Samppanjaa muovimukista
  • KOTI
  • Blogin takana
  • Yhteistyö
Tag:

Saariselkä

LappiLuontomatkailu

Ylä-Lapin helposti saavutettavat luontokohteet

by Annemaria 25.8.2024
Kylläpä tuntui mahtavalta päästä Lappiin tuulettamaan päätään ja kokemaan Lapin voimaannuttavaa ilmapiiriä. Vaikka tällä reissulla emme pystyneet yhdessä tekemään tutuiksi tulleita kalastus- ja patikointiretkiä, silti pääsimme nauttimaan upeista tunturimaisemista helpoimman kautta. Etsimme vain paikkoja, joihin pääsi autolla ilman suurempaa ponnistelua. Lapissa riittää tekemistä ja näkemistä, vaikka terveydelliset syyt rajoittaisivat maastossa liikkumista.

Koko talvi ja kevät on ollut meillä koettelemusten alhoa. Miehen syöpähoidot vaativat veronsa ja tekivät elämästämme melkoista vuoristorataa. Jatkuvien vastoinkäymisten ja pettymysten arjessa tuskin uskalsimme suunnitella mitään huomista pidemmälle. Unelma Lapin jokavuotisesta kesäreissusta kyti kuitenkin ja voimistui pitkin kesää.

Kuin ihmeen kautta miehen vointi ja jaksaminen alkoivat pikku hiljaa kesän kuluessa parantua ja niin uskalsimme loppukesästä suunnata automme kohti maamme pohjoisinta kolkkaa. Teimme kiertomatkan sektorilla Saariselkä – Inari – Utsjoki – Ylläs. Entuudestaan kaikki meille tuttuja paikkoja, mutta nyt perspektiivi oli vähän erilainen.

Saariselän helpot tunturikohteet

Jokainen Saariselällä käynyt tietää kahvilan Kaunispään huipulla. Autolla pääsee asfalttitietä tunturin laelle, josta avautuvat hienot ja avarat maisemat.

Toinen helppo keino päästä tunturiylängölle on ajaa Urupään parkkipaikalle ja nousta siitä polkua pitkin muutaman sadan metrin mittainen matka kohti Urupään huipulla sijaitsevaa mastoa. Parkkipaikka sijaitsee valtatie E75:n varrella noin neljän kilometrin päässä Saariselän liittymästä, siinä kohtaa missä tien toisella puolella on pätkä poroaitaa.

Loiva nousu palkitaan hienoilla tunturimaisemilla ja mikä parasta, täällä saa nauttia näkymistä kaikessa rauhassa aivan kuin olisi syvemmälläkin erämaassa.

Inarissa Juutuanjoen ja Inarijärven maisemissa

Juutuanjoki on miehelle rakas kalapaikka vuosien varrelta ja siksi se kuului meidän ehdottomiin käyntipaikkoihin.

Helpoin tapa päästä yhdelle joen hienoimmista koskimaisemista on jättää auto Kittiläntien varren parkkipaikalle, jossa on viitta Jäniskoski. Parkkipaikalta on vain noin 300 metrin matka tasaista tienpohjaa Jäniskosken sillalle, jonka toisella puolen on laavu, jossa on mukava kahvitella.

Toinen upea Juutuanjoen koski on Ritakoski, jonka parkkipaikka on noin kuuden kilometrin päässä Inarin kirkolta samaisen Kittiläntien varrella. Valitettavasti emme ainakaan huomanneet tien varressa minkäänlaista tienviittaa. Parkkipaikalta on polkua pitkin noin 300 metrin matka runsaana ryöppyävän kosken laavulle.

Jos pystyt kävelemään vähän pidemmän reitin, Juutuan rantoja kiertää mukava 5,8 kilometrin mittainen helppo luontopolku. Reittikuvaus löytyy täältä: https://www.luontoon.fi/inari/reitit/juutuanluontopolku

Inarijärven karuja maisemia pääsee ihastelemaan Inarijärven risteilyllä kesäkuun alkupuoliskolta syyskuun puoliväliin. Katamaraaniristeilyt lähtevät Inarin Siida museon vierestä ajankohdasta riippuen kerran tai kahdesti päivässä.

Teimme risteilyn muutama vuosi takaperin, jolloin pääsi vielä jalkautumaan Ukonsaareen. Nykyisin alus vain kiertää tämän saamelaisten pyhän saaren, mutta Inarijärven kauneudessa riittää kyllä ihailtavaa ilman tätäkin käyntiä.

Yövyimme Inarissa muuten tosi viihtyisässä hotellissa, Wilderness Hotel Inarissa, joka sijaitsee Inarijärven rannalla. Rakastuimme molemmat tämän hotellin miellyttävään tunnelmaan, kauniiseen sisustukseen ja hyvään ruokaa. Yövyimme resortin Chalet-huoneistossa, joissa oli hotellihuonetta enemmän tilaa ja mikä parasta, ilmalämpöpumppu. Elokuun helteillä viilennykselle oli tarvetta.

Utsjoella pohjoisen eksotiikkaa

Miehen kanssa on tullut parikin kertaa käytyä Tenolla, mutta tällä reissulla kalastusta enemmän viehätyin Utsjoen huikeista maisemista. Pitkät tunturijonot, Tenon rantamaisemat ja Suomen pohjoisin järvi tekivät vaikutuksen ja oman plussansa toi vielä Norjan läheisyys.

Myös Utsjoella pääsee tunturiin autoillen. Ailigastunturille voi ajaa hiekkatietä pitkin, kunhan maksaa ensin viiden euron hintaisen tienkäyttömaksun. Maksun voi maksaa Ailigastien alussa olevan kyltin QR-koodilla tai käydä maksamassa Utsjoen kylätalo Giisassa.

Ylös johtavalla tiellä oli yksi hieman huonompi kohta, muuten tie oli kelvollinen ja johti suoraan huipulle maston viereen, jossa on parkkipaikka. Tien puolivälissä on poroportti, joka tulee muistaa sulkea jälkeensä.

Jos kävelet maston oikealle puolelle, näet hienot maisemat Utsjoen kirkonkylään ja Tenolle. Vasemmalla puolella taas avautuu tuntureita silmän kantamattomiin. Täällä olisi mukava patikoida avoimessa maastossa vaikka pidempikin lenkki. Kaltaiselleni eksyjälle suunnistamista helpottaa kaikkialle näkyvä linkkimasto.

