Kanariansaarten toiseksi pienin saari La Gomera on melkoista silmäkarkkia luontoa rakastavalle. Valtaisan jyrkät rannat, pystysuoraan nousevat vuoristot ja vehreät pengerretyt rinteet piirtävät maisemaa, joka on kuin suoraan maisemapostikortista.
Muistan vuosia sitten ihailleeni jonkun matkanjärjestäjän esitteestä jylhiä kuvia yhdestä Kanariansaaren vähemmän tunnetusta saaresta, La Gomerasta. Mieleen jäi kummittelemaan tuo luonnoltaan omaleimainen saari, jonne päätin joku päivä vielä matkata.
Hyvä tilaisuus Gomeralle menoon tuli, kun meidän talven matkamme Teneriffalle vahvistui. Teimme miehen kanssa päätöksen mennä La Gomeralle pariksi päiväksi ja hyvissä ajoin varasin majoituksen saaren Parador-hotellista.
Olemme muutaman kerran aiemmin majoittuneet eri puolilla Espanjaa näissä valtion omistamissa kiinnostavissa hotelleissa. Yhteistä Parador-hotelleille on niiden poikkeuksellinen sijainti kauniilla paikoilla tai historiallisesti merkittävissä rakennuksissa.
La Gomeran Parador sijaitsee saaren pääkaupungissa San Sebastián de la Gomerassa korkealla jyrkänteellä, josta aukeaa hienot näkymät kaupunkiin ja merelle. Huoneet olivat yllättävän hintavat, mutta hotellin rauhallinen tunnelma ihastuttava. Tosin hotellissa oli jotain, joka pani miettimään oliko hintansa arvoista. Tästä kirjoittelen myöhemmin.
Mutta mennäänpä Gomeralle. Saarelle on laivayhteys Teneriffan Los Christianoksesta kahdellakin laivayhtiöllä. Hinnoissa, jos ei aikatauluissakaan, ollut juurikaan eroa. Valitsimme Armas-yhtiön lautan, jonka laivamatkaosuus kesti noin 50 minuuttia.
Hieno lisä oli ilmainen menopaluubussimatka asemapaikastamme Santa Cruzista Los Christianokseen, mikä teki matkasta tosi vaivatonta. Bussi vei Santa Cruzin bussiasemalta lähtöterminaaliin ja kuljetti takaisin Santa Cruziin laivan saavuttua satamaan. Edestakainen laivamatka kahdelta maksoi pyöreästi 145 euroa.
Jos vähänkään pohdit kannattaako La Gomeralle mennä, niin voin vilpittömästi suositella, mene! Uskomattoman hieno luonto hivelee silmää. Tällä saarella käyvät vuoropuhelua jylhät vuoret, vehreät rinteet ja sininen meri. Ja aina jostain välistä pilkistää pieni kyläkeskittymä.
Meitä hämmästytti se, miten ihmeellisiin paikkoihin jotkut ovat talonsa rakentaneet. Välillä lähinnä näytti, että rakennukset roikkuvat ilmassa. Samalla myös ihmettelimme sitä, miten noihin taloihin oikein ajetaan.
Autonvuokraus ei ole saarella kallista. Pikkuauto lähtee päiväksi vuokralle halvimmillaan kolmellakympillä, mutta moni ei tule ajatelleeksi, että saarella ajelee mukavasti myös busseilla. Reittejä löytyy saaren eri osiin jopa useita. Tosin vuoroja ei ole päivässä kuin muutamia, joten kannattaa olla tarkkana, ettei missaa sitä viimeistä bussia.
Hyvä vinkki La Gomeran bussimatkaajalle on varmaan sekin, että laivaterminaalin Guagua-bussiasema ei ole saaren pääbussiasema niin kuin me luulimme. Siitäkin pääsee kyytiin kunhan muistaa olla pysäkillä noin 15 minuuttia ennen bussin virallista lähtöaikaa. Virallinen bussiasema on kaupungin keskustassa. Bussien ilmoitetut lähtöajat ovat tuolta asemalta.
