Samppanjaa muovimukista
  • KOTI
  • Blogin takana
  • Yhteistyö
Tag:

Lappi

LappiLuontomatkailuRetkeily

Vinkkejä kesämatkalle Lappiin

by Annemaria 13.3.2021

Jos suunnittelet Lappiin vaellusreissua rinkka selässä, tällä jutulla on sinulle tuskin mitään tarjottavaa. Jos sen sijaan mielit kokea Lappia helpommin ja ajatuksissasi on päiväpatikoinnit, kauniit tunturimaisemat ja yöpymiset lakanoiden välissä, näistä neuvoista saatat hyötyä.

Muistan, kun miehen kanssa suunnistimme ensimmäistä kertaa Lappiin kesäkuukausina. Läksimme vain ajelemaan päämäärättömästi pohjoiseen ilman sen kummempia suunnitelmia. Kun emme oikein mistään mitään tienneet, emme oikein osanneet mitään hakeakaan. Vähän se reissu meni sitten ajeluksi ja haahuiluksi, vaikka ihania paikkoja ja hyviä kokemuksia saimmekin.

Yksi tapa matkustaa tämäkin, mutta nyt monta Lappi-kokemusta rikkaampana tiedän paljon paremmin, mistä mitäkin hakea ja minne suunnistaa. Lappi on iso alue ja mahdollisuuksia valtavasti, joten ainakin jonkinlainen kiinnekohta kannattaa valita. Ja miettiä, mitä reissulta ylipäätään haluaa. Helppoja luontoretkiä lasten kanssa, vähän vaativampaa tunturiin kipuamista, kalastusta vai palvelukimaraa, kuten kivoja hotelleja, ravintoloita ja nähtävyyksiä?

Tässä omat Lappi-suosikkini iisiin kesämatkailuun. Kohteet olen valinnut nimenomaan helppouden ja monipuolisuuden takia. Vahvana kriteerinä on ollut hieno luonto ja hulppeat tunturimaisemat.

Saariselkä

Inarissa sijaitsevan Saariselän maisemat ovat vaikuttavat. Kun nousee tietä E75 Saariselän tunturiylängölle puurajan yläpuolelle, maisema muuttuu äkisti ja tajuat todellakin olevasi aidosti Lapissa.

Saariselkä on varmasti helpoin pohjoisen kohteista, jos mielit päästä tunturiin. Jos kunto ei riitä, Kaunispään huipulle pääsee jopa autolla. Muita helppoja tapoja kivuta tunturiin löydät täältä. Mikäli jaksat nousta portaita, kannattaa ehdottomasti nousta Kiilopään huipulle. Kirkkaalla ilmalla maisema avautuu aina Venäjälle asti.

Metsähallituksen ylläpitämä retkeilyreitistö Saariselällä on laaja ja monipuolinen. Urho Kekkosen kansallispuiston kupeessa olevan alueen helpoimmat luontopolut ovat vain kilometrin – parin mittaisia, pisimmät erämaareitit yli 30 kilometrin mittaisia. Reitit ovat selkeästi merkittyjä, joten eksymisvaaraa ei ole. (Paitsi minulla, jolla on taipumus eksyä vähän joka paikassa.)

Saariselän matkailualueella on panostettu paljon maastopyöräilyreitteihin, joten jos tämä liikuntamuoto kiinnostaa, tässäkin suhteessa Saariselkä on hyvä vaihtoehto.

Yksityiskohtaista tietoa Saariselän retkeilyreiteistä löydät täältä.

Kesäaikaan Saariselältä saa mökkimajoitusta melko kohtuuhintaan. Alueella on myös useita hotelleja, joilla on kesäkautena usein hyviä tarjouksia. Jos haluat majoittua hulppeissa maisemissa, Kaunispään huipulla oleva Star Arctic Hotel on kiva vaihtoehto.

Vaikka Saariselän parasta sesonkiaikaa on talvi- ja syyskausi, osa ravintoloista ja baareista pitää ovensa auki ympäri vuoden (ellei korona ole toisin päättänyt). Holiday Clubilla on Saariselällä myös kylpylä.

Inari ja Juutuanjoki

Kun jatkaa Saariselältä noin 70 kilometriä pohjoiseen, tullaan Inarin kirkonkylään.

Jos vähänkään saamelaiskulttuuri kiinnostaa, kannattaa vierailla saamelaismuseo Siidassa. Siida on hieno näyttelykokonaisuus arktista luontoa sekä saamelaiselämää ja historiaa. Vuosittain Siidassa on myös korkeatasoinen valokuvanäyttely. Siidan vierestä pääsee muuten katamaraaniristeilyille upealle Inarijärvelle.

Kirkonkylän halkaisee hieno Juutuanjoki, joka on kalastajien suosikki, mutta jonka rannoilla kulkee kaunis retkeilyreitti. Kokonaisuudessaan helppokulkuisen reitin pituus on vajaa kuusi kilometriä. Kittiläntien varresta Jäniskosken sillalle välisen osuuden voi kulkea myös pyörätuolilla tai lastenvaunujen kanssa.

Kiva majoituspaikka Juutuanjoen varrella on Hotel Kultahovi. Jos mielit syödä vähän paremmin, suosittelen Kultahovin useaan otteeseen palkittua Aanar-ravintolaa. Herkullisia pohjoisen makuja tyylillä ja taidolla.

Ylläs

Ylläs on niitä alueita, joka varsin parhaiten tunnetaan talvikohteena, mutta minusta tänne kannattaa ehdottomasti matkata myös kesäaikaan. Alueen seitsemän tunturia ja reilun 200 kilometrin mittainen kesäretkeilyreitistö tarjoaa paljon mahdollisuuksia erilaisiin luonnossa liikkujan tarpeisiin.

Helpoin tapa huiputtaa tunturi Ylläksellä on nousta gondolihissillä 719 metriä korkealle Yllästunturille. Tietoa muista hienoista tunturireiteistä löydät täältä.

Ylläksellä alueella kannattaa liikuskella myös vähän laajemmin. Pallas-Yllästunturin kansallispuistossa on laaja retkeilyreittitarjonta ja paljon hienoja luonto- ja tunturireittejä. Tietoa näistä saat täältä. Suosittelen Pallaksen Taivaskeron kierrosta, vaikka matkaa Ylläkseltä tänne onkin noin 70 kilometriä. Pallastunturin luontokeskukselta lähtevä 8,3 kilometrin mittainen rengasreitti kuljettaa upeissa tunturimaisemissa. Omia kokemuksiani lisää täältä.

Samalla suunnalla (noin 50 kilometrin päässä Ylläkseltä) on muuten toinen huomattavasti edellistä helpommin saavutettava tunturi, Särkitunturi. Mikäli haluat nähdä upeita tunturinäkymiä ilman rankkaa nousua, tämä on hyvä vaihtoehto, joka sopii myös lasten kanssa kuljettavaksi. Reittikokemuksistani kerron täällä.

Kivoja majoituspaikkoja Ylläksellä ovat kylpylähotelli Lapland Hotel Saaga sekä kotoinen Ylläs Lodge 67°N. Kesäaikaan kannattaa myös etsiskellä alueelta edullista mökkimajoitusta.

Kilpisjärvi – Saanatunturi

Jos olet kiinnostunut näkemään ehkä Suomen kauneimman maiseman, kannattaa jatkaa Ylläkseltä vielä tovi ylöspäin E8 tietä käsivarren Lappiin Kilpisjärvelle.

Mallan luonnonpuiston pysäköintialueelta (Kilpisjärventie 14850, Enontekiö) lähtee polku, joka nousee neljän kilometrin matkan Saanatunturin huipulle. Takaisin palataan samaa reittiä.

Saanatunturin maisemat olivat niin vaikuttavat, että jokaisen liikuntakykyisen suomalaisen kannattaisi kerran elämässään nähdä tämä mykistävä näkymä. Saanan huippu on Suomen helpoiten saavutettavissa oleva yli tuhatmetrinen tunturi.