Toinen ehdottomasti käymisen arvoinen paikka Utsjoella on maamme pohjoisin järvi Pulmankijärvi, joka on aikoinaan ollut Jäämeren vuono. Siitä syystä järven kaloihin kuuluu yllätyksellisesti kampela.

Hieman ennen Norjan rajaa Nuorgamissa kääntyy oikealle tie, jossa kyltti Pulmankijärvi. Päällystetty tie johtaa avoimelle tunturiylängölle. Tien alussa on parkkipaikka, jonka vieressä tien toisella puolella on kivistä tehty jokivenettä muistuttava taideteos ja luonnon kivistä rakennettu pöytäryhmä. Alempana on pari tunturilampea, jonka rannoilta löysimme vielä muutaman kesän viimeisen hillan.

Ajoimme tien päähän asti Pulmankijoelle. Hiekkasärkkien keskellä mutkitteleva joki olisi varsin ihanteellinen melontaan.

Utsjoella kävijälle oma lukunsa on pohjoisen Norjan huikea luonto. Tällä kertaa me piipahdimme ihan vain iltaretkellä katsomassa Høyholmenin niemeä. Kyse on Tenovuonon suulla, Jäämeren rannalla olevasta pitkästä niemestä, joka on luonnonsuojelualuetta.

Perille löydät, kun ajat ensin Nuorgamiin ja sieltä rajan yli kohti Tana bruta. Jatka matkaa Tanan kohdalla kohti Berlevågia. Kun Tanasta on ajettu 37 km, käänny vasemmalle kyltin Høyholmen 3 kohdalta.

Oli mielenkiintoista hypätä hetkessä merellisiin maisemiin ja tuoksuihin. Myös lintuharrastajalle täällä on nähtävää.

Utsjoella yövyimme lähellä Nuorgamia Tenojoen tunturimaisemissa. Nappasin Booking.comista mökin nimeltä Arctic Aurora Borealis Cottages. Ihan kiva, tilava ja hyvin varusteltu mökki olisi ollut ihanteellinen majoituskohde isommallekin porukalle.

Mökki sijaitsi Lohiranta-nimisessä mökkikylässä. Suvanto-nimiseltä mökiltä aukesi hienot Teno- ja tunturinäkymät, mutta viereiseltä samanlaiselta Väylä-mökiltä todennäköisemmin vieläkin paremmat.

Mökin terassilla istuskellessa mietin, että onkohan täällä Suomen puhtain ja parhaimmalle tuoksuvin ilma. Suopursun ja tunturikoivun yhdistelmä tuoksui niin käsittämättömän hyvältä ja raikkaalta.

Ylläs – vanhoja metsiä ja luontopolkuja

Meidän kahden viikon Lapin roadtrip päättyi Ylläkselle. Helpoin tapa täällä on päästä ihailemaan tunturimaisemia ajamalla gondolihissilla 719 metrin korkeuteen Yllästunturin laelle. Valitettavasti sinä päivänä, kun meillä olisi ollut aikeissa tehdä tämä matka, hissi oli suljettu kovan tuulen takia.

Muutama vuosi takaperin teimme tuon matkan ja kyllähän tuolta laelta avautuvat hienot maisemat. Hyvällä säällä pääsee näkemään Pallastuntureille asti.

Jos pystyt kulkemaan muutaman kilometrin helpohkossa maastossa, suosittelen luontokeskus Kellokkaalta lähtevää Varkaankurun reittiä. Tein reitin rengasreittinä niin, että kuljin ensin Varkaankurun kodalle johtavaa reittiä noin puolentoista kilometrin matkan. Kodalta lähdin kulkemaan takaisinpäin Varkaankurunpolkua, josta oli parkkipaikalle arviolta vajaa kaksi kilometriä.

Etenkin paluumatkan reitti oli viehättävä. Oli helppoa tallustella alaspäin metallisia pitkoksia pitkin ja samalla ihastella ikiaikaisia puita ja vesiputouksia sekä kuunnella tunturipurojen solinaa. Kiitin mielessäni Matsähallitusta, joka rakentaa meille näin hienoja retkeilyreitistöjä. Ainoastaan reitin lopussa joutui hieman ponnistelemaan ylämäkeen juuri ennen Kellokkaalle tuloa.

Liikkumisen rajoitteista huolimatta Lapissa on mahdollista nähdä kauniita paikkoja ja tehdä kaikenlaista kiinnostavaa. Oma lisänsä meidän matkaamme oli Suomen ainoa saamelaismusiikin festari Ijahis idja. Satuimme olemaan Inarissa festarien aikaan ja pitihän tämäkin käydä kokemassa.

Musiikki ei ehkä niinkään auennut, mutta suurin mielenkiinnon kohde itselläni olivat kauniit käsityönä tehdyt saamelaispuvut ja niihin kuuluvat upeat hopeakorut. Kiinnostava kokemus tämäkin.

Onko sinulla antaa lisää vinkkejä, miten Lapissa pääsee helposti tunturiin tai näkemään kauniita pohjoisen maisemia ilman suurempaa ponnistelua?

25.8.2024 12 comments
LappiLuontomatkailuRetkeily

Levi vs Saariselkä – kumpi on parempi kohde kesäretkeilijälle?

by Annemaria 2.9.2023
Tiedän, tiedän. Vertailut ovat aina vaarallisia ja kokemukset yksilöllisiä. Yhdessä on hyvää yksi ja toisessa toinen. Mutta eihän sille mitään voi, että toisiinsa verrattavista kohteista johonkin vaan tykästyy enemmän. Näin kävi minullekin tämän kesän Lapin reissullamme.

Uusia kohteita minulle eivät olleet kumpikaan. Niin Levillä kuin Saariselälläkin on tullut käytyä kesä- ja syysaikaan useamman kerran vuosien varrella. Tutuksi ovat tulleet myös monet alueiden retkeilyreitit niin läheltä kuin kauempaakin.

Levin yleisilme

Kukapa ei tuntisi Leviä, onhan se maamme laajin talviurheilukeskus ja laskettelijoiden ikisuosikki. Palvelutarjonnaltaan Levi vetää varmasti pidemmän korren kaikilla mittareilla. Kauppoja ja ravintoloita on enemmän kuin pienessä kaupungissa, tosin kesäkuukausina aika moni paikka on suljettuna.

