Tag:

Costa Brava

Cadaques, Katalonian kiehtova kylä

by Annemaria 15.4.2016

Päästäksesi Cadaquesiin, Pohjois-Espanjan koillisessa kolkassa sijaitsevaan kalastajakylään, sinun tulee ajaa pitkin kiemurtelevaa vuoristotietä, noustava ylös vuoristoon ja lopuksi laskeuduttava alas meren rantaan kohti valkoista talorypästä.

Jos hyvä tuuri käy, vitivalkoiset talot hohtavat auringon valossa ja kristallinkirkas vesi kimaltelee keinutellen lempeästi puisia kalastajaveneitä. Tällaisesta idyllistä sain nauttia, kun viime lokakuussa saavuin tähän eristyksissä olevaan ihastuttavaan kyläseen.

Ikävä kyllä nyt huhtikuussa meitä vastaanotti riepotteleva Tramontana-tuuli, joka tuntui vievän tukankin päästä. Samaiset kalastajavenhoset olivat kylän lahdella edelleen ankkurissa, mutta tällä kertaa tuulen kohtelu oli kaikkea muuta kuin lempeää. Onneksi valkoisten talojen reunustamilta kapeilta kujilta satunnaiset turistit saivat hieman helpotusta armottomalta pohjoisviimalta.

Kalseasta säästä huolimatta tässä vajaan 3000 asukkaan kylässä (tai joissain lähteissä kaupungiksikin kutsuttu) on kummaa, kiehtovaa charmia. Samalla kertaa paikkaa voisi luonnehtia hienostuneeksi ja toisaalta boheemiksi. Ei ihme, että Cadaques on aina kiehtonut taiteilijoita. Picasso, Mark Chagall, Henry Matisse ja Mick Jagger ovat kaikki viettäneet lomiaan näissä maisemissa unohtamatta tietenkään Salvador Dalia, joka asui naapurikylässä Portlligatissa.

Taiteilijoita ja käsityöläisiä kylässä näyttää edelleenkin elelevän, sillä sen verran useita gallerioita ja käsityöpajoja kadunvarsia koristeli. Tosin myytävien asuntojen hintatasosta ja katukuvasta päätellen, kylässä näyttää myös viihtyvän varakkaamman puoleisia ranskalaisia.

Cadaquesissa on omaleimainen, pysähtynyt tunnelma. Minulle tuli kummallisesti samanlainen tunne kuin joskus Lapissa. Täälläkin eletään osittain luonnon armoilla, kunnioitetaan merta ja vuorilta puhaltavaa tuulta.

Vuoret ovat välissä, eikä mihinkään pääse nopeasti. Miksi siis kiirehtiä? Paras siis tarttua hetkeen, tilata café cortado ja istua rantakuppilassa tuijotellen merelle. Elämä on yksinkertaista. Tänään puhaltaa tuuli, mutta ehkä jo huomenna pääsee kalaan.

Lisää tunnelmia Cadaquesista löydät täältä.

Samppanjaa muovimukista nyt myös Facebookissa: www.facebook.com/samppanjaamuovimukista ja Instagramissa: @samppanjaa_muovimukista

15.4.2016 0 comment

Aamulenkillä Costa Bravan rantareitillä

by Annemaria 1.4.2016

Terveiset aamulenkiltä. Näissä Pohjois-Espanjan Costa Bravan rannikon maisemissa lenkkeilee melkoisen mieluusti. Kilometrit taittuvat huomaamattomasti, hiekkarannat ja piskuiset poukamat seuraavat toinen toistaan.

Näin keväällä rannat ovat autioita, sellaisia neitseellisiä Robinson Crusoe -rantoja. Jykevät rantakalliot reunustavat matkan tekoa, pienet kaupungit ja kylät vaihtuvat ja kirkas meri seuraa koko retkeilyreitin mitalla. Näitä maisemia jaksan hehkuttaa aina täysillä. Ja mitä aikaisemmin matkaan lähtee, sitä upeammasta taivaanrannasta pääsee nauttimaan, jos sää vain sallii.

Kuljimme rantareitin Platja d’Aron kaupungista Palamokseen, matkaa yhteen suuntaan reilut kahdeksan kilometriä. Kaiteet helpottavat osittain matkan tekoa ja epätasaisimpiin kohtiin on rakennettu siltoja ja tunneleita kallioiden läpi, joten normaalilla peruskunnolla pärjää aivan hyvin. Liikuntarajoitteiselle matka ei sovi, sillä reitillä on paljon portaita ja nousuja.

