Platja d’Aro

Platja d’Aro, Costa Brava, Katalonia, Espanja (n. 90 km Barcelonasta rannikkoa pitkin pohjoiseen)

Täti-ihmisen yksinseikkailun ensimmäinen etappi saavutettu. Kaikki hyvin, tosin säässä oli ensimmäisenä päivänä vähän toivomisen varaa. Matka alkoi sateessa ja myrskyssä, mutta jos jotain positiivista, niin lämmintä ainakin oli. Itse asiassa meren myllerrystä oli mukavaa kuunnella hotellin partsilta, vaikka vähän vettä vihmoikin.

Tulipa testattua, että Costa Bravan rantakaupunkeihin pääsee kätevästi ilman auton vuokrausta. Sarfa-bussifirman bussit kulkevat Barcelonan lentokentältä keskeisimpiin Costa Bravan kaupunkeihin aina Palafrugeliin saakka usean kerran päivässä. Matka Platja d’Aroon kesti reilut pari tuntia. Vinkiksi, että jos matkustat bussilla Platja d’Aroon, älä jää pois hieman syrjässä sijaitsevalla bussiasemalla, vaan vasta seuraavalla keskustan pysäkillä, joka on aivan taksiaseman vieressä.

Yövyn kolme vuorokautta Silken Park San Jorgen -hotellissa. Yövyimme samaisessa hotellissa yhden yön viime kevään reissulla ja hotellista jäi sen verran hyvä fiilis, että päätin aloittaa kiertomatkani täältä. Hotellilla itsessään on jo ikää jonkin verran, mikä näkyy pienoisena ajanpatinana yleisissä tiloissa ja huoneissa.

Viralliset neljä tähteä näyttää olevan, itse laittaisin hyvää keskitasoa olevaan kategoriaan. Huoneet ovat kuitenkin ihan asialliset ja plussaa parvekkeista, merinäköalasta ja uima-altaasta. Se mikä minusta tekee tästä hotellista helmen, on ehdottomasti ihastuttava sijainti. Hotelli on aivan jumalaisen kauniilla ja rauhallisella paikalla, meren äärellä kahden pienen poukaman välissä noin varttitunnin kävelymatkan päässä keskustasta. Muutenkin hotellissa on seesteinen ja mutkaton tunnelma. Kauniilla säällä on ihanaa istua pinjamäntyjen katveessa, siemailla kylmää cavaa ja tuijotella meren äärettömyyteen. Myös aamiainen on erinomainen (mitä nyt tavalliseen espanjalaiseen tyyliin vihanneksia ei ole).

Platja d’Aro on miellyttävän kompakti lomakaupunki. Mitään erikoisempaa nähtävää pikkukaupungissa ei ole, mutta tämä on oikein mukava paikka helppoon lomahengailuun: pitkät biitsit aivan keskustassa, mukavia pikkupoukamia ulompana, riittävästi ravintolatarjontaa ja yllättävän hyvät ostosmahdollisuudet. Kaikki merkittävimmät espanjalaiset brändit näyttivät löytyvän ja paljon muutakin.

Tällaisen suuntavammaisen kuin itse olen on täällä helppoa liikkua. Meri on toisella ja vuoret toisella puolen kaupunkia. Siihen väliin jää ranta-alue, kauppakadut ja lähempänä vuoristoa enemmän paikallisasutusta. Mikäli haet kulttuuria ja historiaa, tämä ei ole sinun paikkasi, mutta jos etsit iisiä lomakohdetta, jossa rauhoittua meren äärellä hyvän ruuan ja viinin merkeissä ja vaikka vähän shoppailla, tänne kannattaa tulla. Paikallisbusseilla pääsee myös helposti viereisiin vanhempiin kaupunkeihin.

Toisena matkapäivänä sää kääntyi täysin vastaiseksi ja ihana, lämmittävä aurinko tuli esiin. Käyskentelin rannoilla, nautin auringosta ja kunnon mainingeista, jotka pyyhkivät rantaa. Vaikka en mikään rantaihminen olekaan, tuntui, että voisin viettää koko päivän vain tuijotellen merelle ja katsellen ja kuunnellen aaltojen myllerrystä, etenkin kun rannoilla ei ollut juuri ketään.

Luulen, että keskikesällä kaupungissa käy melkoinen säpinä, mutta kokemusteni pohjalta niin keväällä kuin näin myöhäissyksyllä tunnelma on mukavan rauhallista. Yllätyin, että kaupungin lukuisat kuppilat ammottivat tyhjyyttään. Onko turismi vähentynyt täälläkin vai onko sesonki jo auttamattomasti ohi?

Rakastan kahviloissa istuskelua ja ihmisten tarkkailua. Espanjan kahviloiden Suomea puolet halvempi hintataso tekee minut erittäin iloiseksi. Eräässä kahvilassa sattui muuten aika mukava yhteensattuma. En ollut uskoa korviani, kun taustalla soivasta radiosta kuului yhtäkkiä Jenni Vartiaisen biisi Minä sinua vaan. Olisin niin halunnut hehkuttaa viereiselle pöytäseurueelle, että ymmärrättekö, tämä on suomalaista musiikkia, mutta jätin nyt kuitenkin väliin. Ehkä palaute olisi ollut tasoa: so what? Taisi ollakin ensimmäinen kerta, kun ulkomailla kuulin suomeksi laulettua kotimaista musiikkia. Hienoa Jenni!

Kävin tänään syömässä Eldorado tapa -nimisessä ravintolassa menu del dian eli päivän menun. Olen huomannut, että näissä vaihtuvissa päivälounaissa on paras hintalaatusuhde ja mikä parasta, itse voi valita ateriansa sisällön useista vaihtoehdoista. Tämänkertainen menu oli loistava. 16 euron hintaan lautasellinen sinisimpukoita, pääruoaksi teriyaki kastikkeessa ja inkiväärissä marinoitua tonnikalaa ja jälkkäriksi hedelmävarras suklaakastikkeessa. Hintaan kuului lisäksi pieni karahvillinen viiniä, patonki ja alkupaloiksi oliiveja. Me gusta.

Huomenna matka jatkuu busseilla sisämaahan ja taiteiden pariin.

www.platjadaro.com/en