Vaikka olin ennen Saanan valloitusta liikkunut Lapissa paljon ja kiivennyt useisiin tuntureihin, Saana tarjoili jotain aivan omaa luokkaansa olevan kokemuksen. Oli vaikea uskoa, että Suomessa oltiin. Kokemuksiani Saanan huiputuksesta löydät täältä.

Tulevana kesänä on Lappiin päästävä ihan ehdottomasti. Suunnitelmissa on piiloutua kahdeksi viikoksi Inarin erämaahan. Aikeissa olisi myös tutustua Lemmenjoen kansallispuistoon ja käydä katsomassa Lapin näyttävin vesiputous Ravadasköngäs.

Voi kesä, tulisit jo!

Samppanjaa muovimukista -blogi Facebookissa ja Instagramissa: @samppanjaa_muovimukista

13.3.2021 18 comments
ElämäntaitoLappiLuontomatkailuRetkeily

Tähtihetkiä Lapin reissuilta

by Annemaria 19.4.2020

Minä voin lähteä Lapista, mutta Lappi ei lähde minusta. Ei koskaan.

Kävin tänään vanhoja kuva-arkistoja läpi siivotakseni pois turhia kuvia. Vuosien varrella on tullut näpsittyä melkoinen määrä ruutuja, joiden joukossa on paljon sellaista kuva-aineistoa, jota on turha säilytellä.

Vanhojen valokuvien tutkaileminen on jotenkin terapeuttista. Vanhat muistot lähestulkoon liikuttavat. Kuviin liittyy niin paljon muistoja ja tunnelmia eri paikoista ja tilanteista. Tuntui kuin kuvia selatessa olisin muutaman tunnin aikana tehnyt aikamatkan elämäni viimeisimpiin vuosikymmeniin.

Hyvää huomenta luksusmajoituksesta. Punaiselta matolta valmiina päivän koitoksiin.Alkusyksystä punaista mattoa levitellään pohjoisen maastoon.

Lappi-rakkautta

En edes muistanut, miten monissa paikoissa onkaan tullut käytyä vilkkaimpien matkavuosien aikana. Eniten valokuvia oli Suomen Lapista, eikä ihme. Onhan me miehen kanssa matkailtu siellä lähes kolmenkymmenen vuoden ajan, tiiviimmin viimeiset kaksikymmentä vuotta.

Olemme mökkeilleet, retkeilleet, vaeltaneet, telttailleet, kalastelleet, hillastaneet, hiihdelleet, ja aiemmin myös lasketelleet. Ylipäätään olemme liikkuneet Lapin luonnossa monipuolisesti kaikkina vuodenaikoina.

Suomen Lappi on tullut näiden vuosikymmenten aikana kovin rakkaaksi ja läheiseksi. Joka vuosi on ollut vähän kuin pakkopolte päästä sinne edes kerran. Minusta Lapissa oleskelu on tehnyt aina hyvää myös parisuhteellemme. Olemme Lapissa ikään kuin kahdenkeskisellä parisuhdeleirillä.

Vuosien varrella muutamasta Lapin kolkasta on tullut minulle erityinen. Jos olen löytänyt uusimman mansikkapaikkani Espanjan Andalusiasta, on minulla muutama mansikkapaikka entuudestaan myös pohjoisessa. Kerronpa teille vähän pohjoisen tähtihetkistäni.

Lapin kultaa. Rakastan hillastamista ja tähtihetki on aina kun saa saalista.Tähtihetkiä ovat myös ne kultaiset ja kummalliset pohjoisen yöt, jolloin aurinko ei  laske.Huippuhetkiä ovat myös Lapin kultaiset suot, jotka tuoksuvat niin hyvälle.

Yhteisiä kalareissuja ja se elämäni kala

Mieheni on ollut niin kauan kuin jaksan muistaa innokas kalastaja. Jokainen kalastajan vaimo tietää, että jos haluaa kalastavan miehensä kanssa viettää lomilla yhteistä aikaa, paras tapa siihen on alkaa kalastaa myös itse.

Näin kävi meille, kalastuksesta tuli yhteinen harrastuksemme. Odotimme kesälomiamme kuin kuuta nousevaa päästäksemme Lappiin ja kalaan. Miten ihanaa ja vapauttavaa oli, kun saattoi pakata auton täyteen retkeilyvarusteita ja vapoja. Tosin sitä puolet tavaratilasta täyttävää kahdentoista sentin patjaa mies ei oikein tahtonut ymmärtää…

Vuosien varrella monet pohjoisen joet ja järvet tulivat tutuiksi. Kaunein tietämäni joki minusta on edelleenkin Teno, Inarin Juutuan tullessa hyvänä kakkosena. Osan aikaa kalamatkoillamme yövyimme usein teltassa maastossa tai leirintäalueilla, jossain vaiheessa siirryimme yleensä lakanoiden väliin mökki- tai hotellimajoitukseen. Mitä enemmän ikää on tullut, sitä enemmän jälkimmäiset vaihtoehdot ovat kummasti vieneet pidemmän korren.

Olin juuri saanut upouudet kalastusvermeet. Ikävä kyllä perhokalastajaa minusta ei koskaan tullut miehen toiveista huolimatta.Kalastajan muija.

Kaikkein rakkain kalastuskohde meille on ehdottomasti ollut Inarin Paadarjärvi. Löysin aikoinani erämaiselta järveltä vanhan poropirtin, jota oli alettu vuokrata matkailukäyttöön. Kaukana kaikesta olevalle mökille ei johda edes tietä, vaan poromies Sulo vie meidät perille jokiveneellä ja hakee, kun sovitaan. Täällä olemme käyneet kalassa säännöllisesti usean vuoden ajan.

Missään muualla ahti ei ole ollut meille yhtä runsaskätinen. Paadarilla olen saanut sen elämäni merkittävimmän kalan, taimenen jollaisesta en koon puolesta ole tohtinut edes uneksia. Tuollaista kalojen kalaa ei varmaan koskaan tule kohdalleni uudelleen. Paadarin kalajumala on ollut meille suotuisa jatkossakin.

Suosittelen muutenkin Inaria matkakohteeksi, vaikka et niin erähenkiseksi tuntisikaan itseäsi. Jos näillä nurkilla viipyilet, käy tutustumassa mielenkiintoiseen saamelaiskeskukseen Siidaan, tee risteily katamaraanialuksella upealla Inarinjärvellä, retkeile Juutuanjoen kauniissa maisemissa ja syö tasokkaasti Inarin Kultahovin palkitussa Aanaar-ravintolassa.

Paadarin upeaa hiekkabiitsiä. Voiko olla hienompaa veneretkikohdetta?Tällä kertaa oli hymy vähän herkässä.

Luostolla muutakin kuin lystinpitoa

Kun Lappi-rakkautemme alkoi syvetä, rupesi mielessä pyörimään ajatus oman kiintopisteen hankkimisesta pohjoisesta. Tutkailimme eri vaihtoehtoja ja punnitsimme niitä budjettiimme, toiveisiimme ja ajomatkaan nähden.

Luontoa ja rauhaa rakastavina katseemme kääntyi Luostoon. Kun alueelta löytyi hinnaltaan sopiva rivarinpätkä, päätös oli selvä. Meistä tuli useaksi vuodeksi kelomökinomistajia Lapista.

Luoston mökkimme rytmitti vuottamme. Joulu, juhannus, loppukesä ja syksy olivat meille Luosto-aikaa. Usean vuoden aikana kesä aloitettiin kiipeämällä juhannusyönä tunturiin Ukkoluoston huipulle juomaan samppanjaa ja ihmettelemään yötöntä yötä. Tästä tuli meille traditio ja yksi vuoden kohokohdista. Suomen kesä tuli näin korkattua.

Luoston juhannus ja yötön yö.

