Mitä Ylläs tarjoaa kesämatkaajalle? Kokemuksemme perusteella paljonkin.
Länsi-Lapin Ylläksen alue on jäänyt itselleni vähän vieraaksi lukuunottamatta taannoisten vuosien pikaisia laskettelureissuja. Tänä kesänä päätin tutustua Yllästunturin ympäristöön muutaman päivän ajan vähän tarkemmin ja selvittää mitä kaikkea siellä voi kesäaikaan tehdä.
Olin jo unohtanut, ettei sellaista paikkakuntaa kuin Ylläs ole olemassakaan. Nimi tulee Yllästunturista, jonka molemmille puolin matkailu on keskittynyt. Suurempi keskuksista on Äkäslompolo, josta löytyy eniten majoituskapasiteettia ja parempi palvelutarjonta. Toisella puolen tunturia on Ylläsjärven alue. Matkaa kylien välillä on viitisentoista kilometriä ja niiden välissä kulkee kaunis maisemareitti, josta on hienot tunturinäkymät.
Suuntasimme ensimmäiseksi Metsähallituksen ylläpitämään Yllästunturin Kellokas-opastuskeskukseen. Täältä saimme paljon hyvää käytännön tietoa, esimerkiksi tietoa alueen retkeilyreiteistä ja nähtävyyksistä. Tosin tässä kohtaa iski retkeilijä-ähky: vain muutama päivä aikaa ja niin paljon mielenkiintoisia maastoreittejä ja nähtävyyksiä. Ostimme kuuden euron hintaisen retkeilyreittikartan, johon oli merkitty lähialueen retkeilyreitit ja nähtävyydet. Tämä osoittautuikin hyväksi oppaaksi päivien suunnitteluun ja suunnistamiseen.
Kellokkaassa on myös ilmainen näyttely, joka esittelee lappalaista elintapaa, Lapin luontoa ja eläimistöä. Tosi mielenkiintoinen näyttely, jossa lapset oli hyvin huomioitu. Yritimme painaa täällä mieleen mm. Lapin linnustoa ja ihmettelimme Lapin suuria pöllöjä. Ylläksen alueeseen tutustuminen kannattaa ehdottomasti aloittaa täältä. Kellokkaasta pääsee myös monille alueen retkeilyreiteille.
Luonto on Ylläksen alueen juttu etenkin kesäaikaan. Olen varma, että jos pidät luonnossa liikkumisesta, pidät myös Ylläksestä. Seitsemän tunturin alueella maisemat ovat vailla vertaansa ja sen pääsimme useaan otteeseen kokemaan. Ensimmäiseksi teimme noin yhdeksän kilometrin mittaisen vaelluksen Ylläs-Pallas kansallispuistossa. Reitti kulki aluksi kauniissa lehtomaastossa pitkin Varkaankurun Velhopolkua tunturipuroa seuraillen. Kaunis lehtomaasto-osuus on noin 3,5 km ja hyvin helppokulkuinen. Reitillä on laavu, tulistelupaikka ja vessat.
Lehtomaaston jälkeen nousimme tunturikurun rakkakivikkomaisemiin ja sieltä havumetsikön kautta Kesänkijärvelle, josta suuntasimme takaisin lähtöpisteeseemme opastuskeskus Kellokkaalle. Tosi mukava reitti, joka tarjosi monipuolisen katsauksen Lapin vaihtelevaan maastoon. Ihaninta kulkemisessa oli, että tunturihorisontti reunusti kulkuamme joka puolella.
Kiinnitimme huomiota siihen, miten hyvässä kunnossa retkeilypolut olivat. Vähänkin kosteimpiin kohteisiin oli rakennettu pitkospuut eikä tunturikurussakaan tarvinnut rakkakivillä taiteilla, vaan pystyi tepastelemaan pitkin lankkusiltoja. Kaikki vaikeammat paikat olivat pitkostettu tai porrastettu. Ei ihme, että kokonaisia perheitä pienten lasten kanssa näkyi maastossa kaikkein pienempien matkatessa kantorinkassa.
Ylläksen alueen retkeilyreittien runsaus ja monipuolisuus yllätti muutenkin. Jopa lyhyitä muutaman kilometrin mittaisia päiväretkelle sopivia reittejä oli tarjolla paljon. Lähinnä koimme runsaudenpulaa mikä valita ja mihin tarttua.
Seuraavana päivänä tarkoituksemme oli nousta Aakenustunturin huipulle, mutta runsas sumu peitti maaston ja maiseman. Katsoimme parhaimmaksi muuttaa suunnitelmaa ja sen sijaan lähdimme katsomaan kahta luontonähtävyyttä: Pakasaivoa ja Äkäsmyllyä.
Lapin helvetiksi kutsuttu Pakasaivo on rotkojärvi, joka on luokiteltu Inarijärven jälkeen Suomen toiseksi syvimmäksi järveksi. Tämän paikoin 60 metriä syvän järven pohjoispää on ollut aikoinaan saamelaisten palvontapaikka. Järveä ympäröivät jylhät kallioseinämät, pahtaseinät, jotka nousevat paikoin 70 metriä kohtisuoraan järven pintaa ylöspäin. Paluumatkalla juutuimme tapamme mukaan hillasuolle hillan kiilto silmissämme. Hyvä hillavuosi kun tänä kesänä on, saaliina lähes ämpärillinen ihanaa hillaa.
Toinen nähtävyys Äkäsmylly on kosken rannalla sijaitseva vanha vesimylly, jota alueen asukkaat ovat aikoinaan käyttäneet viljan jauhamiseen. Alueella on myös laavu, nuotiopaikka sekä paikalle siirretty riihi, jossa sijaitsee vilkkaampana ajankohtana kahvio. Kaunis paikka kuohuvan kosken rannalla.
Paluupäivän aamuna teimme vielä helpoimman mahdollisen tunturiin nousun. Ylläsjärven puolelta pääsee gondolihissillä Yllästunturin huipulle 718 metrin korkeuteen. Lipun pystyi ostamaan joko yhteensuuntaan tai edestakaisin. Mainio ja helppo tapa päästä tunturin laelle kunnosta riippumatta. Näköalat ylhäältä olivat sanoin kuvaamattomat. Huipulla oli pieni kahvila/ravintola, jonka terassilla on kiva istuskella näköaloja ihaillen.
En osaa sanoa tämän lyhyen kokemuksen perusteella onko Ylläs ykkönen, mutta huipulla se on ainakin. Tämä vierailu jätti vain nälän, jota täytyy tulla tyydyttämään takuuvarmasti myöhemmin, toivottavasti pidemmällä ajalla. Ylläs yllätti kesämatkaajan upeiden luontokohteiden runsaudella ja kiinnostavien retkeilyreittien paljoudella. Ja niin mukavilla majoituspaikoilla, joista kokemuksia seuraavissa postauksissa. Kesämatkailun monipuolisuudessaan Ylläs on ehdottomasti huippupaikka.
Samppanjaa muovimukista -blogi Facebookissa ja Instagramissa: @samppanjaa_muovimukista.