Vastaavia rantoja mukailevia retkeilyreittejä löytyy kilometritolkulla pitkin Costa Bravan rannikkoa. Ja jos ei jaksa jolkutella takaisin, aina voi paluumatkalle hypätä paikallisbussin kyytiin, kuten itse teimme. Tosin vasta sen virkistävän cava-lasillisen jälkeen. Voiko lenkkeily olla enää miellyttävämpää?

1.4.2016 6 comments

Espanja Katalonia

Lomakohde, joka koukutti

by Annemaria 26.3.2016

Reilun vuoden sisällä jo kolmannen kerran samaan paikkaan ja samaan hotelliin. Onko tämä merkki vanhuudesta ja tylsistymisestä vai voiko joku kohde vaan olla niin himskutin hyvä?

Viime viikon olen ollut kuin pieni lapsi. Odottanut tulevaa matkaa intopiukeena ja laskenut jäljellä olevia öitä. Nyt on enää yksi yö nukuttavana ja huomeniltana saan toivottavasti kuunnella illan pimetessä rantaan lyöviä maininkeja. Ja ylihuomenna toivonmukaan virutella aamu-unisena parvekkeella auringon välkehtiessä alapuolella meren ulapalla. Ihana Costa Brava, uljas rannikko, täältä tullaan.

Niin, tämä Espanjan Katalonian pohjoinen rannikko, Costa Brava, on tehnyt vaikutuksen. Olen ollut onnellinen saadessani tutustua ensimmäisen kerran alueeseen viime keväänä ja sitten toistamiseen vähän pidemmän aikaa loppusyksystä Espanjan kiertomatkallani. Tämä Ranskan rajan läheinen rannikko, sen pienet kaupungit, rauhalliset kalliorannat ja kauniit poukamat ovat pureutuneet syvälle sielunmaisemaani.

Kesän lomasesongin ulkopuolella näissä maisemissa on seesteistä ja leppoisaa. Punaisten kallioiden reunustamat hiekkarannat ovat lähes tyhjillään. Pitkin rantalinjaa kulkee vaellusreittejä, joita pitkin on mukavaa kuljeskella auringon saattelemana, kokea löytämisen riemua, istuskella rantakallioilla haaveilemassa ja tuijotella kaikkialla läsnä olevalle merelle.

Loma, meri, Costa Brava, Platja d’Aro ja hotelli Silken Park hotel San Jorge. Huomenna.

Samppanjaa muovimukista nyt myös Facebookissa: www.facebook.com/samppanjaamuovimukissa ja Instagramissa: @samppanjaa_muovimukista

26.3.2016 4 comments

Espanja Katalonia

Roses – tänne eläkepäiviksi!

by Annemaria 12.10.2015

Roses, Costa Brava, Katalonia, Espanja (160 km Barcelonasta rannikkoa pohjoiseen)

Alunperin tarkoitukseni oli jatkaa matkaani Gironaan, mutta tutkailtuani majoitustarjontaa ja hintatasoa tulin toisiin aatoksiin. Jostain syystä Gironan majoituskapasiteetti oli tällä hetkellä kovin täynnä ja hinnat sen mukaiset. No, koska mitään sen kummempia aikatauluja ei tässä reissaamisessani ole, päätin jäädä matkan varrelle odottelemaan halvempia hotellihintoja.

Pääsin bussilla Cadaquesista kätevästi seuraavaan lähikaupunkiin nimeltä Roses. Kaupunki sijaitsee suojaisassa lahdenpoukamassa, joten sää täällä on yleensä muutaman asteen lämpimämpää ja tuulet vaimeampia kuin Cadaquesissa. Kyse on vanhasta kaupungista, jossa asutusta arvellaan olleen jo peräti 3000 vuoden takaa. Roomalaiset rakensivat 1500-luvulla kaupunkiin mittavan linnoituksen. Aluetta pääsee tutkailemaan neljän euron pääsymaksulla.

Ensi silmäyksellä kaupungin katukuva oli harmahtava :). Enkä tarkoita tällä sitä, että kaupunki olisi tylsä. Päinvastoin, oikein viihtyisä merenrantakaupunki Roses on. ”Harmautta” katukuvaan luovat satapäiset harmaapäiset ranskalaiset ja saksalaiset eläkeläiset, joita katukuvassa näyttää olevan silmiinpistävän paljon. Toisaalta eihän se ihme ole. Täällä on kaikki mitä voisin itsekin eläkepäivinäni kaipailla: miellyttävä ilmasto, hiekkabiitsiä neljän kilometrin verran, mukavan leppoisaa lomatunnelmaa, mutta myöskin aitoa kaupunkielämää, kauniita maisemia, edullinen hintataso, siisti katukuva ja paljon aktiveettitarjontaa. Tosin viikonloppuna katukuva nuorentui, sillä kaupunkiin saapui satapäin ranskalaisia viikonloppua viettämään. Kaupungin tunnelma muuttui kertalaakista ja esimerkiksi sunnuntaina lounasaikaan jokainen ravintola ja baari oli kuin nuijalla lyöty.