Kesälomat vietettiin aina Luostolla ja sen ympäristössä hillastellen, retkeillen ja kalastellen. Juhannuksen lisäksi toinen vuoden kohokohdista oli Luoston kelomökissä vietetty joulu. En ihan äkkiä tiedä, mistä löytäisin vastaavaa joulutunnelmaa. Se aito joulunhenki asuu ilmiselvästi täällä.

Levottomia sieluja kun olemme, Lapin matkailumme alkoi laajentua muuanne ja huomasimme kuin varkain viettävämme lomapäiviä usein jossain muualla pohjoisessa. Möimme loma-asuntomme muutama vuosi takaperin, osin myös sen hetkisen aikapulan takia. Oli turha kiinnittäytyä samaan kohteeseen, kun mieli teki usein uusille seikkailumaille. Mutta edelleen Luostolla on minulle erityinen sija sydämessä. Se on tarjonnut meille niin monta Lapin parasta tähtihetkeä.

Joulu Luostolla on aina ollut tähtihetki.

Koskettava Lappi

On ehkä jotenkin kliseistä puhua lapinlumosta, mutta kaikki, joita Lappi on koskettanut tietävät, mitä tarkoitan. Lappi oikeasti lumoaa ja koukuttaa.

Mietin tänään niitä kaikkia Lapin yrittäjiä, joilta perhanan korona on keskeyttänyt kevätsesongin ja vienyt ison siivun toimeentulosta. Toivon kovasti, että kun tästä piinasta päästään, mahdollisimman moni suuntaa kohti upeaa pohjoisinta osaa maatamme. Kenties sinullekin käy kuten minulle; löydät elämääsi suuren rakkauden ja koet oman elämäsi tähtihetkiä.

Inspiraatioksi kaikille, tässä vielä lisää pohjoisen tähtitunnelmia:

Saanan valloitus. Voiko Suomessa oikeasti olla näin upeita maisemia?On aina tähtihetki syödä itse pyydettyä kalaa.Ja juoda samppanjaa tällaisissa maisemissa.Lapissa ei tarvitse hienostella. Voi olla ihan oma itsensä. Lappi on paras paikka ajatuksille ja unelmille. Tähtihetkiä parhaasta päästä.

Lapin majoittajia, joita suosittelen:

Hotelli Inarin Kultahovi

Inarin Poropirtit

Holiday Village Valle, Utsjoki

Ylläs Lodge 67°, Äkäslompolo

 

Samppanjaa muovimukista -blogi Facebookissa ja Instagramissa: @samppanjaa_muovimukista

 

19.4.2020 4 comments
LappiLuontomatkailuRetkeily

Viikon putki Lapissa otti voimille

by Annemaria 15.8.2019

Kun lähtee eräjorman kanssa Lappiin, joutuu eräpirkko koville. Seitsemän päivää, 75,9 kilometriä, 106389 askelta jänkää ja tuntureita.

Lapissa on ilmiselvästi jotain maagista voimaa, joka saa liian vähän liikuntaa harrastavan täti-ihmisen ylittämään itsensä. Vielä silloinkin, kun tuntuu, etten enää jaksa, sitä kummasti vaan siirtää viimeisillä voimillaan vaelluskenkää toisen eteen ja pinnistää vielä hetken.

Eihän noissa yläpuolen lukemissa olisi mitään erikoista, jos ne olisi tepasteltu tasaisilla tieosuuksilla tai kunto olisi rautainen. Sen sijaan minulle nämä lukemat ovat vaatineet paljon hikeä ja sisua. Kipuamista tuntureille, hoipertelua kivikoissa ja ponnistelua suon hetteiköissä. Askelmittarin mukaan olen noussut viikon aikana 163 kerrosta.

Vaikka kroppa on ollut kovilla, patikointien jälkeinen euforia kuittaa kaiken. Väsyneessä kehossa elää virkistynyt mieli.

Help me!

Reilu viikko tuli vietettyä pääosin Saariselän maisemissa ja voin sanoa, että kyllä tykkäsin. Jo saapuminen Saariselälle on vaikuttavaa. Tie nousee tuntureiden välistä ylös puuttomalle vyöhykkeelle, paljakkaan. Tajuaa totisesti olevansa Lapissa.

Saariselän ympäristössä on sellainen kirjo patikointireittejä valittavana, että viikko tuntui aivan liian lyhyeltä ajalta. Vaikka parhaani tein, en sittenkään ennättänyt kuin pintaraapaista muutamia niistä paikoista, joihin olisin halunnut mennä.

Saariselän hienoja maisemia ja hyvin hoidettuja vaellusreittejä.Lapin jätkiä oli kulkijalla usein seurana.

Täytyy antaa taas kerran lämpimiä kiitoksia Metsähallitukselle erinomaisesti hoidetuista retkeilypalveluista. Reiteillä on mukavia rakennuksia retkeilijöiden käyttöön, maastoon pääsee jopa rullatuolilla ja reittimerkinnät etenkin Saariselän alueella ovat erinomaisia. Jopa minä, tällainen suuntavaistoton urvelo, uskaltaisin lähteä yksin patikoimaan näille poluille.

Olin melkoisen hämmästynyt kuinka hulppeita rakennelmia metsiemme hallitus oli maastoon nikkaroinut. Saariselän Aurorapolulle olivat rakentaneet lähinnä kirkkoa muistuttavan revontulien katselupaikan ja viereen tasokkaan taukotuvan.

Inarin Tuulisjärvelle oli vastikään valmistunut yleiseen käyttöön ”luksusmökki” kalastajien ja retkeilijöiden tarpeisiin. Olen niin iloinen siitä, että veromarkkoja käytetään tällaisiin yleishyödyllisiin tarpeisiin. Tämä, jos mikä, on minusta kansanterveystyötä parhaimmillaan.

Kuukkeli tuli Tuulisjärvellä katsomaan olisiko tarjoilua.Yritettiin vähän kalastaakin, mutta tällä kertaa kala ei syönyt.

Tunturin huipulle patikointi on palkitsevaa. Ympärillä avautuva avara erämaa ja tuntureiden piirtämä maailma hiljentää ja herkistää. Tunturin laki on minun kirkkoni. Paikka, jossa tunnen pyhää rauhaa ja jumalallista läsnäoloa. Tunturissa on helppo hengittää ja puhdistaa päätä.

Eräjorma ja -pirkko.

Tuntureiden lisäksi jokakesäisellä Lapin reissulla minun on päästävä myös hillasoille. Sairastan hillamaniaa, pakkomielteistä halua rämpiä itseni totaalisen uupumuksen tilaan pitkin upottavia aapoja ja rämeitä. Iltaisin kroppani oli ilmiselvästi jonkun toisen, vanhan ja raihnaisen.

Kun on hillankiilto silmissä, sitä helposti unohtaa väsymyksensä. En yksinkertaisesti pysty istumaan Lapissa autossa ja katsomaan ohikiitäviä soita poikkeamatta säännöllisin väliajoin tarkistamaan olisiko hillaa tarjolla. Vaikka viimeisillä voimilla.

Tänä vuonna saalis jäi kovin heikoksi ja hillakeikoista tuli enemmänkin kadonneiden marjojen etsintää. Muutaman hillakilon eteen sai mittailla jänkää toden teolla. Miten se sanonta menikään ahneen lopusta? Minulla oli mukana iso matkalaukku, joka oli tarkoitus täyttää kotimatkalle hillasaaliilla. Ei nyt mennyt ihan suunnitellusti.

Tuolla olisi yksi hillasuo, millä ei ole vielä käyty.

Tätä kirjoittaessani istun lentokoneessa matkalla Ivalosta kohti Helsinkiä. Reilu viikko Saariselän maisemissa meni ihan liian nopeasti. Joka ikinen reissupäivä tuntui, että päivän tunnit eivät riitä kaikkeen haluamaani.

Olen niin iloinen tästä pyrähdyksestä ja kaikista upeista luontokokemuksista. Jos vielä Lapin kesän aurinko olisi näyttäytynyt hieman enemmän, matka olisi ollut täydellinen.