Naureskelimme sitä, että kesäaikaan Levin keskustassa kävellessä paikka on kuin katastrofielokuvasta. Kuolleen kaupungin katuja vaelsimme vain me ainoat eloonjääneet 🙂 Ennen ruskaviikkoja alueella on yllättävän rauhallista.

Levin keskustan rakentamiselle täytyy nostaa hattua. Vaikka rakentaminen on kovin tiivistä, rakennukset ovat samantyylisiä ja itseasiassa suurimmaksi osaksi kauniita. Kiven ja puun yhdistelmää on käytetty rakentamisessa paljon ja lähekkäin sijaitsevat rakennukset sopivat hyvin toinen toisiinsa. Kokonaisuus näyttää hallitulta, mutta ei lainkaan tylsältä.

Levi on pitkälle rakennettua, jonka tieltä on saanut ikävä kyllä luonto väistyä. Vähäinen alueen metsä on nuorehkoa ja pusikkoista sekametsää. Ainoat viitteet Levin vanhemmasta metsästä keloineen näin rinteillä ajaessamme Levitunturin huipulle. Oikaiskaa virheellinen kuvani, jos tiedätte Levin alueella olevan vanhaa metsää. Minä en ole huomannut.

Hiljainen on kylätie.
Autolla tunturiin. Levitunturin laella.
Levitunturin huippu on oiva paikka auringonlaskujen ihailuun.

Saariselän yleisilme

Saariselällä huomaa, että ollaan huomattavasti iäkkäämmässä lomakeskuksessa. Koska rakennukset ovat nousseet vuosikymmenten aikana, eikä rakentamista ole ilmeisesti juurikaan kontrolloitu, alueen yleisilme on sekava ja hajanainen.

Vanhoja lautarakenteisia rivareita, korkeahkoja hotelleja, sekalaisia ravintolarakennuksia, katsojan silmin kaikki ripoteltuna epämääräisesti. Yhtenäinen ilme puuttuu ja jos ihan varovaisesti uskaltaisin sanoa, Saariselän keskusta vaikuttaa Leviä selkeästi vaatimattomammalta. Saariselkä on vähän kuin Levin maalaisserkku.

Palvelutarjonta ei yllä Levin tasolle, mutta kyllä täälläkin ravintoloita ja muita palveluita on riittämiin. Alueen suurin päivittäistavarakauppa Kuukkeli paloi viime vuonna maantasolle ja kauppa sijaitsee tällä hetkellä väistötiloissa. Uuden rakennuksen rakennustöitä oltiin käyntihetkellämme juuri aloittelemassa, joten jos kaikki menee hyvin, uusi kauppakeskus on valmiina ensi kesänä.

Siltikin pidän Saariselästä huomattavasti Leviä enemmän. Maasto itsessään on vaihtelevampaa ja täällä todella huomaa olevansa Lapissa. Maasto on avointa ja tunturijonoja piirtyy näkyviin liikuit sitten missä vain.

Rakastan myös sitä, että Saariselällä on paljolti vanhaa luonnonhoitometsää käkkärämäntyineen, keloineen ja luppokuusikoineen.

Majoituskapasiteettia molemmilla lomakeskuksilla on melkoisesti, joten kesäaikaan ennen ruskaviikkoja majoitusta saa molemmista paikoista tosi mukavaan hintaan.

Kelorakkautta.
Saariselän avaruutta.
Helpolla tunturiin Saariselällä. Auto on vajaan 500 metrin päässä.

Patikointi Levillä

Olen huomannut, että paikat, joiden retkeilyä hallinnoi Metsähallitus, ovat aatelia. Metsiemme hallitus satsaa paljon reitistöihin ja niiden kunnossapitoon. Uusia reittejä rakennetaan jatkuvasti, vanhoja pidetään hyvässä kunnossa ja retkeilijöiden palvelut, kuten tulipaikat, laavut, vessat, päivätuvat ja yöpymiseen soveltuvat autiotuvat ovat usein huippuluokkaa.

Kun vertailin tällä reissulla Leviä ja Saariselkää, huomasin tämän eron. Levin keskustan tuntumassa ei ole ollenkaan niin hyvää retkeilyreitistöä kuin Saariselällä, jonka patikkapolut kulkevat Urho-Kekkosen kansallispuistossa ja ovat Metsähallituksen ylläpitämiä.

Koska mies lähti kalaan, olin Levillä päivän ilman autoa ja selvittelin millaisia mahdollisuuksia autottomalla on päästä päiväretkelle tunturiin. Ehkä se helpoin tapa olisi ollut kivuta portaita pitkin Levitunturin huipulle, mutta tänne olimme ajaneet autolla jo edellisenä iltana ja kaipasin laskettelurinteen sijaan jotain oikeaa patikkaa ja tunturielämystä.

Muuten, jos haluat nähdä täydellisiä auringonlaskuja, hieno ja helposti saavutettava paikka on ajaa autolla Levitunturin huipulle.

Päätin kivuta Kätkätunturiin, jonne johtavalle reitille pääsin Levin keskustasta kutakuinkin K5-hotellin takaa. Opasteiden mukaan reitille pääsi kahta kautta, joten vähän meni arvailuksi. Valitsin vasemmalle kääntyvän reitin, joka kulki aluksi Immeljärven rantaa pitkin ja kääntyi sieltä sekametsään. Immeljärvelle pääsee ajamaan myös autolla, jos haluat vähän lyhentää matkaa.

Juurakkoista ja kivistä polkua pitkin nousu oli paikka paikoin melko rankkaa. Mietin mielessäni, että jos reitti olisi Metsähallituksen hoidossa, sitä todennäköisemmin olisi paranneltu.

Reitti kulki myös suurimman osan nuorehkon metsän pusikoissa, joten näköaloja pääsi ihailemaan vasta lähempänä tunturin lakea. Ylhäälle päästyäni ihmettelin huonoa reittiopastusta. Laella oli kaksi kylttiä, joista toinen osoitti tulosuuntaan Levi 5 km ja toinen kyltti viitoitti 200 metrin päässä olevalle laavulle. Karttojen mukaan takaisin olisi päässyt myös toista reittiä, mutta koska mitään opasteita ei ollut, katsoin turvallisimmaksi vaihtoehdoksi palata tuloreittiä pitkin.

