitus, hyvää ruokaa ja viiniä, kiireetöntä chillailua miehen kanssa, ehkä vähän shoppailua. Siinäpä ne mukavan viikonlopun ainekset. Tosin kaikki ei mene aina käsikirjoituksen mukaan.

Pientä säätöä

Sain hiljattain hieman ylimääräisiä sydämentykytyksiä. Olimme lähdössä mieheni kanssa Tallinnaan ja satuin päivää ennen lähtöä tarkastamaan laivamme lähtöajan. Onneksi, sillä varauksessa menomatka olikin syystä tai toisesta varattu aamuvuorolle, vaikka vakaa aikomuksemme oli lähteä vasta myöhemmällä laivavuorolla.

Soitto Eckerö Linelle helpotti suuresti syntynyttä ahdistusta. Paikkojen vaihtamisessa myöhemmälle vuorolle ei ollut mitään ongelmaa. Tässä oivallinen matkailuvinkki: se sähköpostiin tupsahtava varausvahvistus kannattaa kyllä tarkastaa.

Pääsimme mukavasti matkaan. Meillä oli paikat oikealle laivavuorolle ja laukussa Eckerö Linelta saatu lahjakortti laivamatkaamme varten. Apua! Kyseinen lahjakortti odotti valkoisessa kirjekuoressa keittiömme lokerikossa. Se lahjakortti nimittäin unohtui kotiin.

En onnistunut vakuuttamaan satamaterminaalin virkailijaa siitä, että lahjakortti kyllä löytyi, mutta sillä hetkellä se oli vain väärässä paikassa. Säännöt olivat yksiselitteiset: ei lahjakorttia, ei ilmaista matkaa. Ei siis auttanut kuin kaivaa kuvetta ja maksaa matka kiltisti. No, jäipähän lahjakortti odottamaan seuraavaa laivamatkaa ja sain hyvän syyn järjestää uuden Tallinnan matkan lähitulevaisuudessa.

Katkarapuleipää ja kuohuvaa Finlandialla

Eckerö Linen Finlandia oli uusi laivatuttavuus meille. Laiva oli siisti ja tiloiltaan valoisa. Menomatkalla lauantai iltapäivänä ei ollut minkäänlaista ruuhkaa. Oli nautinnollista, kun ei tarvinnut jonotella ja etsiskellä pöytäpaikkaa täpötäysissä ravintoloissa.

Jostain menneisyydestä minulle kumpuaa laivamatkoilla hillitön halu syödä katkarapuvoileipä. Se kuuluu ikään kuin merimatkaan ja tällä klassikolla mentiin nytkin. Ei sinänsä, leipä oli tuore ja maistuva.

Finlandialta löytyi muuten mukavasti eri tyyppisiä ravintoloita pienestä pubista kahdessa kerroksessa olevaan tanssiravintolaan. Tykästyin itse erityisesti Naissaar-baariin, joka oli jonkinmoinen laivan viinibaari. Kokonainen skumppapullo laivan nimikkojuomaa irtosi S-etukortilla kohtuulliseen 15 euron hintaan. Tallinnan laivoille harvinaista oli myös se, että jopa useaa eri samppanjaa sai myös laseittain.

Ravintolavalinta ei mennyt ihan nappiin

Olin varannut meille illaksi pöydän aiemmalta Tallinnan matkalta tutuksi tulleesta Kalamajan alueen Fabrik-ravintolasta. Kirjoittelin tästä mahtavasta ruokakokemuksesta oman blogipostauksen viime syksynä, sen verran gastronomista tykitystä tuo ravintola tarjosi.

Ystäväni oli käynyt kyseisessä ravintolassa syömässä ihan hiljattain ja hehkutti myös ravintolan ylivoimaisuutta. Odotukset loistoillallisesta olivat siis huipussaan.

Astuessamme ravintolaan lauantai-iltana tunnelma oli jotenkin kumman vaisu. Tarjoilijamme oli selvästi hieman anteeksipyytelevä ja kertoi, että ruokalista oli juuri muuttunut, eikä sitä ollut ehditty kääntää vielä muille kielille. Vajavaisella englannilla hän yritti selittää, mitä tarjolla oli. Monta keittoa, erilaisia pannukakkuja ja pääruuaksi wieninleikettä ja paistettua lohta.

Ravintolan tarjonta ei nyt ihan vastannut ennakko-odotusta fine dining-tasosta ja syykin sille selvisi. Pääkokki oli sanonut itsensä irti muutama päivä takaperin aikomuksenaan perustaa oman ravintolan. Viereisestä viinibaarista saimme myöhemmin lisäselvyyttä, että mukaan oli lähtenyt myös keskeinen henkilökunta.