Sain matkaani lisäpituutta lentämällä molemmat suunnat Helsingistä Ivaloon. Pitkät automatkat ovat puuduttavia ja lyhyellä lomasella ne haukkaavat liian suuren palan matkasta. Lyhimmillään Helsingistä lentää Ivaloon puolessatoista tunnissa. Huomattavasti mukavampaa kuin körötellä autolla pysähdyksineen noin neljätoistatuntia.

Viimeinen yö vietettiin eriskummallisessa paikassa Kaunispään huipulla. Juotiin samppanjaa hulppeissa maisemassa tunturissa, joka loppuillasta kätki maisemansa ja meidät paksuun usvapeittoon. Mutta siitä tuonnempana.

En tiedä kuka viisas on sanonut: ”Minä voin lähteä Lapista, mutta Lappi ei lähde minusta.” Voisiko tuota enää paremmin sanoa?

 

Samppanjaa muovimukista -blogi Facebookissa ja Instagramissa: @samppanjaa_muovimukista

15.8.2019 6 comments
LappiYleinen

Luopumisen tuskaa

by Annemaria 23.9.2017

Kannattaako asioita ylipäätään omistaa? Onko ihminen vapaampi ja huolettomampi ilman omistamisen taakkaa?

Tulin Lappiin. Tällä kertaa en yhtä iloisin ja rentoutunein mielin kuin aiemmin. Mieltä painoi luopumisen tuska. Tulin myymään rakasta lintukotoamme.

Mulla on mieheni kanssa ollut useamman vuoden Lapissa pieni loma-asunto. Sellainen kelorivarin pätkä, joka on ollut tukikohtamme Lapin reissuillamme.

Ikävä kyllä mökin käyttö on jäänyt viime vuosina vähäisemmälle kuin alun perin suunnittelimme. Matka on pitkä ja jotta tänne saakka viitsii ajaltaa tarvitaan useampi vapaapäivä kuin pelkkä viikonloppu. Levottomina sieluina meillä on myös vaikeuksia viettää lomaa yhdessä ja samassa kohteessa. Ympärillä oleva laaja Lappi houkuttaa ja sitten on vielä se Pohjois-Norjakin, josta saimme tänä kesänä vasta pienen siivun raapaistua.

Rupesimme miettimään järkiperustein onko mitään mieltä pitää tällaista investointia suurimman osan vuotta tyhjillään. Jos täällä käy jouluna ja kesälomalla, onko järkeä maksaa koko vuoden lainaa ja käyttökuluja?

Asiat eivät kuitenkaan ole aina niin yksinkertaisia. On olemassa myös ne tunnesyyt. Rakennukseenkin voi kiintyä. Vuosien varrella tätä pesää on tullut laitettua mieleiseksi. Pienet itse hankitut yksityiskohdat ovat lisänneet hyvää tunnelmaa ja muutenkin tuntuu, että tässä kämpässä on fengshuit kohdallaan.

Näiden vanhojen kelohirsien ympäröiminä olemme viettäneet tunnelmallisia jouluja, tuijotelleet lapintakan loimutusta, kerranneet mukavien päiväretkien antia ja haaveilleet tulevasta. Vuoron perään olemme pitäneet revontulivahtia tai ihmetelleet terassilla Lapin yötöntä yötä. Palanneet mökkiin hikisinä milloin hillasoilta, milloin vaelluksilta tai hiihtoretkiltä. Seuranneet pihalla kuljeskelevia poroja ja heitelleet kuukkeleille leipäpaloja. Kivunneet lähitunturin laelle juomaan samppanjaa. Ja nytkö sitten olisi aika luopua tästä kaikesta, meidän omasta lintukodostamme?

Näillä puilla on ollut elämää ja tarinoita jo paljon ennen meitä.

Olen tehnyt surutyötä. Silitellyt uurteisia, vuosien tummentamia keloja ja jutellut niille. Tutkinut niiden pintaan piirtyneitä tarinoita, jotka ovat syntyneet kauan ennen meitä. Meistä on tullut näiden vuosien aikana läheisiä.

Myydäkö vai eikö myydä? Järki sanoo yhtä ja sydän toista. Kumpi edellä pitäisi mennä? Siinäpä pulma.

Salaa toivon, ettei kukaan ostaisi tätä.

Tänään yhtä sumussa kuin ympäröivä luonto.

Seuraa blogia myös Facebookissa ja Instagramissa: @samppanjaa_muovimukista. 

23.9.2017 0 comments
Lappi

Pohjoisen eksoottiset asukit

by Annemaria 31.7.2017

Porot ovat eriskummallisia puolivillejä hirvieläimiä. Juoksentelevat vapaina lähes puolta Suomea Oulusta ylöspäin ja siltikin jokaisen poron omistaa joku.

Nyt on ihan pakko kirjoittaa vähän poroista. Ainakin minusta nämä pohjoisen elikot ovat aikamoisen eksoottisia ja ihmeellisiä. Kun ottaa huomioon, miten suurella alueella ne vaeltelevat pitkin Lapin erämaita, ainakin minun on vaikea käsittää miten ne saadaan koottua poroerotuksessa yhteen. Ja sitten jostain korvamerkistä kukin omistaja tuntee omat kasvattinsa.

Olin tänään pyöräilemässä Luostolla jo tutuksi tullutta reittiä Orresokan ympäri. Hotelli Luostotunturin kohdalla oli pakko vähän hieraista silmiäni. Hotellin pihan oli nimittäin kansoittanut ei bussilla tullut turistiryhmä kuten yleensä, vaan hyvän kokoinen lauma poroja.

Neljän tähden hotelli, sopii myös poroille.

Paikalle oli ilmeisesti hälyytetty paikallisen porotilan poika, joka oli pesemässä asvaltoituja reittejä poronpaskasta. Erehdyttävästi salmiakkinappuloita muistuttavat poronpapanat olivat kuorruttaneet hotellin edustaa kummasti. Kuulin, että porot yleensä hakeutuvat ylemmäs tunturiin hakemaan suojaa itikoilta, polttiaisilta, mäkäräisiltä ja paarmoilta. Täällä Luostolla nämä yksilöt ovat kuitenkin sen verran vaativampaa väkeä, että ovat valinneet sopivan paikan, mistäs muualta kuin paikkakunnan suurimman hotellin pihalta.

Turistillehan tämä eksotiikka sopi mainiosti. Kerrankin pääsi luonnontilaisia poroja tarkastelemaan ihan läheltä eikä niitä näyttänyt paljoakaan häritsevän ympärillä pyörivät kuvaajatkaan.

Urosporojen eli hirvasten suuret sarvet tekivät melkoisen vaikutuksen. En ole koskaan tiennytkään, että jokaisella porolla on noin yksilölliset sarvet. Sarvien koko, väri ja muoto näyttivät olevan hyvin erilaisia. Olipa joukossa vaalea porokin, jonka sarvet olivat poikkeuksellisesti vaaleanpunaiset.

Toisin kuin muilla hirvieläimillä, poroilla sarvet kasvavat myös naarasporoille eli vaatimille. Mielenkiintoista muuten on, että poronsarvi on maailman nopeimmin kasvavaa luuta. Kesäaikaan poron sarvet saattavat kasvaa jopa 2 cm vuorokaudessa, joten eipä ihme, että melkoinen kruunu joillakin oli kannettavanaan.

Sarvet vaihtuvat vuosittain, naarailla keväällä vasomisen jälkeen ja uroksilla syksyllä kiima-ajan päätyttyä. Sarvilla on kuulemani mukaan myös suuri merkitys poron sosiaaliseen asemaan laumassa. Tästä tulikin mieleeni, että jos maastossa löytää pudonneet poronsarvet, yltääköhän jokamiehen oikeus tähän ja saakohan nuo sarvet ottaa? Osaako kukaan sanoa?