Hotelli, jossa majoitun oli hyvä löytö. Sain Marina-nimisestä hotellista tarjoushintaisen huoneen 43 euroa/vrk sisältäen aamiaisen. Olin varannut pienen yhden hengen huoneen, mutta ilokseni sainkin tilavan kahden hengen huoneen. Huoneessani oli uudehkot kalusteet, raikkaat, värikkäät tekstiiit ja muutenkin minusta kelpo majoituspaikka hintalaatusuhteessa. Aamiainenkin ihan perushyvä. Erikoismaininta täydellisistä suurista, lehtevistä croissanteista, kiitos ranskalaiset. Hotellin katolla on myös pieni uima-allas ja auringonottotila. Sijainti meren äärellä, vain katu välissä, on erinomainen. Luksusta oli kipaista mereen iltauinnille.

Kaupungissa on suurehko satama-alue, jossa oli mukavaa käydä äimistellä melkoisia ökyveneitä ja Costa Bravan merkittävimmässä kalastajasatamassa sympaattisia puisia kalastusvenhosia ja kalastajien puuhailua. Luin jostain, että Välimeri on puhtainta ja kirkkainta tällä osin ja kalakannat runsaita.

Rantaviivaa pitkin kulkee kilometreittäin kävely/pyöräilyreittejä, joten lenkkeilijää hemmotellaan melkoisilla lenkkimaastoilla. Vuokrasin itse sunnuntaipäivän ratoksi polkupyörän ja ajelin sillä rantaraittia auringosta nautiskellen.

Rosesissa sijaitsi muuten legendaarinen kolmen Michelin tähden ravintola El Bulli, joka kerta toisensa jälkeen valittiin maailman parhaimmaksi ravintolaksi. Ravintolan omistaja ja pääkokki Ferran Adrià sulki ravintolan vuonna 2011 tappiollisena. Tappio ei johtunut asiakaskunnan vähyydestä, sillä ravintolassa kävi vuosittain 8000 ruokailijaa, tulijoita tosin olisi ollut kaksi miljoonaa. Kokkeja ravintolassa työskenteli parhaimmillaan 42, liekö siinä syy tappiolliseen toimintaan.

Majoituin neljä yötä tässä kaupungissa ja viihdyin erinomaisesti. Roses on aito vanha kaupunki, josta löytyy vilkasta paikalliselämää rantojen, hotellien ja hyvien ravintoloiden lisäksi. Yleinen havainto muuten on, että näillä Costa Bravan kulmilla englanninkielen taito näyttää olevan melko heikkoa. Edes hotellien respat eivät oikein osaa englantia. Siksi olen kehittänyt uuden kielen enraspan. Se on sekoitus englantia, ranskaa ja espanjaa. Eli jos ei englannilla pärjää, sitten otetaan avuksi auttava ranska ja jos ei vieläkään onnistu, sitten latelen kaikki osaamani 50 espanjan sanaa. Kielen perusteisiin kuuluu myös vilkas käsien käyttö. Kyllä vaan, yleensä tulee ymmärretyksi ja asiat hoituvat.

Ravintolavinkki: italialainen ravintola Dolce Vita tarjoaa erinomaisen hintalaatusuhteen lounasmenussa hintaan 11,85 (ma-pe ennen klo 15.30). Voit vapaasti valita ruokalistan pallolla merkityistä annoksista kaksi ruokalajia ja jälkiruoan. Hintaan sisältyy valitsemasi juoma (viini, olut tai virvoitusjuoma) ja leipä. Kävin syömässä pariin otteeseen ja voin suositella. Enemmän kuin vastinetta hinnalle.

Seuraavaksi siirryn haistelemaan suuremman kaupungin tuulia.

http://visit.roses.cat/en

12.10.2015 2 comments

Espanja Katalonia

Pikkukylä Kataloniassa oli löytö

by Annemaria 11.10.2015

El Port de la Selva, Costa Brava, Katalonia, Espanja (178 km Barcelonasta rannikkoa pohjoiseen)

Paluumatkalla Katalonian Cadaquesista kiinnitin huomiota ylhäältä vuoristosta alas pieneen merenrantakylään, jonka valkoiset talot hohtivat lahdenpoukamassa Pyreneiden kainalossa. Tuo piskuinen kylä jäi jostain kumman syystä kummittelemaan mieleeni, olihan se niin eristyksessä muusta maailmasta ja omalla tavallaan taianomaisen houkutteleva. En saanut kylää pois mielestäni, joten päätin selvittää mikä se olikaan ja pääsisikö sinne mitenkään bussilla.