Minusta Levin parhaat retkeilyreitit löytyvät pienen ajomatkan päästä. 30 kilsan päässä on Aakenustunturi, 50 kilometrin päässä helposti saavutettava Särkitunturi, eikä Pallas-Yllästunturin kansallispuistoonkaan ole kuin noin 60 kilometrin matka. Tässä kolme postausta, joissa kerron tarkemmin noista reiteistä:

Päiväretki Aakenustunturille

Särkitunturi – ei niin korkea, mutta julmetun kaunis

Aivojen puhdistusvaellus Muonion hiemoimmalle tunturille Pallakselle

Kätkätunturille noustiin ensin juurakkoista polkua.
Lähempänä lakea polku muuttui kivikkoiseksi.
Aika ylös piti kivuta ennen kuin jotain alkoi näkyä. Vastapäätä Levitunturi.
Kätkätunturilta avautui hieno maisema.
Voimille otti, mutta jaksoinpas.

Patikointi Saariselällä

Patikointireittien monipuolisuus ja runsaus ovat asioita, jotka vetävät pisteet Saariselälle. Ihan keskustan tuntumasta on lähtöpaikka useille lähireiteille, joissa on mukavasti valikoimaa erityisesti kevyemmissä muutaman kilometrin mittaisissa patikkapoluissa.

Erinomaisesti merkityistä reiteistä suurin osa on rakennettu ympyräreiteiksi, joka tuo mukavasti vaihtelua kulkemiseen.

Kiinnitin huomiota, että Saariselällä näytti olevan aika paljon iäkkäämpää porukkaa. Liekö syynä se, että tarjolla on paljon helppokulkuista maastoa, johon pääsee hieman heikommillakin jaloilla?

Saariselän kupeessa oleva Kiilopää on toinen lähtöpiste monille reiteille, joten kaikenlaisiin tarpeisiin ja kaikenlaisille kuntotasoille vaihtoehtoja piisaa. Ja vaikka kuntoa tai liikuntakykyä ei juurikaan olisi, Saariselällä pääsee tunturiin myös helposti. Autolla voi ajaa Kaunispään huipulle ja Urupäälle pääsee autolla melkein viereen.

Huomasin myös, että maastopyöräilijöitä näkyi Saariselällä paljon. Mikäpä sen mukavampaa kuin pyöräillä vaikkapa avotunturissa.

Mies pyysi vielä sanomaan, että kalastuksellisesti Saariselkä ympäristöineen on hänen mielestään parempi ja monipuolisempi.

Tässä aiempia kokemuksiani Saariselältä:

3 x helposti tunturiin Saariselällä

Viikon putki Lapissa otti voimille

Saariselälle rakennetaan upeaa ”porttia” retkeilyreittien lähtöpisteeseen.
Etätöiden välilläkin ehti luontoon.
Niin hieno tämä Aurora-päivätupa. Rakennuksen edessä on iso terassi revontulien ja tähtitaivaan tarkkailuun.
Kylläpä on retkeilijöille oikein baana tehty.

Summa summarum

Jos pitäisi valita lumettoman ajan Lapin kohde Levin ja Saariselän väliltä, kääntyisin ehdottomasti Saariselän kannalle. Pidän enemmän sen vaihtelevasta maastosta, vanhoista metsistä ja monipuolisista retkeilymahdollisuuksista. Talvikausi onkin sitten toinen juttu.

2.9.2023 4 comments
LappiLuontomatkailuRetkeily

Vinkkejä kesämatkalle Lappiin

by Annemaria 13.3.2021

Jos suunnittelet Lappiin vaellusreissua rinkka selässä, tällä jutulla on sinulle tuskin mitään tarjottavaa. Jos sen sijaan mielit kokea Lappia helpommin ja ajatuksissasi on päiväpatikoinnit, kauniit tunturimaisemat ja yöpymiset lakanoiden välissä, näistä neuvoista saatat hyötyä.

Muistan, kun miehen kanssa suunnistimme ensimmäistä kertaa Lappiin kesäkuukausina. Läksimme vain ajelemaan päämäärättömästi pohjoiseen ilman sen kummempia suunnitelmia. Kun emme oikein mistään mitään tienneet, emme oikein osanneet mitään hakeakaan. Vähän se reissu meni sitten ajeluksi ja haahuiluksi, vaikka ihania paikkoja ja hyviä kokemuksia saimmekin.

Yksi tapa matkustaa tämäkin, mutta nyt monta Lappi-kokemusta rikkaampana tiedän paljon paremmin, mistä mitäkin hakea ja minne suunnistaa. Lappi on iso alue ja mahdollisuuksia valtavasti, joten ainakin jonkinlainen kiinnekohta kannattaa valita. Ja miettiä, mitä reissulta ylipäätään haluaa. Helppoja luontoretkiä lasten kanssa, vähän vaativampaa tunturiin kipuamista, kalastusta vai palvelukimaraa, kuten kivoja hotelleja, ravintoloita ja nähtävyyksiä?

Tässä omat Lappi-suosikkini iisiin kesämatkailuun. Kohteet olen valinnut nimenomaan helppouden ja monipuolisuuden takia. Vahvana kriteerinä on ollut hieno luonto ja hulppeat tunturimaisemat.

Saariselkä

Inarissa sijaitsevan Saariselän maisemat ovat vaikuttavat. Kun nousee tietä E75 Saariselän tunturiylängölle puurajan yläpuolelle, maisema muuttuu äkisti ja tajuat todellakin olevasi aidosti Lapissa.

Saariselkä on varmasti helpoin pohjoisen kohteista, jos mielit päästä tunturiin. Jos kunto ei riitä, Kaunispään huipulle pääsee jopa autolla. Muita helppoja tapoja kivuta tunturiin löydät täältä. Mikäli jaksat nousta portaita, kannattaa ehdottomasti nousta Kiilopään huipulle. Kirkkaalla ilmalla maisema avautuu aina Venäjälle asti.

Metsähallituksen ylläpitämä retkeilyreitistö Saariselällä on laaja ja monipuolinen. Urho Kekkosen kansallispuiston kupeessa olevan alueen helpoimmat luontopolut ovat vain kilometrin – parin mittaisia, pisimmät erämaareitit yli 30 kilometrin mittaisia. Reitit ovat selkeästi merkittyjä, joten eksymisvaaraa ei ole. (Paitsi minulla, jolla on taipumus eksyä vähän joka paikassa.)

Saariselän matkailualueella on panostettu paljon maastopyöräilyreitteihin, joten jos tämä liikuntamuoto kiinnostaa, tässäkin suhteessa Saariselkä on hyvä vaihtoehto.

