Käykö teille muille koskaan niin, että pikku homma lähtee vähän lapasesta? Alunperin piti tehdä vain jotain pientä fiksausta, mutta jossain vaiheessa tajuat, että homma vain laajenee ja laajenee.
Meidän uuden kodin piskuinen piha (Luojan kiitos, että se on pieni) oli täysin heitteille jätetty. Pihan nurkassa rehotti villiintynyt kurtturuusupöheikkö ja epämääräisillä luonnontilassa olevilla maakaistaleilla ja kulkureiteillä oli vain muistoja harventuneesta kivisorasta.
Tarkoituksemme oli ensin istuttaa pois revittyjen ruusujen paikalle jotain uutta vihreää. Helppohoitoista ikivihreää, havuja ja sen sellaista.
Sitten satuin katsomaan kansainvälistä puutarhaohjelmaa, jossa rakenneltiin julmetun kauniita English cottage garden -tyyppisiä kukkapenkkejä. Runsaita, herkkiä, värikkäitä ja kukkivia istutuskokonaisuuksia, joissa kasvoi moniulotteinen romanttinen kukkaihanuus.
No siitähän se homma sitten lähti. Juuri tuollaisen kukkapenkin haluaisin meidänkin pihalle. Sellaisen huolettoman näköisen, mutta siltikin harkitun kokonaisuuden, missä koko kasvukauden keväästä myöhäissyksyyn on jotain kukassa. Takaraivossa elää visio muhkeasta kukkapenkistä, joka ruokkii visualistin silmää värikylläisyydellään ja runsaudellaan.
Sitten aloimme tarkastelemaan pihan muitakin osia. Oikeastaan vähän joka kohta kaipasi parantelua. Jotain kivoja kivijuttuja, kulkuväylille liuskekiveä, ehkäpä.
Ja toki tarvittaisiin myös pieni hyötypuutarhaosio. Ainakin yrttejä, salaattia ja syötäviä kukkia ruokien kaunistukseksi. Jos hankittaisiin sellaisia käteviä lavakauluksia, homma onnistuisi varmaan aloittelijaltakin.
Muutama päivä myöhemmin pihalle saapui kaivinkone. Eikä aikaakaan, kun meillä oli pihalla suuri monttu. Ja sitten saapui lavallinen kivituhkaa, lavallinen multaa ja kuorma liuskekiviä. Kaikki tuo odottaa nyt uudelleensijoitusta.
Otettaisiin nyt vaan tuosta vähäsen.
Toukokuun palapeli. 
Mies raukka on jo ihan romuna. Polvet ruvella ja lihakset maitohapoilla. Talossamme asuu kuulema taiteellinen johtaja, joka on täysin vailla armoa. En ole ihan varma ketä mahtoi tarkoittaa. Ihan rampana olen minäkin. Kivenpyörittäjän kylä -leikki on kumman rankkaa puuhaa tietokonehommiin tottuneelle.
Kun minulla ei ihan kamalasti ole kokemusta näistä viherjutuista, olen viime viikot selaillut internetin ihmeellistä maailmaa ja etsinyt tietoa perennapenkin perustamisesta ja kerännyt ideoita Pinterestin kuvatarjonnasta.
Olen saanut miljoona ideaa, miettinyt värimaailmoita ja muotoja, tehnyt huolellista suunnitelmaa huomioiden kasvien korkeudet ja kukinta-ajat. Valtaisan listani kanssa sitten suunnistin toiveikkaana puutarhamyymälään ja koin listaa suuremman pettymyksen.
Mielikuvissani oli upeita kukkia ja hienoja kasveja, mutta se, mitä oli myynnissä, olikin jotain ihan muuta. Mitättömän näköisiä pieniä kasvinalkuja, joista mielestäni kokoon nähden pyydettiin käsittämättömän kovaa hintaa. Näitähän uppoaa kukka-altaaseeni tuhoton määrä ja näin onnettomilla aluilla kestää ilmeisemmin useampi vuosi ennen kuin pääsen lähellekään toivomaani lopputulosta.
Harmittava takaisku. Olin jotenkin siinä käsityksessä, että jo tänä kesänä nautitaan kukkaloistosta. Puutarhahommat eivät selvästi sovi kärsimättömille.
Kukkaunelmia.
Palavarakkaus ei vielä kovin paljon intohimoa synnytä.
Tämä on kuulema hyvä maanpeittokasvi. Taitaa kestää aika kauan ennen kuin tällä mitään peitetään. 
Nyt olisi muhevat mullat valmiina. 
Tässä kohtaa aloin myös hahmottamaan, miten paljon noin ison alueen istuttaminen sellaiseen kukkaloistoon, kun olin suunnitellut, tulisi maksamaan. Ensimmäisellä hankintareissulla sain ostettua vain murto-osan siitä, mitä oli suunnitelmissani. Siltikin jo näihin muutamaan taimeen paloi rahaa ihmeen paljon ja hankinnoissa oltiin vasta alkumetreillä.
Ja sitä paitsi noviisi menee taimikaupassa ihan sekaisin. Kummasti unohtuivat ennakkosuunnitelmat väri- ja muotomaailmoineen. Sitä vain riipi hyllyiltä kaikenlaista, mitä sattui käsiin osumaan.
Koska puutarhamyymälässä käynti osoittautui haastavaksi, seuraavassa vaiheessa käännyin nettikaupan puoleen. Ostaminen on mielestäni näin paljon harkitumpaa. Viherpeukaloa, jolla se peukalo on keskellä kämmentä, helpottivat mm. valmiit perennapenkkikokonaisuudet. Joku ammattilainen oli etukäteen miettinyt, millä lajikkeilla ja millä määrillä saadaan tietyn kokoinen pläntti täytettyä.
Helppoa oli ostoskoriin keräillä erilaisia kukkia ja koristeheiniä, mutta laskuri oli armoton. Summa kasvoi ja kasvoi, kunnes piti ruveta jo jotain ottamaan pois. Pahoin pelkään, että vaikka rahaa on tähän mennessä palanut jo enemmän kuin etukäteen arvelin, materiaalia perennapenkkiini ei ole vieläkään riittävästi.
Jos jotain tämä pihaprojekti on opettanut, niin ainakin sen, että pihan laittaminen on järkyttävän kallista puuhaa. Jopa näinkin pieneen pihaan kuin meillä on, saa helposti uppoamaan sievoisen summan rahaa, vaikka ei mitään ihme juttuja tehdäkään. Nyt vasta tajuan, miten puutarhaohjelmien hulppeat pihat ja puutarhat tulevat maksamaan mansikoita.
Jos sittenkin vaan sitä kivituhkaa laitettaisiin enemmän…
Samppanjaa muovimukista -blogi Facebookissa ja Instagramissa: @samppanjaa_muovimukista