Kylä oli El Port de la Selva, 1000 asukkaan pittoreski kalastajakylä Välimeren pohjukassa, Cap de Reusin niemimaalla. Bussilla sinne pääsisi, mutta asemapaikastani Rosesista vain viikonloppuisin. Tämähän sopi matkani aikatauluun, joten lauantai aamuna istuin bussissa kohden tuota mielenkiintoni herättänyttä kylää. Päiväretki onnistui mainiosti, sillä bussimatka kesti vain vajaan tunnin ja myöhäisiltapäivällä pääsisin takaisin Rosesiin.

Olin iloinen, että tuli mentyä. Luulen, että tällaiset neitseelliset paikat alkavat olla Euroopan matkailumaissa harvinaisia. Kylä sijaitsee Cap de Reusin luonnonsuojelualueella, joten ei ihme, että ympäröivä luonto oli kerrassaan lumoavaa. Jylhää vuoristoa, idyllisiä rantapoukamia, aaltojen ja eroosion syövyttämiä rantakallioita, kristallinkirkasta vettä. Vastaantulijat tervehtivät sinua iloisesti, värikkäät kalastajaveneet keinuivat aallokossa, lokit kirkuivat taivaalla, kylän kissat pyörivät jaloissasi, kirkon kellot ilmoittivat tasatunteja, rantakuppiloissa syötiin valkosipulintuoksuisia simpukoita… Suorastaan täydellinen kyläidylli. Paikka, jossa ei voi olla muuta kuin onnellinen. Oma osansa tässä huippufiiliksessä oli varmaan säälläkin. Aurinko paistoi pilvettömältä taivaalta ja lämpötila lähenteli hellelukemia, vaikka elettiin jo lähes lokakuun puoliväliä. Tuntui, että tässä kylässä kaikki oli vain sinistä ja valkoista, aurinkoista ja seesteistä.

En tiedä miten paljon turisteja kylässä yleensä käy. Nyt elettiin hiljaista matkailijakautta, joten vaikea arvioida. Muutamia hotelleja näytti olevan ja ranskaa kuulin puhuttavan jonkun verran, mutta pääsääntöisesti tunnelma oli kovin paikallinen. Lounasta nautin Ca la Paquita -nimisessä ravintolassa meren äärellä lähellä kalastajasatamaa. Grillattu seepia-mustekala oli erinomaista. Ravintola näytti olevan hyvin suosittu, sillä se oli täynnä viimeistä paikkaa myöten.

Jos näillä Katalonian pohjoisosan koilliskulmilla liikuskelet, älä jätä tätä ihastuttavaa kylää väliin. Tällaiset ainutlaatuiset, originellit paikat alkavat olla harvinaisuuksia. Nautinnollinen päivä nautinnollisessa ympäristössä.

ca.elportdelaselva.cat/

11.10.2015 0 comment

Espanja Katalonia

Cadaques – kuin suoraan maisemapostikortista

by Annemaria 8.10.2015

Cadaques, Costa Brava, Katalonia, Espanja (noin 170 km Barcelonasta rannikkoa pitkin pohjoiseen)

Jos kuvittelet täydellisen maisemapostikortin, Cadaques on juuri sellainen. Kuvankaunis lahti, jossa välkehtii kristallinkirkas meri. Valkoisiksi kalkitut talot hehkuvat auringon paahteessa ja taustalla maisemaa reunustaa jylhä vuoristo.

Cadaques in täydellinen lomakaupunki, jossa kirkon kellot soittavat tasatunnein, kukko laulaa taustalla, kissat nukkuvat kadunreunoilla ja kaikkialla on kiireetön kylämäinen tunnelma. Kylämäinen tosiaankin, sillä vaikka Cadaquesista puhutaan kaupunkina, täällä asuu pysyvästi vain noin 2000 asukasta.

Halusin tulla katsomaan, onko Cadaques oikeasti niin kaunis ja kuvauksellinen kuin olin lukenut. Tämä entinen kalastajakylä Välimeren ja Pyreneiden välissä hurmasi aikoinaan Salvador Dalin, jonka entinen koti Portlligatissa, Cadaquesin kupeessa, on yksi paikan nähtävyyksistä. Taiteilijan mielestä täältä löytyi täydellinen valo. Ja olihan Cadaques ihastuttava. Bussimatka kaupunkiin oli jo itsessään mielenkiintoinen. Serpentiinitie kulki pitkin vuoristoa ja lopulta laskeutui alas auringon valossa kylpevään Cadaquesiin lahteen.

