Alkupalat Splitistä – tälle kaupungille pelkkää peukkua

Kun samaan pakettiin pannaan tunnelmallinen vanha kaupunki, kesäkelit maaliskuussa, merenranta, suotuisa hintataso, ystävällistä palvelua, hyvää ruokaa ja laadukkaita paikallisia viinejä, lopputulos voi olla vain onnistunut loma.

Halvoista lentolipuista hullaantuneina päädyimme maaliskuun lopulla Kroatian Splitiin Adrianmeren rannalle. Norwegian otti ennakkoa tulevaan kauteen ja aloitti suorat reittilennot Helsingistä jo ennen varsinaisen lomasesongin alkua.

Tämä kannatti. Split näytti maalis-huhtikuun vaihteessa parhaat puolensa ilman ruuhkaisia rantakatuja ja vanhan kaupungin kujille ahtautuneita tutistimassoja. Vaikka rantabulevardilla ja terasseilla elämää piisasi, siltikin katukuvaa leimasi enemmän paikallinen puheensorina.

Sään puolesta meillä oli tällä kertaa onnea, sillä lomaviikkomme aikana aurinko jaksoi paistaa pilvettömältä taivaalta joka ikinen päivä. Mereltä puhaltavasta tuulesta saattoi hieman aistia keväistä koleutta, mutta auringossa lämpötilat kipusivat päivisin 20 paremmalle puolelle. Täydellinen sää kaupunkilomalle.

En oikein etukäteen tiennyt, mitä Splitiltä saattoi odottaa. Olisiko se enemmän ranta- vai kaupunkikohde? Paikallinen vai vahvasti turistikohteeksi muokkautunut?

Split oli minusta tätä kaikkea. Ehkäpä juuri kaupungin monipuolisuus on nostanut Splitin nousevaksi matkakohteeksi.

Splitin vanhan kaupungin ykkösnähtävyys, keisari Diocletianuksen palatsin rauniot, saivat tuntemaan, että olisin ennemminkin kuljeskellut Roomassa antiikin aikaisten muistomerkkien jäljillä. Vanhan kaupungin kapoisat kujat ja lukuisat aukiot monine kuppiloineen toivat taas mieleen minkä tahansa Italian kaupungin piazzan tai espanjalaisen plazan.

Splitin laitamilla olevilla rannoilla päivää paistattelevat auringonpalvelijat veivät mielikuvan Euroopan eteläisimpiin osiin. Vaikka merivesi oli meille tähän aikaan vuodesta liian kylmää pulahtamiseen, nautinnollista oli kävellä pitkin turkoosinvärisen meren rantoja. Ja kyllähän me käveltiinkin.

Splitin ydinkeskusta on kompaktin kokoinen ja turistille kaikki merkittävä on kävelyetäisyydellä. Jos Splitin maisemat rupeavat kyllästyttämään, on helppoa hypätä jollekin lukuisista saaristolautoista ja valita retkikohteeksi joku kauniista lähisaarista. Hvar ja Braç tulivat meille tutuiksi.

Kroatia yllätti myös viinimaan ominaisuudessa. Tiesin, että Kroatiassa viljellään viiniä, mutta en muista, että olisin koskaan aiemmin niihin missään törmännyt. Tuli ihan löytöretkeilijäfiilis löytäessämme meille aivan uuden viinimaan. Vaikka Kroatian viinintuotanto on pientä, joukosta löytyi jo ihan pintaraapaisulla joitain helmiä. Yllätys oli, että Kroatia tuottaa myös omia kuohuviinejä.

Split ei jättänyt kylmäksi ruuankaan suhteen. Vaikka kokemuksemme rajoittuivat vain muutamaan päivään, tästä pystyi jo päättelemään, että yritystä ruokapuolella on. Harmittamaan jäi vain, että niin moni kiinnostava paikka jäi kokematta. Joskus toivoisi matkoilla omistavansa varamahan.

Hyvää ruokaa, laadukkaita viinejä ja poikkeuksellisen ystävällistä palvelua, siinäpä myös kolme tekijää, miksi Splitiin oli helppo rakastua.

Joku kysyi Facebookin puolella Kroatian hintatasosta. En tiedä oliko hinnoissa tähän aikaan vuodesta vielä ns. ”low-season-hinnoittelua”, mutta niin majoituksen, pääsylippujen, matkalippujen kuin ravintolahintojen taso oli Suomea halvempaa. Kirjoittelen myöhemmin blogijutun, jossa kerron vähän käytännön esimerkkejä Kroatian hintatasosta sekä jaan muutaman hyväksi havaitun ravintola- ja nähtävyysvinkin.

Ymmärränpä nyt hyvin, miksi Kroatian matkailu on valtaisassa nousussa. Meillekin Kroatia kolahti, ainakin siltä pieneltä osalta, mitä viikon aikana ennätimme katsastamaan. Jos Kroatia kiinnostaa, pysykää kuulolla. Splitistä ja lähisaarista Hvarista ja Braçista tulossa lähipäivinä lisää tarinaa.

Samppanjaa muovimukista -blogi Facebookissa ja Instagramissa: @samppanjaa_muovimukista.