Hvar – kuvat puhukoot puolestaan

Kun varmistui, että lennämme Kroatian Splitiin, sain päähänpiston, että lähdemme ihan ensimmäiseksi muutamaksi päiväksi läheiselle Hvarin saarelle. Ai miksi sinne?

Mieleeni jäi kummittelemaan jokin aika sitten lukemani lehtijuttu, jossa hehkutettiin palavasti tätä Adrianmeren pitkulaista saarta. Kaunis luonto sykähdyttää aina ja siksi halusin mennä itse ottamaan selvää onko Hvar niin kaunis kuin kerrottiin. Oli se.

Reilun tunnin lauttamatkan päässä Splitistä Hvarin saaren saman niminen kaupunki otti meidät aurinkoisesti vastaan. Paikka oli kuin suoraan matkailumainoksesta. Meri kimalteli turkoosina ja kirkkaana kuin lähdevesi. Ihmiset istuskelivat kiireettöminä rantakadun kuppiloissa. Tunnelma oli seesteinen, suorastaan pysähtynyt.

Vaikka elettiin vasta maaliskuun loppua, ihana aurinko paistoi pilvettömältä taivaalta ja antoi jo vahvan lupauksen kesästä.

Maailman paras majoituspaikan isäntä oli vastassa ja kuljetti meidät maailman mukavimpaan loma-asuntoon. Kirjoittelen tästä myöhemmin, mutta mainittakoon jo tässä vaiheessa, että Hvarin apartementosvalintamme oli täysi kymppi.

Ei Hvarin kaupungissa mitään ihmeempiä nähtävyyksiä ollut. Kaupungin (puhuisin kyllä ennemmin kylästä) korkeimmalla kohtaa paistattelee Spanjola linnoitus, jonne kannattaa ehdottomasti kivuta. Jos ei muuten niin häikäisevien näköalojen vuoksi.

Minulle linnoitukset ovat kaikki vähän samanlaisia kivimuureja, mutta tässä linnoituksessa vietti aikaa mieluusti. Maisemat alas lahdelle olivat huikeat ja viimeistään täällä ylhäällä ymmärsi kuinka jumalaisen kaunis tämä osa Adrianmerta onkaan.

Jos haluat linnoitukselle, on oikeastaan ihan sama mitä vanhan kaupungin kujista lähdet taivaltamaan ylöspäin. Joka tapauksessa jossain vaiheessa näet kiviseiniin kiinnitettyjä kylttejä, jotka opastavat linnoitukselle johtavalle tielle. Itse nousimme jostain keskusaukion kieppeiltä.

Ylös saakka menee hyvä tie, joka kulkee osittain keskiaikaisen kaktuspuiston läpi. Itse nousu ei ainakaan meistä ollut mitenkään jyrkkä tai raskas. Ja jos väsyttää, matkan varrella oli penkkejä, mihin pysähtyä levähtämään. Ylhäällä odottaa myös mukava terassikahvila.

Hvarin kaupunkia on joissain matkailujutuissa verrattu Ibizaan ja Saint Tropeziin. Kesäsesongin aikaan kaupunki vetää nuorta porukkaa viettämään iloista bile- ja rantaelämää. Kuulemani mukaan kaupunginlahtea ympäröivät tuolloin tuhannet veneet.

Luulen, että maaliskuun lopun Hvar oli tälle täti-ihmiselle mieluisampi. Leppoisassa ja ystävällisessä kylätunnelmassa oli jotain kumman rauhoittavaa. Itsemme lisäksi vain jokunen satunnainen turisti tuli rantaraitilla vastaan.

Kaupunki alkoi vasta heräilemään talviunestaan. Paikkoja kunnosteltiin, loma-asuntoja remontoitiin ja uutta rakennettiin tulevaa sesonkia varten. Selvästikin tämä kaupunki elää turismille.

Niin mukavaa kuin turistikauden ulkopuolella onkin matkailla, sillä on aina kääntöpuolensa. Kaupungin lähes kaikki ravintolat olivat vielä kiinni. Rantakadulta löytyi kyllä kahviloita ja baareja, mutta varsinaisista ruokaravintoloista oli pulaa.

Löysimme ainoastaan pari hotellin ravintolaa, joista sai ruokaa. Haaveemme hyvistä merenantimista jäi ikävä kyllä nyt toteutumatta.

No, löysimme kyllä kolmannenkin avoinna olevan ravintolan, mutta paikan tarjoilija oli sen verran päissään, että katsoimme parhaimmaksi ottaa pitkät. Liekö tälle ravintolayrittäjälle jäänyt oma lomakausi vähän päälle?

Joka tapauksessa pääsimme nauttimaan täysillä rauhallisesta lomameiningistä. Kävelimme pitkin turkoosin lahden rantoja. Nukuimme päiväunia. Ihastelimme parvekkeeltamme avautuvia näkymiä. Maistelimme kroatialaisia viinejä. Ja ennen kaikkea nautimme loistavasta lomasäästä.

Kolme yötä tässä paikassa oli silti tarpeeksi. Hvar on kaunis, mutta ennen pitkää sitä alkaa kyllästyä samojen polkujen tallaamiseen. Aika oli jatkaa uusiin maisemiin. Tälle saarelle kannattaa kyllä ehdottomasti antaa päivä tai pari.

Vinkki: Hvarin keskustassa on hotelli Adriana, jonka ylimmän kerroksen baarista on hienot näköalat Hvarin kukkuloille ja satama-alueelle. Kiva paikka katsella illan pimenemistä ja valojen syttymistä vastapäisille kukkuloille.

Samppanjaa muovimukista -blogi Facebookissa ja Instagramissa: @samppanjaa_muovimukista.