Me tykkäämme käyttää paikallisbusseja. Matkanteko on huoletonta ilman paikoitusongelmia ja kumpikin voi katsella rauhassa maisemia. Ensimmäisenä päivänä ajoimme aamubussilla Agulon kylään, jota kehuttiin yhdeksi saaren kauneimmista kylistä. Kylä itsessään ei minusta ollut erityisen poikkeuksellinen muun kuin sijaintinsa perusteella jylhien vuorten reunustamana, mutta bussimatka sinne oli sitäkin vaikuttavampi.
Bussimatkalla oli mielenkiintoista nähdä maastossa tapahtuvat muutokset. Mitä korkeammalle ajettiin, sitä vehreämmäksi ja metsäisemmäksi maasto muuttui. Saaren korkein huippu, Alto de Garajonay, nousee 1487 metriin. Alueelta löytyy harvinaista laakeripuumetsää.
Kuinka toivoisinkaan, että voisin korkeuksissa kulkevilla serpentiiniteillä olla täysin rentona ja vain nauttia huikeista vuoristomaisemista. Pienoista korkeanpaikankammoa tuntevana sen sijaan jännitin matkantekoa, täysin turhaan. Kuskit varmaan tuntevat teiden jokaiset mutkat ja uskaltavat siksi ajaa aikamoista haipakkaa, mikä taas sai minut puristamaan penkkini reunaa entistä tiukemmin.
Katsastimme ensin pienen Agulon kylän ja jatkoimme sieltä bussilla saaren pohjoisosaan Vallehermosan kaupunkiin. Pienten syrjäisten paikkakuntien ongelmat näyttävät iskeneen tännekin. Joka puolella kiinnitti huomiota suuri määrä hylättyjä taloja. Väki vanhenee ja nuoret muuttavat töiden perässä muualle.
Seuraavana päivänä punnitsemme vielä toista bussireissua saaren itäosaan Valle Gran Reyhyn. Vaikka La Gomera ei ole päästä päähän kuin 22 kilometriä, vuoristoisessa maastossa ajaminen ottaa aikansa. Hotellin respaneitosen mukaan matka sinne kestäisi bussilla yhteen suuntaan noin kaksi tuntia, joten päätimme luopua tästä reissusta. Aika menisi lautalle ehtimiseen liian tiukalle. Tällä kertaa voiton vei pitkä aamiainen ja rauhallinen nautiskelu viihtyisässä hotellissa.
Käytimme lähtöpäivän käyskentelyyn hotellimme puutarhassa ja kävelyyn San Sebastiánin keskustassa. Kaupungista on hienot näkymät Teidelle ja pitihän se jälleen kerätä lisää kuva-aineistoa sarjaan minä ja Teide. Gomeralla saa muuten melkoisen porrastreenin. Korkeuserot ovat suuret ja joka paikkaan joutuu joko nousemaan tai laskeutumaan pitkin portaita. Mikään liikuntaesteisen toivepaikka tämä ei todellakaan ole.
Laivalla olevien rinkkamatkaajien määrä kertoi La Gomeran suosiosta patikoijien keskuudessa. Meille maasto olisi varsin turhan vaativaa pidempiä vaelluksia ajatellen, mutta sellaisia lyhyempi maastoreissuja olisi tällä saarella kiva tehdä.
Kaksi yötä La Gomeralla oli meistä liian lyhyt aika. Saari oli sen verran kiinnostava, että olisi ollut mukavaa tutustua siihen perusteellisemmin jalkautumalla myös itse maastoon. Jos näille nurkille vielä toistamiseen tulemme, ehdottomasti Gomeralle uudelleen ja vähän tarkemmalla suunnitelmalla.
Loppuun vielä jouluinen kuva La Gomeran Paradorista. Sen myötä teille kaikki lukijani oikein ihanaa ja tunnelmallista joulunaikaa.
Samppanjaa muovimukista -blogi Facebookissa ja Instagramissa: @samppanjaa_muovimukista
Omaan makuuni nähtävyyskummajainen – Hard Rock Café Playa de Las Américas.
Teneriffan ehdoton must on tulivuori Teide ja sen ympärillä oleva kansallispuisto.
Perinteistä espanjalaista ruokaa sai Meson Castellanossa.
Romanttisen illallisen kalaravintola La Masia del Mar.