Yksityiskohtaista tietoa Saariselän retkeilyreiteistä löydät täältä.

Kesäaikaan Saariselältä saa mökkimajoitusta melko kohtuuhintaan. Alueella on myös useita hotelleja, joilla on kesäkautena usein hyviä tarjouksia. Jos haluat majoittua hulppeissa maisemissa, Kaunispään huipulla oleva Star Arctic Hotel on kiva vaihtoehto.

Vaikka Saariselän parasta sesonkiaikaa on talvi- ja syyskausi, osa ravintoloista ja baareista pitää ovensa auki ympäri vuoden (ellei korona ole toisin päättänyt). Holiday Clubilla on Saariselällä myös kylpylä.

Inari ja Juutuanjoki

Kun jatkaa Saariselältä noin 70 kilometriä pohjoiseen, tullaan Inarin kirkonkylään.

Jos vähänkään saamelaiskulttuuri kiinnostaa, kannattaa vierailla saamelaismuseo Siidassa. Siida on hieno näyttelykokonaisuus arktista luontoa sekä saamelaiselämää ja historiaa. Vuosittain Siidassa on myös korkeatasoinen valokuvanäyttely. Siidan vierestä pääsee muuten katamaraaniristeilyille upealle Inarijärvelle.

Kirkonkylän halkaisee hieno Juutuanjoki, joka on kalastajien suosikki, mutta jonka rannoilla kulkee kaunis retkeilyreitti. Kokonaisuudessaan helppokulkuisen reitin pituus on vajaa kuusi kilometriä. Kittiläntien varresta Jäniskosken sillalle välisen osuuden voi kulkea myös pyörätuolilla tai lastenvaunujen kanssa.

Kiva majoituspaikka Juutuanjoen varrella on Hotel Kultahovi. Jos mielit syödä vähän paremmin, suosittelen Kultahovin useaan otteeseen palkittua Aanar-ravintolaa. Herkullisia pohjoisen makuja tyylillä ja taidolla.

Ylläs

Ylläs on niitä alueita, joka varsin parhaiten tunnetaan talvikohteena, mutta minusta tänne kannattaa ehdottomasti matkata myös kesäaikaan. Alueen seitsemän tunturia ja reilun 200 kilometrin mittainen kesäretkeilyreitistö tarjoaa paljon mahdollisuuksia erilaisiin luonnossa liikkujan tarpeisiin.

Helpoin tapa huiputtaa tunturi Ylläksellä on nousta gondolihissillä 719 metriä korkealle Yllästunturille. Tietoa muista hienoista tunturireiteistä löydät täältä.

Ylläksellä alueella kannattaa liikuskella myös vähän laajemmin. Pallas-Yllästunturin kansallispuistossa on laaja retkeilyreittitarjonta ja paljon hienoja luonto- ja tunturireittejä. Tietoa näistä saat täältä. Suosittelen Pallaksen Taivaskeron kierrosta, vaikka matkaa Ylläkseltä tänne onkin noin 70 kilometriä. Pallastunturin luontokeskukselta lähtevä 8,3 kilometrin mittainen rengasreitti kuljettaa upeissa tunturimaisemissa. Omia kokemuksiani lisää täältä.

Samalla suunnalla (noin 50 kilometrin päässä Ylläkseltä) on muuten toinen huomattavasti edellistä helpommin saavutettava tunturi, Särkitunturi. Mikäli haluat nähdä upeita tunturinäkymiä ilman rankkaa nousua, tämä on hyvä vaihtoehto, joka sopii myös lasten kanssa kuljettavaksi. Reittikokemuksistani kerron täällä.

Kivoja majoituspaikkoja Ylläksellä ovat kylpylähotelli Lapland Hotel Saaga sekä kotoinen Ylläs Lodge 67°N. Kesäaikaan kannattaa myös etsiskellä alueelta edullista mökkimajoitusta.

Kilpisjärvi – Saanatunturi

Jos olet kiinnostunut näkemään ehkä Suomen kauneimman maiseman, kannattaa jatkaa Ylläkseltä vielä tovi ylöspäin E8 tietä käsivarren Lappiin Kilpisjärvelle.

Mallan luonnonpuiston pysäköintialueelta (Kilpisjärventie 14850, Enontekiö) lähtee polku, joka nousee neljän kilometrin matkan Saanatunturin huipulle. Takaisin palataan samaa reittiä.

Saanatunturin maisemat olivat niin vaikuttavat, että jokaisen liikuntakykyisen suomalaisen kannattaisi kerran elämässään nähdä tämä mykistävä näkymä. Saanan huippu on Suomen helpoiten saavutettavissa oleva yli tuhatmetrinen tunturi.

Vaikka olin ennen Saanan valloitusta liikkunut Lapissa paljon ja kiivennyt useisiin tuntureihin, Saana tarjoili jotain aivan omaa luokkaansa olevan kokemuksen. Oli vaikea uskoa, että Suomessa oltiin. Kokemuksiani Saanan huiputuksesta löydät täältä.

Tulevana kesänä on Lappiin päästävä ihan ehdottomasti. Suunnitelmissa on piiloutua kahdeksi viikoksi Inarin erämaahan. Aikeissa olisi myös tutustua Lemmenjoen kansallispuistoon ja käydä katsomassa Lapin näyttävin vesiputous Ravadasköngäs.

Voi kesä, tulisit jo!

Samppanjaa muovimukista -blogi Facebookissa ja Instagramissa: @samppanjaa_muovimukista

13.3.2021 18 comments
LappiMajoitus Suomessa

Samppanjaa tunturissa vähän toisella tapaa – Star Arctic Hotel, Saariselkä

by Annemaria 29.8.2019

Pieni mökki, iso ikkuna, tunturinäkymä ja lasissa samppanjaa. Olisin voinut jäädä vielä hetkeksi.

Majoituksen tarjosi Star Arctic Hotel

– Mikä toi talorivistö tuolla tunturin päällä oikein on, kysyin mieheltäni, kun saavuimme Saariselälle. Noita mökkejä ei kyllä ollut viimeksi täällä käydessämme.

Eipä ollut. Saariselän paraatipaikalle Kaunispään huipulle valmistui vuoden 2017 lopussa uusi hotellikokonaisuus, Star Arctic Hotel. Hotelli koostuu rivistöstä mökkimäisiä hotellihuoneita ja lasikattoisia revontulien tarkkailuun rakennettuja ”igluja”.