Luulisi näillä komistuksilla olevan melkoisen korkea arvoasema.

Turkin vaihtuminen näytti joillain poroilla olevan vielä kesken. Talvikarva irtoaa kesällä suurina tuppoina ja uusi talviturkki alkaa kasvaa elokuun tietämillä. Lämpöä hyvin eristävä turkki koostuu ontoista karvoista ja sen ansiosta poro kestää pohjoisen paukkupakkasia. Meillä mökin terassipenkkiä lämmittää porontalja ja voin sanoa, ettei lämpimämpää ja miellyttävämpää alustaa voisi olla.

Hotellin pihalla makoilevassa porotokassa oli myös joitain pieniä vasoja, joilla ikää nyt heinäkuun lopussa lienee noin 2-3 kuukautta. Aika tavalla söpöjä otuksia. Luin, että emo vieroittaa vasan ennen uuden syntymää seuraavana keväänä, mutta vuotinen vasa palaa noin viikon kuluttua ja liittyy emon ja uuden vasan seuraan.

Siihen ne jäivät nämä jänkäjoonaat makoilemaan. Liekö yöpuulle siihen tunturihotellin pihaan asettuneet, sen verran nuokuksissa näytti jo moni olevan? Minä jatkoin matkaa monta porokuvaa rikkaampana.

 

Samppanjaa muovimukista -blogi Facebookissa ja Instagramissa: @samppanjaa_muovimukista. 

31.7.2017 2 comments
LappiYleinen

Valkoisia ja sinisiä ajatuksia

by Annemaria 29.12.2016

Jos olet väsynyt lapinhullujen jorinoihin, älä lue tätä. Luvassa syvää tunteen paloa.

Yksi Lapissa vietetty joulu jälleen takana. Joulu, joka on ollut lumen valkoinen ja hetkiltään sininen. Joulu, joka kietoi salaperäiseen hämärähyssyyn, sytytti taivaalle tähtivyön ja hiljensi maailman äänet.

luosto7luosto

En pysty kuvittelemaan parempaa paikkaa joulun viettoon kuin Lapin lumoava tunturimaisema. Kun napapiiri on ylitetty, on kuin astuisi toiseen todellisuuteen. Tässä kohden joku pyyhkäisee pois kaiken huolen ja mieliharmin. Tästä eteenpäin päässä on vain seesteisiä, selkeitä ja yksinkertaisia ajatuksia. Valkoinen mieli ja valkoinen hanki. Puussa kuuraparta ja taustalla sininen tunturi. Joulun sanoma tulee todeksi: maassa rauha ja ihmisillä hyvä tahto.

luosto6luosto5

Lumessa tarpoessani tunturin rinnettä ylöspäin mietin pian sata vuotta täyttävää Suomea. Sininen ja valkoinen, värit ovat vapauden. Kaksi turvallista väriä, jotka joulukuisena pakkaspäivänä ympäröivät minut ja tekivät minusta onnellisen ihmisen. Vuoden viimeinen matkailukohde ei ollut vain vuoden paras matkailukohde. Se oli maailman paras matkakohde ja tämä oli minun paras matkani.

luosto4luosto2luosto3

Hyvää uutta vuotta ihanaiset lukijani. Tapahtukoon teille kaikille paljon onnellisia asioita tulevana vuonna. Kuono kohti uusia seikkailuja.

poro2poro3

Samppanjaa muovimukista -blogi Facebookissa ja Instagramissa: @samppanjaa_muovimukista. 

29.12.2016 4 comments
ElämäntaitoLappi

Puhdasta yksinkertaisuutta

by Annemaria 13.8.2016

Neljänä perättäisenä kesänä olen istunut samaisen Pohjois-Lapin erämaajärven rannalla kuin te herra Wirkkala. Inarin Paadar-järven maisemasta on tullut jokakesäinen henkireikäni, puhdistusriittini. Olen itse asiassa istunut siinä ihan teidän naapurissa punaisen lapinmökin portailla ja tuijottanut vastapäistä vaaraa ja Paadarin nopeasti muuttuvaa vedenpintaa. Tarkkaillut ympäröivää luontoa ja miettinyt elämää. Inspiroitunut.

paadar2tila

Luulen jossain määrin ymmärtäväni teitä herra Wirkkala. Olette varmaan itsekin istunut useasti mökkinne rappusilla tuijotellen samaa maisemaa piippuanne poltellen. Kuunnelleet ympäröivää hiljaisuutta ja tehneet huomioita yksinkertaisista asioista. Onko lähisuon kurkipariskunta palannut tänäkin kesänä pesimään? Kuinka monta poikasta koskeloemolla on tänä vuonna? Minkälaisia kuvioita tuulenvire tekee Paadarin pintaan? Mitä puuhastelee terhakka västäräkki? Onko porojen vasominen onnistunut?

koskelotvästäräkkisarvet

Herra Wirkkala, te tulitte vuosikymmeniä, aina vuosi toisensa perään, Paadarin rannalle rakentamaanne mökkiin puhdistamaan aivojanne. Etsimään inspiraatiota ja oivalluksia. Luomaan ja innovoitumaan Lapin luonnosta.

En pysty itse luomaan mitään niin suurta kuin te, mutta Paadarin puhdistavasta ja uudestisynnyttävästä voimasta olen myös päässyt osalliseksi. Tällä paikalla erämaassa on mystinen vetovoima. Minunkin on ollut pakko palata tänne yhä uudelleen tekemään vuoden nollaus, inventaario. Tyhjentämään pää kaikesta turhasta. Elämään hetki pyhää yksinkertaisuutta. Valaistumaan.

Maailman paras paikka nauttia samppanjaa.rannallaLemmenjoensuuLemmenjoensuu2skumpat

Yksinkertainen, riisuttu elämä on lisännyt onnellisuuttani. Antanut tilaa kaikelle olennaiselle. Kun on katto pään päällä, rannassa sauna puhdistautumista varten, äärellä järvi mikä ruokkii meidät ja lähde mistä saa maailman puhtaimman makuisen juomaveden, mitäpä sitä ihminen oikein muuta tarvitsee. Tämä riittää hetkeksi. Ja jos tuuli puhaltaa kylmästi pohjoisesta, lisätään kelohalkoa tuvan takkaan tai porinmattiin. Hetken päästä ei enää palele.

vaappusaalis

Tosin täytyy myöntää, että sen verran on yksinkertaisuudesta livetty, että vuotuinen samppanjapullo on aina mukana kuljetettu ja nautittu sen helmeilevä juoma Lemmenjoen suun hietikolla. Tämän suurempaa luksusta ei ole olemassakaan. Olisi kiva tietää, herra Wirkkala, istuitteko te koskaan samaisessa paikassa lempijuomaanne nautiskellen?

Vuorokaudessa on täällä enemmän tunteja. On aikaa nukkua päiväunet joka ikinen päivä. Kun on hyvin levännyt ja aika pysähtyy, havannoi ja näkee myös enemmän. En tiennytkään kuinka sileä voi kelon pinta olla tai kuinka kaunis männyn rungon rosoisuus. Minä näen täällä selvästi enemmän.

kelokaarnapahkapuu

Vaikka näin kesäaikaan eletäänkin lähes vuorokaudet läpeensä valoisaa aikaa, maailma ympärillämme vaihtaa silti väritystään päivästä riippuen. Taivas, joka on täällä selvästi avarampi ja lähempänä, on välillä totaalisen harmaa, kunnes se toisena hetkenä leiskuaa tulta tai herkistyy hempeään vaaleanpunaisuuteen.

Yön hijaisimpana hetkenä nousee usein sumu. Sininen maailmamme peittyy hitaasti usvaan ja taivas ja maa yhtyvät.