Kaupungin kauneuden ovat huomanneet myös turistit, joita näin myöhäissyksylläkin oli jonkin verran. Ranskaan on matkaa vain noin 20 km, joten ei ihme, että suurin osa matkailijoista oli ranskalaisia. Ikävä kyllä turismi on muovannut myös hintatasoa, sillä edelliseen käyntikohteeseeni Figueresiin verrattuna hintataso pompsahti täällä loikan ylöspäin.

Kalliimpi hintataso näkyi myös majoituksessa, sillä majoitustasoa jouduin rankasti alentamaan. Kyllä se vaan on niin, että yhden tähden hotelli on yhden tähden hotelli, vaikka sitä kuinka Tripadvisorissa kehuttaisiin. Yövyin hotelli Ubaldossa, jonka sijainti vanhassa kaupungissa, 100 metrin päässä rannalta, oli ihanteellinen.

Siihen se ihanteellisuus sitten päättyikin. Huoneessani oli kyllä kaikki tarvittava ja suihkusta tuli lämmintä vettä, mutta kun huoneeni vaan oli niin kolkko ja pelkistetty. Onneksi sentään oli parveke, josta näkyi sivuttainen näköala vuoristoon. Jos katsoi suoraan, näkymä oli naapuritalon roskiksille. Hotellin seinät olivat ilmeisimmin paperista. Kuulin nimittäin naapurihuoneistosta kaiken: normaalin puheen, television, kuorsauksen, vessassa käynnit, tekstareiden tulon ja kaiken sellaisen mitä nyt en niin olisi halunnut kuulla…

Tyypillistä Cadaquesille on sijainnista johtuva sään nopea vaihtelu, josta sain kokemusta itsekin. Vuorten takaa nousi myrsky aivan hetkessä. Liekö tuo myrskytuuli ollut sitä ”Tramuntanaa”, joka kuulemani mukaan pyyhkii Pyreneiltä tullessaan kaupunkia oikein kunnolla niin keväisin kuin syksyisin.

Söin kaupungissa sekä hyvin, että huonosti. Rantakadulla oleva Restaurant Mos tarjosi säästömatkaajalle hyvän hintalaatusuhteen. 15,50 euroon kuului runsas salaattibuffet, lämmin pääruoka useista vaihtoehdoista ja jäkiruokabuffet, jossa oli hedelmiä, juustoja ja pikkuleivoksia. Ruokailijoille seuraa piti terhakka papukaija, jonka kanssa yritin viritellä keskustelua. Meillä oli vähän kielikongelmia, mutta jos oikein ymmärsin tyypin nimi oli Ara. Ruokailla kannattaa ravintolan takaosassa olevassa viihtyisällä puutarhaterassilla.

Jos tiesi kulkee Cadaquesiin, älä jätä käymättä Cap de Creusin niemellä. Tämä Espanjan itäisin kolkka koillisessa on valtion omistamaa luonnonsuojelualuetta, josta aukeavat huikeat näköalat Välimerelle. Alueelle pääsee autolla tai vaeltamalla (8 km/suunta Cadaquesista) tai kätevästi Cadaquesin keskustasta veneellä tai pikkujunalla. Koska retkipäivänä puhalsi melkoinen tuuli ja tulen helposti merisairaaksi, minulle paras vaihtoehto oli minijuna. Kahden tunnin edestakainen matka maksoi 16 euroa, mikä tuntui paljolta pelkästä kuljetuksesta. Matkalla ohitettiin Salvador Dalin kotimuseo Portlligatissa, eikä ihme, että taiteilija oli halunnut rakentaa kotinsa juuri tuohon paikkaan. Kotimuseossa on mahdollisuus vierailla, mutta se vaatii etukäteisvarauksen.

Kaikkinensa Cadaques oli oikein viehättävä pikkukaupunki muutaman päivän käyntiin. Sen verran pienestä paikasta kuitenkin oli kyse, että mietin kävisikö täällä pidempi aika jo tylsäksi. Ainakin yksinmatkustavana nyt on aika siirtyä eteenpäin.