– Tuolla terassilla kyllä kelpaisi juoda samppanjaa ja katsella ympäröivää tunturimaisemaa, tokaisin miehelleni tietämättä, että muutaman päivän päästä haaveeni toteutuisi.

Nuo lasiseinäiset talot jäivät kummittelemaan päähäni sen verran tiukasti, että kirjoitin hotelliin. ”Matkabloggaaja tässä terve. Minusta tuntuu, että olen löytänyt täydellisen paikan juoda samppanjaa. ”

Kuva: Johannes WileniusKuva: Johannes Wilenius

Sinne me sitten suunnistimme, Star Arctic hotellille yöpymään matkani viimeisenä päivänä. Ajoimme alhaalta kylästä varsin vaatimattomalta vuokramökiltämme ylös tunturin huipulle mukana pullo samppanjaa ja kylmäsavulohileipiä. Ripaus luksusta oli odotettavissa.

Hotellin vastaanotto ja ravintola sijaitsivat erillisessä päärakennuksessa, jonka valtaisista ikkunoista tulvi sisään valoa pilvisestä päivästä huolimatta. Lämmin puunväri ja ryhdikäs musta tekivät korkeasta huonetilasta hyvällä tapaa skandinaavisen selkeän, mutta kodikkaan viihtyisän. Mietin, miten talvipäivänä olisi auvoista istua aulan nojatuolissa tulen loimutessa massiivisessa lapintakassa.

Harmi, ettei hotellin ravintola ollut nyt kesäaikaan avoinna. Olisi ollut mukavaa ruokailla tuolla tunturimaisemissa varsinkin, kun hotellilta vakuutettiin ravintolan panostavan paljon laadukkaaseen ruokaan.

Hotellihuoneet sijaitsivat rivitalotyyppisissä harjakattoisissa rakennuksissa, joiden ehdottomasti parasta antia oli loistava näköala ympäröivään tunturiin. Maisemia saattoi ihastella kattoon saakka olevista ikkunoista tai omalta terassilta. Väkisinkin tuli mieleen, miltä vaihtuva ”maisemataulu” näyttää syksyn ruskassa tai talven lumikinoksissa. Tai mikä paraatipaikka tämä olisikaan revontulien bongailuun.

Olin suunnitellut istuvani terassilla pitkän illan samppanjaa siemaillen ja illan pimenemistä seuraillen. Vaan luontoäiti päätti toisin ja kätki kauniin näkymän paksulla sumuverholla. Iltapuolella olimme totaalisen harmaan maailman ympäröimiä. Näkyvyyttä ei ollut lainkaan. Enpä haluaisi patikoida tunturissa tuollaisessa hernerokkasumussa.

Hetken aikaa maisema näytti tältä…kunnes sukelsimme sakeaan sumuun.

Tähän oli tyytyminen, mutta onneksi huoneessamme oli kodikasta. Vaikka huonetila oli pienehkö, kaikki tarpeellinen kompaktista koosta huolimatta löytyi. Pidin erityisesti reilun kokoisesta sohvasta, johon mahtui kaksi oikein mukavasti löhöilemään. Jääkaappi piti kuohuvan kylmänä ja vedenkeitin mahdollisti kahvien kiehautuksen.

Varsin mukavan oloiset sängyt sijaitsivat parvella. Turkispeiton alla oli leppoisaa ottaa pienet päikkärit.

Huoneen värimaailma noudatti samaa linjaa päärakennuksen kanssa. Täytyy tunnustaa, etten erityisesti pidä männystä sisustusmateriaalina, mutta sekään ei niin haitannut, koska kontrastia antoivat musta ja harmaa. Lapin alleviivausta sisustuksessa ei tällä kertaa tarvittu. Riitti kun katsoi ulos.

Star Arctic Hotel oli kahdelle aikuiselle kaikin puolin miellyttävä kokonaisuus. Vähän sellainen hykertelypesänen. Ihan äkkiä en muista, missä muualla Suomen Lapissa hotelli sijaitsisi yhtä hienolla paikalla ylhäällä tunturin huipun tuntumassa. Kylläpä olivat hotellin hulppeisiin maisemiin rakentaneet.

Yksi yö tuntui vain liian vähältä.

www.stararctichotel.com/fi

 

Samppanjaa muovimukista -blogi Facebookissa ja Instagramissa: @samppanjaa_muovimukista

 

 

29.8.2019 0 comments
LappiLuontomatkailuRetkeily

3 x helposti tunturiin Saariselällä

by Annemaria 27.8.2019

Rakastan tuntureita. En ihan äkkiä keksi rauhoittavampaa ja mieltä ylentävämpää paikkaa kuin istua tunturin laella elämän menoa miettimässä. Tunturissa valtaa aina kummallinen hyvän olon tunne, lähestulkoon voittajafiilis. Maailma murheineen on jossain kaukana, ulkopuolella.

Päästäkseen tunturin huipulle on tarvittu joskus tiukkaakin ponnistelua ja askeltensa tarkkaa asettelua rakkakivikossa. Mutta onneksi on niitäkin tuntureita, joissa käynti on lähinnä kuin kevyt sunnuntailenkki. Tästä saa usein kiittää Metsähallitusta, joka on tasoittanut patikoijalle reittejä tasaiseksi kulkea.

Palasin hiljattain Saariselältä ja olin kerrassaan otettu paikan monipuolisista patikointireiteistä. Kaiken kuntoisille löytyi valinnanvaraa pituuksissa, vaativuustasoissa ja kohteissa. Merkityille reiteille maastoon saattoi lähteä useaksi päiväksi tai pelkästään tunniksi tai pariksi.

Panin ilolla merkille, että Saariselän alueella on tuntureita, jonne pääsee melko vaivattomasti heikommallakin kunnolla tai  pienten lasten kanssa. Aina ei tarvita kilometrien pituista vaeltamista pitkin maita ja mantuja saavuttaakseen tunturin huipun ja sieltä avautuvat hulppeat näköalat.

Tässä kolme helppoa tapaa päästä tunturiin Saariselällä.

Kaunispää

Naureskelin, että Saariselällä voi varmaan tehdä Suomen helpoimman tunturikäynnin. Kaunispään huipulle pääsee näköaloja ihailemaan ajelemalla autolla pitkin asfalttitietä ihan huipulle asti.