Nyt tiedän, mikä on suden hetki.

taivaspaadarpaadar3vaaleanpunainensininenhetki

Tapio Wirkkalan näyttely STILL/LIFE – Tapio Wirkkala Retrospective Inarin Siidassa 25.9.2016 saakka

Wirkkalan suunnittelema lasisarja nimeltään Paadar.Paadar-lasit

 

Samppanjaa muovimukista -blogi Facebookissa ja Instagramissa: @samppanjaa_muovimukista. 

 

13.8.2016 0 comments
LappiMajoitus Suomessa

Saaga – kylpylähotelli Yllästunturin syleilyssä

by Annemaria 10.8.2016

Aivan Yllästunturin kupeessa nököttää kaunis puusta ja kivestä rakennettu hotellirakennus. Lapland Hotels Saagalla on kunnia olla paraatipaikalla Yllästuntunturin kainalossa.

Kun hotelli sijaitsee yhden maamme korkeimman tunturin juurella, siinä on jo itsessään jotain hohdokasta. Ikäänkuin luonnon luoma ja ihmisen tekele kävisivät vuoropuhelua. En tiedä kuiskiiko Yllästunturi Saagalle tarinoita, mutta ainakin minulle hotelli Saaga oli myönteinen kohtaaminen.

Saaga etuovi

Astuessani pääovesta sisään kiinnitin ensimmäiseksi huomiota hotellin loungeen. Kristallikruunut, antiikkinahkaiset sohvat ja huovutetut lappiaiheiset taideteokset toivat tilaan ripauksen ylellistä tunnelmaa. Punertavat puupinnat antoivat lämpöä ja luonnonkivi seinillä ja lattialla toi Lapin luontoa hienostuneesti sisälle. Aulatiloissa oli myös suurikokoinen takka ja mietin miten mukava tunnelma siellä talviaikaan onkaan, kun takassa palaa tuli.

Saagan kauniisti sisustettu lounge.Hotel Saaga3Hotel Saaga6Hotel Saaga5

Kaunis punahongan sävy jatkui kauttaaltaan hotelli Saagan tiloissa, myös hotellihuoneemme seinäpaneeleissa ja lattiassa. Lämminsävyinen puu teki huoneesta viihtyisän ja kodikkaan eikä voi moittia huoneen harmaan ja viininpunansävyisiä tekstiilejäkään, jotka toivat sopivasti tyylikästä viimeistelyä. Erityisesti tykkäsin omasta suojaisasta parvekkeesta, josta oli hyvät näkymät kaukaiseen tunturihorisonttiin.

Punahongan sävy puupinnoissa antoi huoneelle lämpimän tunnelman.Saaga huone

Huoneen parvekkeelta oli mielenkiintoista seurata myrskyn nousemista tunturijonon takaa.Näkyma huoneesta

Nettiyhteyden maksullisuus huoneissa hieman ihmetytti varsinkin, kun jokaiselle koneelle piti ostaa erikseen omat tunnuksensa. Hotellin aulatilassa netti oli maksuton. Vähän ihmettelimme myös minibaarin puuttumista perustason huoneista. Ylimmän kerroksen superior-huoneista minibaarit kuulemani mukaan löytyvät.

Jos nämä pienet asiat koin puutteeksi, isona plussana oli vapaa kylpylänkäyttö hotellin asukkaille. Kylpyläosastolta löytyivät tavallisen saunan lisäksi höyrysauna, pari poreallasta, uintiin riittävän pitkä uima-allas, lastenallas sekä pari hierovaa vesiputousta. Kylpylässä rentoutuminen oli todella kiva lisä vaelluspäiväämme. Ja näin kesäaikaan siellä oli niin miellyttävän rauhallista. Tässä kohtaa taas ymmärsin, miten paljon enemmän kesälappi tarjoaa kaltaiselleni rauhaa ja omaa tilaa rakastavalle. Olisin voinut lillua porealtaassa loputtomiin tuijottamassa liuskekivisen katon vaihtuvia tuikkuvaloja.

Hotelli Saaga sijaitsee todellakin Yllästunturin juurella Ylläsjärven puolella. Laskettelija ei voi enää rinteitä lähempää hotellia toivoa, mutta ylös tunturiin kannattaa ehdottomasti mennä näköaloja ihailemaan myös näin kesäaikaan.

Yllästunturi suorastaan syleilee hotelli Saagaa.Hotel SaagaGondolihissi

Teimme hotellilta elämämme helpoimman tunturihuiputuksen. Hotelli Saagan alapuolella on gondolihissin asema, josta voi hypätä gondolivaunun kyytiin, joka kuljettaa 718 metrin korkeuteen Yllästunturin huipulle. Vaikka kunto tai fysiikka ei muuten sallisi tunturiin kiipeämistä, täältä pääsee näköaloja ihailemaan vaivattomasti. Tiettyihin vaunuihin pääsee myös koiran tai maastopyörän kanssa. Lipun pystyi ostamaan joko yhteen suuntaan tai edestakaisin.

Maisema

Jos näköalat jo hississä olivat hienot, todella vaikuttava maisema aukesi huipulta. Ymmärsin hyvin, miksi tätä osaa Lappia kutsutaan Tunturi-Lapiksi, sillä tunturijonoa piisasi silmän kantamattomiin katsoit sitten mihin suuntaan tahansa. Ylhäällä oli niin mykistävän kaunista, että olisi voinut tirauttaa jälleen pienet itkut tälle valloittavalle luonnonkauneudelle.

Illastimme hotellin ravintolassa ja tartuimme kesäajan grillipihvitarjoukseen. Savuporo-bearnaise kastikkeella höystetty pihvi oli herkullinen. Hyvä hinta-laatusuhde 17,90 euron hintaan.

Hotellin ravintolatilat olivat valoisat ja viihtyisät.Ylläs SaagaSaaga ravintolaHotel Saaga12

Kesän pihvitarjous oli hintansa väärti.Kesäpihvi

Lapland Hotels Saaga on mukava tunturihotelli ja hyvä etappi liikkumiseen Ylläksen alueella. Lapsiperheitä hotellilla näytti olevan useita, eikä ihme, sillä pienet viihtyvät varmasti kylpylässä. Tosin kyllä siellä viihtyi myös tällainen täti-ihminenkin. Ja sen toisen puolen päivästä siellä Yllästunturin huipulla. Jostain kummasta syystä päähän jäi soimaan Louis Armstrongin biisi ”What a wonderful world”.

Blogiyhteistyö Lapland Hotelsin kanssa.

https://www.laplandhotels.com

 

Samppanjaa muovimukista -blogi Facebookissa ja Instagramissa: @samppanjaa_muovimukista. 

 

 

10.8.2016 2 comments
LappiMajoitus Suomessa

Lodge 67°N – Ylläksen lintukoto on hyvän mielen majatalo

by Annemaria 9.8.2016

9.5 pistettä Booking.comissa, 3. sija Tripadvisorissa Äkäslompolon majoituskohteista. Piti mennä ottamaan selvää, miten ihmeessä tämä pieni pohjoisen majoituskohde kerää asiakkailta tällaisia huippulukemia.

Pari vuotta Äkäslompolossa Ylläksen alueella toiminut Lodge 67°N osoittautui jonkinlaiseksi sekoitukseksi majataloa, hiihtomajaa ja boutique-hotellia. Kolmessa tasossa olevassa hirsitalossa on kahdeksan eri kokoista huoneistoa. Lisäarvoa mukavan kokoisiin huoneisiin tuovat asukkaiden käytössä olevat yhteiset tilat: yläkerran olohuonemainen oleskelutila ja pohjakerroksen takkatupa. Joka päivä lämpiää myös talon saunat, joita yleisten saunavuorojen lisäksi voi varata myös yksityiskäyttöön.

Lodge67NLodge67 rakennus

Niin, mutta miksi asiakkaat sitten antavat yhtä mittaa lähes täysiä pisteitä tälle pikku hotellille? Lodgea voisi kutsua hyvän mielen majataloksi. Se on persoonallinen, intiimi ja tarjoaa yksilöllistä ja teeskentelemätöntä palvelua. Omistajilla on hymy herkässä ja auttamishalu kympissä. Palvelu on henkilökohtaista olematta mitenkään päällekäypää. Jokainen asiakas huomioidaan yksilönä ja he todella välittävät siitä, että viihdyt. Tätä, jos mitä arvostan suuresti.

