Maanantaipäivä. Vettä vihmoo taivaalta ärhäkästi. Lumesta ei tietoakaan. Voisi luulla joulutunnelman olevan tipotiessään, mutta silti porukkaa vaeltaa kiitettävästi Hampurin ja Lyypekin joulumarkkinoilla välillä jopa ruuhkaksi asti. Paikallista hehkuviiniä, glühweinia kuluu ehkä normaalia enemmän. Ihmisillä näyttää olevan hauskaa. Saksan joulutorien tunnelmaa ei ilmeisesti mikään voi latistaa.
Olen saksalaiset teille vähän kateellinen. Maanne on täynnänsä tunnelmallisia joulutoreja, joiden ihanuudesta kirjoitellaan ympäri maailmaa. Lähes jokainen maanne suurempi tai vanhempi kaupunki on saanut omat joulumarkkinansa, joiden paremmuudesta kilpaillaan ja väitellään. Juuri tuollaisissa paikoissa minäkin niin mieluusti kävisin hakemassa ja hekumoimassa joulufiilistä.
Hehkuviini lämmitti sadesäässä ja saksalainen makkara maistui.
Pääsin itse kokemaan Hampurin ja Lyypekin joulutorien tarttuvaa tunnelmaa osallistumalla Kristina Cruisesin Hansaristeilylle Saksaan. Matkasimme Finnlinesin laivalla Helsingistä Travemündeen ja Lyypekissä vietetyn yön jälkeen huristimme bussilla kohti Hampurin keskustaa.
Bussin ikkunasta saatoin todeta, että itse asiassa koko Hampuri tuntui pukeutuneen jouluasuun. Pienempiä ja suurempia joulutoreja oli rakennettu vähän joka puolelle kaupunkia. Jopa kuuluisalle Reeperbahnille oli nousemassa oma pikkutuhma joulutorinsa. Joulumarkkinoita kaupungissa on lukemani mukaan järjestetty yli 40 vuoden ajan.
Se kuuluisin Hampurin joulutoreista löytyy Raatihuoneentorilta. Kaupunkikuvaa hallitseva jyhkeä Raatihuone antaa torille vaikuttavan silhuetin. Kauniit vihreät pikkumökit seisovat riveissä ja houkuttelevat ohikulkijoita ihastuttavilla joulukoristeilla, käsitöillä ja eri puolilla Saksaa valmistetuilla herkuilla.
Aina välillä ilmoille leviää ruokahalua nostattavia tuoksuja: grillattuja pitkiä makkaroita, paahdettuja manteleita ja pähkinöitä, loimutettua lohta, vastapaistettuja piiraita, voimakkaita juustoja ja tietenkin lämmittävää glühweinia. Äläkä ihmettele, jos mukillinen maksaa enemmän kuin hinnasto antaa ymmärtää. Mukista peritään kolmen euron pantti, jonka saa takaisin palauttamalla kupposen.
Myyntikojujen koristeluun ja tuotteiden esillepanoon oli todella satsattu. Jopa myyjät olivat pukeutuneet vanhoihin perinneasuihin tai hauskaan jouluiseen vaatetukseen. Sadat joulukuuset, havuköynnökset ja suuri määrä jouluvaloja pitivät huolen alueen jouluisesta ilmeestä. Tunnelma oli taattu piiskaavasta sateesta huolimatta.
Vähän pienempää ja isompaa ostettavaa, kaikkea ihanaa jouluun.
Tietääkö kukaan, miksi tälle kojulle oli koko ajan kymmenien metrien jono?
Seuraavaksi ryhmämme matkasi bussilla Lyypekkiin. Tässäkin vanhassa hansakaupungissa jumiuduin vain nautiskelemaan joulutorin valloittavasta ilmapiiristä. Lyypekin joulumarkkinoilla on todella pitkät perinteet. Samalla paikalla joulumarkkinoita on dokumentoitu järjestetyn jo vuodesta 1648 alkaen.
Lyypekin joulutoria reunustavat kauniit vanhat rakennukset, jotka vievät vuosisadoiksi ajassa taaksepäin ja luovat markkinoille ihan omintakeisen tunnelman.
Yhdessä torin viehättävistä rakennuksista sijaitsee maailmankuulu jo vuodesta 1806 toiminut Niedereggerin marsipaanikauppa. Marsipaaninystävälle tämä myymälä on ihan must, mutta tarjonnasta löytyy kyllä meille muillekin makean ystäville kaikkea ihanaa. Yläkerrassa on kiva kahvila, jonka leivostiskejä kannattaa käydä kuolaamassa.
Vaikka ei niin kauhean jouluorientoitunut ihminen olisikaan, joulufiilis näillä toreilla tuppaa tarttumaan. Jos olet herkkusuu, et yksinkertaisesti voi ohittaa kymmeniä herkkukojuja ostamatta jotakin. Ja jos koet vähänkään olevasi jouluihminen, varoituksen sana, näiden torien jouluhypetys hullaannuttaa ja vie mennessään.
Matka toteutettiin yhteistyössä Finnlinesin ja Kristina Cruisesin kanssa.
www.finnlines.com/fi/laivamatkat
Seuraa blogia myös Facebookissa ja Instagramissa: @samppanjaa_muovimukista.
4 comments
Jaa, tuo jonotuskoju. Samanlainen kokonainen talo taitaa seistä kaikkien suurten Saksan kaupunkien joulumarkkinoilla. Käthe Wohlfahrt on oikein kauppaketju ja postimyyntiliike, joka on erikoistunut pikkuruisiin yksityiskohtaisiin joulukoristeisiin, joita valmistetaan mm. vanhan puukäsityöperinteen mukaan. Niistä voi koota kokonaisen pienoismaailman kotiinsa. Tuotteet ovat kalliita ja niissä on jonkinlainen aitoustodistus; tunnettu brändi. Ehkä se on monelle saksalaiselle sellainen perinne, että pitää joka vuosi hankkia pari collector’s itemsia lisää. Ja varmaan viihdyttävää mennä tönöön vain katselemaankin miniatyyrien ihmeitä.
Kiitos Liisa, tässä kohtaa oli aukko sivistyksessä. Nyt harmittaa, etten sittenkin jäänyt sateeseen jonottamaan. Pitää käydä kurkkimassa näitä tuolla nettisivuilla. Hyvä syy mennä ensi jouluna Saksan joulutorille: ihan vaan hankkimaan ensimmäinen Käthe Wohlfahrt 🙂
Ihana tunnelma! Siis mä en ole yhtään niin jouluihminen, mutta olen nyt joulukuussa lähdössä Prahaan, kai sitä on pakko käydä tunnelmoimassa hieman joulua siellä siis! Tämä postaus osuikin sopivasti, pääsin jo vähän joulutori -fiilikseen! 😉
Mukavaa matkaa. Jouluhypetyksellä on taipumusta tarttua 🙂