Eikä Kaunispäälle meno ole hankalaa jalkapatikassakaan. Kutakuinkin Saariselän kappelin kohdalta lähtee opastettu noin kahden kilometrin reitti ylös, joka nousee loma-asutusten lomasta. Lähes koko matkan pääsee kulkemaan päällystettyä tietä pitkin, eikä nousukaan ollut ainakaan minusta mitenkään jyrkkää tai rankkaa. Enempi sellaista tavallista tallustelua.

Huipulle pääsee hiihtohissillä myös kesäaikaan. Jos kunto on heikko, nouse ylös hiihtohissillä ja tule alas kävellen.

Ylhäällä on kahvila/ravintola ja matkamuistomyymälä. Kiva kohde hilppasta vaikka maisemakaffeille.

Tämä oli ehkä vähän huono sää mennä Kaunispään huipulle 🙂

Urupää

Aja noin neljä kilometriä Saariselältä päätietä E75 Ivaloon päin. Urupään tienviitan jälkeen on tien reunassa oikealla parkkipaikka (siinä kohdassa mihin vasemmalla oleva puinen poroaita päättyy). Jätä auto tähän ja lähde kulkemaan pientä polkua ylöspäin.

Tulet hämmästymään, miten hieno tunturimaisema aukeaa hetken päästä ensimmäisen nyppylän saavutettuasi. Oli vaikea ymmärtää, että valtatie kulkee lähes vieressä, sillä maisemat ovat sitä luokkaa kuin olisit kaukana Lapin erämaassa.

Ensimmäinen vastaantuleva korkeampi laki on Urupää (se, jossa on masto). Jos haluat jatkaa pidemmälle, vieressä on valloitettavaksi seuraava huippu, Palopää.

Kiilopää

Kiilopään tunturi sijaitsee Urho Kekkosen kansallispuiston alueella puoleksi Inarin, puoleksi Sodankylän kunnassa. Reitti ylös tunturiin ei ole vaikea kulkea, mutta nousu on jyrkähkö ja voi tuntua rankalta. Portaita on kaiken kaikkiaan 860. Portaikkojen reunamilla on useita lepotasanteita, joten matkaa voi taittaa pala palalta.

Jätä auto Kiilopään matkailukeskuksen parkkipaikalle ja lähde kulkemaan siitä aluksi hiekalla tasoiteltua tietä pitkin. Ensin tulet loiville kiviportaille ja sen jälkeen jyrkin nousuosuus tapahtuu pitkin puuportaita. Matkaa huipulle on noin kaksi kilometriä.

Jos suinkin mahdollista, pyri aina valitsemaan tunturiin menoon mahdollisimman kirkas sää. Saat paljon enemmän irti näkymistä, kun maailma ympärilläsi aukeaa kauas horisonttiin. Ylhäällä sumu on usein myös sakeampaa kuin alhaalla. Lisäksi tunturin laella tuulee usein navakasti. Älä lähde matkaan ilman hattua, vaikka alhaalla olisi mitä parhain sää.

Meillä oli tällä reissulla vähän huonoa tuuria kelien suhteen, sillä sää oli pääosin harmaa ja pilvinen. Ja tämähän näkyy ikävä kyllä latteina kuvina.

Mutta tunturi on aina tunturi. Raskaan pilviverhon allakin tuntuu, että taivas on korkealla ja maailma on avara. Tunturissa on helppo hengittää, satoi tai paistoi.

 

Samppanjaa muovimukista -blogi Facebookissa ja Instagramissa: @samppanjaa_muovimukista

27.8.2019 0 comments
LappiLuontomatkailuRetkeily

Viikon putki Lapissa otti voimille

by Annemaria 15.8.2019

Kun lähtee eräjorman kanssa Lappiin, joutuu eräpirkko koville. Seitsemän päivää, 75,9 kilometriä, 106389 askelta jänkää ja tuntureita.

Lapissa on ilmiselvästi jotain maagista voimaa, joka saa liian vähän liikuntaa harrastavan täti-ihmisen ylittämään itsensä. Vielä silloinkin, kun tuntuu, etten enää jaksa, sitä kummasti vaan siirtää viimeisillä voimillaan vaelluskenkää toisen eteen ja pinnistää vielä hetken.

Eihän noissa yläpuolen lukemissa olisi mitään erikoista, jos ne olisi tepasteltu tasaisilla tieosuuksilla tai kunto olisi rautainen. Sen sijaan minulle nämä lukemat ovat vaatineet paljon hikeä ja sisua. Kipuamista tuntureille, hoipertelua kivikoissa ja ponnistelua suon hetteiköissä. Askelmittarin mukaan olen noussut viikon aikana 163 kerrosta.

Vaikka kroppa on ollut kovilla, patikointien jälkeinen euforia kuittaa kaiken. Väsyneessä kehossa elää virkistynyt mieli.

Help me!

Reilu viikko tuli vietettyä pääosin Saariselän maisemissa ja voin sanoa, että kyllä tykkäsin. Jo saapuminen Saariselälle on vaikuttavaa. Tie nousee tuntureiden välistä ylös puuttomalle vyöhykkeelle, paljakkaan. Tajuaa totisesti olevansa Lapissa.

Saariselän ympäristössä on sellainen kirjo patikointireittejä valittavana, että viikko tuntui aivan liian lyhyeltä ajalta. Vaikka parhaani tein, en sittenkään ennättänyt kuin pintaraapaista muutamia niistä paikoista, joihin olisin halunnut mennä.

Saariselän hienoja maisemia ja hyvin hoidettuja vaellusreittejä.Lapin jätkiä oli kulkijalla usein seurana.

Täytyy antaa taas kerran lämpimiä kiitoksia Metsähallitukselle erinomaisesti hoidetuista retkeilypalveluista. Reiteillä on mukavia rakennuksia retkeilijöiden käyttöön, maastoon pääsee jopa rullatuolilla ja reittimerkinnät etenkin Saariselän alueella ovat erinomaisia. Jopa minä, tällainen suuntavaistoton urvelo, uskaltaisin lähteä yksin patikoimaan näille poluille.

Olin melkoisen hämmästynyt kuinka hulppeita rakennelmia metsiemme hallitus oli maastoon nikkaroinut. Saariselän Aurorapolulle olivat rakentaneet lähinnä kirkkoa muistuttavan revontulien katselupaikan ja viereen tasokkaan taukotuvan.