Paikka on viihtyisä ja kotoisa, sellainen lintukoto. Nuoret yrittäjät ovat luoneet paikkaan hyvän hengen, joka kantaa joka kohdassa. Rakennuksen viihtyisyyttä on lisäämässä parisataavuotias hirsiosa, joka on tuotu paikalle Tornionjokilaaksosta. Tässä tilassa sijaitsee alakerran aamiashuone ja osittain yläkerran suurin huoneisto. Vanhat hirsipinnat tuovat tiloihin miellyttävää lämpöä ja mukavaa tunnelmaa.

Lodge aamiaishuoneLodge4Lodge13

Lodge 67°N ei ole mikään hienosteleva tai ylellinen vierastalo. Siinä on enemmänkin ripaus mummolaa, jonka raitaisilla räsymatoilla kuljetaan mutkattomasti villasukissa. Tosin siitäkin on tässä talossa huolehdittu. Jokaista asiakasta varten löytyivät huopatossut, joissa hipsutella. Lodge on kodikas ja lämminhenkinen, rentouttava ja rauhallinen. Paikka, jossa on helppo viihtyä ja jonka yläkerran riippukeinutuoliin on mukava istahtaa maailmaa pohtimaan.

Itse rakennus on Shell-yhtiön entinen henkilöstön virkistys/koulutuskäyttöön rakennettu kokonaisuus. Joissain kohdin sisustusta paikan koulutustausta tulee näkyviin, mutta vastapainoksi tiloja on sisustettu mukavilla pienillä yksityiskohdilla kuten vanhoilla puusuksilla.

Lodgen sisustuksessa oli paljon kauniita yksityiskohtia.Lodge15Lodge9Lodge16Lodge17

Huoneet ovat hyvää perustasoa ja niissä jokaisessa on oma minikeittiö astioineen ja ruuanlaittovälineineen. Arvostan paljon omaa jääkaappia, jossa voi säilyttää välipalaa ja pitää juomat kylminä, vaikkei sen kummemmin kokkailisikaan. Hyvä lisä aktiiviliikkujalle on jokaisessa huoneistossa oleva kuivatuskaappi. Himohiihtäjä varmasti arvostaa myös alakerran lämmintä suksien huoltotilaa. Majoituimme itse yläkerran parvekkeelliseen huoneeseen, josta oli kauniit tunturinäkymät.

Kävimme kurkkaamassa myös Lodgen suurimman kolmen makuuhuoneen huoneiston. Peräti 110 m2:n tilassa oli kolme erillistä kahden hengen makuuhuonetta sekä yhteinen ruokailu/oleskelutila ja ihan kunnon keittiö. Ihanteellinen huoneisto esim perheelle tai ystäväporukalle. Mietimmekin sitä, miten hauskaa tuolla olisi viettää esim. yhteistä perhejoulua.

Huoneessamme oli oma keittiö, pehmeät lampaantaljat vuoteilla ja parvekkeelta kivat näkymät tuntureille.Lodge6Lodge10Lodge12

Asiakkaiden yhteinen olkkari ja alakerran takkatupa.Lodge8Lodge7Lodge20

Kolmen makuuhuoneen huoneisto oli kuin oma asunto rakennuksen sisällä. Huoneistoon oli myös oma sisäänkäynti.Lodge3Lodge

Lodge 67°N sijaitsee parhaalla mahdollisella paikalla Äkäslompolon keskustassa kauppojen ja ravintoloiden läheisyydessä. Hiihto- ja vaellusreiteille pääsee ihan vierestä. Yllästunturin lähimmille laskettelurinteille on matkaa noin kolmisen kilometriä, mutta sinne pääsee talviaikaan kätevästi bussikuljetuksella majapaikan läheltä. Ja jos kaipaat lomaltasi muutakin kuin aktiivista liikuntaa, vieressä on paikkakunnan merkittävin menomesta Äkäshotellin yökerho Pirtukirkko.

Hyvän mielen majatalo, jonne tulee kuin kotiinsa.Lodge18

Hieno lisä olivat asukkaiden käytössä olevat läskipyörät, joilla pääsee vielä helpommin tutkailemaan alueen tarjontaa tai kesäisin retkelle latupohjia pitkin.

Kaikkiin huonehintoihin sisältyy erinomaiseksi toteamamme kauniisti katettu aamiainen. Oli ihanaa tulla aamiaiselle, kun suuressa luonnonkivitakassa paloi tuli ja pöydillä kynttilät.

Lämpöä ja tunnelmaa.Lodge14Lodge19

Lodgen huonehinnat olivat vuorokaudelta 80 eurosta ylöspäin. Booking.comin arvosteluissa paikkaa oli kehuttu erityisesti hyvän hinta-laatusuhteen vuoksi, eikä ihme. Täyttä vastinetta saa todellakin koko rahan edestä.

Eivät ne olleet väärässä nuo arvioitsijat. Joku majoittuja kirjoitti: ”Lodge 67°N on erilainen majapaikka mökkien ja hotellien rinnalla. Kotoisa, lämminhenkinen ja nuorekas.” Tuohon voin täysin yhtyä. Ihanaa, että tällaisia paikkoja ja tällaisia yrittäjiä on olemassa.

www.yllaslodge.com

Yhteistyössä Lodge 67°N:n kanssa.

 

Samppanjaa muovimukista -blogi Facebookissa ja Instagramissa: @samppanjaa_muovimukista. 

9.8.2016 2 comments
LappiLuontomatkailu

Ylläs on huippumesta myös kesäaikaan

by Annemaria 7.8.2016

Mitä Ylläs tarjoaa kesämatkaajalle? Kokemuksemme perusteella paljonkin.

Länsi-Lapin Ylläksen alue on jäänyt itselleni vähän vieraaksi lukuunottamatta taannoisten vuosien pikaisia laskettelureissuja. Tänä kesänä päätin tutustua Yllästunturin ympäristöön muutaman päivän ajan vähän tarkemmin ja selvittää mitä kaikkea siellä voi kesäaikaan tehdä.

Olin jo unohtanut, ettei sellaista paikkakuntaa kuin Ylläs ole olemassakaan. Nimi tulee Yllästunturista, jonka molemmille puolin matkailu on keskittynyt. Suurempi keskuksista on Äkäslompolo, josta löytyy eniten majoituskapasiteettia ja parempi palvelutarjonta. Toisella puolen tunturia on Ylläsjärven alue. Matkaa kylien välillä on viitisentoista kilometriä ja niiden välissä kulkee kaunis maisemareitti, josta on hienot tunturinäkymät.

tunturilappi

Suuntasimme ensimmäiseksi Metsähallituksen ylläpitämään Yllästunturin Kellokas-opastuskeskukseen. Täältä saimme paljon hyvää käytännön tietoa, esimerkiksi tietoa alueen retkeilyreiteistä ja nähtävyyksistä. Tosin tässä kohtaa iski retkeilijä-ähky: vain muutama päivä aikaa ja niin paljon mielenkiintoisia maastoreittejä ja nähtävyyksiä. Ostimme kuuden euron hintaisen retkeilyreittikartan, johon oli merkitty lähialueen retkeilyreitit ja nähtävyydet. Tämä osoittautuikin hyväksi oppaaksi päivien suunnitteluun ja suunnistamiseen.