Costa Bravalla pysyn edelleen. Huomenna jälleen uuteen paikkaan.

www.visitcadaques.org

www.salvador-dali.org

8.10.2015 2 comments

Espanja Katalonia

Costa Bravan miellyttävä rantakohde

by Annemaria 1.10.2015

Platja d’Aro, Costa Brava, Katalonia, Espanja (n. 90 km Barcelonasta rannikkoa pitkin pohjoiseen)

Täti-ihmisen yksinseikkailun ensimmäinen etappi saavutettu. Kaikki hyvin, tosin säässä oli ensimmäisenä päivänä vähän toivomisen varaa. Matka alkoi sateessa ja myrskyssä, mutta jos jotain positiivista, niin lämmintä ainakin oli. Itse asiassa meren myllerrystä oli mukavaa kuunnella hotellin partsilta, vaikka vähän vettä vihmoikin.

Tulipa testattua, että Costa Bravan rantakaupunkeihin pääsee kätevästi ilman auton vuokrausta. Sarfa-bussifirman bussit kulkevat Barcelonan lentokentältä keskeisimpiin Costa Bravan kaupunkeihin aina Palafrugeliin saakka usean kerran päivässä. Matka Platja d’Aroon kesti reilut pari tuntia. Vinkiksi, että jos matkustat bussilla Platja d’Aroon, älä jää pois hieman syrjässä sijaitsevalla bussiasemalla, vaan vasta seuraavalla keskustan pysäkillä, joka on aivan taksiaseman vieressä.

Yövyn kolme vuorokautta Silken Park San Jorgen -hotellissa. Yövyimme samaisessa hotellissa yhden yön viime kevään reissulla ja hotellista jäi sen verran hyvä fiilis, että päätin aloittaa kiertomatkani täältä. Hotellilla itsessään on jo ikää jonkin verran, mikä näkyy pienoisena ajanpatinana yleisissä tiloissa ja huoneissa.

Viralliset neljä tähteä näyttää olevan, itse laittaisin hyvää keskitasoa olevaan kategoriaan. Huoneet ovat kuitenkin ihan asialliset ja plussaa parvekkeista, merinäköalasta ja uima-altaasta. Se mikä minusta tekee tästä hotellista helmen, on ehdottomasti ihastuttava sijainti. Hotelli on aivan jumalaisen kauniilla ja rauhallisella paikalla, meren äärellä kahden pienen poukaman välissä noin varttitunnin kävelymatkan päässä keskustasta. Muutenkin hotellissa on seesteinen ja mutkaton tunnelma. Kauniilla säällä on ihanaa istua pinjamäntyjen katveessa, siemailla kylmää cavaa ja tuijotella meren äärettömyyteen. Myös aamiainen on erinomainen (mitä nyt tavalliseen espanjalaiseen tyyliin vihanneksia ei ole).

Platja d’Aro on miellyttävän kompakti lomakaupunki. Mitään erikoisempaa nähtävää pikkukaupungissa ei ole, mutta tämä on oikein mukava paikka helppoon lomahengailuun: pitkät biitsit aivan keskustassa, mukavia pikkupoukamia ulompana, riittävästi ravintolatarjontaa ja yllättävän hyvät ostosmahdollisuudet. Kaikki merkittävimmät espanjalaiset brändit näyttivät löytyvän ja paljon muutakin.

Tällaisen suuntavammaisen kuin itse olen on täällä helppoa liikkua. Meri on toisella ja vuoret toisella puolen kaupunkia. Siihen väliin jää ranta-alue, kauppakadut ja lähempänä vuoristoa enemmän paikallisasutusta. Mikäli haet kulttuuria ja historiaa, tämä ei ole sinun paikkasi, mutta jos etsit iisiä lomakohdetta, jossa rauhoittua meren äärellä hyvän ruuan ja viinin merkeissä ja vaikka vähän shoppailla, tänne kannattaa tulla. Paikallisbusseilla pääsee myös helposti viereisiin vanhempiin kaupunkeihin.

Toisena matkapäivänä sää kääntyi täysin vastaiseksi ja ihana, lämmittävä aurinko tuli esiin. Käyskentelin rannoilla, nautin auringosta ja kunnon mainingeista, jotka pyyhkivät rantaa. Vaikka en mikään rantaihminen olekaan, tuntui, että voisin viettää koko päivän vain tuijotellen merelle ja katsellen ja kuunnellen aaltojen myllerrystä, etenkin kun rannoilla ei ollut juuri ketään.

Luulen, että keskikesällä kaupungissa käy melkoinen säpinä, mutta kokemusteni pohjalta niin keväällä kuin näin myöhäissyksyllä tunnelma on mukavan rauhallista. Yllätyin, että kaupungin lukuisat kuppilat ammottivat tyhjyyttään. Onko turismi vähentynyt täälläkin vai onko sesonki jo auttamattomasti ohi?