Inarin Tuulisjärvelle oli vastikään valmistunut yleiseen käyttöön ”luksusmökki” kalastajien ja retkeilijöiden tarpeisiin. Olen niin iloinen siitä, että veromarkkoja käytetään tällaisiin yleishyödyllisiin tarpeisiin. Tämä, jos mikä, on minusta kansanterveystyötä parhaimmillaan.

Kuukkeli tuli Tuulisjärvellä katsomaan olisiko tarjoilua.Yritettiin vähän kalastaakin, mutta tällä kertaa kala ei syönyt.

Tunturin huipulle patikointi on palkitsevaa. Ympärillä avautuva avara erämaa ja tuntureiden piirtämä maailma hiljentää ja herkistää. Tunturin laki on minun kirkkoni. Paikka, jossa tunnen pyhää rauhaa ja jumalallista läsnäoloa. Tunturissa on helppo hengittää ja puhdistaa päätä.

Eräjorma ja -pirkko.

Tuntureiden lisäksi jokakesäisellä Lapin reissulla minun on päästävä myös hillasoille. Sairastan hillamaniaa, pakkomielteistä halua rämpiä itseni totaalisen uupumuksen tilaan pitkin upottavia aapoja ja rämeitä. Iltaisin kroppani oli ilmiselvästi jonkun toisen, vanhan ja raihnaisen.

Kun on hillankiilto silmissä, sitä helposti unohtaa väsymyksensä. En yksinkertaisesti pysty istumaan Lapissa autossa ja katsomaan ohikiitäviä soita poikkeamatta säännöllisin väliajoin tarkistamaan olisiko hillaa tarjolla. Vaikka viimeisillä voimilla.

Tänä vuonna saalis jäi kovin heikoksi ja hillakeikoista tuli enemmänkin kadonneiden marjojen etsintää. Muutaman hillakilon eteen sai mittailla jänkää toden teolla. Miten se sanonta menikään ahneen lopusta? Minulla oli mukana iso matkalaukku, joka oli tarkoitus täyttää kotimatkalle hillasaaliilla. Ei nyt mennyt ihan suunnitellusti.

Tuolla olisi yksi hillasuo, millä ei ole vielä käyty.

Tätä kirjoittaessani istun lentokoneessa matkalla Ivalosta kohti Helsinkiä. Reilu viikko Saariselän maisemissa meni ihan liian nopeasti. Joka ikinen reissupäivä tuntui, että päivän tunnit eivät riitä kaikkeen haluamaani.

Olen niin iloinen tästä pyrähdyksestä ja kaikista upeista luontokokemuksista. Jos vielä Lapin kesän aurinko olisi näyttäytynyt hieman enemmän, matka olisi ollut täydellinen.

Sain matkaani lisäpituutta lentämällä molemmat suunnat Helsingistä Ivaloon. Pitkät automatkat ovat puuduttavia ja lyhyellä lomasella ne haukkaavat liian suuren palan matkasta. Lyhimmillään Helsingistä lentää Ivaloon puolessatoista tunnissa. Huomattavasti mukavampaa kuin körötellä autolla pysähdyksineen noin neljätoistatuntia.

Viimeinen yö vietettiin eriskummallisessa paikassa Kaunispään huipulla. Juotiin samppanjaa hulppeissa maisemassa tunturissa, joka loppuillasta kätki maisemansa ja meidät paksuun usvapeittoon. Mutta siitä tuonnempana.

En tiedä kuka viisas on sanonut: ”Minä voin lähteä Lapista, mutta Lappi ei lähde minusta.” Voisiko tuota enää paremmin sanoa?

 

Samppanjaa muovimukista -blogi Facebookissa ja Instagramissa: @samppanjaa_muovimukista

15.8.2019 6 comments

BLOGIN TAKANA

BLOGIN TAKANA

Elämästä hullaantuneen kukkamekkotädin matkablogi, jossa seikkaillaan maalla, merellä ja samppanjabaareissa. Elämännälkäinen visualisti ja ruuan perässä matkaava kulinaristi rakastaa Espanjaa, lumoutuu Lapista ja inspiroituu kaikesta kauniista. Ja väliin juo samppanjaa, olosuhteiden pakosta joskus myös muovimukista.

YHTEISTYÖ – OTA YHTEYTTÄ

samppanjaa.muovimukista@gmail.com
Teen mielelläni yhteistyötä blogini linjaan sopivien yritysten kanssa. Ota rohkeasti yhteyttä ja pyydä mediakortti.

SEURAA BLOGIA MUUALLA

Facebook Instagram

Viimeisimmät julkaisut

  • Malaga – I Love you!

    16.2.2025
  • Voimaannuttavia päiviä Aurinkorannikolla

    9.2.2025
  • Elämäni paskin vuosi

    13.11.2024
  • Elämäni ensimmäinen yö laavulla – still alive!

    13.10.2024
  • Stressitön syysviikko Luostolla

    28.9.2024

Kategoriat

  • Ahvenanmaa (9)
  • Andalusia (99)
  • Bloggaaminen (6)
  • Costa del Sol (79)
  • Elämä (9)
  • Elämäntaito (60)
  • Espanja (152)
  • Etelä-Karjala (10)
  • Etelä-Savo (19)
  • Fuengirola (51)
  • Ikääntyminen (24)
  • Italia (1)
  • Kainuu (4)
  • Kanariansaaret (15)
  • Katalonia (21)
  • Kroatia (5)
  • Lappi (45)
  • Luontomatkailu (37)
  • Majoitus Suomessa (43)
  • Matkaturvallisuus (7)
  • Museot Suomi (16)
  • Norja (3)
  • Pohjois-Karjala (9)
  • Pohjois-Savo (3)
  • Putiikkien helmiä (3)
  • Ranska (13)
  • Retkeily (27)
  • Risteilyt (21)
  • Ruoka ja viini (66)
  • Ruotsi (3)
  • Saimaa (11)
  • Saksa (2)
  • Singapore (7)
  • Suomen kaupungit (29)
  • Syöpä perheessä (9)
  • Taide ja kulttuuri (26)
  • Tanska (5)
  • Unkari (7)
  • Venäjä (8)
  • Viro (21)
  • Yleinen (117)

Instagram

@2023 - Samppanjaa Muovimukista

Samppanjaa muovimukista
  • KOTI
  • Blogin takana
  • Yhteistyö