Ehkä tässä kohtaa olisi pitänyt ymmärtää ottaa pitkät ja etsiä ruokakokemus muualta. Fabrikin kohdalla kyse oli mitä ilmeisemmin kiireesti kyhätystä hätämenusta ja selviytymisestä kriisitilanteesta osaamattoman henkilökunnan turvin.

Kiltteyttämme kuitenkin jäimme ja yritimme löytää listalta jotain sopivaa. Alkuruuaksi rucolasalaattia ja tomaattikeittoa, pääruuaksi lohipannukakkuja ja miehelle wieninleike. Tomaattikeitto oli ihan ok, mutta lohipannukakut osoittautuivat kylmiksi (ja mauttomiksi) lohiwrapeiksi. Wieninlieke oli auttamattomasti liian paksu ja koristeeksi laitettu kokonainen chilipalko herätti kummastusta. Tässä kohtaa voisi sanoa, että no more comments.

Muutenkin näytti, että koko ravintolan touhu oli aika tavalla yössä. Asiakkaille tuotiin pääruuat, ennen kuin he olivat saaneet tilaamansa alkuruuat. Annoksia tarjoiltiin vääriin pöytiin ja ihan eri aikoihin. Oma tomaattikeittonikin seilasi ensin viereiseen pöytään, sieltä takaisin keittiöön päätyäkseen sen jälkeen oikeaan osoitteeseen.

Voi Fabrik, olisiko ollut parempi vaikka sulkea ravintola hetkeksi ja ottaa aikalisä toiminnan uudelleen suunnitteluun ja käynnistämiseen? Sen sijaan saitte nyt monta kiukkuista, pettynyttä ja närkästynyttä asiakasta.

Estoria, kuin hyvän ystävän luona olisi kylässä

Tämän kertaisen reissumme yksi viehättävyyksistä oli jo entuudestaan tuttu Solo Sokos Hotel Estoria. Legendaarisen Viru-hotellin kylkeen sijoittuvassa boutique-tyyppisessä hotellissa on jotain kummallista viehättävyyttä, jota on vaikea selittää. Estoria on hotelli, jolla on hyväntahtoista pilkettä silmäkulmassa.

Estoria-hotellin kantavana teemana ovat tarinat. Jokaisen huoneen ovessa on jokin Viron historiaan liittyvä viittaus, joka täydentyy huoneessa olevilla tauluilla.

Tarinat ovat toki kiinnostavia, mutta enemmän minua ruokkivat Estorian iloiset energiavärit: oranssi ja kaalimadonvihreä. Värimaailma toistuu hotellin kalustuksessa, tekstiileissä ja jopa kylpytossuissa ja kahvimukeissa.

Estoriaa voisi kutsua ansiosta hyggeilyhotelliksi, sen verran kodikkaita yksityiskohtia hotellista löytyy. Naureskelin, että Estoriassa tuli tunne, että kenen kotiin tässä nyt oikein tultiin.

Hotellikerroksen omassa loungessa voi keitellä kahvia ja istuskella tohveleissa telkkaria katselemassa mukavilla sohvaryhmillä tai hauskoilla nojatuoleilla. Pöydillä on tarjolla makeisia ja pikkusnacseja.

Hyvin viihdyimme muutenkin huoneessamme. Suuren suuri parisänkymme oli peitelty poikkeuksellisen värikkäillä ja iloisilla vuodetekstiileillä. Liekö merkki vanhuudesta, että räntää tihuuttava keli ei houkutellut kaupungille, vaan mieluimmin valitsimme kutsuvan vuoteemme tyynyröykkiöineen. Siinäpä oli mukavaa vetää leivosta naamaan ja tuijotella Lahden hiihtokisoja. Mitä nyt Viru-keskuksessa pyörähdettiin vähän ostoksilla.

Hyvää ruokaa vihdoinkin

Löytyihän tällekin matkalle hyvää mieltä tuova ruokakokemus. Sunnuntain illallispaikaksi valitsin jo usean vuoden Viron parhaiden ravintoloiden listojen kärkipäähän yltäneen ravintolan. Kiitos ravintola Cru mukavasta illasta. Kirjoittelen illallisestamme lähiaikoina oman juttunsa.

Vaikka Tallinnan hintataso on viime vuosina jonkun verran noussut, siltikin se on yhä edullinen matkailukaupunki. Tallinnaan kannattaa ehdottomasti lähteä etsimään hyviä ruokakokemuksia. Ja jos vähänkään ketään kiinnostavat kengät ja laukut, tavaratalo Kaubamajan kenkäosastoa ei kannata missata….

Eikä Kaubamajan ruokaosaston kuolattavan herkullisia leivostiskejä. Kakut ja leivokset pakataan napakasti pahvirasioihin, joten kotiin kuljetuskin onnistuu oikein hyvin. Terveisiä vaan nimimerkiltä tiramisukakkua huomiseksi 🙂

Samppanjaa muovimukista -blogi Facebookissa ja Instagramissa: @samppanjaa_muovimukista.