Rakastan kahviloissa istuskelua ja ihmisten tarkkailua. Espanjan kahviloiden Suomea puolet halvempi hintataso tekee minut erittäin iloiseksi. Eräässä kahvilassa sattui muuten aika mukava yhteensattuma. En ollut uskoa korviani, kun taustalla soivasta radiosta kuului yhtäkkiä Jenni Vartiaisen biisi Minä sinua vaan. Olisin niin halunnut hehkuttaa viereiselle pöytäseurueelle, että ymmärrättekö, tämä on suomalaista musiikkia, mutta jätin nyt kuitenkin väliin. Ehkä palaute olisi ollut tasoa: so what? Taisi ollakin ensimmäinen kerta, kun ulkomailla kuulin suomeksi laulettua kotimaista musiikkia. Hienoa Jenni!

Kävin tänään syömässä Eldorado tapa -nimisessä ravintolassa menu del dian eli päivän menun. Olen huomannut, että näissä vaihtuvissa päivälounaissa on paras hintalaatusuhde ja mikä parasta, itse voi valita ateriansa sisällön useista vaihtoehdoista. Tämänkertainen menu oli loistava. 16 euron hintaan lautasellinen sinisimpukoita, pääruoaksi teriyaki kastikkeessa ja inkiväärissä marinoitua tonnikalaa ja jälkkäriksi hedelmävarras suklaakastikkeessa. Hintaan kuului lisäksi pieni karahvillinen viiniä, patonki ja alkupaloiksi oliiveja. Me gusta.

Huomenna matka jatkuu busseilla sisämaahan ja taiteiden pariin.

www.platjadaro.com/en

1.10.2015 0 comment

Espanja Katalonia

Viisi Katalonian mielenkiintoista matkakohdetta

by Annemaria 6.9.2015

Tein ensimmäisen matkani Espanjan Katalonian sydämeen, Barcelonaan, vuonna 2011. Tuo sykkivä kaupunki vei sydämeni kertaheitolla ja väliin tuntuukin, etten ole osannut viime vuosina oikein muualle matkustaakaan.

Pikkuhiljaa matkat ovat Barcelonan lisäksi laajentuneet myös muualle Kataloniaan ja tässä kohtaa on nälkä vaan kasvanut. Nyt syksyllä lähden tutustumaan alueeseen vähän paremmin ja ajan kanssa. Sitä ennen kokosin alkupaloiksi viisi Katalonian kohdetta, jotka ovat jääneet erityisesti mieleeni.

BARCELONA

Harvassa kaupunkikohteessa voi viettää samalla myös rantalomaa. Tai rantaloman yhteydessä kulttuurilomaa tai shoppailulomaa tai ruokamatkaa. Monipuolisuudessaan Barcelona on kaupunkikohteiden ykkönen, sopivan suuri, muttei kuitenkaan hallitsematon metropoli. Pidän kaupungin mutkattomasta ja rennosta ilmapiiristä. Täällä ei turhia kursailla tai hienostella, tunnelma on aivan toinen kuin vaikkapa Pariisissa tai Roomassa.

Rakastan vanhan kaupungin El Bornen aluetta kapeine kujineen ja putiikkeineen. Rakastan vähän rähjäisemmän Barcelonetan paikallista elämänmenoa. Rakastan kaupungin koristeellista arkkitehtuuria. Rakastan kauniita puistoja ja kuljeskelua meren rannalla auringon paistaessa ja lokkien kirkuessa. Rakastan kaupungin lukuisia taidemuseoita. Rakastan nauttia tapaksia ja siemaista päälle kuplivaa cavaa. Ja kun hintatasokin on mukiinmenevä, Barcelona on oma kestosuosikkini. Muy bien!

TARRAGONA

Ajettaessa Barcelonasta Välimeren rannikkoa 95 kilometriä etelään tullaan Tarragonaan, historialla leimattuun rantakaupunkiin. Turisteja täällä on Barcelonaa paljon vähemmän ja meininki kaikin puolin rauhallisempaa. Tarragona on kaupunki täynnä antiikin ajan historiallisia nähtävyyksiä tärkeimpänä Unescon maailmanperintökohteeksi listattu roomalainen amfiteatteri.

Tarragonasta löytyy rantojen lisäksi myös mielenkiintoinen vanha kaupunginosa, joka houkutteli runsaalla ravintola- ja kahvilatarjonnallaan. Ydinkeskustaa halkoo Barcelonan lailla pääväylä Rambla, joka osoittautui erinomaiseksi ostoskaduksi. Tarragonassa vallitsi letkeä välimerellinen tunnelma, pidin kovasti.