Kellokkaassa on myös ilmainen näyttely, joka esittelee lappalaista elintapaa, Lapin luontoa ja eläimistöä. Tosi mielenkiintoinen näyttely, jossa lapset oli hyvin huomioitu. Yritimme painaa täällä mieleen mm. Lapin linnustoa ja ihmettelimme Lapin suuria pöllöjä. Ylläksen alueeseen tutustuminen kannattaa ehdottomasti aloittaa täältä. Kellokkaasta pääsee myös monille alueen retkeilyreiteille.

saamelaisuus

Luonto on Ylläksen alueen juttu etenkin kesäaikaan. Olen varma, että jos pidät luonnossa liikkumisesta, pidät myös Ylläksestä. Seitsemän tunturin alueella maisemat ovat vailla vertaansa ja sen pääsimme useaan otteeseen kokemaan. Ensimmäiseksi teimme noin yhdeksän kilometrin mittaisen vaelluksen Ylläs-Pallas kansallispuistossa. Reitti kulki aluksi kauniissa lehtomaastossa pitkin Varkaankurun Velhopolkua tunturipuroa seuraillen. Kaunis lehtomaasto-osuus on noin 3,5 km ja hyvin helppokulkuinen. Reitillä on laavu, tulistelupaikka ja vessat.

pirkospuut2retkeilyreittitunturipuro2tunturipuro

Lehtomaaston jälkeen nousimme tunturikurun rakkakivikkomaisemiin ja sieltä havumetsikön kautta Kesänkijärvelle, josta suuntasimme takaisin lähtöpisteeseemme opastuskeskus Kellokkaalle. Tosi mukava reitti, joka tarjosi monipuolisen katsauksen Lapin vaihtelevaan maastoon. Ihaninta kulkemisessa oli, että tunturihorisontti reunusti kulkuamme joka puolella.

Kiinnitimme huomiota siihen, miten hyvässä kunnossa retkeilypolut olivat. Vähänkin kosteimpiin kohteisiin oli rakennettu pitkospuut eikä tunturikurussakaan tarvinnut rakkakivillä taiteilla, vaan pystyi tepastelemaan pitkin lankkusiltoja. Kaikki vaikeammat paikat olivat pitkostettu tai porrastettu. Ei ihme, että kokonaisia perheitä pienten lasten kanssa näkyi maastossa kaikkein pienempien matkatessa kantorinkassa.

kurupitkospuutportaatluontopolku

Ylläksen alueen retkeilyreittien runsaus ja monipuolisuus yllätti muutenkin. Jopa lyhyitä muutaman kilometrin mittaisia päiväretkelle sopivia reittejä oli tarjolla paljon. Lähinnä koimme runsaudenpulaa mikä valita ja mihin tarttua.

Seuraavana päivänä tarkoituksemme oli nousta Aakenustunturin huipulle, mutta runsas sumu peitti maaston ja maiseman. Katsoimme parhaimmaksi muuttaa suunnitelmaa ja sen sijaan lähdimme katsomaan kahta luontonähtävyyttä: Pakasaivoa ja Äkäsmyllyä.

Lapin helvetiksi kutsuttu Pakasaivo on rotkojärvi, joka on luokiteltu Inarijärven jälkeen Suomen toiseksi syvimmäksi järveksi. Tämän paikoin 60 metriä syvän järven pohjoispää on ollut aikoinaan saamelaisten palvontapaikka. Järveä ympäröivät jylhät kallioseinämät, pahtaseinät, jotka nousevat paikoin 70 metriä kohtisuoraan järven pintaa ylöspäin. Paluumatkalla juutuimme tapamme mukaan hillasuolle hillan kiilto silmissämme. Hyvä hillavuosi kun tänä kesänä on, saaliina lähes ämpärillinen ihanaa hillaa.

padasaivo2Pakasaivo2

Toinen nähtävyys Äkäsmylly on kosken rannalla sijaitseva vanha vesimylly, jota alueen asukkaat ovat aikoinaan käyttäneet viljan jauhamiseen. Alueella on myös laavu, nuotiopaikka sekä paikalle siirretty riihi, jossa sijaitsee vilkkaampana ajankohtana kahvio. Kaunis paikka kuohuvan kosken rannalla.

Paluupäivän aamuna teimme vielä helpoimman mahdollisen tunturiin nousun. Ylläsjärven puolelta pääsee gondolihissillä Yllästunturin huipulle 718 metrin korkeuteen. Lipun pystyi ostamaan joko yhteensuuntaan tai edestakaisin. Mainio ja helppo tapa päästä tunturin laelle kunnosta riippumatta. Näköalat ylhäältä olivat sanoin kuvaamattomat. Huipulla oli pieni kahvila/ravintola, jonka terassilla on kiva istuskella näköaloja ihaillen.

gondolikuksat

En osaa sanoa tämän lyhyen kokemuksen perusteella onko Ylläs ykkönen, mutta huipulla se on ainakin. Tämä vierailu jätti vain nälän, jota täytyy tulla tyydyttämään takuuvarmasti myöhemmin, toivottavasti pidemmällä ajalla. Ylläs yllätti kesämatkaajan upeiden luontokohteiden runsaudella ja kiinnostavien retkeilyreittien paljoudella. Ja niin mukavilla majoituspaikoilla, joista kokemuksia seuraavissa postauksissa. Kesämatkailun monipuolisuudessaan Ylläs on ehdottomasti huippupaikka.

 

Samppanjaa muovimukista -blogi Facebookissa ja Instagramissa: @samppanjaa_muovimukista. 

7.8.2016 0 comments
  • 1
  • 2
  • 3

BLOGIN TAKANA

BLOGIN TAKANA

Elämästä hullaantuneen kukkamekkotädin matkablogi, jossa seikkaillaan maalla, merellä ja samppanjabaareissa. Elämännälkäinen visualisti ja ruuan perässä matkaava kulinaristi rakastaa Espanjaa, lumoutuu Lapista ja inspiroituu kaikesta kauniista. Ja väliin juo samppanjaa, olosuhteiden pakosta joskus myös muovimukista.

YHTEISTYÖ – OTA YHTEYTTÄ

samppanjaa.muovimukista@gmail.com
Teen mielelläni yhteistyötä blogini linjaan sopivien yritysten kanssa. Ota rohkeasti yhteyttä ja pyydä mediakortti.

SEURAA BLOGIA MUUALLA

Facebook Instagram

Viimeisimmät julkaisut

  • Menolippu Malagaan ja muita positiivisia asioita

    14.10.2026
  • Pystynkö päästämään irti?

    23.9.2026
  • Olympos ja Kasos, kivat päiväretkikohteet Karpathoksen Pigadiasta

    17.9.2026
  • Kreikan Karpathos sopii rantalomailijalle

    11.9.2026
  • Pieniä askelia eteenpäin

    20.8.2026

Kategoriat

  • Ahvenanmaa (9)
  • Andalusia (99)
  • Bloggaaminen (6)
  • Costa del Sol (79)
  • Elämä (17)
  • Elämäntaito (65)
  • Espanja (152)
  • Etelä-Karjala (10)
  • Etelä-Savo (20)
  • Fuengirola (51)
  • Ikääntyminen (24)
  • Italia (2)
  • Kainuu (4)
  • Kanariansaaret (15)
  • Katalonia (21)
  • Kreikka (2)
  • Kroatia (5)
  • Lappi (45)
  • Lesken elämää (11)
  • Luontomatkailu (39)
  • Majoitus Suomessa (42)
  • Matkaturvallisuus (7)
  • Museot Suomi (16)
  • Norja (3)
  • Pohjois-Karjala (9)
  • Pohjois-Savo (3)
  • Putiikkien helmiä (3)
  • Ranska (13)
  • Retkeily (27)
  • Risteilyt (21)
  • Ruoka ja viini (66)
  • Ruotsi (3)
  • Saimaa (12)
  • Saksa (2)
  • Singapore (7)
  • Suomen kaupungit (29)
  • Syöpä perheessä (12)
  • Taide ja kulttuuri (26)
  • Tanska (5)
  • Unkari (7)
  • Venäjä (8)
  • Viro (20)
  • Yleinen (116)

Instagram

@2023 - Samppanjaa Muovimukista

Samppanjaa muovimukista
  • KOTI
  • Blogin takana
  • Yhteistyö