En tiedä oliko vain sattumaa, mutta käyntimme aikana kaupungissa näytti olevan runsaasti kulttuuritarjontaa. Maailmanluokan esiintyjiä edullisin lippuhinnoin.

EL PENEDÈS

Viininystävän mielitietty Penedèsin viinialue sijaitsee kutakuinkin Barcelonan ja Tarragonan välimaastossa. Alue on kaunista maaseutua, jota hallitsevat viinitarhat, eikä suotta. Koko Espanjan cava-tuotannosta 95 % tulee tältä alueelta.

Cavan pääkaupungissa Sant Sadurni d’Anoiassa kannattaa ehdottomasti käydä. Kaupungissa voi vierailla suurilla cavan massatuottajilla Codorniulla tai Freixenetillä (tosin pienemmilläkin, mutta etukäteisvarauksia yleensä tarvitaan). Muita mielenkiintoisia cavan valmistajia ovat mm. Agusti Torello ja Juvé y Camps.

Penedèsin alueella ei tarvitse montaa kilometriä ajella tullakseen jollekin viinitilalle. Monet laadukkaiden viinien valmistajat kuten Torres, Bares Palta, Jean Leon ja Albet y Noya järjestävät opastettuja kiertokäyntejä, mutta kannattaa etukäteen varmistaa vierailumahdollisuus. Yleensä tiloilla on myös oma viinikauppa, jossa on mukavaa tehdä ostoksia omaa viinitastingiä varten.

COSTA BRAVAN RANNIKKO

Katalonian rannikkokaistaletta Barcelonasta pohjoiseen kutsutaan Costa Bravaksi (Blanesin kaupungista Ranskan rajalle). Tämä alue käsittää lukuisia pieniä kaupunkeja ja kyliä, joiden väliin jää upeita hiekkarantoja ja pienempiä, romanttisia poukamia. Ja kaikkea kruunaa kristallinkirkkaana hohtava meri.

Vietimme viime keväänä Costa Bravalla toista viikkoa ja nautimme todella kauniista lomamiljööstämme. Tuolloin keväällä lomasesonki oli vasta aluillaan, mikä teki alueesta miellyttävän rauhallisen, hieman Ruususen unta nukkuvan oloisen.

Alueella oli paljon kiinnostavia ja tunnelmaltaan viehkoja kaupunkeja, joista on vaikea valita omaa suosikkiaan. Tukikohtamme sijaitsi Palamoksessa, joka oli pieni kalastajakaupunki, mutta kooltaan ja palvelutarjonnaltaan ainakin meille ihan riittävä.

Runsas kala- ja äyriäistarjonta teki ruokaorientoituneelle matkaajalle alueesta entistä kiinnostavamman.

PALS

Vajaan 10 km:n päässä Costa Bravan rannikolta sisämaahan löytyy pittoreski keskiaikainen pikkukaupunki Pals. Tosin minusta enempi voisi puhua kyllä kylästä. Kaupungilla kiertely oli vähän kuin olisi astunut ajassa taaksepäin tai olisi kuljeskellut suuressa ulkoilmamuseossa. Tuntui hullulta ajatella, että museotalot olivat ihmisten oikeita koteja.

Koko kaupunki näytti rakentuneen pienistä mukulakivistä. Rakennusten kunto oli mittavista restaurointioperaatioista johtuen loistava. Goottilaisen tunnelman omaavan kyläsen kapeilla kaduilla kiertely ja sokkeloihin eksyminen oli viehättävää. Tosin mietin sitä, että ruuhkaisimpana turistiaikana siellä mahtaa olla melkoinen tungos ja aikamoisen kuumaa. Keväällä kutakuinkin tyhjillä kujilla seisahtuneesta tunnelmasta sai nauttia kaikessa rauhassa.

Vanhan kaupungin sokkelikoissa oli useita käsityöläisten kauppoja ja kaupungin uudemmassa osassa monia tasokkaita ravintoloita. Kaikin puolin mukava päiväretkikohde.

Lisää juttua kohteista:

www.rantapallo.fi/samppanjaamuovimukista/kaupunki-jossa-cava-virtaa

www.rantapallo.fi/samppanjaamuovimukista./costa-bravan-kuvankauniit-rannat/

www.rantapallo.fi/samppanjaamuovimukista/talo-kataloniassa/

www.rantapallo.fi/samppanjaamuovimukista/kuinka-loytaa-hyva-majapaikka-barcelonasta/

6.9.2015 0 comment